Agikuvia - Seinäjoki 12.2.

Seinäjoella järjestettiin 11.-12.2. viikonloppuna agikisaviikonloppu. Mun on tehnyt mieli lähteä harjoittelemaan uudella putkella vauhtikuvia, joten mikäs sen parempi paikka treenata kuin pimeä halli ja vauhdikkaat 3lk aksakoirat! Eiku? No haastetta oli ainakin, mutta ihan suht kivoja räpsyjä joka tapauksessa ainakin osa. Kohisee joo, mutta se taitaa olla enemmänkin rungosta kiinni (sit seuraava varustepäivitys...) ja mä en tykkää sellasista muovailuvahaksi käsitellyistä kuvista. Pieni kohina häiritsee vähemmän. Olosuhteisiin nähden varsin jees kuitenkin!

(Ja koska ite haluaisin nähdä enemmän näitä speksejä niin: Canon 600D+Tamron 70-200 f/2.8 Di VC USD ja suurimmassa osassa kuvista f/2.8. 1/640 ISO 3200)

Lisää kuvia mineistä löytyy täältä ja makseistä täältä. Kuvia tuli räpsittyä jokaisesta luokan koirasta ja melko vähän tuli tehtyä kuvissa karsintaa vaikka olisi kyllä voinut raaemmalla kädellä noita tuolta poimia. Musta kun itestä oli aina niin kiva löytää omaa koiraa jonkun linssin eestä niin josko nämäkin jotain ilahduttavat :)

Jalmar sai tulla mukaan vähän kisahumuun turistina. Ettei se ihan metsity täällä kun koiria tulee vastaan joskus ja jouluna eikä kisoissa olla käyty pieneen ikuisuuteen. Vaan eipä pilkullinen tuumannut hälystä sen kummempaa. Pientä tokontynkää tehtiin huomaamattamme kaiuttimen edessä eikä pilkullista hätkähdyttänyt pätkääkään kun kaiuttimista alkoi kuulua kuulutusta. Pieneen poikaana ois saattanu säikähtää. Ei oikeastaan edes tullut hirveä aksaikävä, vaikka vähän pelkäsinkin. Vaan kyllä mun seuraava aksakoira tulee olemaan mini tai medi kun jotenkin nuo kolmosten kiemurat vaatii koiralta aika paljon. Saatoin esim. ihastua noihin aksabichoneihin! Vaan miksi niin monella kivalla pikkukoiralla pitää olla niin rasittava turkki? Tai miksi niin moni pikkukoira pitää olla sitten terrieri, joka taas ei ehkä luonteensa puolesta ole se mitä hakisin. Jaaaaa, enpä tiedä, ehkä sitten tulevaisuuden murheita.

Mutta miten täyttyi tavoitteet vuonna 2016?

Tuttuun tapaan oli tälle vuodelle asetettu joitain tavoitteen poikaisia, joten täytyyhän ne käydä läpi. Tarkemmin tavoitteet voi siis lukaista tuosta antamastani linkistä, tähän olen vain koostanut. Kuvitukseksi kuvia joulun ajan lenkeiltä feat Alma ja Elmeri, näitä jäi vielä "varastoonkin" :) Uusi putki tekee kyllä kivaa jälkeä, mutta vielä varsinkin liikekuvissa haetaan sitä yhteistä säveltä.

Toko. AVO-luokan liikkeet kasaan ja kisastartti. Ei kisattu eikä oikein kunnolla treenattukaan liikkeitä kasaan. Ruutu ja kierto vielä kovin epävarmoja, varsinkin ensimmäiset toistot ja vieraassa paikassa. Paikkaistumista ollaan tehty jokunen kerta, Jalilla on vähän myötätunto "piip" eli jos joku piippaa, liittyy Jali helposti kuoroon. Kyllä sen puolesta ehkä kisoihin uskaltaisi. Istu-seiso-maahan erottelua tarvitaan edelleen ja kaukojen kanssa olen yhä solmussa. Tosin pientä valoa tunnelin päässä on näkyvissä ja luultavasti nyt kuitenkin jatketaan kuitenkin takajalkakaukoilla. Tavoitteisiin olin kirjannut uutena juttuna myös hyppynoudon, jota kokeiltiin itse asiassa muutamat kerrat ja ei ongelmaa! Samoin ollaan ohjattua noutoa tehty ja hieman pohjia kiertohyppynoutoon, muttei sen kummemmin koskettu ylempiin luokkiin.

Sen hetken kun penne pysyy nätisti paikoillaan niin Jali ja Alma tarjoaa tällaista ilmettä :,)

Rallytoko. Oisko se sitten RTK2. No sehän se oli. Ns. "kisakausi" menikin rallyillessa ja tehtiin tulokset meille melko tiuhalla tahdilla. Huhtikuussa Seinäjoella AVOHYV 80p , toukokuussa Kauhavalla AVOHYV 77p ja kesäkuussa Kokkolassa AVOHYV 79p RTK2. Tämä näkyikin ehkä pienenä motivaatiopulana meissä molemmissa ja mm. seuraamistekniikan hajoamisena.

Tokoa ja rallyä treenattiin alkuvuodesta ja kesällä dalluporukalla. Dallutyttöjen häiriö on Jalille edelleen äärimmäisen hankala ja muutama treeni onkin jäänyt hyvin epäonnistuneina mieleen ja molemmat vajottiin vähän väärään mielentilaan. Toki onnistuneitakin treenejä löytyi, mutta taas vaihteeksi käytiin vähän pohjalla. Pidettiinkin kesällä treenitaukoakin, että saatiin taas ajatukset molemmille kuriin. Ja kun takaraivossa kummitteli voittajaluokkalaisena osallistuminen dallujoukkueessa SM-kisoihin (ylempien luokkien kisaajia ei lopulta ollut tarpeeksi) niin oli ehkä liikaa yritystä ja pientä painetta tekemisessä mukana.

Nose work. Kovasti ylittyi tavoitteet kun suoritettiin jo maaliskuussa 1-luokan hajutesti Kokkolassa. Melko vähän tuli treenattua, lähinnä silloin tällöin aktivisointimielessä sisäetsintää. Laatikkoetsinnässä pitäisi saada ilmaisu kuriin kun nyt iloisesti hajottaa laatikot ilmaistessaan...

Agility. Ei tavoitteita eikä mitään muutakaan kerrottavaa. Muutamat kerrat huviteltiin dallutreeneissä, mutta kyllä taitaa meidän aksailut olla jo menneisyyttä. 

Pk. Käytiin muutamat kerrat hakutreeneissä, mutta sitten se vähän jäi kun ei ollut treenejä tai aikaa. Ei oikein ole Jalin laji ja on sen verran aikaavievä, ettei ehkä riitä muutenkaan motivaatio. Ja ei, ei tehty BH:ta tänäkään vuonna, alkaa jo vähän huvittaa tämä joka vuotinen "tavoite" jota kohti ei oikein koskaan olla tosissaan jaksettu treenata :D

Arki. Samat on ongelmat edelleen. Tai "ongelmat". Minulle arki on riittävän hyvin sujuvaa vaikkei tuo täydellisesti hihnassa aina jaksa kulkeakaan... 

Kierretään mahdollisuuksien mukaan erilaisissa koulutuksissa. Koulutussaldo jäi kyllä kovin pieneksi tälle vuodelle. Ei täällä järjestetä samallalailla luentoja/koulutuksia kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Salme Mujusen luennon koiran rakenteesta kävin kuuntelemassa marraskuussa, mutta siihen se taisi jäädä.

Käydään testaamassa ainakin yksi verijälki. Hommasin meille "tuutorin" ja käytiin vihdoin testaamassa! Muutama jälki ajettiin syksyllä ja vaikkei Jali mikään luonnonlahjakkuus olekaan niin kyllä me kisoihin tähdätään, jos ei muuta niin kokemusta hakemaan :)
Pysytään jatkossakin terveinä! Kopkop!! Käytiin hakemassa rokotukset ja siihen se taisi jäädä. Piti katsoa samalla uraattikivikontrolli vaan kun ei Kauhavalla missään löydy ultraa ja sitten se jäi kun olisi pitänyt ottaa selville missä meidän olisi kannattanut käydä. Jali on syönyt nyt hitusen vapaammin erilaisia lihoja ja luita ja herkkuja. Mitään oireilua ei ole näkynyt, mutta hyvä se silti olisi käydä tsekkaamassa.

Viralliset selkäkuvat? Jep! Selkä käytiin kuvaamassa elokuussa. Rajatapaus spondyloosi maininnalla, eli pieni luupiikki löytyi, mutta toisaalta olisin ollut enemmän yllättynyt täysin puhtaasta selästä näin kuitenkin "vanhalla" koiralla. Eipä tämä ole meidän menoon vaikuttanut millään tavalla, jatketaan niinkuin ennenkin ja hoidetaan jos alkaa oirehtia.

Luonnetesti? Luonnetesti käytiin suorittamassa toukokuussa Ilmajoella. Tosi mielenkiintonen kyllä ja Jali selviytyi testistä vallan mainiosti.

Kroppa kunnossa eli säännölliset hieronnat yms. Jali jumiutuu edelleen kohtuu herkästi, mutta on aina hieronnalla auennut hyvin.

Näiden lisäksi täytyy mainita vuodesta mieleen jääneenä lumikenkäilyretki maaliskuussa Kolille ja ensimmäinen pidempi vaellusreissu Salamajärven kansallispuistoon kesäkuussa.

2016 tuntui aluksi vuodelta, jollon ei oikein mitään saatu koirailun merkeissä aikaiseksi vaan kyllähän me ollaankin tehty vaikka mitä :) Uuden vuoden tavoitteisiin palaillaan myöhemmin!

Reenejä pikaasesti ylös

Viime viikon dallutreeneissä agilityn tynkää. Jali oli ihan omituinen, pyöriskeli vain maassa kun tahdoin sivulle perusasentoon lähdössä, ohitteli hyppyjä, kepitteli ihan omituisesti, hinkkasi selkäänsä putkeen... Olen jo pidemmän aikaa katsellut, että jumissa se varmasti on, aika hierojalle saatiin tälle viikolle, katsoo mitä sieltä löytyy. Ei loppujen lopuksi sitten tehty juuri mitään kun ei huvittanut koiraa hyppyyttää yhtään enempää kuin pakko.

Dallutreeneistä hakutreeneihin. Jatkettiin samalla kaavalla mitä aiemmissa treeneissä eli haetaan sitä maalimiesmotivaatiota. Nyt en mennyt heti maalimiehelle mukana jos näytti siltä ettei tarvitse ja yllättäin se oli jopa kutsuttavissa maalimiehelle takaisin syömään jos lähti tulemaan minun luo! Olen ajatellut, että ilmaisutreeneissä vaikeaksi tulee se rullalta maalimiehelle takaisin paluu ja sen treenaaminen. Mutta näin vain sen saa houkuteltua takaisinkin. Oikeastaan tyhmää ajatella, ettei se kävisi palkkaa hakemassa vieraalta kun onhan se nyt treenannut agilityssäkin aikoinaan namitädiltä palkan hakua. Minä maltoin olla neutraali ja hyvin Jali kärkkyikin maalimiehiltä aina palkkaa. Hyvä siitä tulee :)

(c) Hanna

Tämän viikon sunnuntain dallutreeneissä rallya. Ja meno kutakuinkin samanlaista eli vältteli tekemistä, kieriskeli maassa, perusasennot oli hankalia. Ellei sillä nyt ole joku keväinen perseilykausi menossa (joka toki myös mahdollista) niin kyllä ne merkit vaan on aika selkeät kun jumiselta on vaikuttanut tosiaan kotosallakin. Mentiin rata kerran (vähän nihkeästi) läpi ja jätettiin siihen. Hetki väännettiin eteen-oikealta sivulle-istu kylttiä, joka on tuottanut tosiaan ongelmaa sen jälkeen kun aloin opettaa oikean puolen sivuasentoa. Se niin tykkää nykyään tarjota sitä oikeaa puolta. Sain onnistumaan vasta suuuuuuurilla avuilla. Pitäisi tosiaan opettaa erillinen käsky tälle takaa sivulle tulemiselle tai jotain.

Saatiin paikka rallykisoihin Seinäjoelle ja vähän emmin lähdetäänkö testaamaan. Hieronta on kisoja ennen torstaina ja mikäli siellä oikein pahalta näyttää niin voi olla, että jätetään kisat väliin. Inhottava mennä tekemään mitään koiran kanssa, joka ei tee sillä omalla tasollaan ja vireellä vaikka ehkä hyvässä lykyssä tulos saataisiinkin tehtyä. Ei se olisi sen arvoista.

Tämä pieni possu huusi: Perunoita tuokaa!

Dallutreeneissä meitä oli vain kaksi tällä kertaa paikalla. Olin vähän taas itse ihasamamitätehäänentiiä, mutta päädyin kattomaan alkuun vähän ruutua. On sillä jo ajatusta, mutta ajautuu erityisesti ruudun vasempaan reunaa. Musta tuntuu, että hakee edelleen vähän kiertoa eli erottelua erottelua. Irtoaminen on myöskin hankalaa, pitäisi selkeästi sitä etäisyyttä saada tehtyä. Sama ongelma oikeastaan kierrossa, ei tahdo irrota vaan käy pyörähtämässä muutaman metrin päässä että nii mihinähäh tai vaatii useamman käskyn lähtemiseen. Tein näyttöruudulla ja ilman apuja. Viimesenä toistona saatiin ehkä just eikä melkeen täydellinen ja ilman mitään apuja. Hyvä siitä tulee! Kumpa lumi sulais äkkiä pois niin pääsis ulkotreenaamaan!

Loppuaika aksaa, jossa erityisesti malttia kepeille ja toistoja keinulle. Jali on ihan (hirveän) ihana kyllä aksassa kun se tekee sitä niin omissa sfääreissään. Kepit oli taas ihan superhypersikasiistit varsinkin ekalla toistolla! Siis niiiiiin makeet etten kestä! Oikee sillee matalana ja eteenpäin fokusoituneena ja liukkaana kuin ankerias ja oihjavoih. Pitää saada videolle joku kerta.

Kun tehdään lisää toistoja niin alkaa helposti ryysiä kepeiltä seuraavalle esteelle, nytkin saatiin tapella hetki siitä, että jätetäänkö niitä keppien viimeisiä välejä tekemättä ja rynnitään edessä häämöttävään putkeen vai ei. Possu. Päästiin me lopulta asiasta yhteisymmärrykseen kun hetken siitä keskusteltiin. Teki tosi hyviä aloituksiakin kepeille putken ja hypyn kautta. Virheitä tuli kyllä myös, mutta onnistumisprosentti oli oikein kiva ja ne virheet tuli pääsääntöisesti siellä loppukepeillä. Pieni agilitykisakuume ehkä nousemassa, mutta pitäis maksaa lisenssejä ja semmosta ja äh en tiiä...

Ah ja keinu. Meidän lemppari, keinu. Tehtiin parit lentokeinut ihan vaan huvin ja harrastuksen vuoksi (tai sitten ei), mutta positiivista, ettei Jali lyönyt lennon jälkeen itseään aivan lukkoon ja tuntui lennonkin jälkeen olevan ihan fine. Kieltäytyi näiden jälkeen keinusta kyllä, mutta saatiin lopulta onnistuneitakin suorituksia, tosin vain pelkälle yksittäiselle keinulle. Otin riskin ylipäätään kun päätin yrittää radan osana ja vauhdikkaasti putken kautta. Se vaan ei vielä radan osana ymmärrä sitä keinua kun vire on katossa ja ajatus ei pysy mukana. Mutta positiiivista tosiaan, ettei mitään peruuttamatonta vahinkoa satu vaikka kokeillaankin. Eihän se koskaan opikaan ellei yritä.

Ja dallutreeneistä hakutreeneihin. Kaikki postauksen kuvat on viime hakutreeneistä ja kuvista kiitos Pia Asell!

Jali oli tällä kertaa vähän "pöhpuh epäilyttäviä ihmisiä yhtäkkiä ilmaantui tyhjästä!" kun tultiin eli saatiin sitä pöhinäepävarmuus-haukkuakin valitettavasti esiin. Jotenkin vissiin oli ihmeellistä kun tultiin nyt metsään niin, että muut yhtäkkiä ilmaantuivat "nurkan takaa" näkyviin.

Tehtiin samaa kuin viimeksi sillä erotuksella, että maalimies syötteli siinä kuppiin lisää namppaa ja minä kävelen myös maalimiehen luo. Ensimmäinen maalimies (joka oli mies) sai parin metrin päästä taas pöhinäpuhinamikätäälläonapua. Metsä oli haastavampaa tällä kertaa ja edessä oli risukkoa/pusikkoa, joiden takana maalimies piileksi ja jotenkin loppui uskallus mennä perille asti. Päästiin me se palkka hakemaan kun kävelin itse Jalin kanssa maalimiehelle. Yritti ryövätä purkkia maalimiehen kädestä pois, että pääsisi syömään muualle, muttei onnistunutkaan kun osasin tällä kertaa varoittaa, että saattaa moista yrittää. Possu.

Mammaaa, määä löysin!  

 

Nosiis emmää ny ton oudon ihmisen luo aatellu jäädä syömään! 

Se on edelleen aavistuksen varautunut maalimiehillä, mutta lähtee kyllä purkin perässä ihan innolla ja syö kyllä. Annoin maalimiehelle nameja, että sai namittaa Jalin piilolta keskilinjalle ja hyvin se niitä nameja selän takaa kävi kädestä poimimasta ja uskalsi ihan yrittää rohmuta niitä kädestä. Se on niin ahnepossu onneksi, että vaikka vähän jänskättää niin ruoka maistuu kyllä.

 

Oon tässä jo vähän miettiny, että mitenkä tuolle sitten joskus ilmaisua lähtee rakentamaan. Vaikkei kisoihin (never say never) tähdätäkään niin haluaisin silti tehdä asiat oikein ja kunnolla. Haukkuilmaisu ei mun mielestä toimi kun ei tuolla ole pokkaa jäädä maalimiehelle haukkumaan ja se haukku minkä tuosta saa on sitä "apuamikäihmekummajainensinäolet" ja siitä on vähän paha alkaa rakentamaan. Turhauman kautta haukkua en saa irtoamaan minäkään.

Muttakun ei se noutokaan ole mikään vahvuus ja Jali on niin huono yleistämään noutoa muihin esineisiin kuin kapulaan, etten tiedä miten saisin sen maalimieheltä jonkun patukan tuomaan edes minulle kun ei se nyt semmosia turhaan kanniskele. Muutenkin koko rullailmaisun opettaminen tuntuu jotenkin hankalalta mitä olen kerennyt perehtymään. I-rulla vai U-rulla ja mistä tilata ja minkälainen ja miten lähteä liikkeelle ja mitähääääh?

Nomutta, mikäs minulla on haasteita vastaan! :)

Ystispäivän treenit

Kaikista postauksen kuvista kiitos Hanna Jaloselle! :)

Talmaattitreenit vol2. Paikalla 5 pilkullista ja teemana agility. Jalman kanssa paukuteltiin ja muistuteltiin mikä se keinu olikaan. Vähän epäröi ennenkuin muisti. Kerran hyppäsi keinulta alas, mutta teki pääasiassa ihan kivoja (toki varovaisia) kokonaisia keinuja. Suurin ongelmahan tässä on edelleen ne liian vähäiset toistot. Äkkiäkös tuon kisakuntoon saisi kun pääsisi säännöllisesti tekemään toistoja.

Bella, Reco, Jali

Loppuun vielä rällättiin pieni "rata", joka oli siis kentän ympäri, hyppyjä, putkia, puomi, A ja kepit. Kepeille hankala 90 asteen kulma, joka yllättäen onnistui kivasti niistämällä. En muista ollaanko näitä kulmia treenattu, mutta ajattelin, että yritetään. Kepeiltä oli kiiiiiiire A:lle (koska A on Jalin mielestä maailman paras?) ja jätti viimisiä välejä pujottelematta. Ohottelin ja lopulta saatiin onnistumaan. Tosin onnistunut toisto meni niin, että Jali pysähtyi keppien loppuun, mietti hetken ja pujotteli loppuun. Oikein näki kuinka aivoissa raksutti, on se hölmö :D Jätettiin kepit siihen ja juostiin loppuun.
Tehtiin me myös jotain pientä tokohömppää. Jäävien erottelua (seisominen tällä hetkellä vaikein!) ja oikealle perusasentoon tulemista (sivu-liki-erottelua). Sitä ollaan treenattu vain kotosalla ja piti testata mitä tuumaa siitä vieraassa ympäristössä ja häiriössä. Hyvin toimi! Se on vihdoin alkanut oikeasti erottelemaan tässä käskysanoja ja tulee oikealle puolelle perusasentoon melkein yhtä varmasti mitä vasemmalle. Peppu ei vielä heilahda samallalailla oikealle ja kriteeri on tällä hetkellä huomattavasti löysempi oikealla puolella, mutta toistoja toistoja. Arvon tässä, että haluanko oikealle myös samallalailla suoran perusasennon mitä vasemmalle kun rallytokossa se suoruus ei ole niin justiinsa. Nyt olisi se hetki kun voisi alkaa nillittää niistä vinoista ennenkuin on liian myöhäistä ja oppii sen vinon asennon.

Jali, Reco, Rilla ja Bella

Viime kertaan nähden Jali oli kivasti kuulolla ja treenimoodissa alun "hei me oikeesti tultiin tänne treenaamaan"-herättelyn jälkeen. Ei kuitenkaan kestä vielä agilityhäiriössä vaan irtosi häiriöön kun toinen meni muutaman metrin päässä putkirataa. Tilanne tuli itsellekin niin yllättäin etten kerennyt ennakoida ja häiriö oli Jalille vaikea. Oh well, sitä sattuu ja oon pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että eihän sitä voi koskaan tietää koiran rajoja jos niitä ei kokeile, eikä se koskaan opi toimimaan vaikeammissa häiriössä jos se ei joudu sellaisiin tilanteisiin.

Loppuun lähdettiin metsään juoksuttamaan koiria. Mukana myös kaksi leikkaamatonta urosta, joista toinen noin vuoden ja toinen neljä. Tämän samanikäisen kanssa ei uskallettu ottaa riskiä kun hihnassa vaikutti vähän riskialttiilta. En tiedä jos olisivat molemmat olleet vapaana, olisivatko saaneet välit selvitettyä? Eipä näistä uroksista koskaan tiedä. Vuotiaan ja kahden nartun kanssa juoksentelivat kivasti vapaana suht sovussa. Mitä nyt pojat pari kertaa kokeilivat kumpi täällä on pomo, mutta ei mitään vakavaa. Sellaista poikien pullistelua, jossa lähtee enemmän ääntä kuin oikeasti mitään tapahtuu.

Kuvia on paljon, mutta en osannut oikein karsia kun nää oli jotenkin niin hauskoja! Katsokaa nyt miten kivaa niillä oli, kunnon dallutolloilua <3

Hyvää Ystävänpäivää!