Mutta miten täyttyi tavoitteet vuonna 2016?

Tuttuun tapaan oli tälle vuodelle asetettu joitain tavoitteen poikaisia, joten täytyyhän ne käydä läpi. Tarkemmin tavoitteet voi siis lukaista tuosta antamastani linkistä, tähän olen vain koostanut. Kuvitukseksi kuvia joulun ajan lenkeiltä feat Alma ja Elmeri, näitä jäi vielä "varastoonkin" :) Uusi putki tekee kyllä kivaa jälkeä, mutta vielä varsinkin liikekuvissa haetaan sitä yhteistä säveltä.

Toko. AVO-luokan liikkeet kasaan ja kisastartti. Ei kisattu eikä oikein kunnolla treenattukaan liikkeitä kasaan. Ruutu ja kierto vielä kovin epävarmoja, varsinkin ensimmäiset toistot ja vieraassa paikassa. Paikkaistumista ollaan tehty jokunen kerta, Jalilla on vähän myötätunto "piip" eli jos joku piippaa, liittyy Jali helposti kuoroon. Kyllä sen puolesta ehkä kisoihin uskaltaisi. Istu-seiso-maahan erottelua tarvitaan edelleen ja kaukojen kanssa olen yhä solmussa. Tosin pientä valoa tunnelin päässä on näkyvissä ja luultavasti nyt kuitenkin jatketaan kuitenkin takajalkakaukoilla. Tavoitteisiin olin kirjannut uutena juttuna myös hyppynoudon, jota kokeiltiin itse asiassa muutamat kerrat ja ei ongelmaa! Samoin ollaan ohjattua noutoa tehty ja hieman pohjia kiertohyppynoutoon, muttei sen kummemmin koskettu ylempiin luokkiin.

Sen hetken kun penne pysyy nätisti paikoillaan niin Jali ja Alma tarjoaa tällaista ilmettä :,)

Rallytoko. Oisko se sitten RTK2. No sehän se oli. Ns. "kisakausi" menikin rallyillessa ja tehtiin tulokset meille melko tiuhalla tahdilla. Huhtikuussa Seinäjoella AVOHYV 80p , toukokuussa Kauhavalla AVOHYV 77p ja kesäkuussa Kokkolassa AVOHYV 79p RTK2. Tämä näkyikin ehkä pienenä motivaatiopulana meissä molemmissa ja mm. seuraamistekniikan hajoamisena.

Tokoa ja rallyä treenattiin alkuvuodesta ja kesällä dalluporukalla. Dallutyttöjen häiriö on Jalille edelleen äärimmäisen hankala ja muutama treeni onkin jäänyt hyvin epäonnistuneina mieleen ja molemmat vajottiin vähän väärään mielentilaan. Toki onnistuneitakin treenejä löytyi, mutta taas vaihteeksi käytiin vähän pohjalla. Pidettiinkin kesällä treenitaukoakin, että saatiin taas ajatukset molemmille kuriin. Ja kun takaraivossa kummitteli voittajaluokkalaisena osallistuminen dallujoukkueessa SM-kisoihin (ylempien luokkien kisaajia ei lopulta ollut tarpeeksi) niin oli ehkä liikaa yritystä ja pientä painetta tekemisessä mukana.

Nose work. Kovasti ylittyi tavoitteet kun suoritettiin jo maaliskuussa 1-luokan hajutesti Kokkolassa. Melko vähän tuli treenattua, lähinnä silloin tällöin aktivisointimielessä sisäetsintää. Laatikkoetsinnässä pitäisi saada ilmaisu kuriin kun nyt iloisesti hajottaa laatikot ilmaistessaan...

Agility. Ei tavoitteita eikä mitään muutakaan kerrottavaa. Muutamat kerrat huviteltiin dallutreeneissä, mutta kyllä taitaa meidän aksailut olla jo menneisyyttä. 

Pk. Käytiin muutamat kerrat hakutreeneissä, mutta sitten se vähän jäi kun ei ollut treenejä tai aikaa. Ei oikein ole Jalin laji ja on sen verran aikaavievä, ettei ehkä riitä muutenkaan motivaatio. Ja ei, ei tehty BH:ta tänäkään vuonna, alkaa jo vähän huvittaa tämä joka vuotinen "tavoite" jota kohti ei oikein koskaan olla tosissaan jaksettu treenata :D

Arki. Samat on ongelmat edelleen. Tai "ongelmat". Minulle arki on riittävän hyvin sujuvaa vaikkei tuo täydellisesti hihnassa aina jaksa kulkeakaan... 

Kierretään mahdollisuuksien mukaan erilaisissa koulutuksissa. Koulutussaldo jäi kyllä kovin pieneksi tälle vuodelle. Ei täällä järjestetä samallalailla luentoja/koulutuksia kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Salme Mujusen luennon koiran rakenteesta kävin kuuntelemassa marraskuussa, mutta siihen se taisi jäädä.

Käydään testaamassa ainakin yksi verijälki. Hommasin meille "tuutorin" ja käytiin vihdoin testaamassa! Muutama jälki ajettiin syksyllä ja vaikkei Jali mikään luonnonlahjakkuus olekaan niin kyllä me kisoihin tähdätään, jos ei muuta niin kokemusta hakemaan :)
Pysytään jatkossakin terveinä! Kopkop!! Käytiin hakemassa rokotukset ja siihen se taisi jäädä. Piti katsoa samalla uraattikivikontrolli vaan kun ei Kauhavalla missään löydy ultraa ja sitten se jäi kun olisi pitänyt ottaa selville missä meidän olisi kannattanut käydä. Jali on syönyt nyt hitusen vapaammin erilaisia lihoja ja luita ja herkkuja. Mitään oireilua ei ole näkynyt, mutta hyvä se silti olisi käydä tsekkaamassa.

Viralliset selkäkuvat? Jep! Selkä käytiin kuvaamassa elokuussa. Rajatapaus spondyloosi maininnalla, eli pieni luupiikki löytyi, mutta toisaalta olisin ollut enemmän yllättynyt täysin puhtaasta selästä näin kuitenkin "vanhalla" koiralla. Eipä tämä ole meidän menoon vaikuttanut millään tavalla, jatketaan niinkuin ennenkin ja hoidetaan jos alkaa oirehtia.

Luonnetesti? Luonnetesti käytiin suorittamassa toukokuussa Ilmajoella. Tosi mielenkiintonen kyllä ja Jali selviytyi testistä vallan mainiosti.

Kroppa kunnossa eli säännölliset hieronnat yms. Jali jumiutuu edelleen kohtuu herkästi, mutta on aina hieronnalla auennut hyvin.

Näiden lisäksi täytyy mainita vuodesta mieleen jääneenä lumikenkäilyretki maaliskuussa Kolille ja ensimmäinen pidempi vaellusreissu Salamajärven kansallispuistoon kesäkuussa.

2016 tuntui aluksi vuodelta, jollon ei oikein mitään saatu koirailun merkeissä aikaiseksi vaan kyllähän me ollaankin tehty vaikka mitä :) Uuden vuoden tavoitteisiin palaillaan myöhemmin!

Reenejä pikaasesti ylös

Viime viikon dallutreeneissä agilityn tynkää. Jali oli ihan omituinen, pyöriskeli vain maassa kun tahdoin sivulle perusasentoon lähdössä, ohitteli hyppyjä, kepitteli ihan omituisesti, hinkkasi selkäänsä putkeen... Olen jo pidemmän aikaa katsellut, että jumissa se varmasti on, aika hierojalle saatiin tälle viikolle, katsoo mitä sieltä löytyy. Ei loppujen lopuksi sitten tehty juuri mitään kun ei huvittanut koiraa hyppyyttää yhtään enempää kuin pakko.

Dallutreeneistä hakutreeneihin. Jatkettiin samalla kaavalla mitä aiemmissa treeneissä eli haetaan sitä maalimiesmotivaatiota. Nyt en mennyt heti maalimiehelle mukana jos näytti siltä ettei tarvitse ja yllättäin se oli jopa kutsuttavissa maalimiehelle takaisin syömään jos lähti tulemaan minun luo! Olen ajatellut, että ilmaisutreeneissä vaikeaksi tulee se rullalta maalimiehelle takaisin paluu ja sen treenaaminen. Mutta näin vain sen saa houkuteltua takaisinkin. Oikeastaan tyhmää ajatella, ettei se kävisi palkkaa hakemassa vieraalta kun onhan se nyt treenannut agilityssäkin aikoinaan namitädiltä palkan hakua. Minä maltoin olla neutraali ja hyvin Jali kärkkyikin maalimiehiltä aina palkkaa. Hyvä siitä tulee :)

(c) Hanna

Tämän viikon sunnuntain dallutreeneissä rallya. Ja meno kutakuinkin samanlaista eli vältteli tekemistä, kieriskeli maassa, perusasennot oli hankalia. Ellei sillä nyt ole joku keväinen perseilykausi menossa (joka toki myös mahdollista) niin kyllä ne merkit vaan on aika selkeät kun jumiselta on vaikuttanut tosiaan kotosallakin. Mentiin rata kerran (vähän nihkeästi) läpi ja jätettiin siihen. Hetki väännettiin eteen-oikealta sivulle-istu kylttiä, joka on tuottanut tosiaan ongelmaa sen jälkeen kun aloin opettaa oikean puolen sivuasentoa. Se niin tykkää nykyään tarjota sitä oikeaa puolta. Sain onnistumaan vasta suuuuuuurilla avuilla. Pitäisi tosiaan opettaa erillinen käsky tälle takaa sivulle tulemiselle tai jotain.

Saatiin paikka rallykisoihin Seinäjoelle ja vähän emmin lähdetäänkö testaamaan. Hieronta on kisoja ennen torstaina ja mikäli siellä oikein pahalta näyttää niin voi olla, että jätetään kisat väliin. Inhottava mennä tekemään mitään koiran kanssa, joka ei tee sillä omalla tasollaan ja vireellä vaikka ehkä hyvässä lykyssä tulos saataisiinkin tehtyä. Ei se olisi sen arvoista.

Tämä pieni possu huusi: Perunoita tuokaa!

Dallutreeneissä meitä oli vain kaksi tällä kertaa paikalla. Olin vähän taas itse ihasamamitätehäänentiiä, mutta päädyin kattomaan alkuun vähän ruutua. On sillä jo ajatusta, mutta ajautuu erityisesti ruudun vasempaan reunaa. Musta tuntuu, että hakee edelleen vähän kiertoa eli erottelua erottelua. Irtoaminen on myöskin hankalaa, pitäisi selkeästi sitä etäisyyttä saada tehtyä. Sama ongelma oikeastaan kierrossa, ei tahdo irrota vaan käy pyörähtämässä muutaman metrin päässä että nii mihinähäh tai vaatii useamman käskyn lähtemiseen. Tein näyttöruudulla ja ilman apuja. Viimesenä toistona saatiin ehkä just eikä melkeen täydellinen ja ilman mitään apuja. Hyvä siitä tulee! Kumpa lumi sulais äkkiä pois niin pääsis ulkotreenaamaan!

Loppuaika aksaa, jossa erityisesti malttia kepeille ja toistoja keinulle. Jali on ihan (hirveän) ihana kyllä aksassa kun se tekee sitä niin omissa sfääreissään. Kepit oli taas ihan superhypersikasiistit varsinkin ekalla toistolla! Siis niiiiiin makeet etten kestä! Oikee sillee matalana ja eteenpäin fokusoituneena ja liukkaana kuin ankerias ja oihjavoih. Pitää saada videolle joku kerta.

Kun tehdään lisää toistoja niin alkaa helposti ryysiä kepeiltä seuraavalle esteelle, nytkin saatiin tapella hetki siitä, että jätetäänkö niitä keppien viimeisiä välejä tekemättä ja rynnitään edessä häämöttävään putkeen vai ei. Possu. Päästiin me lopulta asiasta yhteisymmärrykseen kun hetken siitä keskusteltiin. Teki tosi hyviä aloituksiakin kepeille putken ja hypyn kautta. Virheitä tuli kyllä myös, mutta onnistumisprosentti oli oikein kiva ja ne virheet tuli pääsääntöisesti siellä loppukepeillä. Pieni agilitykisakuume ehkä nousemassa, mutta pitäis maksaa lisenssejä ja semmosta ja äh en tiiä...

Ah ja keinu. Meidän lemppari, keinu. Tehtiin parit lentokeinut ihan vaan huvin ja harrastuksen vuoksi (tai sitten ei), mutta positiivista, ettei Jali lyönyt lennon jälkeen itseään aivan lukkoon ja tuntui lennonkin jälkeen olevan ihan fine. Kieltäytyi näiden jälkeen keinusta kyllä, mutta saatiin lopulta onnistuneitakin suorituksia, tosin vain pelkälle yksittäiselle keinulle. Otin riskin ylipäätään kun päätin yrittää radan osana ja vauhdikkaasti putken kautta. Se vaan ei vielä radan osana ymmärrä sitä keinua kun vire on katossa ja ajatus ei pysy mukana. Mutta positiiivista tosiaan, ettei mitään peruuttamatonta vahinkoa satu vaikka kokeillaankin. Eihän se koskaan opikaan ellei yritä.

Ja dallutreeneistä hakutreeneihin. Kaikki postauksen kuvat on viime hakutreeneistä ja kuvista kiitos Pia Asell!

Jali oli tällä kertaa vähän "pöhpuh epäilyttäviä ihmisiä yhtäkkiä ilmaantui tyhjästä!" kun tultiin eli saatiin sitä pöhinäepävarmuus-haukkuakin valitettavasti esiin. Jotenkin vissiin oli ihmeellistä kun tultiin nyt metsään niin, että muut yhtäkkiä ilmaantuivat "nurkan takaa" näkyviin.

Tehtiin samaa kuin viimeksi sillä erotuksella, että maalimies syötteli siinä kuppiin lisää namppaa ja minä kävelen myös maalimiehen luo. Ensimmäinen maalimies (joka oli mies) sai parin metrin päästä taas pöhinäpuhinamikätäälläonapua. Metsä oli haastavampaa tällä kertaa ja edessä oli risukkoa/pusikkoa, joiden takana maalimies piileksi ja jotenkin loppui uskallus mennä perille asti. Päästiin me se palkka hakemaan kun kävelin itse Jalin kanssa maalimiehelle. Yritti ryövätä purkkia maalimiehen kädestä pois, että pääsisi syömään muualle, muttei onnistunutkaan kun osasin tällä kertaa varoittaa, että saattaa moista yrittää. Possu.

Mammaaa, määä löysin!  

 

Nosiis emmää ny ton oudon ihmisen luo aatellu jäädä syömään! 

Se on edelleen aavistuksen varautunut maalimiehillä, mutta lähtee kyllä purkin perässä ihan innolla ja syö kyllä. Annoin maalimiehelle nameja, että sai namittaa Jalin piilolta keskilinjalle ja hyvin se niitä nameja selän takaa kävi kädestä poimimasta ja uskalsi ihan yrittää rohmuta niitä kädestä. Se on niin ahnepossu onneksi, että vaikka vähän jänskättää niin ruoka maistuu kyllä.

 

Oon tässä jo vähän miettiny, että mitenkä tuolle sitten joskus ilmaisua lähtee rakentamaan. Vaikkei kisoihin (never say never) tähdätäkään niin haluaisin silti tehdä asiat oikein ja kunnolla. Haukkuilmaisu ei mun mielestä toimi kun ei tuolla ole pokkaa jäädä maalimiehelle haukkumaan ja se haukku minkä tuosta saa on sitä "apuamikäihmekummajainensinäolet" ja siitä on vähän paha alkaa rakentamaan. Turhauman kautta haukkua en saa irtoamaan minäkään.

Muttakun ei se noutokaan ole mikään vahvuus ja Jali on niin huono yleistämään noutoa muihin esineisiin kuin kapulaan, etten tiedä miten saisin sen maalimieheltä jonkun patukan tuomaan edes minulle kun ei se nyt semmosia turhaan kanniskele. Muutenkin koko rullailmaisun opettaminen tuntuu jotenkin hankalalta mitä olen kerennyt perehtymään. I-rulla vai U-rulla ja mistä tilata ja minkälainen ja miten lähteä liikkeelle ja mitähääääh?

Nomutta, mikäs minulla on haasteita vastaan! :)

Piänen pilkun aktiivipäevä

Kyllä nyt on pilkullinen väsynyt. Aloitettiin sunnuntai tuttuun tapaan dallutreeneillä, joissa tehtiin rallyrataa. Jali teki ensimmäistä kertaa AVO-rataa kokonaisuudessaan ja sieltä ensimmäistä kertaa mm. hyppyä ja houkutusta. Kyllä sen kanssa kisoihin uskaltaisi hyvinkin vaikka vähän epävarmuutta joissain kohdin onkin. Kivasti menneen radan innoittamana laitoinkin viestiä huhtikuun Seinäjoen kisoihin, josko meille sieltä paikka irtoais. Edelliskerran ollaan kisatty rallyakin vuosi sitten!  Huhh, mihin tää aika katoaa?! Toisaalta meille nyt vaan sopii tällai hitaamman puoleinen tahti. Mikä kiire valmiissa maailmassa :)

Ratana pienin sovelluksin tämä Krista Karhun AVO-rata. Kuvista kiitos ainaski Hannalle, en ny muista oliko siellä muitakin kameran takana :)

Noni kuules, ny mennää tekee rallyy!

Ollaanks me valmiit?

Vähän oli joissain kohdin petrattavaa. Ihan odotettavastikin tosin, ei tullut mitään suuria yllätyksiä. Jalma oli ihan kivalla päällä (ja minä) vaikka alkuun vaikuttikin vähän pahalta. Vakavoitui kuitenkin kivasti kun alettiin hommiin. Ehkä meille alkaa pikku hiljaa löytyä sitä meidän treenirutiinia takaisin!

Hypyn jälkeinen elämä. Miitäää, eikö tehäkään aksaa?! Selkeästi vähän hämmentyi hypyn jälkeen kun komensinkin seuraamaan, mutta ei nyt lähtenyt totally out of control. -10 siitä kuitenkin olisi tippunut kun rintamasuunta kääntyi. Toisella kiekalla saatiin kivoja toistoja kun otettiin pelkkää hyppyä, kivasti hoksasi, että tää onki nyt joku oma juttunsa.

Mitä säääää oikee käskytät?

Pujottelu edestakaisin. Pujottelussa edelleen tahtoo vähän paineistua? Tai ainakin on epävarma mikä näkyy kontaktin tippumisena, irtoamisena ja haisteluna. Tätä pitäisi edelleen treenata ihan kunnolla palkkauksen kanssa kun jostain syystä ne tötsät nyt on jotenkin oudot eikä mene pelkällä seuruutreenillä. Se osaa kyllä seurata mutkitellen ja ties miten, mutta joku siinä on kun nuo tötsät lisää, että vähän vire laskee ja ahristuu.

Ei täs mitää, kuha haistelen!

Houkutus. Vähän hämmentyi ja oli taas hitusen epävarma, mutta ei meinannutkaan karata houkutuksiin (vinkulelu ja luu). Treenin puutetta sanoisin ja kun täälläkin on sitä inhottavaa pujottelua.

Tuol on houkutus mut sit ei sais kattoo!

Istu-eteen-takaa sivulle aiheutti epämääräistä hämminkiä. Eteentulo edelleen kaipaa vahvistusta, vaikka paljon ollaan sitä kotosalla tehtykin. Edestä takaa sivulle on myös nykyään vaikea kun ei erottele vielä oikealle sivuasentoon tulemista ja takaa kiertämistä. Enkä oikein osaa vielä niitä ohjata. Oikealle sivulle pelkkä käskysana, takaakiertoon käsimerkki? Ehkä, ehkä.

Jos pitää silmät kii ja oikee toivoo ni ehkä se tulee takas?

Seuraavaks me sit Jali mennää tekee istu-etee-takaa kylttii. Ymmärretty?

Kivasti sujui muutama uusi kyltti hyvin vähällä treenillä. Esim pyörähdyksessä ei ollut mitää sanottavaa, istu-seiso-kierrä koira sujui käsiavuilla ja käännökset tuntui tosi kivoilta. Koko rata mentiin palkattomasti, mitä nyt innostuin paikoin hihkumaan kehuja.

Mul ois kuvii vaiks kuinka, mut täytyy säästellä myöhempiin postauksiin :)

Niala ja Jali

Jali ja Bella

Kaikki samassa kuvassa :´D

Suoraa Lapualta ajeltiinkin sitten Kauhavalle hakutreeneihin. Jepjep, iha oikeesii hakutreeneihin! Katsoo jos päästäisiin taas puuhaamaan sitäkin! Porukka vaikutti ainakin ihan mukavalta, kiva valikoima eri rotuja eikä oltu ainoita alottelijoita. Jalin kanssa alotettiin "saat namia jos käyt haisteleen vieraat ihmiset" ja sen jälkeen kunnolla hetsaten namipurkin kanssa piiloon juokseva maalimies. 

Ei tehty kuin kolme settiä, turha väsyttää koiraa kun luntakin oli paljon. Hyvin irtosi ja into lähteä maalimiehen perään oli suuri, mutta vähän maalimiehellä ehkä jänskätti syödä purkista. Tosi kivasti kuitenkin ja varsinkin ensimmäiseksi kerraksi täysin vieraalla porukalla. Jatkossa pitäisi saada viihtymään maalimiehen luona kauemmin, nyt lähti äkkiä juoksemaan takaisin minun luo ja erehdyin ehkä liikaakin siitä kehumaan. Seuraavalla kerralla maalimies työntää kuppiin lisää ruokaa niin kauan kun itse pääsen paikalle ja haen koiran pois tai palkkailen maalimiehen luona. 

Tästä on kiva jatkaa :)

Enkä muuten liiku tänää enää mihinkää!

Viikonlopun aktiviteetit

Kuvituksena randomeja vanhoja kuvia. Eipä sitä pimeällä kannata kameraa mukana raahata ja toisekseen tämä lumettomuus tympii.

Lauantaina toista kertaa hakuilemassa. Ja menipä hyvin! Alussa oli taas vähän "en tiedä mitä täällä tapahtuu ja luuletko tosiaan että teen tuon vieraan kanssa jotain" mutta lopulta parin piston jälkeen lähti oikeasti innoissaan maalimiehelle hakemaan namia ja meinasi ihan karata toiselle puolelle linjaa kun hokasi idean. Otettiin vaan keskilinjalta lähetystä vuoroin toiselle puolelle ja vuoroin toiselle niin että maalimiehet aina siirtyivät vähän kauemmaksi. Etäisyyttä maksimissaan oli ehkä 25m keskilinjalta. Ottaen huomioon, ettei ensimmäisellä kerralla tahtonut lähteä edes ~5m päästä hakemaan maalimieheltä namia niin oli kyllä ihan superedistystä tällä kertaa. Ja tosiaan, ei leikkinyt, ei sitten ollenkaan (edes minun kanssani), namit oli tällä kertaa se juttu.

Ekalla kiekalla koira kävi syömässä yhdet namit ja sen jälkeen viiletti minun luokse kehujen saattelemalla, josta lähetys taas toiselle puolelle. Toisella kiekalla maalimieheltä saikin jo sitten kaksi namia, että kestäisi edes hetken olla siellä maalimiehellä, olin hiljaa ja kehuin koiraa vasta kun oli takaisin maalilinjalla. Sillä on kovin kiire aina takaisin minun luo, mutta kyllä se taisi melko hyvin malttaa jäädä sen toisenkin namin syömään. Mutta ei ollut tosiaan sellainen "onks sul vielä mulle jotain?!" vaan kävi lähinnä vaan kääntymässä maalimiehellä.

Jalille ihan hirveän hieno saavutus, oli kiva nähdä miten tuo viiletti innoissaan häntä heiluen maalimiehen luo ja otti namit oikeinkin reippaasti. Oikein pätevästi pieneltä herkkikseltä. Kyyyyllä siitä jonkunlainen hakukoira vielä saadaan ;) Tai vaikkei saataisikaan niin tämä tekee Jalille kyllä muutenkin äärimmäisen hyvää!

Kootut ajatukset

• Koira edes jollainlailla hallinnassa metsään. Ei se ala töihin jos se saa haahuilla ympäriinsä. Se että sille jo alussa kerron että nyt tehdään hommia auttaa sekä minua, että koiraa. Kun lähtökohtaisesti koira ei yhdistä metsään menemistä milläänlailla vielä työntekoon.
• Nokka umpeen ja anna maalimiehien hoitaa palkitseminen. 

Tänään tokoa. Ei ollut ihan parhaassa vireessä, mutta ihan kivasti. Ei ollut tänäänkään lelupäivä vaan namit vei voiton. Otettiin liikkeelle lähtöjä, luoksaria, jääviä ja vähän kapulaa. Seuraamisen paikka on vähän hajoillut kun olen (syystä x) alkanut kovasti paljon tuijottamaan koiraa ja kumartumaan koiran päälle. Monesti sai muistutella, että se katse eteen. Ja toisekseen olen juuttunut palkkaamaan koiran oikeasta kädestä jolloinka koira aukeaa yhä enemmän takaa vinoon. Pitäisi pitää tekniikkahinkutukset seuraamiseen, muttakun ei huvittaisi.

Saatiin hyviä vinkkejä vasemmalle käännökseen. Se osaa käyttää takapäätään, mutta minun pitää kääntyä niin, että se myös kääntää takapäällä eikä etujaloilla. Tehtiin paikalla käännöksiä niin, että keskityin kääntämään kantapäitä (hyvinkin pieni liike) enkä astumaan koiran eteen. Kääntyi hienosti! Seuraamisesta sama, mutta pieni hidastus merkkinä koiralle käännöksestä. Kyllä se tosiaan takapäätään käyttää osaa kun laitetaan käyttämään, astui kuulema ihan kivasti ristiin. Tähän on hyvä olla kyllä joku katsomassa kun alussa kun tein itse ja tuntui käännös hyvältä niin ei kuulema ollutkaan käyttänyt juuri takapäätään.

Muutamat vauhtiluoksarit niin että lähdin karkuun tai heitin pallon taakse. Yksi otettiin kisamaisesti. Jäi aika kauas perusasentoon, mikä on Jalille hyvinkin erikoista kun ennemminkin tahtoo törmätä. Palkkasin kuitenkin.

Pilkku autoon. Auton ovet pilkun toimesta lukkoon ja avaimet ja kännykkä  auton sisällä. Noh, puhelin lainaan ja vara-avainten soitto paikalle... Josko jatkossa pitäisin ne avaimet vaikka taskussa!

Tauon jälkeen (kun ovetkin oltiin saatu auki) otin sivussa kapulaa kun toinen oli kentällä ihan vain kokeilumielessä. Ei ihan tehnyt samalla sykkeellä kuin häiriöttä, mutta ihan kivasti kuitenkin. Se osaa nykyään jopa melkeinpä noutaa ilman luovutusta, vielä kun sen luovutuksen sille opettaisin niin ollaan kyllä hyvällä mallilla. Ja koska minulla on välillä vähän hidas sytytys niin hoksasin joku aika sitten, että voin treenata luovutusta sisällä muullakin kuin kapulalla. Kun kapula on aika ikävä kolahdellessaan sisällä maahan, mutta esim patukka ajaisi ihan saman asian. Viisas olen, oikeasti. 

Niin ja pieni sivuseikkahan on toki se, että tahtoo mälvätä. Jos sille muuten saan kokonaisen noudon rakennettua niin sanonpa melkein että mälvätköön.

Ja lopuksi vielä jääviä. Aloitettiin maahanmenolla, siinä ei mitään ihmeellistä. Siitä perään seisomiseen ja ihan odotetusti paukautti maahan ensimmäisellä toistolla. Höpöhöpöt ja uudestaan ja jäi ilman apuja. Maahanmenoissa on vähän ongelmia kyynäreitten kanssa kun tahtovat jäädä ilmaan. Varsinkin jos on epävarma tekikö oikein. Ja ehkä kylmä maakin ällötti. Erottelua pitäisi tehdä kovastikin paljon kun lähes poikkeuksetta maahanmenon jälkeen lysähtää seisomisenkin maahan, mikä tottakai tietää kokeissa ongelmia. 

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä

(Kun tämä Tahdon2013-kampanja on kovasti ollut tässä nyt tapetilla niin jatketaan vähän samassa hengessä :) )

Jotain uutta:

Käytiin kokeilemassa tänään Jalin kanssa (vihdoin) hakua. Ei tehty mitään "oikeaa" hakua vaan ihan vaan vierailta palkan hakua. Meni niinkuin ajattelinkin eli jänskätti käydä maalimiehiltä ottamassa namia. Mutta meni kuitenkin. Toisella kiekalla sitten taas meinasi hajut viedä kun muut olivat pyörineet radalla (aloitettiin ensimmäisinä) ja kun minkäänlaista motivaatiota ei vieraiden kanssa ole toimia niin ei yllättäin tahtonut kiinnostaa. Osin varmaankin paineistui ja meni sijaistoiminnollekin kun vieraat noin yhtäkkiä yrittivät houkutella ja olin itsekin ihan ulalla kun yhtäkkiä en itse saanutkaan tehdä itsestäni "sitä juttua" vaan palkan piti tulla vierailta ja kun huomasin heti, että nyt ei ole koira kyllä yhtään asiassa. Jalin kanssa sitä motivaatiota maalimiehille saa rakentaa varmaankin pitkän kaavan mukaan.

Vaihdettiin nameista lelupalkkaukseen ja treenikaverin pörröinen vinkupatukka olikin ihan ok ja leikki mukavasti jopa vieraan kanssa. Katsotaan josko jatketaan siis lelupalkan kanssa kun namit tosiaan ei kiinnosta. Saa purkaa ehkä vähän jännitystäänkin paremmin leluun. Ei ole kuulema toivoton tapaus, ettei sillä kannata luovuttaa. Tekee ihan hyvää Jalille muutenkin kerätä itseluottamusta vieraiden kanssa, joten eiköhän me jatketa sen mitä mukaan vaan päästään.

Löysin muuten hyvän tekstin koiran itsetunnosta ja yhdistelmästä epävarma koira/epävarma ohjaaja."Epävarmuus on ainakin osittain ihmisestä koiraan tarttuva (hankittu) huono ominaisuus, joka valitettavasti ruokkii itse itseään." Hyvää tekstiä, joka kannattaa käydä lukemassa: Salme Mujunen, Koiran itsetunto ja sen kehittäminen . 

"Varsinaisesti luonteeltaan ns. käyttökelvottomia koiria ei juurikaan ole, 

koiranlukutaidottomia ohjaajia sitä vastoin löytyy yllinkyllin. 

Hyvä kouluttaja kehittää koiransa vahvuuksia, huono takertuu vähäisiinkin heikkouksiin 

ja tekee niistä kestoselityksiä koulutuksellisille epäonnistumisille. 

Rakentava muutos lähtee ohjaajasta itsestään."

Tunnistin itseni monesta kohtaa. Näin uuten lajiin tutustuessakin kun itse olen epävarma enkä tiedä mitä tapahtuu niin se näkyy koirassa kyllä heti.

Jotain vanhaa:

Yhdet agitreenit on jäänyt kirjaamatta ylös. Ei sillä että enää koko rataa muistin, mutta alun sentään. Tuo alun pyörittely itse asiassa saatiin kyllä sujumaan, mutta kaarroksilla. Se hyppää ihan selkä suorassa ja kääntyy vasta maassa, ihan sama mitä minä tein. Ei se pysty. Ihan oli pakko käydä katsomassa vanhoja videoita, että onko se joskus kääntynyt hypyn päällä ja kyllä, ainakin paremmin mitä nyt. Jumissa se siis jostain luultavasti on. Aaaaarrgh, pakkoko on asua tämmösessä perähikiässä. Minulta ihan tosissaan kysyttiin ennen yksiä treenejä miksi käyn koiran kanssa lämppälenkillä. Se kun on jo niin itsestään selvää itselle, että oli vähän vaikea ymmärtää kysymystä.

Kepeille testattiin leijeröintiä. Ensimmäisellä toistolla haki itseasiassa kepit hyvin, mutta sitten tuli uskon puute kun en ollutkaan tukemassa. Sen jälkeen ei sitten tahtonut onnistua. Kepit oli muutenkin taas vaikeassa paikassa kun loppuivat noin metrin päähän seinästä. Otettiin sitten ihan vaan putken kautta kepeille ilman leijeröintiä, että saatiin koira pujottelemaan loppuun asti. Liian monta haastetta testata leijeröintiä tähän. Teki kepit himohyvin kun olin tukemassa. Treenin puutetta sanoisin. Loppurataa en enää kuollaksenikaan muista. Paitsi että siellä olla jossain kohdassa vaikeahko takaakierto joka onnistui hyvin ja jonkun sortin sylkkäri myöskin joka sujui loppuviimein ihan kivasti.

Jotain uutta ja sinistä:

Uusi ulkoasu, alitajuntani näköjään toivoisi tänne lisää lunta! Häiritseekö otsikon gif-animaatio? Ensimmäinen animaationi ikinä, onhan se inasen kömpelö, mutta ylpeä olen joka tapauksessa! Parannusehdotuksia? Mä kyllästyn vähän turhan nopeaa näihin ulkoasuihin, vaihtelu virkistää. Josko tämä pysyisi taas vaikka hetken...