Fh-leiri Kuortane

Etelä-Pohjanmaan koiraklubi järjesti 4 päiväisen FH-leirin Kuortaneella 30.5.-2.6.2019. Kouluttajina Holger Palomäki ja Martti Piipponen, me oltiin Piipposen ryhmässä. Jali mukana turistikoirana kun ajattelin jos junnu ei jaksakaan treenata neljää päivää putkeen voi Jali höntsätä välillä. Tämä huoli oli kuitenkin aivan turha, junnulla ei ollut mitään probleemaa treeniputkessa!

Sielu lepää näissä maisemissa!

Ensimmäinen jälki oikea alanurkka, seuraava oikea ylä, kolmas vasen ala ja neljäs vasen ylä. Kaikki jäljet ehkä 1-2h vanhoja, yhden jäljen unohdin laittaa sovelluksen tallentamaan ja toisessa tallennus jostain syystä epäonnistui. Kännykkä ei ollut tallentaessa minulla, vikalla jäljellä puhelin esim koutsilla, joten vihreästä jäljestä voi aika hyvin katsoa minne on mm harhat tehty.

Ensimmäisenä päivänä tehtiin sellainen jälki kuin itse ollaan tehty. Tein perus laatikon, jossa toinen ja kolmas "esine" kuvassa maahan kaivetut purkit (ensimmäinen vahinkomerkkaus), lopussa oikeasti esine. Maahan piilotetuista purkeista vinkin sain Arfmanilta ja Martti sitä jo heti alkuun pohti, että onko siinä mitään ideaa. Vaara siihen että yhdistää kaivamisen esineisiin on kuulema liian suuri mahdolliseen hyötyyn nähden. Eihän se niitä tähän mennessä ole sekoittanut vaikka kaivamisen jälkeen ilmaiseekin purkit omasta aloitteestaan kuin esineet. Muilta jäljiltä jätettiin maahan piilotetut esineet kokonaan pois eikä se koiran jäljestystä huonontanut. Luulen että pidän kaivetut purkit satunnaisesti treeneissä mukana vähän motivointina ja vaihteluna, koska Waldo reagoi mun mielestä niihin hyvin (tykkää kaivaa ne innoissaan esiin). Mutta mikään joka jäljen juttu ei todellakaan tarvi olla.

Koita nyt räpeltää se hihna paikalleen...

Ja sit mennään!

Ekalla jäljellä viimeisenä olevan esineen palkkaukseen Martti myös kommentoi, että ylhäältä esineen tuijottelusta palkkojen pudottelu ei vahvista laumapalkkaa ja saattaa saada koiran kisoissa tökkimään esinettä. Halusinkin päästä testaamaan uutta palkkaustapaa seuraavalla jäljellä, joten kakkospäivän jälki oli esinetreeni. Puolet esineistä oli Martin lainaesineitä, vaan eipä tuo aiheuttanut Waldossa kummastusta. Palkkausta muutettiin siis niin, että tulen esineellä koiran eteen, palkkailen maahan ja kontaktista saa lisää. Ensimmäisillä yritti tarjoilla esineen tuijottelua (mistä saa kyllä myöskin palkata, mutta kädestä maahan), mutta sisäisti uuden systeemin hyvin nopeaa. Palkkaustapa tuntui oikeasti tosi hyvältä ja järkevältä, enemmän semmoiselta "tehdään yhdessä". Tämä oli ehkä leirin paras jälki, jäljesti hienosti ja ilmaisi varmasti! Ekalla suoralla vastatuuli, esinesuoralla myötätuuli. Ensimmäisenä ja toisena päivänä tuuli voimakkaan puuskittaisesti, vaan ei se juurikaan koiraa haitannut.

Heinä oli jokaisella pellolla enemmän tai vähemmän korkeaa. Oltiin joka päivä eri pellolla, kaikki kuitenkin heinällä, mutta pohja ja heinän pituus hieman erilaisia jokaisella pellolla. Keskityttiin myös hihnatekniikkaan, jolla saatiin koiran nenä maahan eli ajettiin vastavedolla. Ero oli huikea, sanoinkin, että en ole itse uskaltanut sitä vetää kunnolla vastaan (vaikka saman vinkin sain Arfmaniltakin) kun pelkään, että se lopettaa jäljestämisen kun motivaatio jäljelle ei ole tarpeeksi suuri eikä taistelutahto riitä. Ja höpönlöpön se mitään lopettanut vaan kiskoi vastaan, että saa jatkaa jälkeä. Se puskikin hienosti pitkän heinän läpi seuraavalle askeleelle ihan ongelmitta, ei minkään sortin "nokkimisongelmaa". Viime kesänähän jätin pitkällä heinällä treenaamisen kokonaan kun se jäljestäminen oli siellä niin huonoa. Jännä miten se ois voinu oppia siellä ajamaan jos sitä ei treenaa...

Esinejäljellä ajettiin tokavika pätkä 10m liinalla kun se ajoi niin hyvin. Alussa vähän kummaksui kun en itse edennytkään alussa, mutta sinne se meni ja ilmaisi seuraavan. Ruokaa alussa ja ihan yksittäisiä satunnaisia saattoi olla. Pelloissa oli aika paljon muurahaisia, mikä sai Waldon mässyttämään aina nameilla... Mutta tuo vastaveto toimi kyllä mielettömän hyvin. Muistelisin että saattoi ensimmäisellä jäljellä alussa vähän kummastella hihnavetoa ja ainakin kerran pysähtyi pidemmäksi aikaa ja tarjosi maahanmenoa ja VINKUI kun olisi halunnut jatkaa, mutta luuli tarvivansa luvan. Lähti itsenäisesti liikkeelle hetken miettimisen jälkeen kun ei reagoitu mitenkään eikä sen jälkeen tehnyt samallaisia "jäätymisiä".  Vedosta pyrittävä pois, mutta ainakin kymmenisen jälkeä ajetaan näin ja katsotaan sitten mitä tapahtuu kun päästää löysille/tuntumalle. Ohjaaja opetteli myös missä vaiheessa kehuu koiraa, olipahan vaikeaa (tarkemmin lopun koosteessa).

Keskittyneenä odotellaan lähtölupaa

Ja sit mentäs taas!

Kolmannen päivän jälki kulmia kun sillä on ollut vähän kulmanylitys ongelmaakin. Edellispäivän jäljelläkin taisi toisen kulman ylittää, mutta Martti totesi, että koira oli positiivisesti huolestunut jäljen hukkaamisesta ja työsti itsensä hyvin takaisin. Joka toinen loivempi kulma ja toinen terävä 90 astetta. Kulman kärjessä jarrunami. Päivä oli sateinen ja märkä heinä selkeästi häiritsi koiraa eli meno oli katkottaista kun nosteli päätään ja ravisteli, mutta siellä oli hienoja pätkiä. Ruokaa ainoastaan kulmien jälkeen 5 askeleen jälkeen läjä, jotta voi rauhassa kehua koiraa kulmasta. Olisi voinut olla enemmänkin kun oli selkeästi inhottavaa märän takia, mutta toisaalta oon ihan supertyytyväinen miten työsti pää alhaalla ilman ruokaakin vaikka vähän se märkä häiritsikin. Kun pää nousi tai yritti rynniä pää ylhäällä pysähdyttiin ja oli hienoa miten koirasta näki kuinka sen aivot raksutti, että pakko tässä on pää laittaa alas jos edetä haluaa. Missään vaiheessa se ei luovuttanut! Ja oisitte kuullu sen nenän tuhinan! Kulmissa ei ollut mitään ongelmaa ja esineellä ei epäröinyt maahanmenoa märkään maahan pätkääkään. Tai taisi se vikalla kulmalla yrittää rynniä namikasalle kun oli jo oppinut, että siellä sellainen odottaa vaan eipäs päässytkään! Hyvin opettavaista koiralle tämäkin! Kyllä oli surkean näköinen koira jäljen jälkeen kun koko pää aivan litimärkänä. Tämä oli kunnon taistelujälki, erittäin hyvä treeni! Lisää sadejälkiä vaan treeniin. Niin ja kulmissa, kuvittele, että koira tikkarin pää ja sinä tikun nokassa kuljet hihna suorassa koiran mukana samaa tahtia kun koira kääntyy.

Märkää oli, mutta voisin tulla uuestaan?

Viimeinen jälki kulmia ja kaaria. Ja Martti teki lisäksi tuoreita harhoja Waldon ajaessa. Kulmissa ja kaarissa ei mitään ongelmaa, ajoi tosi keskittyneesti ja selkeästi oli kivempi kun ei ollut niin märkää eikä tarvinnut niin päätä nostella. Tarkkana jälkeä tehdessä, että kaaripätkille lähtökulma 90 astetta (kaaren halkaisija oli vain noin 4m). Jälki tuntui tosi sujuvalta ja prosessoi äärimmäisen hyvin esim harhat. Ensimmäisen tarkisti pään käännöllä, muihin ei tainnut reagoida. Ei haitannut vaikka harha tuli hyvin loivasti/samansuuntasesti jälkeen nähden, ei vaihtanut pois omasta. Ei haitannut vaikka Martti seisoi aivan jäljen vieressä. Ei haitannut vaikka Martti teki yhteen kulmaan "vastakulman". Ei se silmillä tosiaan jäljestä, siinäkin olisi ollut helppo jatkaa vaan suoraan Martin tekemää harhaa pitkin pitkässä heinässä. Unohdin aivan takasuoran esineen ja ihmettelin mitä se koira oikein tekee, esinehän siellä. Hieno jälki oli tämäkin kuten kaikki muutkin.

Paljon asiaa ja ajatuksia tuli jokaiselta jäljeltä, äärimmäisen onnistunut leiri siis! Kuulema pidempiä jälkiä vaan ja haastetta saa olla ja suunnittele treenit! Aina pitää olla joku asia, jota treenaa ja kirjata joka treenistä ylös. Oon kirjannu kännykkäsovellukseen jotain pientä aina kyllä ja se tallentaa esim säätilaa, mutta taidampa siirtyä myös vanhanaikaisesti vihkoon kun helpompi palata vanhoihin jälkiin ja merkitä esim namikohdat jäljelle. Martin sanoin ahkeraa treeniä kesä ja loppukesästä kokeeseen... Oli kyllä kiva nähdä erilaisten koirien työskentelyä ja jo kisaavien koirien työskentelyä ja ei me kaukana kyllä tosiaan olla! Löysälle kun ei nostele enää ollenkaan päätään ja pitkän liinan kanssa treeniä ja tyhjää paalua ja esineillä laumaa ja ilmottautumista ja jäljen lopettamisrutiinit, muuten palaset kyllä hiljalleen kasassa... Hauska muuten että Arfman oli sitä mieltä, että lyhyitä purkkijälkiä ja motivaation kasvattamista, mutta Waldo olikin siellä koulutuksessa selkeästi epävarmempi. Uskaltaisin sanoa, että ei sillä jälkimotivaatiota puutu, ei se muuten ois jälkiä vetänyt nenä maassa voimakkaalla vedolla! Ihan huippuja nää leirit kun kouluttaja näkee koiran oikeasti useamman päivän ajan ja saa varmasti paremman kuvan koiran osaamisesta. Oon ihan mielettömän tyytyväinen Waldon asenteeseen koko leirin ajan, se työskenteli joka jäljellä hienon keskittyneesti häntä pystyssä!

Ja sitten muistiin satunnaisia tarttuneita ajatuksia. Nää on tosiaan sellasia mun ja Martin ajatusten sekamelskaa ja mun tulkintoja kun ei enää muista mikä tuli suoraa Martin suusta ja mikä on omassa päässä hautuneita jatkoajatuksia :D Kouluttaja oli hyvä ja perusteli hyvin miksi jotain tehdään ja sain kyllä niin paljon ajatuksia, että suurinta osaa en varmaan enää muista kirjata edes ylös kun unohdin leirille muistiinpanovälineet...

• Toista uutta asiaa muutaman kerran putkeen, pidä tauko ja palaa myöhemmin
• ethän opeta vaikka uutta tottisliikettäkään yhden treenin aikana!
• Jos asia tuntuu koirasta aluksi vaikealta, täytyy sitä treenata, jotta koira voi sen oppia
• Älä mene mukaan koiran epävarmuuteen. 
• Ei pidä pelätä epäonnistumisia, odotetaan että koira ratkoo, ohjaaja passiivisena vieressä, ainoastaan liinalla estää jos koira valitsee väärin
• Treeneissä aina joku asia jota treenataan, ei vain tehdä jälkeä jäljen takia
• Kun koira ilmaisee, tule esineille reilusti koiran edestä (osin jäljen päältä) --> koira suoristuu kun odottaa ohjaajan tuloa edestäpäin
• Pikkuhiljaa siirrä omaa sijaintia lähemmäs 45 asteen kulmaan koiran sivulle, josta kokeessakin poimitaan esine
• Palkkaa esineellä kontaktista (laumapalkka). Jos nami tippuu ns. taivaalta, ohjaajan rooli on hyvin vähäinen, kokeessakin käytössä vain laumapalkka. Palkka siis kädestä maahan tassujen väliin
• Voit myös treenata ottamalla esineen, näyttämällä "tuomarille", mutta laittamallakin sen takaisin ja palkata kun koira rauhallinen. Tai ottaa esineen, nostaa liinan, mutta laskeakin se takaisin maahan ja palkata koira.
• Jälki on paloja esineeltä esineelle. Rauhoita koira esineelle, palkkaile rauhassa treeneissä niin ettei koiralla ole esineellä ajatus ainoastaan päästä jatkamaan (syö jatksamista pitkällä jäljellä). Kun esineellä otetaan aikaa, pitkä jälki onkin lyhyempiä pätkiä esineeltä esineelle (esineeltä ei ole kiire jatkaa äkkiä eteenpäin!)
• Kun rauhassa keskittyneenä odottaa lupaa jatkaa (ei nyi, ei ole jännittynyt), päästetään jäljelle

• Voimakas hihnalla vastaanveto --> koira vetää vastaan maahan 
• sama kuin vetäisit koiraa pois hyvältä hajulta -->koira kinnaa enemmän vastaan päästääkseen hajulle
• Kun vedolla hyvä, aja löysillä, voit nyppäämällä (ei vedetä koiraa taaksepäin ja keskeytetä koiran jäljestystä vaan pieni lyhyt nypäytys) antaa palautetta ja kokeessa lisätä huomaamattomasti hihnaan pientä painetta esim ennen oletettua esinettä/kulmaa tai jos muuten vaikuttaa siltä että koira tarvii "kaasua" tai tukea
• Et voi ajaa koko pitkää fh-kisajälkeä voimakkaalla hihnavedolla, fyysisestikin koiralle raskasta ja aiheuttaa koiraan painetta --> pyrittävä ajamaan löysemmällä liinalla lopulta ja hihnan kiristäminen (sormituntumalla) on keino puuttua koiran työskentelyyn kokeessa

• Kulmia voi tehdä esim vahvistamalla niissä askellusta reilusti, tekemällä suhusuhu kaaren, pienen ruudun kulmaan
• Kehu vaikeuksien jälkeen vasta kun koira edennyt kunnolla muutaman metrin --> vahvista sitä mitä pitääkin, jos kehut häröilyn jälkeen heti kun koira esim laskee kuonon maahan vahvistat edeltävää eli sitä hölmöilyä
• Välillä hyvä tehdä haastavia jälkiä, jotta saa koiran huolestuneeksi ja epävarmaksi jäljestä --> saa itsevarmuutta kun selvittää!

Ihan huikean koukuttava laji!

Pellolla pellolla

Kesäkausi tarkoittaa peltojälkikauden aloitusta! Waldo onkin käynyt ehkä keskimäärin 1-2 kertaa viikossa jäljellä. Tällä kaudella ongelmia tuottanut erityisesti pitkäksi valuvat kulmat ja sekoileva ohjaaja. Todennäköisesti osin itse aiheutettu ongelma, en pellosta näe missä kulma tarkalleen on ja olen puhelimen sovelluksen perusteella arponut. Näin en ole pystynyt kulmissa ohjata ja olen osin itsekin painostanut koiraa kulman yli. Hyvin se työstää itsensä lopulta takaisin, ei siinä mitään, mutta ylitetyt kulmat on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.

Käytiin Maria Arfmanin peltojälkiviikonlopussa hakemassa ajatuksia. Pellot olivat mullalla, mikä oli Waldolle uusi alusta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta +25 astetta ja kuivahkot pellot, joten sai olla tyytyväinen koiran työskentelyyn! Ensimmäinen jälki suoraa ja kulmia, namitin aika vahvasti kun en yhtään tiennyt mitä uudella pohjalla odottaa ja kun monella edeltävällä koiralla tuntui olevan ongelmia. Koulutusta edeltävällä jäljellä vähän hermostuin koiraan kun taas hukkasi kulman ja lähti työstämään sitä nokka ilmassa harhaillen ja tämä vähän näkyi koirassa. Pohja ei tuottanut juuri ongelmaa, mutta Wallu pysähteli tuijottelemaan mua ja meinasi käydä tervehtimässä muita jne. Oli siis vähän epävarma ja kyseli minulta varmistusta. Yksi kulma tutusti yli, mutta nyt näin missä kulma menee enkä päästänyt liian pitkälle. Koiran takajalat pitäisi jäädä jäljen päälle ja jos siitä etenee niin estetään/ohjataan. Muuten työsti kivasti ja siellä oli ihan hyviäkin kulmia! Maria tuumasi, että tarvitsee lisää itsevarmuutta ja aktiivisuutta ja lähdettiin sitä hakemaan maahan piilotetuilla purkeilla. Waldo kun ei pintaruuasta oikein välitä, syö kyllä, mutta se ei oo Wallulle "se juttu". Eli pintaruokaa voi hyvinkin vähentää (tarviiko ollenkaan?)  ja aktiivisuutta maahan haetaan piilotetuilla namipurkeilla.

Tehtiin tätä ekana päivänä ja seuraavana ja toimi tosi kivasti! Huomasin itsekin miten koira tuntui suuntaavan paremmin maata kohti ja purkeilla jäi innoissaan kaivamaan niitä esiin. (Kaivaminen on haluttua aktiivisuutta maata kohden!) Hiljalleen siirtää tämän purkkimotivaation esineisiin, jäi tosin vähän epäselväksi että miten tarkalleen. Teki tosi tarkkaa työtä varsinkin tää toisen päivän jälki vaikka nameja ei ollut juuri muualla paitsi purkeilla. Askeltyöskentelyn se siis todellakin osaa, nyt haetaan sinne vain vähän lisää sitä aktiivisuutta ja itsevarmuutta. Harmi kun omat lupapellot on rehupeltoja niin tuo esineiden kaivaminen ei oo niin helppo juttu mitä mullalla... Oon saanu tän purkkivinkin muistaakseni aiemminkin, mutta en oo kokeillu koska mulla ei oo sopivia purkkeja enkä tienny kuinka rehupellolla toteutan. Nyt kun oikeesti näki miten ne purkit vaikutti koiran työskentelyyn niin ehdottomasti treeneihin mukaan! Ihana pohja tuo multa, niin helppo ois työstää tekniikkajuttuja mullalla, esim niitä kulmia.

Pullelle ei toisena päivänä tehty toista jälkeä kun ei mitään järkeä kun oli niin hyvä, joten Jali pääsi tekemään ympyrän. Jalille mieluummin kuulema suoraa namitettuna. Pentujälkiä, mutta pidempiä. Sen peltojälkeily on vähän ollut luokkaa "jaksanko tätäkin sille lähteä tekemään". Se on muutaman hassun päässyt jäljestämään Waldon treenien yhteydessä, mutta oon kuitenki niin kilpailuhenkinen etten tiiä jaksanko sille lähteä alkeita opettamaan "turhaan" kun Jalin ikä saattaa alkaa hiljalleen tulla vastaan. Voishan sitä aktivointimielessä ja kun ei tartte tolle junnulle enää nii nameja kylvää nii kyllähän sitä nyt samalla yhen alkeisjäljenki tekis. Täytyy pohtia. Harmi kun en aiemmin lajista oo innostunu!

Wallun seuruukin on ottanut askeleen eteenpäin ja on aika kivan tuntusta. Oon ollu tosi laiska treenaamaan tottista vaikka ehdottomasti pitäis jos joskus tuolle mm BH:n haluaa tehä... Jali on treenannut rallyn käännöksiä ja ne alkaa olla jo siinä mallissa että tarjoilee niitä vähän turhankin usein. Eli ollaan siinä vaiheessa kun pitäisi erottelua alkaa tekemään kun haluaisi tehdä normaalitkin täyskäännökset puolenvaihtokäännöksinä. Sen asenne on ollu taas hyvä, sillä oli pieni evvk-kausi treenaamisen suhteen.

Pojat kävi joku aika sitten myös Jaana-Kaisan käsittelyssä. Jali oli hyvässä kunnossa ja ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että lähestulkoon nukahtaa käsittelyyn. Waldon vuoron aikana se yritti tunkea itsensä takaisin käsiteltäväksi Jaana-Kaisan syliin eli ei se ilmeisesti tosiaan hirveän epämiellyttävää ollut. Waldokin osasi olla hienosti käsiteltävänä, mutta Wallulta löytyi yllättäin lantionseudulta kipukohta, reagoi siis ihan vinkasemalla. Ero oli huomattava kun ennen käsittelyä pyöristi lantion seutua ja käsittelyn jälkeen oli taas ihan suora. Jännä miten oma silmä tottuu enkä ollut huomannu asiaa ennenkuin Jaana-Kaisa huomautti. Yritin mielessäni ajoittaa että osuiko Waldon seuraamisen paraneminen yhteen tän käsittelyn kans, mutta en oo ihan varma. En yhtään yllättyis vaikka olisikin auttanut asiaan, tuskin se seuraaminen on mukavalta tuntunut jos kroppa on lukossa.

Maria Arfmanin peltojälkiviikonloppu

22.-23.9. Lapuan koiraharrastajat järjesti kaksipäiväisen peltojälkiviikonlopun, jossa kouluttajana Maria Arfman. Ensimmäisenä päivänä treenattiin mun omalla lupapellolla Kauhavalla ja toisena päivänä Lapualla.

Waldo on ollut vähän tauolla peltojälkeilystä, ei oo tän kaiken muuttotouhun ja uuden työpaikan jälkeen ollut oikeen aikaa ja energiaa. Olen kyllä pari lupapeltoa saanut Seinäjoelta, muttei missään nimessä niin huippua peltoa mitä mulla oli Kauhavalla enkä ole kerennyt näille mennä treenaamaan. En siis odottanut suuria.

Mun pelto on parempi ko teiän pelto :D

Waldo oli kuitenkin tosi hyvässä vireessä. Lauantaina tehtiin kaksi jälkeä, ensimmäinen luokkaa "tee sellainen jälki kuin yleensä" ja jälkimmäinen tehtiin kouluttajan ideoimana. Tein ensimmäiseksi jäljeksi lyhyen jäljen kahdella kulmalla. Alkuun namitettuna ja muuten vähillä nameilla kun halusin saada kommenttia Waldon tyhjillä työskentelystä. Olosuhteet oli ihan järkyttävät, tuuli lähensi varmaan myrskylukemia ja välillä tihkutti vettä. Toppahousut ja kaksi takkia päällekkäin ei ollu yhtään liiottelua. Olosuhteet ei haitannut koiraa pätkääkään ja Waldo lähti oikein kivasti jäljelle, toki tein jäljen pitkälti myötätuuleen. Noottia siitä, että jarrutin koiraa tyhjillä aivan liikaa ja tästä syystä koiran rytmi katkeaa ja siitä tulee pintapuolinen. Heh, ja viimeksi käskettiin että älä juokse koiran perässä, se kultainen keskitie vähän siis hukassa. Kulmat ja loppuesine ok, niissä ei mitään.

Kakkosjälki tehtiin siis suora, jossa alussa namia, keskellä tyhjää ja lopussa taas vähän enemmän namia. Ehkä noin 300 askelta. Namipätkillä tarkoitus opettaa koiralle aktivoiva pakoite, jotta voidaan tyhjillä sitten antaa palautetta ja koira tietää mitä tehdä. Jotenkin loogista, koira siis tavallaan namipätkillä "ehdollistetaan", että hihnan kevyt (ja siis oikeasti kevyt!) nyppäisy askelten välissä -> askeleella nami -> kuono alas. Eli joka askeleen välissä kevyt nyppäys ja koira saa vahvisteen askeleella olevalta ruokapalkalta. Kun tyhjällä siis jostain syystä vaikka kuono nousee tai härvää omiaan, voi hihnalla nyppäisemällä muistuttaa mitä pitikään tehdä ja aktivoida sitä kuonoa maahan. En tiedä saako tästä selityksestä mitään irti, mutta mulla jotenkin valkeni tämä että VAU. Tai siis kun on tuntunut ikävältä antaa koiralle tyhjillä palautetta hihnalla kun esim pää nousee kun en tiedä tajuaako se niistä yhtään mitään, mutta tällä tavalla koiralle on oikeasti opetettu, että mitä se nyppäisy oikein tarkoittaa ja sen nenän saa oikeasti sinne maahan. Mun mielestä tää kuulosti oikeesti varsin loogiselta ja järkevältä. Eli ei tyhjille ennenkuin aktivoiva pakote opetettu namijäljillä.

Keskityttiin siis namipätkillä tähän aktivoivaan pakotteeseen ja tyhjillä siihen mun rytmiin. Waldo jäljestää liinatuntumalla ja vitsit miten hienoa oli kun aloin löytää sitä etenemisrytmiä! Se oikeasti tuntui ja näytti ihan jäljestämiseltä kun en tehnyt koiran hommasta itse vaikeampaa, Wallu etenee ihan kunnon vedossa (tuntuu jäljestävän paremmalla vireellä näin mitä aivan löysillä), mutta koska mä kuljin samaan tahtiin niin meno ei ollu sellasta "tökstökstöks" mitä se aiemmin on ollu eikä koiran tarvinu nostella päätä ja turhautua kun se sai tahattomia hihnanyppäisyjä multa.

Sunnuntaina jatkettiin samalla eli haettiin sitä omaa rytmiä. Waldo oli hieno, se jo autolta tiesi että mitä tultiin tekemään ja pellolla oikeasti veti kohti jälkeä. Maria paljon painotti sitä, että nuorella koiralla ei saa tappaa sitä tahtoa vaan sitä pitää vahvistaa, sillä ilman tahtoa ei voida vaatia muutakaan. Jos koiran antaa vetää jäljen alkuun (ei hallinnassa siis) niin hyvä pitää sitä silti vieressä lyhyellä hihnalla. Jos hihnan haluaa siirtää valjaista mahan alle, voi sen tehdä paalulla sillä aikaa kun koira syö paalulta ruokaa, eli ei tehdä siitä numeroa ja tehdä siitä häsläystä jos hallinta ei vielä kunnossa. Mä vähän hetsasin Waldoa alkuun ja se oli oikeasti tosi hyvässä mielentilassa, kuulema ei ois ees tarvinnu mitään hetsailuja ja oisin vaan voinu päästää jäljelle. Se oli kyllä tosi hieno, jäljesti hyvässä vireessä, mutta keskittyneesti häntä pystyssä, eikä ollut mitään tarvetta puuttua yhtään mihinkään. No okei, kerran taisin antaa pienen pakotteen kun nosti päätään, mutta siihenkin Maria sanoi että oli vähän turha kun johtui lähinnä tuulesta ja olisi itse jättänyt tästä huomauttamatta. Vaan ei pannut Wallu pahakseen tästä vaan hienosti jatkoi jäljestystä. Sehän on joskus mun pakotteista mennyt sijaistoiminnolle (syönyt heinää, pysähtynyt), mutta miten loogista kun eihän se raukka oo tienny että mitä mä oikein hain takaa.

Mäkin alan sitä rytmiä tosiaan löytää ja niin hienoa oli kulkea koiran perässä. Meitä aiemmin kouluttanut Pirjokin joka oli tällä kertaa koulutettavan roolissa mainitsi, että sähän oot tehny sille virettä, se kun oli viimeks niin kovin tekninen. Ja joo, näinhän se on! Mä oon iteki pitäny Wallun jäljestystä vähän sellasena "pikkuhienona", nyt siitä oikeesti alkaa aistia sitä tahtoa mitä mä sille jäljellä haluan! Se ei varmaan koskaan oo jäljestäny yhtä hienosti ja ennenkaikkea oikeasti maavainusesti ja kaikki askeleet tsekaten. Jäljen lopussa olevassa esineessäkään ei ongelmaa ja kun vapautin koiran, veti se vaan jälkeä eteenpäin että ei me nyt vielä voida lopettaa. Jouduin oikeasti kaksin käsin vetää koiraa jäljeltä pois. Vitsit se olikin hieno! :) Maria tuumasi, että nyt ei kyllä tehdä toista jälkeä kun ei ole mitään tarvetta, ei kannata tehdä turhaan kun ei siitä mitään hyötyä saatais ja olin ihan samaa mieltä.

En kirjoittanut muistiinpanoja ja paljon varmaan unohtunut, mutta se mitä vielä mieleen jäi listalle "kokeile tätä" on namiruudut keskellä jälkeä. Eli tallataankin keskelle jälkeä yhtäkkiä pieni namiruutu, jossa voidaan koiraa oikein hetsata ja vaikka nostaa/vetää valjaista pois (taas, saadaan aktivoitua sitä kuonoa maahan kun koira pyrkii pääsemään ruutuun syömään) ja nostettua virettä. Ehdottomasti testiin! Muuten Maria painotti paljon tosiaan sitä koiran tunnetta ja tahtoa jäljestää, sillä ilman tahtoa, ei voida koiralta vaatiakaan jäljellä. Tekniikka namijäljillä, muistetaan vaikeuttaa kun sujuu.

Peltojälki on kyl niin kivaa!

Satunnaista

Tina-Marina Backmanin jälkipäivältä ei jäänyt mitään maata mullistavaa mieleen. Pelto oli melko korkealla heinällä, mikä oli hyvä, sillä juuri siihen halusin apua. Tehtiin suora jälki, jossa noin 5 loikkaa sivulle, vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Ajatuksena saada koira pysymään hereillä ja tarkkana. Ilma oli hyvin lämmin. Waldo pysyi hyvin kartalla katkokohdissakin, mutta tapansa mukaan jäljesti osin korkealla nenällä namittomilla pätkillä. Tähän huomio, että kun namiton pätkä alkaa, koira kiristää vauhtia ja minä alan "juosta" sen perässä. Eli ei anneta koiran rynniä, koira määrää suunnan, ohjaaja vauhdin. Jos nostaa pään ylös, pysähdytään ja jatketaan vasta kun pää alhaalla. Niin ja tallomisesta, mieluummin vähän laahaa jalkoja kuin talloo korkeaan heinään sellaisen "heinämuurin" koiralle ylitettäväksi. Ilmat on ollut niin hirveitä, että ei ole hirveästi ollut motivaatiota lähteä pelloille tallomaan, jokunen ollaan tehty iltasella ja jo tuolla tallomisella on ollut kyllä suuri vaikutus.

Tehtiin pieni roadtrip ja lähdettiin katsomaan Hämeenkyröön PK SM-kisoja. Siellähän taas oli dalluedustusta niin hauska lähteä kannustamaan. Plus en ole koskaan käynyt PK-kisoissa, enkä nähnyt mitä se PK-tottis oikeasti on. Noh, voin sanoa että monen tasoista suoritusta tuntui olevan vielä SM- tasollakin ja ei se kyllä ole yhtään sen kummoisempaa kuin mikään muukaan koiraharrastuslaji (ja nyt saan varmaan kaikkien pk-harrastajien vihat niskaan... :D). Tuli kyllä sellanen olo suorituksia kattellessa, että kyllä mäkin nyt tohon pystyn... En välttämättä vielä näillä koirilla (tosin oon aika varma että Jalista ois saanu pätevän pk-koiran, jos noita laukauksiin reagoimisia ei oteta huomioon!), mutta joskus. Wallulla saattaa jäädä pk-tottis väliin kyynärän takia, mutta siitä lisää ehkä myöhemmin. Päivä oli kuuma, enkä viitsinyt koiria pitää autossa kun ei autoa saanut varjoon vaikka ikävä se oli kyllä asvaltillakin koirien odotella. En tajunnut ollenkaan, että tokihan pk-kisoissa ammutaankin, joten junnu sai kuulla ensimmäiset laukauksensa. Harmi kun Jali on vähän arka laukauksien suhteen niin näytti vähän huonoa mallia Waldolle eikä näin junnulle jäänyt ehkä ihan kaikista positiivisin kuva...

Hämeenkyröstä ajeltiin Seitsemisen kansallispuistoon, jossa vietettiin kaksi yötä. Auton jätin Koveron parkkipaikalle ja siitä kohti Haukilampea, jonne pystytin teltan. Kävin uimassa ja loppuilta sujuikin sitten teltassa kun yhtäkkiä hirveä ukkoskuuro yllätti. Pilkulliset olivat kuin kokeneitakin telttailijoita, Wallukin oli ensikertalaisena oikein siivosti ja käpertyi telttaan heti nukkumaan. Koska lämpötila oli seuraavana päivänä edelleen lähempänä +30 astetta, päädyttiin seuraavana päivänä kiertämään 6,3km pitkä Torpparintaival. Ei mitenkään erityistä maastoa, eikä jäänyt mitenkään erityisesti mieleen mitään. Koveron pihapiiri oli tietty kiva, mutta muuten. Haukilammella oli porukkaa molempina päivinä useampi sakki ja erityisesti lapsiperheitä, joista toki lähti ääntä. Ei siis mikään erityisen kiva "nauti luonnon hiljaisuudesta" kokemus :D Haukilammella oli kyllä kiva pulikoida, virkisti! Ihan kökkö kesä kun +30C ja mitään ei jaksa tehdä ja tuon 6km jälkeenkin hiki vaan valui. Pojat oli kyllä hienosti, ei oo yhtään sen kummosempaa reissata kahden kanssa vs. yhden.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu Heinä 22, 2018 kello 4.47 PDT

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Poria ja Yyterin koirarantaa. Yövyttiin Yyterissä leirintäalueella teltassa, sillä mökkejä ei ollut vapaana ja suihkun mahdollisuus houkutteli. Leirintäalueella oli porukkaa ja melko levotonta, mutta koirat olivat oikein malliikkaasti teltassa, jopa sen ajan kun itse kävin suihkussa. On ne hienoja! Illemmalla näin teltasta kun ohi käveli porukkaa dalmatialaisen kanssa ja kiiruhdin perään, näitä niin harvoin näkee. Hetken juttelun jälkeen selvisi, että kyseessä oli Waldon sisko Muru, joka oli tullut perheensä kanssa lomareissulle ja Wallu pääsi tervehtimään siskoaan. Pieni maailma ja mikä sattuma! Seuraavana päivänä treffattiin myös toista pilkullista 1,5v Ramboa koirarannalla ja pojat tulivat ihan kivasti juttuun. Yllättäin Jali oli se joka yritti vähän isotella, hämmentyi varmaan kun törmäsi kokoiseensa ;) Superhieno paikka tuo Yyterin koiraranta! Olin jotenkin etukäteen ajatellut sen sellaiseksi koirapuistomaiseksi "kaikki koirat irti" paikaksi, mutta siellä oli oikein hyvä fiilis ja suurin osa oli ihan siivosti kiinni ja tuolla mahtui suht hyvin ottamaan sen oman tilan. Porista jatkettiin illansuussa kohti kotia.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu Heinä 23, 2018 kello 7.33 PDT

Tänään Waldo pääsi ensimmäistä kertaa näyttelykehään Isokyrössä, jossa tuomarina Pirjo Aaltonen. Tuloksena JUN EH ja suht Waltsun kuulonen arvostelu:
"Hieman ilmavassa vaiheessa esiintyvä nuori uros, rintakehä saisi olla pidempi. Riittävä sukupuolileima, kaunis ilme, tyypillinen pää, hyvin pilkuttuneet korvat. Hyvä vahva kaula, tiivis ylälinja, saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Tasaisesti pilkuttunut mutta vaaleat pilkut. Sivuliikkeessä taka-askel jää turhan lyhyeksi."

Waldo oli loukannut alkuviikosta etutassuaan ja ontunut siinä olleen haavan takia ja arvoin että lähdetäänkö ollenkaan näyttelyyn jos ontuu sielläkin. Ei se tainnut nyt ontua tai keventää, mutta kuuma ilma vei vähän virtaa ja mullakin oli huonot motivaattorit mukana. Tarkoitus oli käydä kaupan kautta, mutta nehän aukesivatkin sunnuntaina vasta 11 enkä sitten ennättänytkään. Noh, ihan ok se käyttäytyi, vähän aristeli tuomaritätiä kun tuli suoraa käplimään (vähän yllätyin itsekin), mutta antoi katsoa hampaat hienosti. Juoksussa vilkuili vähän takanaolijaa eikä oikeen tahtonut keskittyä ja yksilökehässäkin oli vähän perässä vedettävää mallia. Malttoi kuitenkin seisoa hienosti paikoillaan sen mitä piti, asennosta en tiedä :D Luulen, etttä se saattaa olla vähän jumissakin, tuon Seitsemisen reissun jälkeen se ensimmäistä kertaa alkoi hihnalenkeillä peitsata, enkä pystynyt saada hieronta-aikaa tähän hätään.

Tina-Marina Bäckmanin FH-jälkiluento

Samaan syssyyn kirjotetaas tämän päiväinenkin luento ylös. Eli 15.7. oli Lapualla Tina-Marina Bäckmanin peltojälkikoulutus. Tina-Marinalla itsellään on suursnautsereita ja kisoja taisi olla noin 50 takana (ellen aivan väärin muista :D). Hirveän "viihdyttävä" kouluttaja, jos näin voi sanoa! Ei siis todellakaan tullut tylsää kuunnellessa! Tina-Marinan kanssa päästäänkin ensi viikon aikana myös ihan konkreettisesti pellolle, mielenkiinnolla odotan, mitä Tina-Marina Waldosta sanoo. Toivoisin kovasti, että treenipellot joille mennään olisi korkealla heinällä, sillä haluaisin että joku konkreettisesti näkee miten Waldo jäljestää korkeassa heinässä ja saisin siihen ideoita.

(C)Katriina Hautala

• Treenaa kun kukaan muu ei treenaa. Kisoissa voi olla minkälainen keli tahansa, hyvä treenata myös vaikeissa olosuhteissa.
• Koiralle ei väliä kuka jäljen on polkenut. Voi siis hyvin treenata yksin (harhoja pitää toki treenata muiden kanssa).
• Pennulle/ensikertalaisella namiruudulla
• koira oppii että "aarre" löytyy vain rikotulta alueelta
• ruudun koko 1,5 kertaa koiran selän mitta
• koira otetaan pois ruudusta kun siellä on vielä ruokaa ja kun se juuri on syömässä -> hinku takaisin
• ruutuunkin paalut, niinkuin aina kokeessa
• ruudusta suoraan jälkeen tekemällä ensin kolmion muotoinen ruutu, jonka kärjestä jälki jatkuu
• heti alkuun askelten välissä rakoa -> koira ennättää "hengähtää" askelten väleissä
• Suoran jälkeen kiemurajälkiä -> olosuhteet muuttuu (tuuli, aurinko, pellon sarat)
• kaaria pidetään koko ajan treeneissä mukana, ei opeteta koiraa ensin siihen, että aina jäljet suoria tai kulmia ja yhtäkkiä taas oteta kaaria mukaan!
• Nopeaa ruoka pois jäljeltä. Koiralle ajatus esineeltä esineelle, esineeltä kunnon palkka. Nameja toki vahvistamaan "tarvittavia" kohtia, esim kulman, piikkien, harhojen jälkeen.
• Lopussa namipurkki -> namipurkille maahanmeno -> purkista ruoka maahan
• purkki vaihtuu pian esineeksi
• Palkataan jäljellä koira aina maahan! Ei opi odottamaan ylhäältä ohjaajan kädestä tulevaa palkkaa.
• Kun koe lähestyy, aletaan ottamaan tyhjiä paaluja, ensin nami parin tyhjän jälkeen, siitä pidentäen -> koira ei epävarma kokeessa kun paalu onkin tyhjä
• Harhakohtiin jäljen tekijä jättää harhakohtaan paalut merkeiksi ja harhan jälkeen laittaa palkan. Harhantekijä tehdessään harhan siirtää paalut "portiksi" kohtiin joista jälki kulkee -> ohjaaja tietää missä kohti harha kulkee ja koira saa harhan jälkeen vahvistukseksi palkan
• Annetaan koiran ratkoa harhat itse, ohjaaja jää paaluksi seisomaan jos koira menee harhalle ja odottaa, että koira tekee ratkaisunsa
• Kisoissa koiraa saa kehua esineellä joko ennen tai jälkeen kun ohjaaja ottaa esineen
• jos koira ei malta pysyä maassa, kannattaa kehua vasta esineen oton jälkeen -> voit vahvistaa koiralle maassa pysymistä "hienooo koiraa, hyvä maahan, hienosti..."
• Esineitä voi treenata erikseen, esim apparin kanssa talvella hallissa
• apparilla useampi esine (esim 10), jotka asettaa noin 3m välein jonoon koiran nähden -> siirtyy ensimmäiselle esineelle ja hetsaa koiraa ("katso mikä täällä, vaaau, kato mikä täällä...") ja apparin avuilla koira esineellä maahan -> palkka esineen alle -> seuraavalle esineelle. Todennäköisesti menee viimeisillä maahan jo itse.
• Kulmissa kokeessa ohjaaja voi pitää hihnan koko ajan kireällä poistumalla (saa juosta) jäljeltä koiran taakse -> oltava varma että koira on kulmassa, ettei painosta koiraa jatkamaan väärin!! 
• 1200 askelta on noin 700m
• Kisoissa tutki kisapeltoasi pellon vierestä -> pystyt aika hyvin päättelemään miten jälki kulkee

(C) Teija

• Jos koira pyrkii jatkamaan jälkeä sinne minne se ei voi mennä (kääntyy esim kohti ojaa/metsää esim riistan perässä), pysähdy -> koira saa todennäköisesti hihnapakotteen kun pysähdyt (ohjataan liinatuntumalla), saattaa palata jatkamaan jälkeä (tuomari ohjeistaa jatkamaan "mene koiran perään", toisesta kehoituksesta (riittää kun ensin otat pari askelta -> hihna löysällä -> pysähdy) jatkettava)
• Muutenkin jos huomaat, että lähestytään pellon reunaa -> pakko tulla kulma, hidasta huomaamattomasti liinalla/anna painetta koiralle 
• kun pidät kädet koukussa lähellä kroppaa, voit tarvittaessa löysätä tai kiristää hihnaa vs että kulkisit kädet ojossa eteenpäin
• Korkeassa heinässä jäljen voi tehdä "laahaamalla" jalkoja, ei jätetä koiralle "heinämuuria" jonka pitää ylittää! Namit kantapää-varvas
• Koejälkeä talloessa 30sekuntia seisomista aloituspaikalla ja voit talloa ensimmäiset askeleet kunnolla -> annetaan kaikille mahdollisuus päästä edes paalulta eteenpäin
• Jäljentekijän pitää tietää 20m päähän tulevat kulmat ja esineet -> katso etukäteen jälkeä tehdessä jokin merkki, jonka kohdille pudotat esim esineen (esineelle ei voi jäädä seisoskelemaan koejälkeä tehdessä)
• Tee kokeisiin sellaisia jälkiä kuin toivoisit itsellesi 
• Ilmoita tuomarille jos jäljellä on jotain vaikeita kohtia tai et ole tyytyväinen jälkeen (esim kuolleet eläimet, vesipotti kulman kohdalla...)
• Jälki ei saa katketa kulmassa! Tee käännös sisäjalalla
• 90 asteen kulmissa 1 kääntyvä askel, piikissä 2 kääntyvää askelta
• Harjoittele myös vaikeampia kulmia (koskaan ei tiedä miten koejäljentekijä kulman talloo)
• Kaarissa ole tarkkana että kaari kaartaa koko ajan
• Koiralle vaikeassa maastossa (esim kuiva), tee sellainen jälki, josta tiedät missä se menee (esim suora jälki suoraa kohti latoa)
• Tapahtumien välillä (esim kulmat, esineet) oltava vähintään 10m väliä
• Treenijäljet vähintään 30min vanhoja

Koukussa jälkeen ja muita treenailuja

Wallu on ollut ahkerasti jäljellä. En olisi uskonut kuinka koukuttavaa jäljestäminen voikaan olla! Tämän kauden teemana olleet nameista eroon pääseminen, esineet ja kulmat. Pidempiä pätkiä ilman nameja menee paikoin tosi hyvin, paikoin yrittää jäljestää vain toista puolta ja/tai on huolimaton. Pitää muistaa vaatia oikeaa tekniikkaa vaikkei nameja olekaan! Namitetut pätkät menee hyvin ja molemmat puolet poimien. Esineet on olleet viimeisimmän viikon "teema". Viimeisimmässä treenissä (jonka pääteema tosin oli kulmat) ilmaisi kaikki esineet ihan oma-aloitteisesti! Esineelle keskittymistä ja kohdistamista pitää ilmeisesti ottaa vielä, nyt menee maahan ja kääntyy katsomaan, ei kuitenkaan mielestäni vinoon. Nyt kun maahanmeno alkaa hiljalleen löytymään niin aletaan keskittyä tarkemmin siihen esineeseen kohdistamiseen.

Kulmat menee ja ei mene hyvin. Tekee välillä täydellisiä tarkkoja 90 asteen kulmia, kun taas välillä vetää kulman yli. Pitää tarkkailla edeltävää suoraa, meneekö yli aina kun ei ole tarkkana suorallakaan? Waldo jäljestää välillä vähän "takki auki", olen huomannut että ensimmäisen kulman jälkeen yleensä alkaa paremmin keskittymään kun joutuu tehdä töitä jos on huolimattomasti mennyt kulman yli. En oikein osaa välttämättä suunnitella jälkiä järkevästi, mutta miettinyt pitäisikö sille tehdä kunnon haastavia jälkiä useilla kulmilla, löytyisikö tarkkuutta ja keskittymistä sitä kautta? Jäljelle lähestymiseen ollaan löydetty jo hieno rutiini ja malttaa keskittyä paalulle tultaessa ja odottaa (pääsääntöisesti) hienosti kun asetan hihnan ja annan lähtökäskyn. Myös esineiltä jatkaa mielestäni hienosti jälkeä ilman minkäänlaisia apuja, välillä jopa ryökäle yrittää esineeltä varastaa jatkamaan. Esineille ilmaisun viilaamista ja edelleen tarkkuutta ja malttia jäljellä. On sillä vielä jäljestystekniikassa tosiaan opittavaa, mutta eiköhän se siitä!

Ilmotin Wallun myös Seinäjoelle tokon alkeisiin, ihan vaan häiriön takia. Harjoitukset on olleet meille aika helppoja, mutta ehdottomasti tarpeellisia. Koirakoulun tilat on hyvin pienet ja kun kuusi koiraa tekee yhtä aikaa niin tarvittavaa häiriötä saa. Se on niin erilainen kuin Jali, kerran tehtiin ruutuun juoksemista kaksi koiraa kerrallaan niin että toinen juoksi toiseen päähän hallia ja toinen toiseen, väliä ehkä pari, kolme metriä. Kahdesti taisi vähän haikailla toisen luo kun juoksi ohi, mutta kääntyi takaisin kun huikkasin. Jalin kanssa tällaista treeniä en Waldon ikäisenä olisi uskaltanut ottaa ollenkaan! Hyvin löytyi ruutu vieraassakin paikassa. Muuta huomionarvoista rauhallinen paikallaolo. Yksi kerta viidestä vielä jäljellä. Tottis on jäänyt vähän peltojäljen varjoon, maastojutut on jotenkin niin paljon mielenkiintoisempia! Enkä ole vielä oikein löytänyt Waldon kanssa yhteistä säveltä kentällä. Se on niin erilainen kuin Jali. En osaa leikkiä sen kanssa, enkä saa Waldon virettä nostatettua, se tekee jotenkin minun makuun välillä "pikkusievästi" kun kaipaisin enemmän asennetta. Tuntuu, että se mitä se leikkii niin se tekee vain sen takia koska mä haluan, eikä tosissaan palkkaannu. Mikä on kumma, koska se kuitenkin kotona tarjoaa mulle lelua revittäväksi ja oikeasti taistelee, kentällä vaan ei onnistu? Nameilla toki toimii ja sosiaalinen palkkakin taitaa olla Wallulle arvokkaampaa kuin lelut. Ei olla oikein edistytty missään tokossa kun ei olla siellä puolella juuri mitään tehty. Paljon kivempi mennä pellolle kun molemmat tykätään :D Pitäisi sille kuitenkin se BH tehdä jos meinaa kisaamaan pk-puolella, mutta se ei taida olla tämän vuoden juttu ollenkaan. Mikä ei kuitenkaan tarkoita etteikö sitä olisi syytä treenata!

Jali on treenannut rallytokon erotteluja, oikealle puolelle, vasemmalle puolelle ja eteentuloa pelkillä käskysanoilla. Tai näistä lähinnä eteentuloa ei ole osannut kuin käsimerkistä. Edistyy edistyy kun treenaa, jännä juttu :D Sellaista olkkaripuuhastelua lähinnä. Sen lisäksi keskitytty tokon kierron ja ruudun erotteluun. Tutulla kentällä ok, vieraalla ei ollenkaan niin varma. Ruutu vetää puoleensa. Ruudun stopissa ja paikassakin on parannettavaa. Jalin kanssa oon miettiny että käviskö sille sittenki tekemässä sen TK1 tuloksen (jonka luulen olevan suht läpihuutojuttu) ja keskittyis sitten ihan vaan rallytokoon ja jättäisä tokon kokonaan? En oikein tiedä. Mejässäkin kovin valioitumisen mahdollisuus kolkuttelee takaraivossa, joskos sille sitä voittajaluokkaa lähtis treenaamaan. Viime kokeen jälkeen en pidä itsekään katkoja mitenkään mahdottomana, niin hienosti se työsti ja etsi kokeessa, että eiköhän katkollakin osaa työstää! Katsotaan, katsotaan. Ei oteta paineita :)