Vuonna 2018

Kun instastoryyn tulee ahkerasti kuvailtua niin on kiva koota vuotta vähän ylös instastakin lunttaamalla. Pahoittelen joihinkin kollaaseihin eksyneistä tuplakuvista tai väärälle kuukaudelle lipsahtaneista kuvista.

Tammikuu

Tammikuussa ostin lumikengät ja käytiin ahkerasti lumikenkäilemässä metsissä. Jalin hännänpää aukeili pakkasessa.

Helmikuu

Helmikuussa Jali säikäytti ja karkasi jonnekin jonkun elukan perään ja kulkee siitä hyvästä nykyään lenkit jäljittimen kanssa. Ei ole tarvinnut tositilanteessa käyttää, mutta ei vara venettä kaada. Silloinen puhelin oli käyttökelvoton pakkasella, joten joutui myös sekin vaihtoon. Olin Kantoluodon seminaarissa kuuntelemassa ja tehtiin reissu Rovaniemelle.

Maaliskuu

Naapuriin muutti suunnilleen Waldon ikäinen sekarotuinen sakemanni ja pojat ihastu toisiinsa kovin. Waldo vietti aikaa pihalla odotellen millon kaveri tulee aidan taakse.

Huhtikuu

Huhtikuussa molemmilla oli kunnon karvanlähtö, varsinkin Waldo tuntui tiputtavan karvaansa. Huhtikuun puolessa välissä tein ensimmäisen peltojälkitreenin kohmeiselle nurmikolle ja aloteltiin muutenkin ulkotreenejä.

Toukokuu

Vuoden ensimmäinen koekorkkaus toukokuussa mejäkokeessa, josta helteisessä säässä taisteltiin itsellemme AVO1 tulos ja oikeus VOI-luokkaan. Kisat jäivät vuoden viimeisiksi mejäkisoiksi, eikä taidettu tehdä kuin yksi harjoitujälki tälle vuodelle jossa ensimmäistä kertaa tehtiin ongelmitta katkokulma, muutoin huonosti menneellä jäljellä. Kuuma kesä ja muutto uudelle paikkakunnalle vei intoa.

Waldo täytti toukokuussa vuoden ja jatkoi lähinnä innokkaasti peltojäljen treenailua. Treenimuistioon kirjattu 24 peltotreeniä, mutta olen varma että tuosta uupuu jokunen. Juuri muuta pultsipaltsi ei sitten treenannutkaan.

Waldo kävi luustokuvissa ja kuvat tulivat kennelliitolta vähän isku vasten kasvoja kyynärien osalta tuloksella 0/2 vaikka kuvanneen ortopedin (Jarmo Rintasalo) mukaan kyynärissä ei ollut mitään vikaa. 2 koska epäilyksenä MCD eli häikkää varislisäkkeessä. Pitkään vatvoin ja selvittelin asiaa eri asiantuntijoiden kanssa, joista enemmistö oli lopulta sitä mieltä, että turha kuluttaa rahojaan lisätutkimuksiin kun koira on oireeton eikä näiden kuvien takia kannata turhaan murehtia. Asia kuitenkin kolkuttelee jatkuvasti takaraivossa...

Kesäkuu

Kesällä käytiin ahkerasti uimassa ja kahlailemassa, mitään muuta ei juuri niillä helteillä viitsinyt edes ajatella. Lenkit painotettiin iltoihin. Kesäkuussa törmättiin lenkillä kyyhyn ja tehtiin turha käynti eläinlääkärillä kun olin varma, että Waldoa purtiin.

Heinäkuu

Heinäkuussa käytiin kannustamassa pk-SM kisoissa ja jatkettiin Seitsemisen kansallispuistoon ja sieltä Porin Yyterin koirarannalle. Tavattiin siellä Rambo dallu ja törmättiin leirintäalueella ihan sattumalta Waldon siskoon Muruun. Waldo sai tassuun haavan ja osallistui elokuussa ensimmäiseen näyttelyynsä EH:n arvoisesti.

Heinäkuussa Lapuan rallytokokisoista Jalille VOIHYV 86p TP 2.sija. Nämä kisat jääneet erityisesti mieleen, sillä Jali oli niin superhyvällä fiiliksellä ja fiilis jatkui samana päivänä MES-luokan nollakoirakkonakin.

Elokuu

Elokuussa Waldo osallistui  muutaman kerran rauniotreeneihin. Muutettiin Kauhavalta Seinäjoelle. Jalilla niskassa mysteerireikä, joka parani kuitenkin nopeaa putsailulla.

Syyskuu

Elo/syyskuun vaihteessa Jalilla oli pitkä ripulijakso, johon jouduttiin lopulta hakea apua eläinlääkäriltä. Syyskuun lopussa vatsapöpö siirtyi Waldoon, mutta hain suorilta tähän avut apteekista ja päästiin Waldon kanssa helpommalla.

Rallya kisattiin Jalin kanssa epäonnistuneesti Vöyrissä VOI0 ja huomattavasti paremmalla fiiliksellä Seinäjoella VOIHYV 93p 1.sija.

Lokakuu

Lokakuussa käytiin yöretkellä Lauhanvuoren kansallispuistossa. Waldon ihoon nousi kummallisia palluroita, jotka lopulta nokkosrokoksi tulkitsin. Eivät häirinneet koiraa ja laskivat parissa päivässä.

RTK3 koulari haettiin Jalille lokakuussa Kokkolasta niukalla 71p, mutta hyvällä fiiliksellä ja muutamalla -10p virheellä joita en edes radalla tajunnut.

Marraskuu

Marraskuussa käytiin ell Jalin pitkään vaivanneen nivusissa olevan ihottuman takia. Oikealla hoidolla parani nopeaa, ell epäili että osunut esim metsässä joku ja päässyt siitä tulehtumaan koiran nuolemisen takia.

Marraskuussa mölleiltiin Kauhavalla Jalille VOIHYV 80p TP ja 2.sija ja Waldokin pääsi mölli-aloon, josta hienosti ALOHYV 96p. Jalin hieno kisavire innoitti ilmoittamaan myös tokokisoihin, jonne pääsinkin varasijalta edellisen päivän ilmoituksella. Flunssainen omistaja ei saanut ihan koiraa parhaimmilleen, mutta haettiin kuitenkin Ilmajoelta ALO1 180p KP 1.sija. Kisattiin ahkerasti loka/marraskuussa useampi viikonloppu putkeen, mutta eipä tämä koirassa näkynyt.

Joulukuu

Joulukuussa käytiin uimassa Kauhajoella ja tutkailtiin lenkkimaastoja ja pidettiin vähän ansaittua taukoa reenailuista.

Sellainen vuosi tiivistetysti. Tälle vuodelle on jo tavoitteet omassa mielessä asetettu, ennustan aktiivista kisa- ja treenivuotta kahden koiran voimin :)

Flowerpower!

Teinipoppia dallumalliin

Wallu on laulumiehiä. Waltsun lempikappale (tai inhokki?!) on Charlie Puthin "How long", jota herätään laulamaan vaikka ollaan nukkumassa toisessa huoneessa. Jännä kappalevalinta, mikään muu biisi ei ole saanut aikaan samaa reaktiota vaikka radio on välillä koko illan päällä. Yhä edelleen hämmennyn kun Waldo ulvoo joka kerta kun biisi tulee radiosta, ei tarvitse miettiä mikä kappale on tällä kertaa radiossa soitossa...

Ja hei, duettona onnistuu myös! Jali ei kappaleeseen reagoi, mutta yhtyy kyllä kuoroon kun pentu "yllyttää".  Jalin lauluääni voittaa kyllä pupsin ääninäytteen 😁

Not sure if my dogs hate or love Charlie Puth's "How long" but they start to "sing" everytime they hear it 😂🎶🎤 #singingdog #singingdogs #howling #howlingdogs #dalmatians #dalmatian#dalmatiankoira #dogvideo #funnydog #sillydogs #dogs #readytosingincontest #charlieputh @charlieputh

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu Tammi 4, 2018 kello 8.19 PST

Talenttiin heti kun vähän vielä harjottelevat, muistakaa sitten äänestää meitä 😂

Haavereita ja pimeneviä iltoja

Instaseuraajat ovat jokseenkin paremmin päivitettyinä reaaliajassa meidän menoista. Alotetaas vaikka pennun ontumisista. Waldolla oli lokakuun aikana säännöllisen epäsäännöllisiä ontumisia, joiden takia varattiin aikaa Seinäjoelle ortopedi Jarmo Rintasalolle. Viikonloppu ennen varattua aikaa Waldo onnistui metsässä hepuloidessaan telomaan  kyntensä ja kun kynsi ikävästi sojotti yläviistoon, lähdettiin käymään päivystyksessä se poistamassa. Potilas itse ei ollut kynnestä moksiskaan, ei edes metsässä päästänyt pihaustakaan ja rallatteli kynnestä huolimatta ihan samallalailla menemään. Kynsi oli katkennut ydintä myöten ja päivystäjä totesi, että nämä on yleensä tosi kipeitä. Antibiootit ja kipulääkkeet mukaan. Kynsi on tällä hetkellä ihan kivan näköinen ja kasvattaa jo uutta kynttä.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu 16. 10ta 2017 klo 10.46 PDT

Noh, käytiin siis kuvauttamassa pilkullinen ja kuvista näkyi oikean etujalan kyynärluussa (saman jalan olin itsekin huomioinut ontumisissa) pientä tiivistymää verrattuna toiseen. Nivelpinnat itsessään olivat kuulema oikein siistit. Ei aristellut taivutuksissa, tai siis draama queen vikisi kuin pieni sika kun jalkoja edes hipaistiin niin ei siitä kuulema oikein ottanut selvää :D Kotiin lähdettiin hihnalenkkipakolla ja riehumiskiellolla ja parin viikon päästä kontrollikuvat, jotta nähdään onko muutosta tapahtunut. Kontrollikuvissa tämän kuun alussa ei ollut muutosta suuntaan eikä toiseen, ollaan lisäilty lenkkejä normaaleiksi, mutta edelleen pitäisi välttää riehumista ja turhia hyppimisiä ja tähystetään jos alkaa uudestaan ontumaan. Tähän mennessä ei ontumisia ole näkynyt, enkä halua pitää pentua liiaksi pumpulissa vaan koitetaan elää niin normaalisti kuin pennun kanssa nyt eletään. Ikävähän se on, että jotain muutosta luussa näkyy, mutta tällä mennään ja toivotaan ettei enää oireile eikä tähystysleikkauksiin jouduta. Voi olla, ettei pupsi hypikään koskaan pk-esteitä.

Juokseva koira on niin kaunis! :D

 Tästä saikuttelemisesta johtuen arki on ollut lähinnä hihnalenkkeilyä. Jali on päässyt sitten omille lenkeilleen ja pupsi saanut harjoitella tärkeää asiaa eli yksinoloa. Hyvinhän se sujuu kunhan ei jää mitään silputtavaa pennun käsiin. Se tykkää silputa papereita ja pahveja pieniksi silpuiksi... Sisäsiisti pentu ei ole vieläkään, työpäivän aikana vähintään yhdet pissat on lattialla. Herra 6kk vois kyllä jo pikku hiljaa oppia kunnolla sisäsiistiksi. Yöthän se pidättelee kuitenkin ihan ongelmitta, joten sellainen about 8 tunnin työpäivä ei pitäisi olla ongelma.

Huvittaa kuinka vähän pentu osaa yhtään mitään. Pennun tullessa ajattelin että heti vain pian kaikkea alkeita kaikkeen mahdolliseen ja mun täytyy myöntää ettei Waldo osaa käskystä edes istua. Tai siis "osaa" kyllä kun ei se muuta osaa tarjota, mutta ei sillä ole mitään käryä mistään käskysanasta, kunhan veikkaa. Hah! Puolivuotiashan voisi toki osata jo vaikka ja mitä, mutta toisaalta mikäs kiire se meillä on :) Paikallaoloa olisi jo kovasti jo kyllä syytä laittaa alulle, vaikka osaa se toki ovella ja autosta jo lupaa odottaakin. Eipä sillä että Jalikaan olisi mitään treenannut, mulla on hirvee rallymasis ja ärsyttää kun tuntuu että kaikki vaan hajoaa ja miljoona asiaa mitä pitäis treenata.

Pupsista on hankala ottaa kuvia, sillä aina kun pysähdyn nappaamaan kuvan on reaktio tämä. Äkkiä mamman luo!

Jali sen sijaan on kunnostautunut pennunkin edestä tekemään tuhmuuksia. Jali 6v on oppinut avaamaan ruokakaapin oven. Ensin tyhjeni kuivaruokakaapista kaikki syötävä, puolivalmiit pastapussit oli avattu ja syöty ja levitetty ympäri kämppää, samoin spaghettipussit, leivät, kaurahiutaleet.... Sotku kotiin tullessa oli ihan kaamea. Kun ruokakaapin teippasin kiinni, siirtyi fiksu pilkku roskiskaappiin ja sieltä tyhjenneltiin biojäteastiaa ja kuivajäteastiaa. Tarviiko mainita sotkusta? Ja juu, syypää ei ole pentu, sillä ensimmäisiä kertoja tämä tapahtui kun Jali oli yksin kotona ja olen yllättänyt ison pilkun myös itseteossa. Tällä hetkellä ovissa on lapsilukot, mutta ongelma niitten kanssa on omistaja, joka ei aina muista niitä töihin lähtiessä lukita kiinni. Huoh. Oppii se vanha koirakin tosiaan uusia temppuja. Niinä päivinä kun tulet väsyneenä töistä ja kämppä näyttää räjähtäneeltä biojäteroskikselta jonne pentu on silpunnut vielä kaiken mahdollisen roskiksesta löytyneen pienen pieneksi silpuiksi ja pissannut päälle ja seuraavan yön saat rampata ulkona kun joku oksentaa tai toinen ripuloi, niin ei hirveästi naurata. Koiranomistajan pieniä iloja.

Pojat tulee keskenään oikein hyvin juttuun ja kun pennullekin tullut kokoa (painoa tällä hetkellä noin 23kg) niin pysyy Jalin vauhdissa leikkiessäkin. Edelleen pitää rajoittaa ettei Jali innostuessaan jyrää pienempää, mutta pääsääntöisesti leikkivät oikein kivasti. Varsinkin sisällä painivat sellaista hammaspainia, jossa Jali yleensä maassa selällään örisee ja pentu kimpussa. Molemmat on varsin fyysisiä leikeissään ja Waldo varsinkin pitää kunnon leikkimurinaa oikein innostuessaan. Jali on ihan superkärsivällinen ja antaa pupsin vähän liikaakin roikkua nahassa kiinni... Syövät sopuisasti luita samassa tilassa ja kumpikin osaa antaa toiselle ruokarauhan eikä leluistakaan ole ollut koskaan mitään kinaa. Hihnalenkitkin alkavat hiljalleen sujua kun pupsi ei pyöri koko ajan jaloissa. Waldo vähän vielä "seilaa" lenkkeillessä, se tykkäisi kulkea minun vasemmalla puolella kun Jali kulkee oikealla puolella, enkä ole vielä oikein päättänyt korjaanko pennun kulkemaan Jalin kylkeen kiinni kun toisaalta meno on näinkin ihan sujuvaa. Joissain tilanteissa olisi vain parempi kun molemmat kulkisivat samalla puolella.

Pimeys vienyt kuvausilon ja muutenkin tuntuu että kuvat on nykyään ihan blaaah. Tahtois uuden rungon :P Kaikki kuvat on yhdeltä viikonloppulenkiltä, jossa sielläkin pääsi pimeys yllättämään. Lumi on tässä omia aikojaan sulanut ja satanut takaisin, ota tästä Suomen säästä nyt selvää.

Pentuarkea

Pentuarki on lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti, aika paljon ollaan pyöritty Keski-Pohjanmaalla nyt kesällä. Pupsi on käynyt muutaman kerran uimassa (kun oli näitä lämpimiäkin päiviä jopa...), ensimmäistä kertaa vajaa 8 viikkoisena kun seuraili ensin rannalta muiden uimista ja totesi, että pirskuta minäkin ja sieltä se yhtäkkiä tupsahti jalkoihin uimaan. Sellainen se on, jos se jotain päättää niin se myös toteuttaa. Postauksen kuvat on tältä uimareissulta eli Waltsu on vielä ihan vauva kuvissa. Onpas se kyllä kasvanutkin kun näitä kuvia katsoo! Jotkut kuvista muuten vesileimasta huolimatta siskon käsialaa.

Siis mitä nuo muut oikein hommaa?

Minä myös!!

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu 16. 07ta 2017 klo 7.56 PDT

Veljen noin kuukauden vanhemman noutaja/spanieli sekoituksen kanssa ovat välillä aikamoinen kaksikko. Kaapo haluaisi leikkiä noutajamaisen innokkaalla asenteella ja jyrää isompana Waldoa ja Valtsuahan se kiukuttaa kovin eikä spanielimix tajua jättää pientä rauhaan. Waldo kompensoi pienempää kokoa suurella äänellä ja terävillä hampailla. Kaksi pentua yhtä aikaa on kovin hasardi yhdistelmä... Saa nähdä miten tosiaan käy kun kasvavat kun molemmat ovat tosiaan uroksia ja ikäero on näin pieni. Muidenkin perheen koirien kanssa tulee kivasti juttuun, sujahti mukaan eläintarhaan niinkuin ei mitään. Mutta on kyllä usein varsin äänekäs leikkijä. Ja jostain kumman syystä Elmeriä pitäis välillä nylkyttää, toivon kovin että kyse on vain jostain vaiheesta.

Attack!

Kaapokin tykkää vedestä

Suurpilkku se jatkaa vain kahlaamislinjaansa :D

Sisäsiisteydessä ei juurikaan edistystä, mutta moni muu asia on jo ihan kivalla mallilla. Yksin on jäänyt lyhyitä ja pidempiä aikoja sekä Jalin kanssa että täysin yksin ja välillä laitettu pupsien riehuessa omaan rauhaan tai rauhoittumaan huoneeseen. Pienen hetken on saattanut huutaa, mutta nopeasti rauhoittunut ja kotona on aina vastassa ollut uninen pupsi. Jos jättää luutikun kanssa niin ei edes huomaa kun lähden ja muutenkin hengaa omissa oloissaankin eikä ole samallainen perskärpänen kuin Jali, joten eiköhän yksinolot lähde rullaamaan ihan kivasti. Autossa matkustaa rauhassa takakontissa nukkuen, ainoastaan treenatessa on kiukuttanut kun kehtaan jättää autoon siksi aikaa kun hihkun Jalin kanssa kentällä. Tottelee melko kivasti luoksetulovihellystä ja jopa leikin tiimellyksestä ryntää luo. Mukana on kulkenut pääasiassa vapaana ja reippaasti kulkee. Yöt pupsi nukkuu tyytyväisenä lattialla pedillä eikä herättele turhaan aamuisin. Herää touhuamaan itsekseen ja tekemään tarpeet ehkä siinä seitsemän maissa, mutta menee takaisin nukkumaan jos (ja kun :D) en vielä itse herää.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu 6. 07ta 2017 klo 8.34 PDT

Waldo osaa tarjota jo istumista, maahamenoa, katsekontaktia, käsikosketusta, kohteelle hakeutumista ja uusimpana kapulaan tarttumista sekä osaa odottaa ruokakupilla lupaa. Ja onpa se melkein kokonaisen noudonkin jo tehnyt...  Käskysanoja pitäisi hiljalleen rakentaa toiminnoille. Tosi järkevä tyyppi, keskittyy ihan superisti ja on ahne! Ei ole ollenkaan sellainen turhan "häslä" vaan usein oikeasti ajattelee mitä tekee. Sheippaamalla oppiikin tosi näppärästi ja hoksaa todella nopeaa mitä haluan. Olenkin jo kerennyt pohtia että etenenköhän liian nopeasti, muttakun toinen vaan on niin välkky niin kiva tehdä! Leluista taistelee Jalia täpäkämmin vaan ruoka vie vielä ehdottomasti voiton jos saa valita. Pitäisikin muistaa palkkailla lelulla ahkerammin ja leikkiä muutenkin.

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu 9. 07ta 2017 klo 7.01 PDT

OMG, these two did so great 😍 #obediencedog #obediencetraining #dogobedience #rallyo #rallyobedience #rallytoko #monitoimipilkku #dalmatian #dalmatiankoira #puppytraining #puppy #8weeks #dalmatianpuppy #fetch #nouto #kapula #noutokapula #firsttime #toko #tottelevaisuuskoulutus #pentu #pentutreeniä #koiraurheilunilo #dontmindthepuppytalk 😂

Henkilön Dalmatian Jali & Waldo (@jali.waldo.dals) jakama julkaisu 9. 07ta 2017 klo 9.19 PDT

Kaupunki, cittari, eläintarvikeliikkeet, liukuovet, erilaiset pinnat, ei ole vielä tuottaneet mitään ongelmaa. Ei ressaa vaikka ollaan seilattu tässä kahden kunnan väliä. Kiipeilee itsekseen missä sattuu, eikä haittaa vaikka pinta ei olekaan ihan vakaa (kivikot, lautakasat, lankkusillat). Ei ole ollenkaan sellaisen kömpelön oloinen vaan tosi ketterästi metsässäkin kulkee ja hyppelee kiville ja oksien yli. Mustissa ja mirrissä ihmettelivät kui se on muka noin nuori kun käyttäytyy niin rauhallisesti. Waldo istui ja tuijotti silmiin namin toivossa ja tarjosi tätä myyjillekin :D Navetassakin on käynyt ja isot eläimet vähän (fiksustikin) jännätti, mutta tosi reippaasti tuli mun tuella. Lapset ihan vähän ehkä jännittää myös, eikä muutenkaan ole suinpäin vieraiden sylissä ensimmäisenä, muttei pane rapsutuksia pahaksikaan.

Jali ei ole vieläkään oikein lämmennyt pennulle niin että sen kanssa viitsisi kunnolla leikkiä. Siinähän se pentu saa mukana kulkea kunhan jättää rauhaan, on Jalin yleinen mielipide. Kyllä se ajan kanssa, en ole huolissani. Jali nyt on kaikkien pentujen kanssa ollut samallainen. Jalista on pennun myötä tullut ehkä hitusen "tuhma". Ruokakupilla ei oikein malta odottaa lupaa kun ei luota ettei pentu mene kupille. Ei oikein taida muutenkaan aina tietää käskyistä että kenellehän nää on tarkotettu ja onko mun pakko noudattaa jos pennekin on paikalla. Taitaa vähän käyttää tilannetta hyväkseenkin. Oppimista kaikille, itsekin olen vielä kovin hukassa kuinka käskyttää ja palkkailla kahta koiraa.

Jali ihmettelee mitä se pentu nyt taas riehuu

No oonko söpö vai enkö oo söpö? Siis kattokaa ny noita valkosia silmäripsiä! 

Joka tapauksessa penne on sujahtanut arkeen varsin kivuttomasti ja mielenkiinnolla odotan mitä tästä kasvaa!

Kuvasia löytyy muuten jonkun verran lisää flickr-kansiosta. Ja ajankohtasempaa menoa hei instagramista nimimerkillä jali.waldo.dals