Satunnaista

Tina-Marina Backmanin jälkipäivältä ei jäänyt mitään maata mullistavaa mieleen. Pelto oli melko korkealla heinällä, mikä oli hyvä, sillä juuri siihen halusin apua. Tehtiin suora jälki, jossa noin 5 loikkaa sivulle, vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Ajatuksena saada koira pysymään hereillä ja tarkkana. Ilma oli hyvin lämmin. Waldo pysyi hyvin kartalla katkokohdissakin, mutta tapansa mukaan jäljesti osin korkealla nenällä namittomilla pätkillä. Tähän huomio, että kun namiton pätkä alkaa, koira kiristää vauhtia ja minä alan "juosta" sen perässä. Eli ei anneta koiran rynniä, koira määrää suunnan, ohjaaja vauhdin. Jos nostaa pään ylös, pysähdytään ja jatketaan vasta kun pää alhaalla. Niin ja tallomisesta, mieluummin vähän laahaa jalkoja kuin talloo korkeaan heinään sellaisen "heinämuurin" koiralle ylitettäväksi. Ilmat on ollut niin hirveitä, että ei ole hirveästi ollut motivaatiota lähteä pelloille tallomaan, jokunen ollaan tehty iltasella ja jo tuolla tallomisella on ollut kyllä suuri vaikutus.

Tehtiin pieni roadtrip ja lähdettiin katsomaan Hämeenkyröön PK SM-kisoja. Siellähän taas oli dalluedustusta niin hauska lähteä kannustamaan. Plus en ole koskaan käynyt PK-kisoissa, enkä nähnyt mitä se PK-tottis oikeasti on. Noh, voin sanoa että monen tasoista suoritusta tuntui olevan vielä SM- tasollakin ja ei se kyllä ole yhtään sen kummoisempaa kuin mikään muukaan koiraharrastuslaji (ja nyt saan varmaan kaikkien pk-harrastajien vihat niskaan... :D). Tuli kyllä sellanen olo suorituksia kattellessa, että kyllä mäkin nyt tohon pystyn... En välttämättä vielä näillä koirilla (tosin oon aika varma että Jalista ois saanu pätevän pk-koiran, jos noita laukauksiin reagoimisia ei oteta huomioon!), mutta joskus. Wallulla saattaa jäädä pk-tottis väliin kyynärän takia, mutta siitä lisää ehkä myöhemmin. Päivä oli kuuma, enkä viitsinyt koiria pitää autossa kun ei autoa saanut varjoon vaikka ikävä se oli kyllä asvaltillakin koirien odotella. En tajunnut ollenkaan, että tokihan pk-kisoissa ammutaankin, joten junnu sai kuulla ensimmäiset laukauksensa. Harmi kun Jali on vähän arka laukauksien suhteen niin näytti vähän huonoa mallia Waldolle eikä näin junnulle jäänyt ehkä ihan kaikista positiivisin kuva...

Hämeenkyröstä ajeltiin Seitsemisen kansallispuistoon, jossa vietettiin kaksi yötä. Auton jätin Koveron parkkipaikalle ja siitä kohti Haukilampea, jonne pystytin teltan. Kävin uimassa ja loppuilta sujuikin sitten teltassa kun yhtäkkiä hirveä ukkoskuuro yllätti. Pilkulliset olivat kuin kokeneitakin telttailijoita, Wallukin oli ensikertalaisena oikein siivosti ja käpertyi telttaan heti nukkumaan. Koska lämpötila oli seuraavana päivänä edelleen lähempänä +30 astetta, päädyttiin seuraavana päivänä kiertämään 6,3km pitkä Torpparintaival. Ei mitenkään erityistä maastoa, eikä jäänyt mitenkään erityisesti mieleen mitään. Koveron pihapiiri oli tietty kiva, mutta muuten. Haukilammella oli porukkaa molempina päivinä useampi sakki ja erityisesti lapsiperheitä, joista toki lähti ääntä. Ei siis mikään erityisen kiva "nauti luonnon hiljaisuudesta" kokemus :D Haukilammella oli kyllä kiva pulikoida, virkisti! Ihan kökkö kesä kun +30C ja mitään ei jaksa tehdä ja tuon 6km jälkeenkin hiki vaan valui. Pojat oli kyllä hienosti, ei oo yhtään sen kummosempaa reissata kahden kanssa vs. yhden.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu Heinä 22, 2018 kello 4.47 PDT

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Poria ja Yyterin koirarantaa. Yövyttiin Yyterissä leirintäalueella teltassa, sillä mökkejä ei ollut vapaana ja suihkun mahdollisuus houkutteli. Leirintäalueella oli porukkaa ja melko levotonta, mutta koirat olivat oikein malliikkaasti teltassa, jopa sen ajan kun itse kävin suihkussa. On ne hienoja! Illemmalla näin teltasta kun ohi käveli porukkaa dalmatialaisen kanssa ja kiiruhdin perään, näitä niin harvoin näkee. Hetken juttelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli Waldon sisko Muru, joka oli tullut perheensä kanssa lomareissulle ja Wallu pääsi tervehtimään siskoaan. Pieni maailma ja mikä sattuma! Seuraavana päivänä treffattiin myös toista pilkullista 1,5v Ramboa koirarannalla ja pojat tulivat ihan kivasti juttuun. Yllättäin Jali oli se joka yritti vähän isotella, hämmentyi varmaan kun törmäsi kokoiseensa ;) Superhieno paikka tuo Yyterin koiraranta! Olin jotenkin etukäteen ajatellut sen sellaiseksi koirapuistomaiseksi "kaikki koirat irti" paikaksi, mutta siellä oli oikein hyvä fiilis ja suurin osa oli ihan siivosti kiinni ja tuolla mahtui suht hyvin ottamaan sen oman tilan. Porista jatkettiin illansuussa kohti kotia.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu Heinä 23, 2018 kello 7.33 PDT

Tänään Waldo pääsi ensimmäistä kertaa näyttelykehään Isokyrössä, jossa tuomarina Pirjo Aaltonen. Tuloksena JUN EH ja suht Waltsun kuulonen arvostelu:
"Hieman ilmavassa vaiheessa esiintyvä nuori uros, rintakehä saisi olla pidempi. Riittävä sukupuolileima, kaunis ilme, tyypillinen pää, hyvin pilkuttuneet korvat. Hyvä vahva kaula, tiivis ylälinja, saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Tasaisesti pilkuttunut mutta vaaleat pilkut. Sivuliikkeessä taka-askel jää turhan lyhyeksi."

Waldo oli loukannut alkuviikosta etutassuaan ja ontunut siinä olleen haavan takia ja arvoin että lähdetäänkö ollenkaan näyttelyyn jos ontuu sielläkin. Ei se tainnut nyt ontua tai keventää, mutta kuuma ilma vei vähän virtaa ja mullakin oli huonot motivaattorit mukana. Tarkoitus oli käydä kaupan kautta, mutta nehän aukesivatkin sunnuntaina vasta 11 enkä sitten ennättänytkään. Noh, ihan ok se käyttäytyi, vähän aristeli tuomaritätiä kun tuli suoraa käplimään (vähän yllätyin itsekin), mutta antoi katsoa hampaat hienosti. Juoksussa vilkuili vähän takanaolijaa eikä oikeen tahtonut keskittyä ja yksilökehässäkin oli vähän perässä vedettävää mallia. Malttoi kuitenkin seisoa hienosti paikoillaan sen mitä piti, asennosta en tiedä :D Luulen, etttä se saattaa olla vähän jumissakin, tuon Seitsemisen reissun jälkeen se ensimmäistä kertaa alkoi hihnalenkeillä peitsata, enkä pystynyt saada hieronta-aikaa tähän hätään.

Jari Kantoluodon opissa

Seinäjoen SPL järjesti kaksipäiväisen Kantoluodon koulutuksen. Ilmottauduin kuunteluoppilaaksi vaikka olisi  ollut antoisaa osallistua koirakkopaikallakin. Tosin koirakkopaikat oli aika tehokkaasti varattu sakemanneille eli voi olla ettei oltaisi joka tapauksessa päästykkään koirakkopaikoille. Mukana oli vain yksi koirakko kahden belgin kanssa "vääränrotuisena".

Jos edellinen pk-koulutus jossa olin oli Skogsterin pitämä niin Kantoluoto edustaa melkolailla päinvastaista näkemystä. Molemmat pyrkivät saamaan aktiivisen, halukkaasti tekevän koiran, mutta keinot ja näkemys aktiivisesta koirasta on hieman erilainen. Siinä missä Skogster imuttaa, Kantoluoto ei käytä samallalailla houkuttelua vaan koiran omaa keksimistä. Mun mielestä on ihan hyvä käydä erilaisissa opeissa ja kuulla eri näkemyksiä. Voi sitten poimia sieltä ne omaan käyttöön sopivat. Mutta olipa virkistävä ja jotenkin niin superia että pk-puolellakin on tosiaan nää positiiviset koulutusmenetelmät ihan päteviä! Paljon oli tuttuja ajatuksia ja menetelmiä. Tosi miellyttävä kouluttaja, vähän oli puhetta että tulee taas kesällä näille huudeille, täytyy ehkä kärkkyä koirakkopaikkaa!

Seuraavassa koottuja muistiinpanoja ja ajatuksia koulutuspäivistä. Sekoittuneena siis omiin ajatuksiini ja tulkintoihin. Koko ajan tulee mieleen lisää ajatuksia koulutuksesta, täytyy lisäillä muistiin kun tulee mieleen.

• Koiraa ei houkutella tekemään, koiran tehtävä olla aktiivinen ja saatava ohjaaja aktiiviseksi
• Houkuttelemalla saadaan koirasta uusavuton, ei kannatella koiraa nameilla ja houkuttelemalla
• Palkataan koiraa kontaktista, kun koira jää aktiivisesti odottamaan luopumista namikädestä ->toiminnot ja käytös
• Alussa siis ohjaaja passiivisena ja odottaa että koira ottaa kontaktin, josta palkka, vasta sen jälkeen kun koira jää aktiivisena odottamaan niin lähdetään tekemään käytöksiä
• Jari tekee asennonvaihtoja luopumisen kautta, nameja käteen ja laskee kättä alaspäin, odotetaan että koira itse tajuaa tarjota maahanmenoa ->palkka, kun tekee tätä varmasti, liitetään valmiiseen toimintoon vihje (tässä koira saa itse tarjota toimintoa)
• Ympäristö, sosiaalisuus, motivaatio ja suhde/ jokainen näistä oltava kunnossa
• Koiran mielentila avoin, aktiivinen, luottavainen, ei ennakoi ja arvo (=ajatus palkassa) vaan kuuntelee mitä ohjaaja kommunikoi
• Ei palkkaa valmiina kädestä, naks kertoo että palkka tulossa
• Koiran pitää tehdä oikealla toiminta-alueella eli aktiivisena, keskittyneenä, odottaen ohjaajalta käskyä
• Liian korkea vire ->turhauma ja stressi/ toiminta-alue/ liian matala vire->passiivisuus
• Koiran pysyttävä toiminta-alueella kaikilla palkoilla, ei säädetä virettä palkalla nostattamalla/hetsaamalla tai lasketa huonommalla palkalla vaan odotetaan että koira laskee tai nostaa itse itsensä toiminta-alueelle (ei patoutunut, paineistunut, ääntele, jännittynyt...)
• Kun koira itse hakeutuu oikeaan mielentilaan, on se pysyvämpää. Vrt jos koiraa joutuu koko ajan nostattaa tai laskea ohjaajan toimesta
• Ei padota tai haukuteta-> koiran stressi nousee, purkautuu helposti ääntelyyn
• Pyritään siihen ettei koira stressaa
• Koira ei tarjoa itse toimintoja (=turhaumaa, ajatus palkassa) vaan odottaa keskittyneenä käskyjä
• Jos ennakoi, pyydä sitä toimintoa mitä koira ei odota, pystyttävä kuuntelemaan
• Minkälaisen tunteen haluat koiralle perusasentoon? Palkkaa halutusta tunteesta ->tunne siirtyy seuraamiseen
• Älä opeta koiraa palkkaan vaan tekemään ohjaajalle
• Vauhti tulee kun kriteeri selvä, esim luoksetulosta palkka loppuasennosta, kun koira tietää toiminnon, nopeus tulee itsestään varmuuden mukana
• Minkälaista aktiivisuutta haluat koiralle?
• Käytöksen sammuttaminen ->ole kuin tammi
• Haistelemisesta kieltäminen ei vahvista suhdetta ja halua olla ohjaajan kanssa
• Vahvista positiivista ->kielteinen käytös häviää/vähenee
• Tärkeää koiran oma halu olla ja tehdä ohjaajan kanssa, ei rakenneta tekemistä pakolle!
• Kielloilla, huomauttelulla, pakotteilla rakennetaan tekeminen negatiivisuuden päälle, sitäkö haluat?
• Jos koiraa koulutettu hetsaamalla ja avustamalla niin saattaa hämmentyä kun odotetaan koiralta aloitetta
• Seuraamista voi tehdä luopumalla, kädessä nameja ja käsi "imutuspaikassa" tai koiran vasemmalla puolella mutta koira ei saa tavoitella nameja
• Aktiivisuuteen hakeutuva koira ei ota niin nokkiinsa jännittävästä ohjaajasta, kun koira tietää mitä tekee (hae aktiivisuutta, odota ohjeita) se "handlaa" alueensa ja on itsevarma->helpottaa kisasuoritusta
• Jos koira tekee väärin, katsottava ensin itse peiliin ->vika ei koirassa vaan joku omassa kouluttamisessa usein pielessä
• Koira ei voi tehdä, eikä siltä voi vaatia jos ei luota ympäristöön, jos koira varuillaan ympäristöstä, annetaan tutustua siihen rauhassa ja palkataan oikeasta mielentilasta ja aktiivisuudesta

Herätti ajatuksia. Jaliahan on tehokkaasti haistelusta kielletty ja tietyllä tavalla oon nimenomaan kannatellut itse koiran virettä ja nostattanut pallolla. Sitä on kutsuttu tekemään eikä se ole siis itse ollut se aktiivinen osapuoli. Olen nyt koulutuksen jälkeen käynyt hallilla Kantoluodon opit mielessä ja ei se Jali ole mikään ihan katastrofi ollut. Se saattaa kyllä tehdä hallissa haistelukierroksen, mutta tulee kyllä nopeaa kysymään, että niin mitäs sitten? Samoin olen kiinnittänyt huomiota siihen etten turhaa hetsaisi ja nostattaisi koiraa ja vaadin THE pallon kanssa myös kuuntelua ja keskittymistä. Tuntuu tosi hyvältä, varsinkin pallolla palkatessa saan hyvin rikottua Jalin ennakoinnin ja ylivireen/pallotiltin ja se alkaa tosi kivasti keskittymään kun en enää olekaan palkannut sellaisesta yliaktiivisesta turhautuneesta arpomisesta, jollon saan motivaatiota nostettua ilman että tekniikka kärsii. Hyvältä vaikuttaa!

Waltsun kanssa olen yrittänyt myös hakea sitä koiran omaa aktiivisuutta. Waldollahan on teineilyt menossa eli hajut ja muut koirat kiinnostaa. Tänään hallissa ensimmäisellä kierroksella haahuili ikuisuudelta tuntuvan ajan hallissa haistelemassa, välillä kävi hakemassa multa kontaktilla namin ja heti takaisin haistelemaan. Maltoin mieleni enkä houkutellut ja kyllä se sieltä lopulta tuli ja jäi töihin. Huomioitavaa ettei pyydä liian vaikeaa, katoaa heti haistelemaan, ja oikeasti odottaa sen keskittymisen ennen käskyä. Jali tekee samaa, jos epäonnistuu tai on epävarma, alkaa haistella. Nyt tuli paniikissa tehtyä sitä, että pikaisesti yritti käskyttää koiraa kun tuli luo, ennenkuin koira oikeasti oli keskittynyt ja odotti käskyä ja eihän se siinä tiennyt mitä tehdä ja katos taas. Oli muutenkin hankala kun pitkästä aikaa oli treeniseuraa, istuva ja kommentoiva ihminen oli teinistä suuri häiriö. Tuolla hallissa se on ollut ennenkin ja lähtenyt heti hommiin, mutta pitää muistaa että tämmönen pienikin muutos voi olla koiralle tosi suuri. 

Toisella kiekalla haisteli hyvin pienen hetken ja oli sen jälkeen ihan hommissa. Eli kyllä se siitä :) käytettiin häiriö hyödyksi ja tehtiin perusasentoa tän ihanan ihmisen vieressä, oli pienelle hauvavauvalle vaikeaa, mutta miten hienosti keräsi itsensä. Jäi hyvä fiilis. Kokeillaan nyt tän testikappaleen kans miten käy haistelulle jos en siitä huomauta, ideanahan tuo kuulostaa järkevältä ja tottakai haluan että koira itse valitsee tekevänsä mieluummin mun kans hommia. Palveluskoiran kanssa tämä tulee varmaan helpommin, mutta enpä mitään menetä.

Sukulaisia

Pikainen päivitys. Törmättiin ihan sattumalta Waldon sukulaisiin täällä Kauhavalla. En ole Kauhavalla muihin pilkullisiin ennen törmännyt, olin laittanut facekirppikselle myyntikuvaa jossa koira näkyi taustalla ja sain sitten lenkkikutsun kun Täplän omistaja oli pilkullisen kuvasta bongannut! Ja vallan hauskastihan tosiaan selvisi, että Täplä on Waldon serkku, Täplän emä on Waldon emän sisko. Pieni maailma ja sillee. Kovasti samanoloisia olivat serkukset, monesti kattelin Täplää kauempaa Waldoksi.

Kuvat on jo parin kuukauden takaa syyskuulta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalilla oli superkivaa, se niin rakastaa dalluseuraa ja tyypeillä osui leikit hyvin yksiin (lue: Jali juoksutti, Täplä jahtasi). Waltsu se yritti pysyä isojen mukana tai hengasi muuten vaan (tai yritti hyppiä selkään, apua!). Jali yllättäin rakastui myös Täplän omistajan "pikkuihmiseen", joka leikitti Jalia kepillä. Loppuajasta se ei malttanut muiden kanssa edes leikkiä kun keppileikit oli niin paljon kivempia. Hassu Jali, teki hyvää saada positiivista pikkulapsikokemusta ja niin sievästi se keppiä tavoitteli.

Pilkulliset treffit

Pikku-Waltsu pääsi perjantaina dallutreffeille Isokyröön. Mukana menossa Sissy, Naldo, Isla ja Rocky.

Sissy ja Naldo n. 5kk, Rocky 1v ja Isla porukan "seniori". Jali sai jäädä kotiin tällä kertaa viihdyttämään hoidossa ollutta Elmeriä.

Isla, Naldo ja Sissy

Waldolle isot ja innokkaat pilkulliset olivat vähän järkytys ja vauva päivysti turvassa laavun penkkien alla "isoilta pahoilta koililta". Suuremmat pennut ja aikuiset pitivät omaa kivaa, juoksivat keppien ja nännikumin kanssa ja antoivat vauvan katsella menoa rauhassa. Kovin Waldo loppua kohden reipastuikin ja alkoi tehdä omia tutkimusmatkoja, mutta hiippaili aina takaisin turvaan jos isot tulivat leikkimään liian lähellä. Voi kulta pieni.

Voi pien Dobby <3

Tutkimusmatkailija

Rocky juoksuttaa

Rocky viime kesänä :D

Sisarukset Naldo ja Sissy

Kaunis Sissy! On nää ruskeet kyllä niin nättejä!

Vaikka Waldoa vähän jänskättikin niin siellä missä oli ruokaa niin siellä oli myös Waldo. Yriteltiin asettaa isompia pentuja yhteiskuvaan ja sieltähän se pieni piipersi mukaan, koska ruokaa. Ehta dallu! Waldo sai paljon herkkuja, paljon sylityksiä ja silityksiä ja lapsiterapiaakin. Kun käveltiin takaisin päin autoille, oli jo vähän aloittamassa leikkiäkin Naldon kanssa kun muut kulkivat kauempana. Taisi vaan neljän junnun meno olla vähän turhan raisua pienelle pennelle, ymmärtäähän sen. Waltsu on ollut niin reipas, että ajattelin että menee tuollakin mukana niin ihan vähän pupsin reaktio yllätti. Varsin onnistunut reissu kuitenkin ja pups jaksoi mukana hienosti ja teki ihan hyvää, että pieni näki että ei sitä kukaan ole syömässä. Ilmakin oli mitä mainioin, mitä nyt lähtiessä alkoi sadella vettä.

Kiva kun meillä on dalluporukka joka innostuu tällaisista ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää iltaa pilkullisessa seurassa! :)

Lissee kuvia jällehen täältä.

Kesäkuulumisia

Joko uskaltaa sanoa, että on kesä? Suomen kesästä ei koskaan ota selvää, mutta josko se tästä! 

Almis ja Elmis oli hoidossa ja pojilla oli muksaa!

Jali kävi Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä osteopaattisessa hieronnassa. Nätisti antoi käsitellä, olihan tilat jo ennestään tutut hieronnoista. Eniten jumia löytyi takapäästä ja Jaana-Kaisa tuumasi että lantio on ehkä aavistuksen vino, mistä syystä saattaa istumisessa ja maahanmenossa kompensoida istumalla "hassusti". Ei kuitenkaan mitään ihmeellistä mistä pitäisi huolestua. Jali on tuntunut käsittelyjen jälkeen kyllä varsin jumittomalta, hihnalenkeilläkin se pystyy ylläpitää entistä pidempään sellaista hidasta ravia kun ennen mentiin aivan peitsaten. Lihakset tuntuvat pehmeiltä ja meno keveältä. Luulen, että pyörälenkitkin ovat tehneet vain ja ainoastaan hyvää kun joutuu oikeasti käyttää pitkää raviaan pitkäkestoisesti.

Seuraava kuvapari on hauska. Sama koira, kaksi eri ilmettä. Jännä miten paljon kuvakulma ja koiran ilme muuttaa!

Käytiin Jalin kanssa Seinäjoella myös mätsäreissä. Ihan vaan ettei metsitytä ja näkee vähän muita koiria. Paikalla olikin dallututtuja ja meitä oli kolme pilkullista edustamassa. Jali käyttäytyi tosi kivasti ja ihmeenkin järkevästi. Ei juurikaan kinunut päästä muiden luo ja tosi fiksusti siinä yhden tutun pennun kanssa tutustui. Kehässä oli inhottavaa, satoi vettä ja oli märkää ja hyiyök joku tulee käplimään ja seisoi koivet miten sattuu ja ryhdittä. Enpä muuta odottanutkaan. Sininen saatiin eikä sijoituttu. Tuomari kommentoi jotain että onpa kiva kun se on näin nuorekas käytökseltään (ai koira joka juostessa ois halunnu tutkimaan palkintopusseja ja säikkyi kehän laidalla aukaistuja sateenvarjoja, öööö?) ja ei muutakun uudestaan vaan. Näyttäväksi urokseksikin taisi mainita, mutta ei Jali tuolla käytöksellä ois ansainnutkaan sijoittua.

Onneksi Bella piti pilkkujen lippua korkealla ja sijoittui lopulta hienolla esiintymisellä BIS2 sijalle! Ei viitsinyt vesisateen takia ihan hirveästi kameralla kuvia nappailla vaikka se mukana oli, mutta piti kaivaa BIS-kehän ajaksi esiin.

 

 

 

BIS1 ansaitusti hienosti pönöttävä snautseri

Oha se ny komee

Ihan kuule rehellinen kuvapostaus. Oli kiva kuvausilma, lumisade toi kivaa fiilistä kuviin.
Pääsiäiskuvatuksia ja kuulumisia sitten myöhemmin :)

Pssst. Bloggerilla oli tarjota uusia blogipohjia. Mitä mieltä ootte, toimiiko tää vai ei? Ainakin kännykällä käyttö on mun makuun jouhevampaa tällä pohjalla.