Mutta miten täyttyi tavoitteet vuonna 2016?

Tuttuun tapaan oli tälle vuodelle asetettu joitain tavoitteen poikaisia, joten täytyyhän ne käydä läpi. Tarkemmin tavoitteet voi siis lukaista tuosta antamastani linkistä, tähän olen vain koostanut. Kuvitukseksi kuvia joulun ajan lenkeiltä feat Alma ja Elmeri, näitä jäi vielä "varastoonkin" :) Uusi putki tekee kyllä kivaa jälkeä, mutta vielä varsinkin liikekuvissa haetaan sitä yhteistä säveltä.

Toko. AVO-luokan liikkeet kasaan ja kisastartti. Ei kisattu eikä oikein kunnolla treenattukaan liikkeitä kasaan. Ruutu ja kierto vielä kovin epävarmoja, varsinkin ensimmäiset toistot ja vieraassa paikassa. Paikkaistumista ollaan tehty jokunen kerta, Jalilla on vähän myötätunto "piip" eli jos joku piippaa, liittyy Jali helposti kuoroon. Kyllä sen puolesta ehkä kisoihin uskaltaisi. Istu-seiso-maahan erottelua tarvitaan edelleen ja kaukojen kanssa olen yhä solmussa. Tosin pientä valoa tunnelin päässä on näkyvissä ja luultavasti nyt kuitenkin jatketaan kuitenkin takajalkakaukoilla. Tavoitteisiin olin kirjannut uutena juttuna myös hyppynoudon, jota kokeiltiin itse asiassa muutamat kerrat ja ei ongelmaa! Samoin ollaan ohjattua noutoa tehty ja hieman pohjia kiertohyppynoutoon, muttei sen kummemmin koskettu ylempiin luokkiin.

Sen hetken kun penne pysyy nätisti paikoillaan niin Jali ja Alma tarjoaa tällaista ilmettä :,)

Rallytoko. Oisko se sitten RTK2. No sehän se oli. Ns. "kisakausi" menikin rallyillessa ja tehtiin tulokset meille melko tiuhalla tahdilla. Huhtikuussa Seinäjoella AVOHYV 80p , toukokuussa Kauhavalla AVOHYV 77p ja kesäkuussa Kokkolassa AVOHYV 79p RTK2. Tämä näkyikin ehkä pienenä motivaatiopulana meissä molemmissa ja mm. seuraamistekniikan hajoamisena.

Tokoa ja rallyä treenattiin alkuvuodesta ja kesällä dalluporukalla. Dallutyttöjen häiriö on Jalille edelleen äärimmäisen hankala ja muutama treeni onkin jäänyt hyvin epäonnistuneina mieleen ja molemmat vajottiin vähän väärään mielentilaan. Toki onnistuneitakin treenejä löytyi, mutta taas vaihteeksi käytiin vähän pohjalla. Pidettiinkin kesällä treenitaukoakin, että saatiin taas ajatukset molemmille kuriin. Ja kun takaraivossa kummitteli voittajaluokkalaisena osallistuminen dallujoukkueessa SM-kisoihin (ylempien luokkien kisaajia ei lopulta ollut tarpeeksi) niin oli ehkä liikaa yritystä ja pientä painetta tekemisessä mukana.

Nose work. Kovasti ylittyi tavoitteet kun suoritettiin jo maaliskuussa 1-luokan hajutesti Kokkolassa. Melko vähän tuli treenattua, lähinnä silloin tällöin aktivisointimielessä sisäetsintää. Laatikkoetsinnässä pitäisi saada ilmaisu kuriin kun nyt iloisesti hajottaa laatikot ilmaistessaan...

Agility. Ei tavoitteita eikä mitään muutakaan kerrottavaa. Muutamat kerrat huviteltiin dallutreeneissä, mutta kyllä taitaa meidän aksailut olla jo menneisyyttä. 

Pk. Käytiin muutamat kerrat hakutreeneissä, mutta sitten se vähän jäi kun ei ollut treenejä tai aikaa. Ei oikein ole Jalin laji ja on sen verran aikaavievä, ettei ehkä riitä muutenkaan motivaatio. Ja ei, ei tehty BH:ta tänäkään vuonna, alkaa jo vähän huvittaa tämä joka vuotinen "tavoite" jota kohti ei oikein koskaan olla tosissaan jaksettu treenata :D

Arki. Samat on ongelmat edelleen. Tai "ongelmat". Minulle arki on riittävän hyvin sujuvaa vaikkei tuo täydellisesti hihnassa aina jaksa kulkeakaan... 

Kierretään mahdollisuuksien mukaan erilaisissa koulutuksissa. Koulutussaldo jäi kyllä kovin pieneksi tälle vuodelle. Ei täällä järjestetä samallalailla luentoja/koulutuksia kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Salme Mujusen luennon koiran rakenteesta kävin kuuntelemassa marraskuussa, mutta siihen se taisi jäädä.

Käydään testaamassa ainakin yksi verijälki. Hommasin meille "tuutorin" ja käytiin vihdoin testaamassa! Muutama jälki ajettiin syksyllä ja vaikkei Jali mikään luonnonlahjakkuus olekaan niin kyllä me kisoihin tähdätään, jos ei muuta niin kokemusta hakemaan :)
Pysytään jatkossakin terveinä! Kopkop!! Käytiin hakemassa rokotukset ja siihen se taisi jäädä. Piti katsoa samalla uraattikivikontrolli vaan kun ei Kauhavalla missään löydy ultraa ja sitten se jäi kun olisi pitänyt ottaa selville missä meidän olisi kannattanut käydä. Jali on syönyt nyt hitusen vapaammin erilaisia lihoja ja luita ja herkkuja. Mitään oireilua ei ole näkynyt, mutta hyvä se silti olisi käydä tsekkaamassa.

Viralliset selkäkuvat? Jep! Selkä käytiin kuvaamassa elokuussa. Rajatapaus spondyloosi maininnalla, eli pieni luupiikki löytyi, mutta toisaalta olisin ollut enemmän yllättynyt täysin puhtaasta selästä näin kuitenkin "vanhalla" koiralla. Eipä tämä ole meidän menoon vaikuttanut millään tavalla, jatketaan niinkuin ennenkin ja hoidetaan jos alkaa oirehtia.

Luonnetesti? Luonnetesti käytiin suorittamassa toukokuussa Ilmajoella. Tosi mielenkiintonen kyllä ja Jali selviytyi testistä vallan mainiosti.

Kroppa kunnossa eli säännölliset hieronnat yms. Jali jumiutuu edelleen kohtuu herkästi, mutta on aina hieronnalla auennut hyvin.

Näiden lisäksi täytyy mainita vuodesta mieleen jääneenä lumikenkäilyretki maaliskuussa Kolille ja ensimmäinen pidempi vaellusreissu Salamajärven kansallispuistoon kesäkuussa.

2016 tuntui aluksi vuodelta, jollon ei oikein mitään saatu koirailun merkeissä aikaiseksi vaan kyllähän me ollaankin tehty vaikka mitä :) Uuden vuoden tavoitteisiin palaillaan myöhemmin!

Katsaus avoon

Mulla on ollut jo jonkun aikaa sellanen fiilis, että me treenien suhteen vaan poljetaan paikoillaan. Ollaan treenattu, melkeinpä viikottain, mutta tuntuu, että missään ei olla menty eteenpäin. En ole hallille mennessä oikein tiennyt edes mitä treenata. Tuntuu ettei voida nykyisessä pienessä treenihallissa treenata niitä mitä haluttaisiin (ruutua ei voi mitenkään tehdä kisamittaisena tai lähettää koiraa ruutuun eri puolilta hallia muuta kuin tyyliin parin metrin etäisyydeltä, kierron saa just ja just varmaan kisamittasena tehtyä, mutta seinät tulee vastaan, noudossa kapula on heti seinässä vaikka yrität heittää hallitusti, koiran vauhti kärsii kun joutuu himmaamaan, palkata et voi kunnolla pallolla ilman että joudut pelkäämään että koira on seinässä jajajajaja). Hallin koolle ei mitään voi, mutta se ei tarkoita etteikö me voitais ihan hyvin järkevästi treenata kun vaan osaisi vähän suunnitella paremmin.

Nooo, katsaus tämän hetkisiin AVO-liikkeisiin enivei. Kuvituskuvat viikon takaa, lumi tuli, lumi suli. Ja jooo, Jali sai joulunpunaisen uuden rukka-pannan *< :)

Paikalla istuminen 1 minuutti, ohjaajat näkyvissä

Aika on kohtuu lyhyt ja Jalilla ei ole taipumusta istumisesta valua maahan. Ainoat ongelmat tässä jos on väärässä vireessä ja jumittuu johonkin ryhmässä olevaan toiseen koiraan, ottaa osaa vinkukuoroon, liika ympärilleen vilkuilu ja tuijottelu, maan haistelu kun palaan takaisin... Ei juurikaan kisanomaisesti olla kunnolla päästy treenaamaan, lähinnä kahdella koiralla näitä tehty. Maan haisteluun testasin viimeksi nameja nenän eteen ja sivulle maahan ja toimi tosi hyvin! Saattaa auttaa myös sivuille vilkuilun vähentämiseen, jotenka täytyy ottaa käyttöön useamminkin.

Seuraaminen 

Niinkuin olen maininnutkin, seuraaminen on vähän hajoillut lähiaikoina. Eiköhän se kuntoon saada kun laitetaan tehosyyniin. Olen epäillyt Jalia jumiseksi enkä ole halunnut seuruuta treenata, nyt on kroppa pistetty kuntoon ja pitäisi hiljalleen ottaa repertuaariin takaisin. (Oikeesti mulle tulee melkein itku kun ajattelen nykyistä seuraamista ja sitä mitä se joskus oli...) Peruutuksiin on pohjia tehty ja parhaimmillaan se onnistuu kyllä ihan kivasti. Riippuu vielä vähän vireestä ja tähtien asennosta. 

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä/Seisominen seuraamisen yhteydessä

Sen jälkeen kun alettiin istumista ottaa mukaan on iloisesti sekoittanut kaikki jäävät keskenään. Istumista ollaan liikaa korostettu ja tahtoo sitä tarjota varsinkin seisomiseen. Välillä erottelee pois seuraamisen yhteydestä tosi hyvin, välillä tuntuu että tarjoaa mitä sattuu. Seuraamisen yhteyteen ei olla vielä juurikaan otettu kun jos se ei erottele niitä muualla niin ei se erottele niitä seuraamisessakaan. Maahanmeno varmin, istuminen ja seisominen tahtoo mennä sekaisin. Mulla on vähän ongelmaa käskyttää jäävät joka kerta vähän eri tavalla, varsinkin kun otan seuraamisen yhteydessä, kun nimenomaan pitäisi pysyä johdonmukaisena.

Luoksetulo

Ei ongelmaa, iisipiisi. En nyt yhtäkkiä keksi mitään mihin tämä kompastuisi.

Merkin kiertäminen ja paluu perusasentoon

Osaa halutessaan. Pientä ongelmaa välillä vieraissa treenipaikoissa pienen haahuilun kanssa, hyvin kerkeää vähän tsiikailla ympäristöään samalla kun kiertää... Bongausta pitäisi myös vahvistaa ja kunnon kisamatkalla, ensimmäinen toisto ei aina välttämättä onnistu. Jos ei ole bongannut merkkiä niin ei tahdo ensimmäisellä käskyllä välttämättä edes tehdä mitään.

Noutaminen 

Noutaminen on hyvä. Tässä ehkä suurimmat viilaukset vireen kanssa, jos menee yli saattaa pitää "omaa kivaa" kapulan kanssa ja sivulla saattaa väistää/pyöritellä suussa. Luovutuksessa siis ehkä eniten treeniä ja vahvistettavaa.

Kauko-ohjaus

Ärsykkiliike. En tiedä mitä tän kanssa tekee. Perinteisellä takajalkakaukoilla tekee "ok" kaukoja hyvällä tuurilla. Tahtoo vaan jäädä edelleen istumiset liian vajaaksi, varsinkin kun matkaa ottaa lisää. Olen miettinyt kokonaan uutta käskysanaakin kun ei paranna ollenkaan vaikka jätän huonot palkkaamatta (ei tiedä kriteeriä?) ja lyhyellä matkalla ajatus on lähinnä siinä palkassa ja palkan mukana käden seuraamisessa. Hyviä kaukoja tekee kyllä kun kunnolla hetsaa, mutta ei mun mielestä jotenkin tee silloin ajatuksella. Ne etujalkakaukot joo edelleen olisi vaihtoehto ja ollaan me niitä välillä jumpattu mutta äh. Motivaatio treenata näitä on ihan nollissa.

Estehyppy

Eipä tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä.

Lähettäminen määrätylle paikalle ja maahanmeno 

Onnistuessaan tosi kiva. Varmistusta paikan ja seis-käskyn reagoimisen kanssa, mutta kohtuu hyvin bongailee ruutua. Jää ruutuun liikaakin kiinni bongatessaan.
---------------------------
Ja näiden lisäksi tietty kisanomainen. Uusi AVO on pitkä kun synti. Osa tuomareista on jakanut näitä kisoissa kahteen osaan ja se sopisi meillekin luultavasti parhaiten. Parhaimmillaanhan, jos Jali on oikeassa vireessä, en ole itseasiassa huolissani palkattomasta suorituksesta, mutta sitten taas toisaalta... Toko sopii meille siinä mielessä paremmin kun yksittäiset suoritukset on kuitenkin suht lyhyitä (vs. rally) ja koiraa pääsee väleissä kehumaan ja nostamaan ja Jali yleensä vastaa ihan kivasti kehuihin.

Pieni varovainen josko alkuvuodesta kisoihin on herännyt, vaan enpä tiedä.
------------------------
Ja pitää vielä mainita. Jali teki piiiiiitkästä aikaa viime treeneissä hallilla noseworkkia. Jalilla on ollut kyseisessä hallissa vähän nenäongelmia, hallin pohja ilmeisesti tuoksuu varsin hyvältä ja arvelin, että laatikoilla alkaisi mieluummin haistella ihanaa pohjaa kun olin varma, ettei yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä. Vaan ei! Lähti tosi kivasti haistelemaan laatikoita, vain ilmaisu oli hieman hukassa. Pitää lähteä ilmaisuun laatikoilla nyt muutenkin kiinnittämään huomiota, laatikko kun oli Jalin jäljeltä aavistuksen räjähtäneen näköinen. Ne tassut. En ole ihan varma vielä miten lähdetään tätä korjaamaan siistimmäksi, mutta katsotaan mitä keksitään (sitten joskus kun tähän jaksetaan paneutua).

Nenäilyä pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa muistettiin Nose Workin olemassaolo ja otettiin ulkona vähän treeniä. Pari kierrosta laatikkoetsintää tyhjillä maitotölkeillä (hätä keinot keksii!), toimivat itseasiassa tosi hyvin! Voisi napata treenilaukkuun, nuo kun voisi taittaa aukikin käytössä ja takaisin linttaan kun ei käytetä niin eivät vie edes niin hirveästi tilaa!

Jali fokusoi ihan kivasti tölkkeihin hetken pyörimisen jälkeen ja oikea löytyi molemmilla kierroksilla hyvin.

 Laatikkoetsinnän jälkeen otettiin myös pari ulkoetsintää kun tajusin, että tuo aitahan on ehkä maailman paras Nose Workkia ajatellen! Noista alla olevista kuvista näkee mun mielestä hauskasti sen hetken kun haju osuu Jalin nenään, se pysähtyi kuin seinään kun haistoi että oli mennyt hajusta ohi =)

Tein toisenkin kierroksen kun tuli mieleen, että ois kiva saada pitkästä aikaa videollekin. Siirsin hajun ensimmäisestä piilosta uuteen piiloon samalla alueella mikä oli ehkä virhe. Vanha piilo haisi ilmeisesti vielä tai sitten muuten vain muistista sinne suuntautui. Kehuin vaikka ilmaisikin tyhjää kun ajattelin, että minunhan virhe se oli ja kun niin tarkasti haisteli, että täytyi siinä vielä haju haista. Löytyi se oikeakin piilo lopulta kun hetken patisti jatkamaan. Hajulle tarkentaminen on vielä vähän epätarkkaa, mutta pääasia että yrittää eikä luovuta! Videolta näkee hyvin Jalin ilmaisun kun haju on korkeammalla, tarjoaa siis tosiaan silloin mieluummin istumista. Jali niin tykkää <3

Nenä työssä

Mulla ois asiaa vaiks kuinka, mutta kun lomareissun kuvat odottaa vielä käsittelyä niin aloitellaan tuoreimmasta.

Ilmoitin Jalin 5.3. Kokkolaan Keski-Pohjanmaan Koirakiltan Kiltareenassa järjestämään Nose Workin 1-luokan hajutestiin. Lähinnä koska "nokun ei tiedä millon tulee seuraava tilaisuus!!" Mukaan meidän kanssa lähti siskolikka Alman kanssa. Tuomarina toimi Erkku Kottonen.

Jalihan ei ole varsinaisesti laatikkoetsintää treenannut, saatikka että oltaisiin juurikaan treenattu vieraassa paikassa, vieraan ihmisen piilottamana. Se ei siis ole millään tavalla vielä ehdollistunut etsimään hajuja laatikoista kun sellaisia edessään näkee. Lähtökohdat eivät siis ehkä olleet kaikista otollisimmat. Tiistaina 1.3. päästiin kuitenkin vielä tekemään "kenraaliharjoitukset" kun selvisi, että Kokkolassa järjestetään treenit ja mehän ajeltiin sinne kuokkimaan!

En usko, että ilman näitä treenejä olisin osannut lukea testissä koiraa, Jali työskenteli niin eri tavalla mitä kotona. Treeneissä tehtiin kaksi kierrosta, jossa ensimmäisellä ei ajan sisällä (3min) löydetty hajua, mutta toisella kiekalla onnistui kun sain edelliseltä kiekalta hyviä neuvoja. Jali vaikutti vain haistelevan hallin hajuja maasta eikä laatikot tuntuneet kiinnostavan pätkääkään, mutta treeneissä "tuomari" tuumasi minulle, että se vei heti ensimmäisenä oikealle laatikolle ja tietää kyllä missä se haju on, mutta jätti vain ilmaisematta. Toisella kiekalla osasin siis ohjata Jalia haistelemaan niitä laatikoita minne päin minut ensimmäisenä vei ja tarkensikin lopulta oikealle laatikolle. Saatteina treeneistä sanat "sun pitää vaan osata lukea sitä oikein, kyllä te sen läpäisette!".

Kisoissa meno oli samanlaista, mutta nyt päätin luottaa koiraan. Se on kyllä hommissa vaikkei ehkä siltä vaikuta (enkä tahdo uskoa sitä välttämättä itsekään) ja tietää mitä tekee vaikka meno onkin moniin muihin nähden hyvin erinäköistä kun minkäänlaista rutiinia laatikkoetsintään ei ole. Vihikoira työssään? Jali veikin minut taas "oikeille huudeille" ja kun osoitin Jalia haistelemaan lähellä olevia laatikoita, teki lopulta tosi kivan ilmaisunkin! Epäröin ja katsoin viereistä laatikkoa, jota oli selkeästi raavittu (jospa se on sittenkin tuo?), pyysin Jalia tarkentamaan vielä hajulle ja kun edelleen oli sitä mieltä, että tuossa se on, nostin käden epäröiden pystyyn. Ja sehän oli se!

Kirjuri kommentoi meille pois lähtiessä, että hienosti tulkittu koiraa. Videolta katsottaessa näin jälkikäteen pohdin, että kuinka ihmeessä uskalsin tuon perusteella nostaa käden pystyyn. Osuiko ilmaisu vain tuurilla kohdilleen ja haisteliko Jali maata vain muiden hajujen perässä, mutta mistäpä tuosta tietää miten se haju koiran nenään kulkeutuu. Ja kun kenraaleissa päätyi samallaisella menolla oikealle laatikolle niin pakkohan se oli koiran nenään luottaa. Eihän tuo mikään tyylipuhdas suoritus ollut, mutta kyllä Jali hajun tuntee ja sen osaa etsiä.

Mun mielestä vaikuttaa, että olisi saattanut yrittää ilmaista jo aikaisemmin, mutta sitten työnnän koiraa seuraavalle laatikolle, jossa käy pyörimässä, mutta palaa nopeaa takaisin ja tekee melkein suoraan ilmaisun. Videolla seuraavana soittolistalla myös Alman (ja muiden osallistujien) etsintä jos kiinnostaa. Almuri olisi löytänyt nopeampaakin jos olisi saanut mennä nenänsä perässä kun ilmavainu olisi lähtenyt viemään oikealle laatikolle :)

Saatiin siis meidän neljäs kilpailukirja kotiinviemisiksi ja sinne tulos suoritetusta hajutestistä! Innolla odotetaan jo millon tänne rantautuu virallisia kokeitakin, kovasti testissä oli puhetta, että viimeistään kesällä sitten. Täytyy sitä ennen kyllä oikeasti treenata tuota laatikkoetsintääkin, että saa varmuutta ja osaa etsiä sitä hajua vain niistä laatikoista ilman, että minun täytyy ohjata noin voimakkaasti. Sen lisäksi täytyy kyllä päästä tekemään etsintöjä myös vieraissa paikoissa, sen verran erilaista etsiminen oli (ymmärrettävästi) kotioloihin verrattuna.

+ Katsokaa miten hienot työliivit! Tilattiin ne treeneissä ja saatiin valmiit liivit  nyt kisoissa. Toisella puolella teksti "Nenä työssä" ja toisella koiran nimi. Niiiiiin hienot! Näitä tehtailee Katan kotiompelimo (naamakirjasta löytää).

++ Päästiin paikallislehteen! Jali pääsi kansikuvapojaksi ja sisällä meistä yhteiskuva. Juttu löytyy myös nettilehdestä. Ja ahh kun joku niin hehkeänä edustaa... :P

Tavoitteista, edistymisestä ja motivaatiosta

Eilen talmaattitreeneissä noseworkkia ja tokoa/rallya. Paikkamakuussa kesti vieruskaverin nousun ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla ei sitten pysynytkään. Häiriöänä lisäksi rallyilevia huskeja, joihin ei juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta kun vierestä kaveri lähti niin oli pakko lähteä leikkimään... En yhtään huomannut miten tilanne eteni, mutta mur. Sen jälkeen teki ihan onnistunutta paikkamakuuta ja -istumista, mutta hmph. Näitä pitäisi tehdä enemmän, mutta haluaisin tehdä sen hallitusti eli niin, että tiedän, että vierustoveri vaikka kutsutaan luokse eikä ole pelkoa, että Jali saisi palkata itseään leikkituokiolla ja että pystyisin heti puuttumaan ja otettaisiin uusiksi kunnes menee kaaliin. Ettei liikkuvia muuttujia olisi ihan niin paljon mitä nyt oli.

Noseworkissa oli alussa asiassa, mutta toisella kiekalla haisteli vain maata ja oli kuin ei olisi koskaan mitään nenäilyä tehnyt. Hmpph. Satunnaiset tokoilut, mitälie tehtiinkään, oli ihan ok, mitä nyt koira edisti ja poikitti ihan ihmeellisesti ja minä en puuttunut asiaan mitenkään ja kaikki oli ihan epämäärästä, tehdään mitä sattuu ja ilman että Jali oppii tästä yhtään mitään. Hmph.

 

Olen huomannut itsessäni treenirintamalla pientä whatever meininkiä. Tarvitsisin osaavamman ohjeistusta, että saan itsestäni ja koirasta enemmän irti tai edes tavoitteellisesti treenaavan treeniporukan. Viikottaiset dallutreenit on enemmänkin kuin jees ja tekee hyvää Jalille päästä häiriöön tekemään jotain, mutta en vaan tunnu saavan itsestäni näissä treeneissä oikein mitään irti. Teen jotain epämääräistä, palkkaan mistä sattuu, en pidä kriteerejä.Tehdään tuttua ja turvallista ja olen vain tyytyväinen siihen, että koira on ylipäätään kiinnostunut minusta eikä ympäristöstä kun voisin hyvin haastaa ja vaatia koiralta enemmänkin. Silti tehdään vaan jotain perusasennonhakua ja seuraamista ja käännöksiä ja blaaaah. Ollaan koko ajan mukavuusalueella.

Huomaan petraavani osaavamman koulutuksissa, kun ympärillä on muita perfektionisteja. Tiedän miten pitäisi treenata, mutta kun tukiverkko ja perseellepotkijat puuttuvat niin sitä vaan lipsuu jauhamaan samaa tuttua ja turvallista. Tiedän, mutten osaa toteuttaa ilman tukea tai ulkopuolelta tulevaa "painostusta". Pitäisi tehdä hallittua häiriötreeniä. Impulsiivikontrollia. Paikkamakuuta. Yleistää ruutua ja kiertoa. Pysyä kriteereissä ja vaatia koiralta. Uskaltaa käydä niillä koiran äärirajoilla ja venyttää niitä eteenpäin. Olla systemaattinen, miettiä treenejä etukäteen. Asettaa tavoitteita.

Olisi niin mukava tuskailla jonkun kanssa joka ymmärtää kun koira hakeutuu kerta toisensa jälkeen ruudussa etukulmaan tai ei löydä kiertoa ensimmäisellä toistolla. Joku joka pitää myös tärkeänä sitä, että muistaa nillittää siitä perusasennon suoruudesta joka kerta ja huomauttaa koiralle putoavasta kontaktista. Seura tekee kaltaisekseen, jotenkin on vaikea treenata ajatuksella jos muutkin ovat höntsäilylinjalla. Tai kun ainoa oma tavoite on että "kunhan se nyt jotain tekee".

Tykkään treenata yksin, mutta tokossa varsinkin tuntuu, että on pakko olla se treeniryhmä ympärillä jos haluaa edistyä. Ei paikkamakuuta pysty yksin treenata kuin tiettyyn pisteeseen. Häiriökäskyihin reagoimattomuutta ei pysty treenata jos ei ole ketään huutelemassa niitä häiriökäskyjä. Tarvitsisin vertaistukea. En pitäisi yhtään mahdottomana tehdä tästä tokovaliota, mutta yksin en vaan siihen pysty.

Olen miettinyt ilmottautumista kokeeseen ihan vaan motivaatiosysäyksenä. Saisiko treeneistä vähän tavoitteellisempia ja järkevämpiä kun olisi jotain mitä tavoitella? Enköhän täältäkin löytäisi sitä tavoitteellisesti treenaavaa porukkaa kun ottaisin asiakseni selvittää. Mutta miten se on vaan niin vaikeaa yrittää tunkea valmiisiin treeniporukoihin tai yrittää muodostaa omaa?

Treenimasis vol 2000.

Treenivideoita

Videoita, pitkästä aikaa. Me ollaan vähän vietetty siestaa ja treenailtu lähinnä olohuonetreeniä. Mutta jotain on tarttunut videollekin. Ja kun nyt on kaikenlaista uutta ohjelmistossa niin kiva kuvailla edistymisiä.

Ollaan treenattu Riitan ohjeilla seuraamisen käännöksiä vasemmalle. Entiseen verrattuna käännöksissä on tapahtunut ainakin minun silmiin selkeää suuntaa parempaan vaikkei nyt mitenkään parasta settiä edes tullut videolle (hölkynkölkynpeitsaamista). Se ei enää tee sitä liioiteltua nyökkäystä ja hallitsematonta takapuolen heittoa vaan kontakti pysyy paljon paremmin ja käyttää paremmin takapäätään.

Samalla setillä kuvailin myöskin ruutua. Pallon kanssa ja näyttöruutuna. Tuo ruudussa taputtaminen on ihan äärimmäisen hölmön näköistä ja tuntuista enkä ihan tarkalleen käsitä miksi se toimii. Ruutu on mulle vielä vähän mysteeriliike, pitäisi pureskella se ajatuksissaan läpi. Siihen kun on olemassa niin monenlaisia opetustapoja ja jonkun mielestä toiset tavat ei toimi ja toiset taas on parempia tapoja kuin toiset niin mä oon tällä hetkellä vähän sekaisin tuon kanssa. Onneksi ei oo niin vakavaa.

(mulla oli vissiin tosi tylsää tuota videota käsitellessä)

Peruuttamiset on lähteneet hyvin käyntiin. Odotin, että siirtyminen seinän vierestä muualle olisi vaikeaa, mutta se sujuikin melko kivuttomasti. Ei toimi kuitenkaan vielä samallalailla esim ulkona tai jos on vire korkealla, mutta näin sisätreeninä oikeinkin kivasti. Jopa käännöksessä on jo ajatusta. Jalilla oli vaihe "peruutan kilometrin päähän kun lähdet liikkeelle", mutta kun pari kertaa yhdistin perusasentoon tulemisen pysähtyessä ja tein vain yhtä askelta niin yhdisti, että tää liittyy jotenki myös perusasentoon eli kannattaa pysyä lähellä. Kyllähän se vielä välillä vetää liian taakse, mutta varmuutta vaan. Tekniikka on ihan kiva vaikkakin vielä hidas. Mutta pysyy hyvin suorassa, eikä tuolta voi hirveästi ketterämpää menoa odottaakaan. Huomaatteko miten vaatii peruuttaminen keskittymistä, ei voi häntä heilua kun pitää niin ajatella. Saman keskittymisen voi havaita myös omistajan vasemmasta kädestä ja quasimodo niskasta ;)

Viel pari nose work vireoo.

Tehtiin illalla ja Jali oli vähän väsynyt, raukalla ihan punaiset silmät. Ensimmäinen löytö oli hyvä, sen jälkeen tapahtui pieni äksidentti kun en hokannut, että Jali ilmaisee vahingossa tilaan jäänyttä eukalyptuspulloa. Alkoi loppua koiraltakin usko, että mitä sä oikein haluat. Laitoin kameran pois ja poistin häiritsevän pussin kun tajusin mistä on kyse ja saatiin lopulta vielä ihan onnistunut löytö hanan alla olevasta hajusta. Ei näin Henna.

Ja ulkotreeniä. Mietin tuota, että miksi se käy ensin molemmat piilot haistamassa ilmaisematta ja sitten kun ilmaisee ensimmäisen niin hyökkää suoraan toisellekin piilolle ilmaisemaan? Kun se kuitenkin jatkaa etsimistä ja tekee sen ilmaisun lopulta, niin en nyt vielä ole mitenkään puuttunut. Täytyy katsoa sitten uudestaan jos jää tavaksi.

Siitä on tullut myös ihan höveli "kyllä se haju tuolla jossain on" ja ei enää tarkenna samallalailla hajulle niinkuin aikaisemmin. Liian helppoa? Pitäisikö vaikeuttaa piiloja? Se on niin tohkeissaan ilmaisemassa, että paikantaa hajun vähän sinne päin. Pitää ehdottomasti olla tarkempi tuossa kun pyydän tarkentamaan missä se haju onkaan, että tarkeentaakin sitten kunnolla, eikä vain "suurinpiirtein täällä se oli". Jos minä oon höveli kriteerini kanssa niin koirakin on höveli. Ja ei noin montaa tarkennusta samalle hajulle.

Ihana miten tosta videolta on leikkaantunut just tuo mun "sikamakee" kehu kahtia :D

Nenähommii

Viii laik it veriveri mats!

Tilasin joku aika sitten vihdoin ja viimein noseworkissa käytettävää eucalyptus hajua. Mistä mä tykkään Nose Workissa on, että sitä voi oikeasti tehdä ihan milloin vain ja ihan missä vain. Ja ihan minkälainen koira tahansa! Ei haittaa vaikka koira on saikulla, sillä on D-lonkat ja 1/2 kyynärät... Ei tarvitse lämmitellä ja jäähdytellä koiraa vaan voi ryhtyä suoraan hommiin kun tuntuu siltä. Ja treenaaminen on ihanan helppoa ja nopeaa.

Mitä se Nose Work oikeen on? Lukaise täältä, jos ei sano mitään.

Tarvitset:

• Eukalyptus-hajua
• Huopatassuja, vanupuikkoja...

Ihanan yksinkertaista!

Oman hajupulloni tilasin täältä. Yksi pullo maksaa noin 7,90e eli ei todellakaan kaada budjettia ja yksi pullo on hyvin riittoisa. Mikä tahansa muukin haju käy ellei ole kiinnostunut mahdollisesti koskaan kisaamaan. Sanonpa vaan sääntöjä lueskelleena, että kisakynnys kuulostaa hyyyvin matalalta, mikä on vain äärimmäisen hyvä juttu. Joko sanoin, että nenäily sopii kyllä valehtelematta varmasti jokaiselle koiralle?

Haju (yksi tippa) on helpoin tiputtaa huopatassun (levystä leikattava pala on hyvä ja halpa) päälle. Liimapinnan ansiosta sitä on helppo piilottaa erilaisille pinnoille. Vanupuikkokin (katkaise toki ja käytä vaan yhtä päätä) kelpaa, mutta sen kiinnittämiseen tarvitsee jo jotain teippiä. Yhdessä vaiheessa käytin myös kangasteippiä. En tiedä kuinka tarkkoja muut ovat sen kanssa, ettei hajunlähteitä kosketa käsin vaan vaikka pinseteillä, mutta itse en ole hirveästi varonut. Tai alussa kyllä, mutta sitten en jaksanut panostaa kun meni muka liian vaikeaksi. Ainahan sitä voi miettiä, että etsivätkö koirat nyt minun ja eukalyptuksen yhdistelmähajua, mutta ei ole niin vakavaa.

Hajun opettamiseen on käsittääkseni monia tapoja. Me ei olla käyty mitään kursseja, joten selvittelin asiaa kuuklettelemalla eli ei mitään käsitystä miten "oikea" tämä meidän tapa treenata on. Yritin aloittaa ensin laatikkoetsinnällä. Eli laatikoita, joissa yhdessä on haju ja palkitaan kun koira haistelee oikeaa laatikkoa. Vähän tähän tyyliin. Testikoirina Alma ja Jali ja Laku ainakun sattui olemaan oikeaan aikaan paikalla.

Jali ei tajunnut laatikkotreeniä. Kävi syömässä kyllä namit, muttei käyttänyt missään vaiheessa pätkääkään nenäänsä. Sen kanssa on laatikon avulla sheippailtu erinäisiä asioita, joten kun aloin jättää nameja pois, haistelun sijaan se alkoi tarjoilla laatikkojen läimimistä, suuhun ottamista ja mitä kaikkea. En tiedä olisiko alkanut toimia kun oltaisiin vain sinnikkäästi jatkettu ja kenties namitettu pidempään, mutta jotenkin tuntui, ettei tämä keino toimi Jalille. Ei tajunnut Lakukaan, mutta sille tuli tehtyä niin vähän toistoja muutenkin.

Alma sen sijaan. Alma the luonnonlahjakkuus alkoi jo ensimmäisessä treenissä käydä laatikoita haistelemalla läpi ja pian sai jättää namit kokonaan pois. Silti Almu kävi laatikot haistelemalla läpi ja reagoi oikeaan laatikkoon. Almalle tämä tapa selkeästi toimi.

Jalin takia vaihdettiin kuitenkin taktiikkaa. Löysin jonkun videon (mitä en enää jostain syystä löydä), missä hajulähdettä piilotettiin ympäristöön niin, että hajun vieressä oli aina nami. Ajatuksena tämä tuntui järkevämmältä, sillä koiran joutui käyttää alusta asti nenäänsä namin etsimiseen ja siinä sivussa ehkä ehdollistuu myös etsittävään hajuun.

Almalta sai jättää jo toisissa treeneissä namit hajunlähteen luota kokonaan pois. Se löysi ja tarjosi itse sikamakeeta ilmaisuakin:

Alma siis alkoi tarjoamaan melkein alusta asti nenäkosketusta ilmaisuna ja totesin, että mikäs siinä. Hieno tyttö! Almalle on voinut tehdä jo vaikeitakin piiloja, tarkentaa aina hyvin hajuun ja etsii sinnikkäästi kunnes löytää lähteen. Alman kanssa ongelma on enemminkin haistelun jatkaminen kun yksi haju on löydetty, tahtoo jäädä ensimmäiseen löytöön kiinni. Mutta kyllä se siitä.

Jali vaati enemmän treeniä namien kanssa, mutta pikkuhiljaa se alkoi reagoida pelkkään eukalyptuksen hajuun (haisteli tarkasti), mistä ansaitsi aina kehuja ja palkkaa. Palkkasin aina mahdollisimman lähelle hajunlähdettä. Jalin luontainen ilmaisu olisi "otan sen suuhun!", mutta koska se ei ole mitenkään erityisen toivottava ilmaisutapa (siis niinku ollenkaan) niin Jalin kanssa joutui miettiä sitä ilmaisun opettamista.

Kun Jalikin alkoi löytää hajut (piilotin samaan tilaan aina usemman) ilman nameja, aloin miettiä ilmaisua. Siis sitä, miten koira kertoo, että nyt olen löytänyt hajun. Olisin tykännyt Alman tapaan nenäkosketuksesta, mutta Jali niin kovasti haluaisi käyttää suutaan niin ajattelin, että pääsen helpommalla jollain toisella tavalla. Päädyin sitten maahanmenoon. Seuraavana vaiheena siis aina kun koira reagoi hajuun (haistelee tarkasti), käskinkin koiran ensin maahan, jonka jälkeen palkka. Tällä hetkellä viimeisimmissä treeneissä (ehkä kolmen treenikerran jälkeen), Jali alkoi vihdoin itse tarjoamaan ilmaisua! Välillä joutuu muistutella, mutta välillä pamahtaa maahan supervarmana. Ilmaisua helpottamaan olen piilotellut hajuja tarkoituksella matalammalle. Pitäisi ottaa Jalinkin etsimistä videolle.

Ilmaisua vahvistelin myös "laatikkoetsinnän" avulla. Eli pakasterasioita, joissa yhdessä pohjalla hajunlähde ja aina kun löytää oikean rasian, käsky maahan, palkka muualle ja vaihdan rasioiden paikkaa. Helpompi näin saada useita toistoja kerralla ja vahvistaa sitä ilmaisua.

Me ollaan lähinnä siis tehty sisäetsintöjä. Jokunen ulkoetsintäkin on takana, mutta niitä pitäisi ottaa mukaan lisää. Kuten ajoneuvoetsintöjä ja oikeaa laatikkotreeniä. Nyt kun Jalinkin ilmaisu alkaa löytymään niin pitää alkaa ottaa mukaan myös niitä korkeampia löytöjä.

Jos jotain negatiivista, niin Jalmar on sekoittanut nyt hyvässä vaiheessa olleen tunnarin etsimisen ja eukalyptus nenäilyt toisiinsa. Otin pitkästä aikaa tunnaria, joka on tosiaan ollut melkeinpä valmis. Ihmettelin kun koira kävi haistelemassa kapulat reagoimatta milläänlailla omaan ja jatkoi sen jälkeen ympäristön haistelemista. Kunnes tajusin. Sehän etsii eukalyptuksen hajua :D Erottelua, erottelua, tunnarissa oli jonkun aikaa taukoa ja oltiin tehty enemmän noseworkkeilua niin onko tuo ihmekkään. Ja kyllä se lopulta itse tajusi, että ai niin näitä kapuloita. Mutta kyllä yritti sinnikkäästi paikantaa eukalyptuksen :D

Hauskaa, kivaa, superjees! Kokeilkaa, jääkää koukkuun!