Kahden koiran treeniä

(Kuvituksena satunnaisia julkaisemattomia lenkkikuvia. Kilometripostaus sisältää pohdintaa Jalin ja Waldon eroista treenatessa ja hieman liikkeiden tämän hetkistä tilannetta.)

Uuden koiran kanssa treenaaminen on jännää. Varsinkin kun Waldo on jotenkin erilainen treenata kuin Jali. Jali on ylipäätään (ainakin vielä) ehkä aavistuksen vilkkaampi, se tekee ja yrittää suuremmalla intensiteetillä. Jalikaan ei ole mikään bortsu, mutta se on kuitenkin jotenkin "hektisempi" kuin pentu ja enemmän sellainen häslääjä. Tekee voimakkaammin. Tiedän millä Jalin vireen saa treenatessa nostettua ja vireen nousu näkyy tietynlaisena epätarkkuutena ja yliyrittämisellä.

Waldo taas. Se on ahne ja se tavoittelee palkkaa aktiivisesti, mutta on jotenkin, hmmmm, mietteliäämpi? En osaa kuvailla, mutta Wallu ei häslää, Wallu ajattelee.  Pieni professori. Waldo ei tarvitse käsimerkkejä kunhan vaan toiminto on ensin saatu jollainlailla aikaiseksi, se oppii hämmentävän nopeaa mitä halutaan ja alkaa sitä tarjoamaan. Tokokurssilla treenattiin liikkeestä seisomista, ohjaaja tuli katsomaan meidän tekemistä ja totesi että te ootte tainnu treenata tätä ennenki? Ei oltu, siinä tehtiin ehkä kolmatta toistoa ikinä. Waldo vaan päättelee niin herkästi mitä nyt treenataan ja alkaa sitä tarjota.

Wallu kuuntelee ja yleistää käskyt paremmin kuin Jali. Esim maahanmeno oli alkujaan hankala, eikä pentu tarjonnut sitä millään. Sain käytöksen aikaan "ryömi jalan alta" tekniikalla ja parin toiston jälkeen se alkoi sitä tarjota ilman mitään apuja. Testasin maahanmenoa jäävänä liikkeestä ja sinne se paukahti maahan ja kesti minulta pientä liikettä. Muistan että tätä tehtiin aikoinaan Jalin kanssa runsailla käsiavuilla, koska Jalin mielestä liikkeestä maahan meneminen on ihan eri asia kuin paikoiltaan.

Tuntuu että tietyt asiat tulee Waldon kanssa ihan itsestään, kuten esimerkiksi paikallaolo. Wallu on jo nyt tehnyt häiriöpaikkiksia niin että heittelen nameja lähelle ja siinähän se pönöttää. Huvitti kun pojat odotti molemmat vierekkäin paikkiksessa ennen pihalle menoa ja heittelin häiriöksi nameja ja herra 6v nosteli kyynäriään kun pentu tyynenä odotti lupaa. Ei tuota ongelmaa pysyä paikoillaan vaikka vieressä toinen leikkisi tai tekisi luoksareita, tietty ajat ja etäisyydet nyt on vielä maltilliset, mutta pystyn hyvin jättää useamman metrin päähän. Luotan pennun paikallaoloon melkein enemmän kuin Jalin...

Waldo on taitava luopumaan ja on jopa huvittavan "tosikko" välillä. Waldolle pystyy helposti opettaa ruutua namikupin avulla ilman pelkoa että se olisi koko ajan karkaamassa kupille. Toisin kuin Jali, jonka on edelleen hankala luopua THE pallosta ja joka jää ihan eri tavalla muutenkin kiinni etäpalkkaan. Waldo on tietyllä tavalla (ainakin vielä) kai tässä asiassa nöyrempi ja Jali röyhkeämpi. Ei se "nöyryys" estä kuitenkaan pöllimästä leivästä päällysiä tai pöydältä ruokaa :D Tuntuu, että Waldolla on parempi impulssikontrolli ja itsehillintä minkä takia esim ne paikallaolot on tuntuneet helpommilta. Wallu ei tunnu kuitenkaan ollenkaan pehmeältä/ohjaajapehmeältä. Melkeenpä päinvastoin.

Veikkaan, että Waltsun kanssa ongelmat saattaa tulla ennemmin vireen ja vauhdin kanssa ja tekniikka tulee helpommin. Luulen että pentu tulee kyllä vielä paljonkin muuttumaan kun ikää tulee lisää ja iso osa käytöksestä on varmaan vielä pentumaisuutta ja tietty erilainen oppimishistoriakin vaikuttaa. Jalillahan nyt on alla jo vaikka ja mitä yritystä ja erehdystä ja huonoa kouluttamista, jolta pennun kanssa toivottavasti ainakin samassa mittapuussa vältytään.

Waldo osaa jo luoksetulon varsin kivasti jättöineen, yhdisti ihan itse lopun perusasennonkin luoksariin. Seuraaminenkin on suht hyvällä mallilla, sain siihen hyvää vinkkiä viime treeneissä. Ollaan vähän juututtu askelsiirtymiin (supertaitava käyttämään myös takapäätä!), pidemmissä pätkissä alussa jätättää ja tuntuu jotenkin "vaisulta" niin olen yrittänyt palkata heti liikkeelle lähdöstä enkä oikein uskaltanut tehdä pidempää kun en halunnut että tekee huonolla asenteella. Saatiin vinkki kuitenkin tehdä pitkiä pätkiä ja palkata kun tulee oikealla paikalla ja kontaktiin, eikä yhtään hidastaa jos koira jätättää ja tämä alkoikin toimia tosi hyvin! Muutamalla toistolla oli meno jo alusta asti paljon reippaampaa kun tajusi mistä sen palkan saa! Waldon seuraamispaikka on tosi kiva, vaikkakin sen asento on mun makuun jotenkin "vaaniva". Toki kun Jaliin vertaan niin Jalihan nyt on toki mallia kirahvi ja seuraa tosi ryhdikkäästi, Waldo on paljon matalampi ja enemmän mallia virtahepo 😂 Waldo tuntuu niiiiiin pieneltä seuraamisessa kun Jaliin vertaa. Kun saadaan suoralla seuraaminen hyvälle mallille niin täytyy koittaa yhdistää käännökset seuraamiseen. En usko että on suuri ongelma.

Waldolla on jo kaikki jäävät aluillaan, maahanmeno ehkä pisimmällä. Seuruuseen en ole niitä juurikaan yhdistellyt, tehty peruutellen ja "seuruussa". Erottelua vaatii, mutta jonkinlaista haisua on kyllä eikä ihan summassa arvo. Kapulan pito on ehkä hankalin tässä vaiheessa, Waldo nostaa kyllä kapulan, mutten kestoa ole saanut. Kädestä ei suostu kuin "maistelemaan" kapulaa, ei tartu kunnolla. Jotenkin samankaltainen vaihe kuin Jalin kanssa 😅 Kyllä se sen vielä joskus tajuaa. Estehyppyä tehty parissa treeneissä, ei ole vielä varma vaan saattaa kiertää, avuilla ok. Ei vaan ole tarpeeksi treeniä alla. Kaukotkin kohtuu hyvällä mallilla, etäisyyttä pitäisi vaan saada ilman että tekniikka kärsii. Tehnyt jonkin verran myös seisomisia. Mitäs muuta siellä alossa onkaan? Liikkeiden puolesta en pitäisi mahdottomana vaikka tämän vuoden aikana liikkeet saataisiinkin koekuntoon, toki palkattomuus ja kesto ja sellaset on vielä mysteeri. Waldo vastaa kyllä Jalia paremmin sosiaaliseen palkkaan ja on tosiaan vähemmän häiriöherkkä. Jännää, katsotaan miten käy.

Jalin kanssa sitä samaa, rallya lähinnä. Sen seuraaminen jännästi edelleen ihan hirveää, koska perusasento on hirveä, koska rallytoko ja laskeneet kriteerit. Mutta havahduin tosiaan että järjestäin on perusasennon paikka muuttunut ihan hirveäksi, melkein joka toiston saa korjata. Perusasennon kriteeri on siis Jalille muuttunut ihan vääräksi, se on siis takaa vino ja väljä ja liian edessä. Sitä se jatkuva oikeasta taskusta palkkaaminen, lukuisat "koira eteen" liikkeet ja omat laskeneet kriteerit teettää. Pitää se tosiaan myöntää että aloitettava perusasennon kanssa tyyliin alusta ja korjattava se paikka jos haluaa seuraamisen kuntoon. Käynyt tosin mielessä että annanko olla, kun rallyyn se on "ihan ok", vaikkakin hankaloittaa kyllä joitain juttuja jos koira painaa ja edistää ja vinottaa.

Oikealla seuraaminen vahvistunut tosi kivasti. Jalkojen välistä puolenvaihto vähän mysteeri, siitä saatiin tosiaan kymppi viimeksi kisoissa kun pysähtyi. Treenikaveri oli sitä mieltä että pysähtyy kun joutuu "koukata" päätään pystystä seuruuasennosta jalkojen väliin, ei aavistustakaan miten korjaan. Jos käskytän ennen kuin avaan jalat, alkaa tarjota takaa puolenvaihtoa. Joku ennakoiva merkki tähän kai pakko keksiä, en muuta keksi ja/tai vahvistettava erottelua. Pitäis koittaa löytää vaikka jonkun muun ison koiran rataa jossa ois puolenvaihto jalkojen välistä, jos sais vinkkejä.

Paljon kivempi treenata tän tyhjän taulun kans, omia virheitään on niin tympeä korjata 😂

Treeniä, koirakavereita ja pennun tuoksua

Laitetaas nyt kootusti joitan meidän puuhia kun sain kameraakin tyhjättyä. Tullee pitkä postaus :)

Lenkillä Supin kanssa. Syksy on ollut pääsääntöisesti tosi nättiä, toivottavasti jatkuukin samanlaisena!

Kävin tekemässä Jalin toisen verijäljen jokunen viikko sitten ja kuvasin siitä videonkin. Jäljen eka osuus oli jännä, Jali eteni kuin kuumilla  kivillä, vilkuili eteenpäin metsään ja säikähti vastaan tulevaa isoa kiveä niin, että jouduttiin käydä se yhdessä katsomassa ennenkuin päästiin eteenpäin. En tiedä mitälie noin säikkyi? Kun ekalta suoralta päästiin eteenpäin oli meno jo ihan toisennäköistä. Loppu kohtuu Jalimaista menoa, varmistelee ja pyörii, välillä mennään jouhevammin ja välillä taas ei. Well, video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siit tuliki melko pitkä, mutta halusin kaiken materiaalin videolle kun tuosta näkee miten Jali asioita selvittää ja voi sitten verrata tapahtuuko edistystä.
Treenit on taas sujuneet kivalla sykkeellä! Yhdet rallytreenit noin viikko sitten ollaan tehty ja todettiin, että ei me mitään voi-luokan rataa tällä treenillä päästäis läpi. Paljon kaikkea mitä pitäisi treenata, mutta nyt ihan oikeasti jätetään kyllä rally tauolle eikä mihinkään ratoihin ainakaan kosketa. Jotain yksittäisiä juttuja voitas hömpötellä kyllä.

Tokossa viime viikolla ja pari viikkoa sitten ollaan varmisteltu lähinnä ruutua ja kiertoa. Jali rrrrrrakastaa ruutua ja ongelma onkin lähinnä se, että kun ruutuun virittelen jää siihen totaalisesti kiinni eikä luovu, jollonka perusasentoon tuleminen hankaloituu. Hallintaa, luopumista. Paikka vaeltaa, jos tehdään kiertämisen jälkeen hakee minusta vähän etutötsiä. Seisomistakin pitää vahvistaa, on tehnyt nyt parina eri treeninä sitä että ensimmäisellä "seis" käskyllä lähteekin tulemaan takaisin minua kohti "ai palkkako, jee?!". Sekoittaako oikeasti "jes"-palkkakäskyyn?

Viimeisissä treeneissä treenitoveri paljasti treenin lopussa, että hei nää mun molemmat nartut on muuten juoksuissa ja lähellä tärppipäiviä. Ja vitjat, Jali teki siitä huolimatta ihan täydellisen keskittyneesti hommia enkä edes aavistanut, vaikka treenin alussa hetken tyttöpissaa lussuttelikin! Toki, tehtiin treeniä vuorotellen, eikä koirat olleet yhtä aikaa siis kentällä, mutta silti! Voi miten olin ylpeä pilkusta! Puhuttiinkin, että nuo juoksut vaikuttaa ehkä enemmän uroksen omistajaan ("no ei se kuitenkaan tee muutaku haistelee ja äh") kuin koiraan itse. Kun muistaisi itse jatkossakin, että kyllä se voi tehdä töitä ihan samaan malliin vaikka juoksuhajuja olisikin kentällä...

Vaikka kui olen kirjotellut, että seuraaminen on nykyään kamalaa ja ei haittaa ollenkaan niin kyllä nyt koitetaan palata ruotuun. Se kuulema ei niinkään ehkä kokoaikaa ainakaan poikita, mutta edistää ja perusasentokin on huomaamatta valunut liian eteen. Se ei myöskään pidemmässä seuruussa tahdo tarjota enää pysähtymisessä perusasentoa, minkä ongelman luulen myös olevan rallytokon peruja kun siellä pysähtyessä tapahtuu niin monenlaasta ja Jali jää odottamaan ohjeita. Koitetaas nipottaa se seuraamispaikka takaisin paikoilleen, meidän seuraaminen kun oli(...) niiiiiin kivan näköistä ja tuntuista.

Jäävien erottelua teki tosi hyvin minun edessä kun itse peruuttelin. Saman kuin saisi seuraamiseen niin olisi precis! Avoa nähden pitäisi muistaa tehdä kaukoja, joita ei olla tehty oikeasti ikuisuuksiin. Jäin vähän kiinni "etu vai takajalka kaukot" mietiskelyyn ja nyt ei olla sitten tehty kumpiakaan. Sehän ratkaisee ongelman, eikö? Noutoa testattiin ensimmäistä kertaa kisanomaisesti niin, että toinen ojentaa kapulan, eikä siinä ongelmaa. Jali nyt muuten vaan oli "jeeeeee kapula" ja teki ruman noston ja palautuksen, muttakun se nyt ei ollut treenissä syynissä niin olkoon. Kyllä se nouto on kisavalmis.

Ja kookit ne vaan lisääntyy edelleen! Sisko otti Alman kaveriksi Elmerin, Alman puolisisaruksen. Alma viettää vielä mammalomaa omien lapsostensa kanssa, joten vauva saa rauhassa tutustua kotiinsa. Jali tuttuun tapaansa oli sisällä "mikä tuo on, syökö se mut!!?!" mutta ulkona oli ihan fine. Täytyy pikkupoijaan vähän kasvaa ennenkuin pysyy isojen poikien menossa mukana, tosi reipas kakara :)

Tarviiko edes mainita, että olihan se myös ihan syötävän söpö! Lisää pentusaastetta täältä, kun en kehtaa ihan kaikkia tähän julkaista :D

Yritäpä ottaa näistä yhteiskuvaa, tämä oli onnistuneimmasta päästä :D 

Saatiin kutsu myös porukalla mejäilemään tänä viikonloppuna ja todettiin notta mikäjottei. Lauantaina vedettiin kaikille jäljet ja seuraavana päivänä ajettiin. Juuri ennenkuin päästiin jälkipaikalle, Jali onnistui autohäkissä jättämään ilmeisesti tassunsa/kyntensä/en tiedä minkä johonkin häkin pinnojen väliin. Yhtäkkiä kuului vaan järkyttävä huuto takapenkiltä ja koira yrittää rimpuilla itseään jostain irti. Sai itsensä irti ennenkuin ennätin pysäköidä autoa ja lähteä tsekkaamaan, niin en tiedä mitä siellä oikein tapahtui. Pikaisesti käplin tassut läpi ja katsoin ettei ontunut tai muuta kun otin autosta. Näytti olevan ihan fine, mutta kun treenin jälkeen tultiin kotiin ja otin koiraa autosta, kevensi se toista etutassua. Samoin sängyltä hypätessä vingahti ja ontui etutassuaan. Mitään haavaa tms. en tassusta huomaa, eikä käpliessä edelleenkään mielestäni arista. Varaa myöskin kyllä painoa tassulle eikä mitenkään ihan hirveästi linkuta, mutta täytyy nyt seurailla. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä.

No mutta jäljelle. Tällä kertaa Jali ei säikkynyt omiaan, mutta oli vähän hajamielinen muuten. Kerran jäi pyörimään "mitä me täällä oikeen tehdään" niin että joutui jo vähän muistuttelemaan, mutta muuten työsti ihan ok. Ojat oli vähän hankalia (jälkikäteen ajatellen, varoiko tassua?), ei tahtonut itsenäisesti ylittää ja kyllähän se varmistelee. Ei sillä mikään hirveä imu ole jälkeä seurata, mutta loppuun me aina päästään ja sorkka on kiva. Katsoo saadaanko yhtään varmuutta ja vauhtia etenemiseen treenillä, hidas se tuppaa olemaan ja kuulema siitä saattaa ehkä kisoissa jäädä kiinni kun jo lyhyellä jäljellä menee vähän turhankin paljon aikaa.

Oli myös kiva seurata muiden menoa, monta hyvää vinkkiä tuli matkaan! Mm. minun pitäisi muistaa pitää hihnaa kireällä (näkyy hyvin tuossa ylhäällä olevassa videossa, ettei se todellakaan kireällä kulje) ja edetä vain kun koira etenee hihnan mitan päässä pienellä vedolla. Kun koira hakee ja varmistelee, pysähdytään ja taas liikkeelle vasta kun hihna kiristyy "kun vipukäsi nousee". Milloin kannattaa koiraa hidastella ja semmosta. Paljon on opittavaa.

Ai niin. Ja pennut muuten haisee pissalle <3

Pieni treenipäivitys

Pitkä päivä töissä ja kotiin tullessa teki mieli tehdä välikuolema ja nousta ylös ehkä seuraavan vuoden puolella. Jali oli ollut yksin noin 9,5h mikä on minun työajoilla poikkeuksellisen pitkä aika. Vastassa oli venytellen haukotteleva koira, joka pääsi pihalle pikapissalle ja tuli sen jälkeen kainaloon nukkumaan. Ominaisuus, jota suorastaan rakastan koirassa! Kunnon levon jälkeen raahasin itseni ylös ja käppäiltiin lähikentälle tekemään pientä treeniä. Flunssaisena ja väsyneenä ei tee mieli lähteä pidemmälle lenkille ja aivotyöskentely väsyttää koiraakin enemmän. Äkkiä sitä itsekin virkistyi kun näki sen koiran innon <3

Tuli hieman creepy olo kun kentän laidalle pysähtyi joku mies seurailemaan meidän treenejä. Koko ajan hän siinä pyöränsä kanssa katseli, liekö hulluksi luuli kun hihkuin ja hilluin koiran kanssa. Ei annettu häiritä kuitenkaan määräänsä enempää, otan kylähullun maineen vastaan mukisematta jos niikseen (välillä miettii, että harmi kun tuo koira on noin helposti tunnistettavissa...). Tehtiin kierron vahvistamista, kentän laidalla on jotain työmiesten tiekartioita, jotka asetin joka pääilmansuuntaan ja lähettelin vuoron perään eri suuntiin. Oli muksaa ja toimi hyvin.

Istu-seiso-maahan erottelua tekee hyvin kun itse peruutan ja koira seuraa perässä tai muuten vapaalla seuraamisella, mutta heti kun otan sen seuraamiseen niin istuminen on sula mahdottomuus. "Et oo tosissas, enkai mä voi istua kesken seuraamisen?". Tarjoaa seisomista, on vissiin taottu selkärankaan perusjäävät vähän turhankin hyvin. Hmmm.
Video ei ole tältä päivältä, mutta laitetaas se nyt tähän väliin. Ajatus oli kuvailla missä mallissa AVO-liikkeet on vaan kameran akkupa päätti loppua niin tämän verran vain sain kuvailtua. Eikä sitten lopulta oikeastaan muuta tehtykään.

Ruutu oli jännä. Liekö hämmästeli mun erikoisen painokasta seis käskyä (olin superyllättynyt kun lähti ilman mitään apuja noin hyvin heti ekalla ruutuun) tai sekoitti jotenkin kummasti jes-palkkasanaan? Ja sen jälkeen ehkä hämmentyi, että mitä mun muka sitten piti tehdä? Jää ruudussa nykyään  liian eteen ja videollakin ehkä vähän ennakoi, mutta parempi sekin kuin että sekoittaa kiertoon. Eka toisto harvoin menee täysin nappiin ilman mitään apuja, mutta niitä toistoja toistoja vaan.

Nouto oli hyvä ja on hyvä. Jali <3 nouto ja se näkyy joskus kapulahepuleina ja omanakivana kapulan kanssa. Mutta silti uskaltaisin sanoa, että ihan kisavalmis on. Vaikka pitäisi kyllä päästä tekemään liikkurinkin kanssa.

Kierrossa hämmentyi tuosta tötsästä minkä lähellä seisottiin. Samaa ongelmaa mitä ruudussa, ei tahdo ekalla bongata. Yritin viritellä ja bongauttaa kiertotötsää ja luulin, että sen havaitsikin, mutta havaitsi myös tuon ylimääräsen tötsän. Häiriöitä siis vaan mukaan.

Kyllä tästä AVO hiljalleen rakentuu. Sitten joskus :D

Metallikapulaan tutustumista

Jos olet ollut lukijana kauemman aikaa, saatat olla tietoinen meidän viha-rakkaus suhteesta noutoon (se on ansainnut oman tunnisteensakin!). Noh, voinette arvata, että jos puukapula tuotti ongelmia niin johan metallikapula oli hirvitys! Loppujen lopuksi kun alkujärkytyksestä toivuttiin se taisikin olla suurempi hirvitys omistajalle kuin koiralle. Tuttuun tapaamme ei treenattu mitenkään aktiivisesti vaan aina silloin tällöin ja kausittain. Nopeampaakin edistyy kunhan jaksaa nähdä vaivaa, mutta mikäs kiire meillä ALO/AVO-luokkalaisilla olisi edes metalliin tutustua. On vaan niin hauska testailla :) Testasin Almallekin kapulan pitoa kirpparilta halvalla ostamallani minikapulalla ja näköjään se kapulan saaminen koiran suuhun voi oikeasti ollakin helppoa. Almu edisty yhdellä treenikerralla pidemmälle kuin Jali ehkä kuukaudessa :D Niin sitä on koirissa eroa.

Kaikki kuvat ja videot kännykkälaatua.

Kuva, jonka @hennaoj julkaisi 2. 08ta 2015 klo 11.26 PDT

Elokuu. Jos tarpeeks kauan tuijottaa niin ehkä se häviää pois? Metallikapula oli Jalille aluksi pienoinen järkytys. Jali kun ei ole niitä koiria, jotka voi lähettää suorilta suorittamaan noutoa metallilla. Kiusattiin monet illat metallilla ruokakuppitreeninä ja aika pian alkoi kiinnostamaan kun "enalahyiällööö"-mutinasta ja kapulan tökkimisestä tassuilla lähti hetkeksi ruokakuppi ja kapula veks.  Ahne koira <3 Käskysana ja toiminto kun oli tuttu niin tuollaiselle hölmöilylle sanottiin piutpaut. Kuitenkin jonkun verran aloitin matalemmalla kriteerillä eli ensin riitti pelkkä suun aukaiseminen ja hampaiden osuminen ja siitä sitten pikku hiljaa nostoon.

Lokakuu. Ai mikä hyvä puruote? Noh, kunhan suussa pysyy! Edelleen ruokakuppitreeniä. Nyt myös pitotreeniä eli kädestä poimimista. Vapauta jo pliiiiiiis eli vähän pitää mutista ennenkuin tarttuu, muttei enää ihan niin paljon protestoinut mitä alussa. Välillä sovitteli suutaan kapulan ympärille siihen tarttumatta, mutta ei tiputa kun kapulan suuhun asti saa. Haettiin jo sitä liikettäkin eli saatoin pyytää kapula suussa sivulle ennen vapautusta tai temputtaa.

Joulukuu. Ensimmäistä kertaa kokonainen nouto metallikapulalla. Pikku-Alma oli häiriköimässä eikä sen takia tarttunut heti ensimmäiseen käskyyn kun ihmetteli kun Alma riensi kapulalle.Videolla Jaliksi tosi hyvä ja varma nosto. Palautus hidas ja epävarma, mutta se on hyvin pieni ongelma ja helposti korjattavissa. Ote ei ole vielä hirveän varma, joten palauttaa kapulan vähän hassusti pää ylhäällä, jotta pysyy varmasti suussa eikä vaan tarvisi purra tiukemmin. Kameli :D

Vielä saattaa esim siirrellä kapulaa tassulla hakiessaan eli pieni ällötys on jäljellä. Mutta uskoisin, että sekin loppuu kun vaan saa lisää toistoja ja varmuutta. Metallia ollaan tehty aina treenatessa ensimmäisenä kun on vire korkeimmillaan ja ällötyskerroin tällöin matalimmillaan. Toimii kivasti! Ilmekin on parantunut huomattavasti eikä se enää näytä kapulan kanssa "määkuolen"-naamaa.

Kyllä siitä vielä tokovalio leivotaan, köhköhköh :DD

Dallutokoa!

Hieroja näytti viime käynnin jälkeen vihreää valoa harrasteluille, mutta suositteli silti jossain vaiheessa esimerkiksi osteopaatilla käymistä. Ei kuulema mitenkään akuutti tapaus ole, mutta ei tekisi huonoakaan. Ja eiköhän me moiselle tässä jossain vaiheessa eksytä kun olisi kiva hoitaa sitä syytä eikä seurausta.

Mummokoira <3

Pakko kirjoittaa tämä heti ylös kun muuten unohdan kaiken. Pitkä postaus ja paljon kuvia. Jos ei teksti kiinnosta niin katsokaa päteviä talmaateja!!

Tauolta palailtiin siis kevyesti Korrien treeneillä Helsingissä. Dalmatiankoirat yhdistys järjesti siis jäsenille ilmaisen kahden kerran koulutussetin, jossa kouluttajina toimivat Pekka Korri (aloittelevat) ja Riitta Jantunen-Korri (kisaavat). Iso peukku yhdistykselle!

Lähdettiin siis "minilomalle" Helsinkiin, koska eihän tällaista mahdollisuutta voi jättää väliin. Hypättiin koslan kyytiin perjantaina, yövyttiin Helsingissä (kiitos majapaikasta!) ja jatkettiin lauantaina aamulla matkaa kentälle. Maalaistollo selvisi jopa hengissä "suurkaupungin" liikenteestä kännykän navigaattorin voimin ja Jali oli oikein pätevä autoilija.

Oltiin Riitan ryhmässä. Tehtiin 2x20min settejä. Ensimmäisessä setissä käännöksiä ja noutoa.

Käännöksissä ongelmana ollut tosiaan tippuva kontakti ja irtautuminen, jotka minun mielestäni liittyvät osin toisiinsa. Tosin irtautumista ei nyt nähty ollenkaan eikä se aina sitä teekään. Tuo tippuva kontakti tai paremminkin "nyökkääminen" on kuulema yleistä "korkealla itseään kannatellen seuraavista" (mikä on ihan hyvä juttu!) ja johtuu siitä kun koira yrittää tasapainottaa kroppaansa. Näin olen itsekin päätellyt, koira ei siis tee sitä "tahallaan" tai sen takia, että se vaikka häiriöiden takia tiputtaisi kontaktin. Riitta kehui meidän seuraamista ja totesi, että kivahan nuo käännöksetkin olisi korjata kun seuraaminen muuten on niin kivaa ja se pysyvä kontakti ei ole mikään mahdottomuus. Olen aivan samaa mieltä!

 Mitä neuvoja siis saatiin?

• Imuuttaminen niin, että pää pysyy koko käännöksen ylhäällä. Älä välitä mahdollisesti huonosta takapään käytöstä, kriteeri on käännöksen ajan ylhäällä pysyvä pää.
• Myös käsitargetin käyttö käännöksissä ok. Ei tarvi koko ajan imuuttaa jos seuraa kättä.
• Käännöksissä seuraamiskäskyn toistaminen imuuttamisen ohella.
• Ohut keppi leuan alla. Kun pää laskee, keppi muistuttaa. Opeta kepistä ensin kiva ja positiivinen asia!
• Elefanttitemppu. Eli perusasennossa pyörimistä etutassut vadin päällä. Huomioi, että pää pysyy ylhäällä.
• Takapäätreeniä.
• Ympyrää seuraattamista.

Kyllä se siitä ihan kivasti lähti. Helposti imuuttamisesta huolimatta kerkeää tehdä nyökkäyksen, mutta huolella, huolella. Nyt kädessä pilkottuja froliceja, joku pehmeämpi palkka mitä pystyisi mutustamaan koko ajan sopisi imuuttamiseen paremmin.

Toisena noutoa. Noudossa taukoilut tekee Jalille aina hyvää ja niin nytkin. Jali oli ihan innoissaan kun huomasi kapulan. Nouto on palasina kutakuinkin kunnossa, mutta perusasentoon tuleminen on ollut vähän vaikeaa ja tahtoo mälvätä. No eipä mälvännyt sitten koulutuksessa ollenkaan vaan ongelma oli itseasiassa enemmänkin kapulasta luopuminen.

Pentupentupentu <3

Kun näytettiin meidän noutoa, heitti kunniakierroksen kapula suussa, tuli avuilla sivuille, mutta taisi tiputtaa kapulan. Vauhtinoudoissa ei tahtonut myöskään luopua ja irrottaa kapulasta palkalle vaan juoksi pallon perään kapula suussaan. On se tehnyt tuota kapulan omimista ennenkin, mutta olen pitänyt sitä enemmän positiivisena ongelmana. Kun koira ei aiemmin ole halunnut pitää kapulaa suussa sekuntia kauemmin niin olen ollut lähestulkoon innoissani, ettei välttämättä olekaan palkkasanalla irrottanut. Riittakin puheli, että selkeästi kapulasta on tehty koiralle kiva juttu (kapulan arvo suurempi jopa kuin palkan?), mutta kannattaa nyt tehdä vauhtinoutoja niin, että koira palkkasanasta luopuu ja irrottaa kapulasta.

 Eli

• Vauhtinoutoja. Ohjaaja seisoo passiivisena (ei peruutteluja taate tai muuta innostamista) ja koira luopuu kapulasta palkkasanasta. 
• Hyvä palkka, että irrottaa kapulan, palkka ohjaajan selän taakse.
• Perusasentoon siirtymisessä kapulan kanssa tarvitsee apuja, joten käytä niitä apuja. Kun tulee kapula suussa kohti, voit käskyttää "sivu" ja ohjata kädellä/askelilla.
• Ei kaukana lopullisesta liikkeestä eli palapelin yhdistämistä vaan.

Pitää muuten selkeästi tehdä myös pidempiä heittoja. Empi hieman kun heitin kapulan pidemmälle kun olen juuttunut heittämään tuohon ehkä kolmen metrin päähän. Tahtoi myös varastaa kapulalle, mikä aiheutti myöskin epäröintiä, pidä siis mieluummin pannasta kiinni jos tahtoo varastaa. En ole huolissani tuosta varastelusta kun ei sitä oikeastaan ole kunnolla vielä opeteltu. Teki tosi kivasti noutoa myös vieraassa paikassa, sitä kun ei olla puuhailtu juurikaan kuin tutuissa paikoissa. Eikä tosiaan mälvännyt vaan piti tosi kivalla otteella.

Toisella setillä en oikein tiennyt mitä oltaisiin tehty kun aika moni liike on nyt kesken ja minulta löytyy niihin kyllä toimintasuunnitelmat. Päädyttiin sitten katsomaan kaukoja. Ongelmana on välillä olleet vajaat istuma-asennot, joita nytkin esitteli ja muutenkin hitaat vaihdot. Ei me vielä etäisyyttäkään olla treenattu ja muutenkin nämä on ihan levällään kun ei paljon olla näitä jumppailtu.

Kokeilemisen arvoista:

• Käsitargetti. Opeta koira hyppäämään/tökkäämään käteen. Ensin sivuasennosta istualtaan, sen jälkeen maasta; istu-käsky, jonka jälkeen käsitargetin vihjesana.
• Tökätä saa vain vihjesanasta!
• Kun osaa käteen hyppäämisen, voi huonoista istumaannousu vaihdoista muistuttaa käsitargetin avulla. Tää oli se mitä sun piti tehdä.
• Istumaan pitäisi nousta hyppäämällä etutassuilla. Joku keppi kyynärien takana ja etutassujen pitäisi hypätä kepin yli maasta istumaan nousussa.
• Kaukojumppajumppaajumppaa! 
• Maahanmeno-seisominen
• Nenätargetti jalkojen väliin. Maahanmenossa oikean tekniikan hakua opettamalla törkkäämään targettia jalkojen välissä. 
• Erona kosketusalustaan nenätargettina esim pringlespurkin kansi.
• Namilla ohjaamista
• Koroketreeniä. Kun takajalat putoaa korokkeelta on kriteeri (takajalat paikoillaan) helppo kertoa koiralle. Ensin opetellaan korokkeella pysyminen tapahtui mitä hyvänsä, sen jälkeen kaukoja.

Kysyin vielä liikkeestä istumisen opettamisesta. Vaatii selkeät avut, tarkkana että tekee loppuun asti ennen palkkaa. Istuminen on hidas, eikä tekniikka erityisen hyvä. Ajatusta taaksepäin eli vaikka vapautus takapalkalle. Muutenkin Riitta puhui monessa kohtaa, että kun Jalikin on niin iso koira, että hyötyy kaikenlaisesta syviä vatsalihaksia ja vartalonhallintaa auttavista tempuista ja jumpista. Eli koroketreeniä, kaukojumppaa...

Kentällä oli aika paljon häiriötä. Pyöräileviä lapsia, ohikulkevia koiranulkoiluttajia, viereisellä leikkipaikalla leikkiviä lapsia... Jali teki hyvin, eikä ottanut häiriötä. Pidin kuitenkin seuraamisessa hihnassa ja kapulatreeniin laitoin liinan. Ihan turhaan, häiritsi vaan noutamista, mutta minkä sitä itselleen voi. Tokalla setillä uskalsin jopa päästää hihnasta. Hieno oli Jali ja hienoja oli muutkin pilkut! Riittakin tykkäsi, että hyvin oli kaikilla fokus kunnossa ja työskentelivät innokkaasti.

Muuta muistiin

• Tunnaria ollaan treenattu ihan oikeilla stepeillä. Eli yhden kapulan piilotusta nurmikkoon, sen jälkeen nurmikkoon kapulakasan taakse (neutralisoi kapulat kävelemällä kapuloiden ohi niin ettei koira niistä kiinnostu) ja siitä sitten aina lähemmäs ja lähemmäs kapulakasaa yhä piilossa esim ruohokasan alla, kapulakasan hajottaminen pikku hiljaa hajalleen, oma kapula muiden kapuloiden keskelle...
• Seuraamisen jätättäminen
• Häiriöseuruuta. Seuraaminen ei ole tylsää vaikka paahdettaisiin pitkää suoraa.
• Koira pitää opettaa itse palaamaan oikealle paikalle, huomautus tai pysähtyminen ja koiran korjaamisen odottaminen
• Ruudussa istuminen omia aikojaan.
• Namikuppi ruudun ulkopuolelle, eteen sivulle. Fokusoi kuppiin, jonne vapautus kun tekee oikein. Hyvää häiriötreeniä muutenkin!
• Pentutreeniä
• Ruutu
• Nouto vauhtinoutona
• Perusasento
• Hyödynnä pennun kanssa laumapalkkaa jos siitä palkkaantuu! Laumapalkan arvo alkaa helposti laskemaan kun mukaan otetaan muuta palkkaa.
• Riitta tuntuu opettavan paljon erilaisilla targeteilla. Kosketusalusta ruutuun, käsitarget seuraamisessa, nenätarget maahanmenossa... Muutenkin erilaiset avut tuntui olevan ihan ok.
• Muista ruudun lähetys näytöllä!
• EVL:n "tyhjään lähetys": Suoraan eteenpäin lähteminen targetilla (namikuppi), johon yhdistää lopulta hallinnan/seisomiskäskyn. Tärkeä saada fokus suoraan eteenpäin. Jos ympyrän merkit tulee olemaan näkyvät, oikean paikan hakua merkkien avulla. Jotkut käyttävät targettina ohutta pystyssä olevaa keppiä.
• Liikkeestä istuminen: käskysana kun olet astumassa vasemmalla jalalla, voit tehdä pienen hidastuksen kun paino vasemmalla jalalla (is-tu) vihjeenä koiralle.
• Kiinnitä huomiota perusasentoihin. Tuomarit tykkää suorista ja nopeista perusasennoista!

Kysykää jos joku kohta jää epäselväksi kun lähinnä itselle näitä kirjaan muistiin.

Vielä yksi mummokoira. Sydän sulaa!

Syksyllä toinen kerta, odotan innolla! Pieni tokokärpänen pääsi puremaan ja lähdetään ainakin työstämään sitä ruutua (jota ollaan tehty liian vähän) ja kait se kaukojumppakin pitää ottaa treeniin. Olen ihan tietoisesti vältellyt kaukojen jumppaamista kun tuolla on tuota jumeilua ollut, mutta josko sitä nyt katsoisi mitä se kropalle sanoo.

Pitkä päivä, mutta sää kyllä suosi ja ehdottomasti kannatti lähteä!

Ystävämme kapula

Jali on ilmeisesti käynyt lukemassa meidän tavoitteet sillä niin hyvin lähti käyntiin meidän vuoden ensimmäiset kapulatreenit.

Mä en ehkä kestä. Kuka on vaihtanut minun koirani? Miksei uudet alo-säännöt voi tulla voimaan jo aikaisemmin?!

Way to go Jali!

ps. Tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 
pps. Jos saatais kiva tasaluku täyteen (eli 40 lukijaa) niin vois keksiä jotain kivaa...

Ikuisuusprojekti nouto

Meidän kapulatreenin vaiheet kutakuinkin:

• Koira ei koskekaan kapulaan.
• Koira katsoo kapulaa, koskee kapulaa, ottaa kapulan suuhunsa. Ällöttää kun kapula tippuu varpaille tai muuten kolahtelee ikävästi.
• Koira nostaa kapulan, mutta tiputtaa heti suustaan. 
• Koira nostaa kapulan ja pitää sekunnin, kaksi, kolme...
• Koira nostaa kapulan, muttei siedä pätkääkään liikehäiriötä.
• Koira nostaa kapulan, sietää jo jonkin verran häiriötä, tiputtaa käskystä.
• Koira lähtee kapulan perään, nostaa kapulan ja jää paikalleen odottamaan irrotuskäskyä (tai juoksee iloisesti rallattaen ja kapulaa jäystäen ympäriinsä)
• Koira nostaa kapulan, sietää häiriötä, mutta ei liiku kapula suussa pätkääkään (paitsi rallatellen ja kapulaa jäystäen). Jos käskytän esimerkiksi sivulle, tottelee käskyä kyllä mutta tiputtaa ensin kapulan.

Nyt näyttää tältä:

Onneksi on koira, joka jaksaa yrittää vaikkei heti onnistuisi. Videon lopussa yksi hyvä täyskäännös ihanan huonolla seuraamisella (ei tehnyt mieli nipottaa) ja pallon repimistä. En tiedä teistä, mutta mä tuun aina niin hyvälle tuulelle kun tuota koiraa seuraa <3

Tänne tuli kuin tulikin lunta!

Kriteerinä oli ainoastaan tulla "näkysälle" kapula suussa ja tiputtaa vasta käskystä "hyvä". Perusasentoa en vaatinut, enkä puuttunut huonoon perusasentoon kapula suussa. Samoin kapulan jäystämiset ja kapulan perään hyökkimiset ja muut pelleilyt jätin huomioimatta. Se on niin ehdollistunut edessä  kapulan hakemisessa vain siihen nostamiseen, ettei liikkuminen kapula suussa tahtonut onnistua. Välähti joskus, että mitäpä jos antaisin sen hakea kapulan selän takaa ja se sitten alkoikin tuottaa tulosta. Kun paljon harrastan perusasentoon hakeutumistreeniä näin, että palkkaan koiran taakse, käännän selän ja annan käskyttämättä koiran hakeutua perusasentoon. Luulen, että tästä oli apua. Tiputteli kapulaa nyt melko paljon, mutta luminen kapula taisi vähän ällöttää.

Katsotaan sitä luovutusta sitten myöhemmin/erikseen. Aika operantisti ja sheippaamalla tätä on nyt rakennettu, mutta tykkään kun koira saa itse miettiä ja se toimii Jalille ehkä parhaiten. Nämä "työnnä koiralle kapula suuhun ja pidä suuta kiinni ettei koira voi kapulaa tiputtaa" tavat eivät meille toimi enkä niitä halua kokeillakaan.





Eihän se osaa vielä:

• Luovuttaa kapulaa käteen.
• Tulla oikein perusasentoon, varsinkaan kun kapula pitäisi hakea edestä.
• Odottaa lupaa kapulaa heitettäessä.
• Nämä kaikki yhdistettynä eli lopullinen noutoliike.

Mutta nuohan ei ole mitenkään oleellisia.

Jos treenaisi useammin kuin kerran puolessa vuodessa niin tämä projekti saattaisi edistyä vähän nopeamminkin? Mutta hei, se ajatus kapula suussa perusasentoon tulemisesta on vihdoin edes muhimassa koiran päässä!

Vain elämää

...ei sen enempää- eikä tarvitsekaan. Koska lämpötila on lähiviikkoina vaihdellut +10 asteesta melkein -10 asteeseen niin kuvissa on kivasti sekaisin syksyisempää ja talvisempaa fiilistä.

Jostain syystä minulla on ollut aika usein kamera mukana jos vaan töistä pääsen niin järkevään aikaan että valoa riittää. Ja oih, kun tuolla voi kuvata jopa pienessä hämärässä! Harjoitellaan, harjoitellaan, mutta kyllä tuo uusi putki aika kivasti nosti kuvausmotivaatiota.

Jali sai uuden Hurtan heijastinliivin. Kaikenlaisia soviteltiin, mutta tuohon päädyttiin. Kaipasin kovasti itse kunnon heijastusta myös eteen, mikä monessa mallissa oli minun mielestäni hyvin vaillinainen. Miksiköhän? Tuosta mallista löytyi ihan kivat heijastimet ympäriinsä.

Juu, rapaa ja loskaa ja jäätä ja lunta. Käytiin me juoksemassa viime keskiviikkona myöskin aksatreeneissä. Rata oli meille kohtuu hankala ja tuntui taas vähän sekavalta, mutta siellä oli kyllä kivojakin pätkiä. Esimerkiksi tuo kakkosen niisto sujui hyvin. Treenin loppuun otettiin muutamat toistot pitkästä aikaa keinua kun se radan sivulla oli. Säikähdettiin, mutta noustiin uudestaan. Semmosta se on se meidän keinu.

Ainiin, Kokkolan kisaradalta on kuin onkin tulossa videota! Linkkaan sen sitten kun video nettiin asti löytää tiensä :)

Tokon puolelta Jalin nouto on taas edistynyt! Mutta siitä lisää kun saan liikkuvaa kuvaa aikaiseksi.

Tulisipa jo lunta.