Aivokuollut imbesilli eli elämää uroksen kanssa

Olisi hirveän mukava kirjoitella kivakivajeejee postauksia, mutta viime aikoina tuo koira on lähinnä ärsyttänyt ja huolella!

Se on näiden kahden viikon aikana mm.

• (kuulema) ulvonut minun perään kun lähden töihin
• ulvonut minun perään kun menen vessaan
• vinguttanut huolella äänihuuliaan ja ravannut ympäriinsä
• liehitellyt porukoitten leikattua urosmäykkyä
• karannut tänään tuulen tuoman hajun perään lenkillä ihan yhtäkkiä korvat ummessa järven yli reilun 500m päähän (älkää kysykö miksi ja minne kun tämä oletettu juoksunarttu sijaitsee ehkä kolmisen kilometrin päässä, olisiko oikeasti voinut saada hajun sieltä asti kun sieltä päin tuuli?) ylittäen samalla autotien
• jättänyt onneksi testaamatta auton alle jäämistä
• menettänyt minun luottamukseni
• saanut totaalisen hihnatuomion ulkona

Ei se koskaan aikaisemmin ole tällainen ollut... (tai sitten aika on kullannut muistot?)

Aivotoiminta- täysin yliarvostettua!

Jee, enpä minä olisikaan halunnut kivoille ulkolenkeille kun ulkona paistaa aurinko ja on mukava kevätsää. Mennään sitten lenkit koira hihnassa hampaita kiristellen sillä mikäänhän ei ole niin kivaa kuin kulkea metsässä ja järven jäitä koiran hihnan perässä roikkuen. Ainiin, ja oliko idea kerrankin ottaa kivoja kuvia kun on aurinko ja valoa? Ai, eikö otetakaan kun koira ärsyttää?

Kevät, urokset, aaaaarrrgggghhhhhh.

ps. Myydään nätti pilkullinen turkki. Hyväkuntoinen ja sileä karva, ilman näkyviä virheitä. Uniikki. Tästä hyvää materiaalia erilaisiin askarteluprojekteihin! Vai haaveiletko turkistakista? Aloita nyt- tämän jälkeen tarvitset enää 100!!

Elämä puolikuurona?

Mä oon tällä hetkellä viittomakielen alkeiskurssilla ja koska siellä on käsitelty myös ihan kuurouden vaikutusta elämään ylipäätään niin joku puolikuuro pilkullinen pamahti mulle mieleen.

Mistä se kuului?

Koira ei tietenkään voi itse kertoa miltä elämä puolikuurona tuntuu, mutta tässä joitain poimintoja, joita toispuoleisesti kuulevat ihmiset ovat puolikuuroudestaan kertoneet:

"Itse en edelleenkään osaa suunnistaa äänen mukaan ja siitä syystä on esim. muistettava mihin kännykän jätät, että tietää mistä etsii, toki suunta löytyy, mutta en tosiaan tiedä missä lähellä se soi jos ei näy."

"Äänien suunnan kans on vaikeaa--"

"--tää kuuleva korva on mulla ns. ääniyliherkkä--"

"Joskus jos on kova meteli niin vaikee erottaa puhetta--"

"--pienikin taustamelu niin en saa selvää puheesta"

"Suuret salit ja muut yleiset paikat on myös hankalia, siellä ei tahdo saada mitään selväää mistää puheesta"

"Kaikki äänet sekoittuu tuossa kuulevassa korvassa, ja monet äänet häiritsee todella pahasti."

"Kovat äänet häritsevät ja en tiedä mistä jotkut äänet tulee.Siis suuntakuulo puuttuu kokonaa."

"Itse kuulen normaalisti enkä edes huomaa kärsiväni kuuroudesta muutoin kun meluisassa tilassa jos vielä keskustellaan "väärällä" puolella korvaa, se tuottaa hankaluutta sekä ulkona liikenteen melussa teettää vaikeuksia"

Kommentit poimittu keskusteluista klik ja klik.

Suuntakuulon puuttumisen huomaa ihan arjessa Jalin kanssa. Ei aina tosiaan äänen suuntaa hahmota ja esim metsässä jos oon koiralta hukassa on parempi, että olen hiljaa ja annan koiran etsiä nenällä ja silmillä kuin että yrittäisin huutaa koiraa luokse. Monesti mun huutamiset sekottaa koiraa entisestään. Se tulee kyllä kutsuttaessa ihan normaalisti luo, mutta jos en olekaan enää siellä missä pilkku olettaa mun olevan eikä näe mua niin saattaa hämääntyä.

Mut jäin miettimään, huomaako Jalissa kovassa metelissä eroa, esim hallilla. Kuinkahan paljon koiran puolikuurous eroaa ihmisen toispuoleisesta kuulosta? Se ottaa hirveesti häiriötä kyllä tietynlaisista äänistä ja helpoiten sen huomion saa takaisin koskettamalla mitä huutamalla. On selkeästi välillä hämillään joistain äänistä kun ei ymmärrä mistä ne tulee ja reagoi kyllä ääniin ylipäätäänkin herkästi. 

Erityisesti mietin sitä, voiko olla mahdollista, ettei se aina hälinässä kuule tai paremminkin saa selvää mitä mä sille käskytän? Kun oon välillä miettinyt sekoittaako se paikka käskyn ja seuraa käskyn. Varsinkin jos ollaan tehty lähiaikoina paljon seuraamista, niin saattaa hallilla nousta lähdössä ylös ihan niinkuin olisi lähdössä seuraamaan. Toisin sanoen, ehkä se arvaa mitä mä pyydän, lähtötilanne molemmissa on kuitenkin sama? En tiiä, mutta täytyy oikeesti näyttää sille paikka käskyyn myöskin se käsimerkki niin ei pitäis tulla ainakaan epäselvyyksiä. Toisekseen oon yrittäny muistaa aina seuraamiseen lähdössä lähteä vasemmalla jalalla ja muuten oikealla, mutta sitä en osaa sanoa miten osaa tätä vihjettä lukea ja kuinka systemaattisesti muistan sitä agilityn lähdöissä noudattaa.

Kaikkea ei tietenkään voi laittaa koiran kuulon syyksi (josko mitään), mutta ei varmastikaan oo pahitteeks käskyttää selkeästi ja käyttää niitä käsimerkkejä aina kun mahdollista.

Voihan kevät

Njaa, on saanu kevät pienen dallupojan pään sekasin tai sitte se on kehittäny hyper murkkuiän tähän väliin. Mutta ai että se koettelee mun hermoja tällä hetkellä!

Tarvineekohan mun agilityharkkojen pelleilyä enää mainita? Itekseen kun käytiin hallilla pyörimässä oli maa kans niiiiin ihanan tuoksusta että vois luulla että se oli valeltu lihapullilla...

Se herätti mut tänään kuudelta kun satuin kääntämään kylkeä tulemalla korvan viereen haukkumaan! Ja sitte hyöri ja pyöri ympäriinsä eikä millään meinannu rauhottua. Ihana aamuherätys... 

Sitä ei voi enää päästää missään vapaaks (korkeintaan ehkä koiraseurassa). Se ottaa häiriötä ihan vieraista ihmisistä (jee, tuolla on ihminen, mä meen tervehtimään!) mitä se ei ikinä, koskaan, millonkaan oo ennen tehny. Tässä se vielä malttaa sentään kuunnella ees vähän kun sen perään karjuu, mutta:

Toiset koirat. Se bongailee jäältä varmaan kilometrin päästä (saatan ehkä onneks hieman liiotella) toiset koirat ja sillon katoo korvat 100%. Ai että mua nolotti ku se otti tänään hatkat eikä auttanu muutako juosta perään. Ja kun oltiin jo kerran päästy lähölle ja jatkaan matkaa niin poikahan kääntyy takas eikä välitä mitään vaikka huutelen sen perään ja jatkan matkaa toiseen suuntaan. Se ei ois varmaan ees huomannu vaikka mä oisin menny kotiin ja jättäny sen sinne. Tarviiko mainita että joutu tän jälkeen tiukasti hihnaan?

Ei se musta puhu,
varmaan jostain naapurin sessestä

Ei muuten tuu pääsemään hetkeen irti muutako korkeintaan koirapuistossa... Tai kun se 20m koulutusliina vihdoin suvaitsee tulla sieltä postista niin voi vähän yrittää kurinpalautusta sen avulla. Ja koska se ei oo päässy hetkeen oikein vapaana juoksemaan niin se tottakai on padonnu ittensä täyteen energiaa, jota ei hihnalenkeillä nii vaan puretakaan.

Hihnakäyttäytymisestä en ees jaksa mainita. Hajut... Toisten koirien ohituski oli jo ihan superhyvällä mallilla mutta nyt seki on ottanu takapakkia :(

Ainiin ja: Apua, keskellä käytävää seisoo ihminen, vuh?!! Joku raappaa jossain auton ikkunoita, rrääyh!! Iiik, pelottava pikku ihminen, joka huutaa ja nauraa, hau!?! Jossain kolisi, ihan varmasti kolisi, vuhvuh?!?

Tämmöstä arkea meillä tällä hetkellä, oikein mukavaa...

Pikapurnaus

Ampukaa. Joku.
Kaikki. Maailman. (tai Suomen? Jyväskylän? no ees Ristonmaan?!)
Jäniseläimet. Sukupuuttoon.
Kiitos!

Tai vaihtoehtosesti opettakaa tuolle hemmetin jääräpäälle järkeä! (jos Suomessa ois vaikka sähköpannat sallittuja nii mä niiiiiin keksisin käyttöä...)

Sekundayksilö?

Käytiin Jalin kans tänään eläinlääkärillä, kun eilen pissan seassa näkyi verta. Otettiin siinä sitten virtsanäyte ja verinäyte ja saatiin mukaan sitten antibiootit ja kipulääkkeet tulehdukseen. Tää kuulostaa ehkä hölmöltä, mut mä niiiiin toivon, että tuolla oikeesti on virtsatulehdus. Näytteessä nimittäin näkyi jotain kiviä, jotka ovat joko uraattikiviä (ei ei ei ei!) tai näytteen otossa näytteeseen joutunutta hiekkaa (sormet ja varpaat ristissä!). Jali nimittäin onnistui potkaista näytekauhaa, joten hiekkaa on mahdollisesti näytteeseen joutunut ja näyttää kuulema mikroskoopista saman näköiseltä kuin uraattikivet (olivat käyneet pihalta hakemassa hiekkaa ja vertasivat näytteeseen, samalta näytti).

Dalmatialaisillahan uraattikivet on yleinen ongelma, mä nyt en vaan millään haluais, että näin nuorella niitä jo löytyisi... Siks toivon sydämeni pohjasta, että kyse oli vain hiekanmuruista! Käydään noin viikon kuluessa kontrollikäynnillä ja yritetään ottaa uus (tällä kertaa varmasti puhdas) näyte, jos siinäkin kiviä näkyy niin täytyy sitten pohtia uudestaan miten jatketaan. Sormet ja varpaat ristissä! Mut tulipahan kiire laittaa koiran vakuutus vihdoin kuntoon jos enemmänkin joudutaan lääkärissä rampata (ois pitänyt jo aikaisemmin).

Jali käyttäytyi eläinlääkärissä kyllä kuin enkeli ja hurmasi kaikki hoitajat. Nätisti makoiltiin hoitopöydällä kun lääkäri otti verinäytteen ja yritti ultralla tiirailla virtsarakkoa (joka oli liian tyhjä, että siitä mitään oltaisiin nähty). Voi että sai olla pojasta ylpeä!  Ei kuulema uskonu, että poika on vasta noin nuori kun oli niin rauhallinen. Painoa löytyi eläinlääkärin puntarilla mitattuna 28,5kg ja on kuulema oikein sopusuhtainen. Poika oli "suorastaan valloittava", ei muutakuin näyttelykehiä valloittamaan kuulemma :D

Jali alotti tosiaan pääsiäisloman kivasta sairastelemalla. Mulla on siis viikko yliopistolta vapaata ja tultiin porukoitten luo maalle ihmettelemään. Saa koira olla ihan reilusti irti ja nauttia nyt siitä pennun kaipaamasta monipuolisesta liikunnasta :D Tänään käytiin hiihtämässä (minähän en hiihdä, mutta mitäpä sitä ei koiran takia tekis?), tarkoitus ois käydä morjestaan jossain vaiheessa viikkoa kylällä asustelevaa dallunarttua. Eiköhän me vietetä kiva viikko :)

Otsikko on äitini kommentti kun Jalin eläinlääkärireissusta kerroin. Ootko sä menny ostaan jonku sekundakappaleen? Jalihan on tosiaan puolikuuro, toisessa korvassa ei ole kuuloa ollenkaan ja onhan se toki ikävää jos näin nuorena jo sairastelee (varsinkin jos niistä uraattikivistä on kyse). Mä en oo ihan varma huomaako tota kuuroutta, saattaa olla, että äänen paikantaminen on Jalille ehkä vähän vaikeampaa. Minulle tuo on kaikesta huolimatta rakas, olkoonkin sitten maanantaikappale tai ei :)