Rallytokokisat Ilmajoki

Wallun kanssa toinen ALOHYV Ilmajoelta. Tuomarina Iiris Harju.

Ratahan oli tosi simppeli, mutta alku kovin seuruupainoitteinen. Waldon kans edelleen vähän haussa nuo pitkät seuraamispätkät, ne on Pullesta kovin tylsiä eikä se tykkää juuri käännöksistäkään. Pysäytyskyltit on Wallun juttu 😅 Kävin Waldon kans hallissa kun tultiin kisapaikalle, ja tuntu siltä että tänään ei kiinnosta... Rataantutustumisen jälkeen menin kunnon kävelylle ja kun palasin hallille oli ehkä 3 koiraa ennen meitä. Temputtelin siinä perusasentoa ja nopeita palkkoja seuruusta, laitoin koiran paikkamakuulle johon paikoin palkkailin ja odotin omaa vuoroa. Ja tämä toimi hyvin, Waldo tarjoili aktiivista kontaktia ja omalle vuorolle siirryttiin hienossa seuruussa!

Radan alusta ei juurikaan muistikuvaa muuta kuin että se tuli nykyiseen tasoon nähden tosi kivassa seuruussa ja kontaktissa! Ei ollenkaan sellanen matkalaukku kuin viime kisoissa!
6 kyltillä tuli napakasti ja varmasti suoraa eteen. Mietin jo siinä ekalla kerralla että tulkitseeko mun askelluksen vihjeeksi. Harmi kun ei tällä kertaa tullut videota! Toisella kerralla sama, tuli hyvin itsevarmasti eteen 😅 Käskytin siitä sivulle ja kehuin ennenkuin ilmoitin uusinnasta. Uusintaan kävellessä Pulle hyppi mun päälle, mikä on tälle Herra Tosikolle äärimmäisen hyvä juttu ja kertoi tosiaan siitä että fiilis oli koirallakin hyvä 😄 Kolmannella yrityksellä annoin reilun käsiavun. Tästä 2*-3p UUSI.

Kasikyltillä kun olisi saanut luvan kanssa tulla eteen niin sähläsi jotain omiaan ja istui lopulta peppu sojottaen suoraa oikealle... Uusinnat käytetty, joten aattelin että se oli varma -10 jo se. En oo varma miksen istuttanut enää perusasentoon vaan jatkettiin suoraan. Osin varmaan kun aattelin et se oli kymppi jo ja osin ehkä unohdinkin? Tästä -10p (istuminen puuttui). Jäi mietityttämään että mitä se ois ollu jos olisin sen perusasentoon ottanut, olisi ehkä pitänyt kysyä vaikkei sillä mitään väliä ole 😄 Muoks. Kysyin seuraavan päivän koulutuksessa ja tästä ois tullu ehkä -3tvä ja -1vino virheitä jos oisin ottanut sen perusasentoon. Eli koiralle radalta 90p jos ohjaaja ois ollu kartalla 😁

Tuloksena siis ALOHYV 84p/100p. "Ihanasti kannustettu, oikein sujuva suoritus". Meillä oli hurjan kivaa kehässä, mä hymyilin koko radan ajan kun Wallukin oli niin messissä!

 

Olin omien kisojen jälkeen talkoissa ylemmissä luokissa. Siinä toisten ratoja seuratessa pisti silmään muutama ikävä juttu. Moni alkoi jankata radalla jotain tehtävää joka ei heti onnistunu vaikka koirasta näki ettei sillä ollu hajuakaan mitä ohjaaja pyytää. Ja sit jankattiin ja jankattiin ja ihmeteltiin kun koira pyörii tyhjää kysymysmerkki pään päällä. Ja suurin osa koirista yritti ymmärtää ja tarjosi kaikennäköistä osaamaansa. Tämä koski erityisesti merkkiä. Note to self. Opeta koira ensin bongaamaan merkki ennekuin lähetät merkille...

Oli myös näitä joista niiiin näki sen pettymyksen kun joku ei radalla onnistunut ja sitä jopa vähän purettiin koiraan (käskytys muuttui tiukemmaksi, meno jäykemmäksi, koiraa ei kehuttu, radan jälkeen koira äkkiä kiinni ja pois) ja teki niin pahaa katsoa näitä kun koira kuitenkin yritti parhaansa. Kyllä itseäkin välillä harmittaa ja turhauttaa koirien kans, mutta erityisesti kisoista haluan että koiralle jää hyvä fiilis, tuli virheitä tai ei!

Mutta mieleen jäi kyllä monta ihan huikeetakin suoritusta jossa koiraa tsempataan ja kannustetaan, ohjaaja hymyilee ja kiittää koiraa eikä pura epäonnistumisia ja harmituksia koiraan ja molemmat tekee yhdessä rataa. Kunpa kaikki muistais ettei ne tulokset oo se tärkein juttu vaan harrastamisen pitäis olla molemmista kivaa...

Jari Kantoluodon opissa

Seinäjoen SPL järjesti kaksipäiväisen Kantoluodon koulutuksen. Ilmottauduin kuunteluoppilaaksi vaikka olisi  ollut antoisaa osallistua koirakkopaikallakin. Tosin koirakkopaikat oli aika tehokkaasti varattu sakemanneille eli voi olla ettei oltaisi joka tapauksessa päästykkään koirakkopaikoille. Mukana oli vain yksi koirakko kahden belgin kanssa "vääränrotuisena".

Jos edellinen pk-koulutus jossa olin oli Skogsterin pitämä niin Kantoluoto edustaa melkolailla päinvastaista näkemystä. Molemmat pyrkivät saamaan aktiivisen, halukkaasti tekevän koiran, mutta keinot ja näkemys aktiivisesta koirasta on hieman erilainen. Siinä missä Skogster imuttaa, Kantoluoto ei käytä samallalailla houkuttelua vaan koiran omaa keksimistä. Mun mielestä on ihan hyvä käydä erilaisissa opeissa ja kuulla eri näkemyksiä. Voi sitten poimia sieltä ne omaan käyttöön sopivat. Mutta olipa virkistävä ja jotenkin niin superia että pk-puolellakin on tosiaan nää positiiviset koulutusmenetelmät ihan päteviä! Paljon oli tuttuja ajatuksia ja menetelmiä. Tosi miellyttävä kouluttaja, vähän oli puhetta että tulee taas kesällä näille huudeille, täytyy ehkä kärkkyä koirakkopaikkaa!

Seuraavassa koottuja muistiinpanoja ja ajatuksia koulutuspäivistä. Sekoittuneena siis omiin ajatuksiini ja tulkintoihin. Koko ajan tulee mieleen lisää ajatuksia koulutuksesta, täytyy lisäillä muistiin kun tulee mieleen.

• Koiraa ei houkutella tekemään, koiran tehtävä olla aktiivinen ja saatava ohjaaja aktiiviseksi
• Houkuttelemalla saadaan koirasta uusavuton, ei kannatella koiraa nameilla ja houkuttelemalla
• Palkataan koiraa kontaktista, kun koira jää aktiivisesti odottamaan luopumista namikädestä ->toiminnot ja käytös
• Alussa siis ohjaaja passiivisena ja odottaa että koira ottaa kontaktin, josta palkka, vasta sen jälkeen kun koira jää aktiivisena odottamaan niin lähdetään tekemään käytöksiä
• Jari tekee asennonvaihtoja luopumisen kautta, nameja käteen ja laskee kättä alaspäin, odotetaan että koira itse tajuaa tarjota maahanmenoa ->palkka, kun tekee tätä varmasti, liitetään valmiiseen toimintoon vihje (tässä koira saa itse tarjota toimintoa)
• Ympäristö, sosiaalisuus, motivaatio ja suhde/ jokainen näistä oltava kunnossa
• Koiran mielentila avoin, aktiivinen, luottavainen, ei ennakoi ja arvo (=ajatus palkassa) vaan kuuntelee mitä ohjaaja kommunikoi
• Ei palkkaa valmiina kädestä, naks kertoo että palkka tulossa
• Koiran pitää tehdä oikealla toiminta-alueella eli aktiivisena, keskittyneenä, odottaen ohjaajalta käskyä
• Liian korkea vire ->turhauma ja stressi/ toiminta-alue/ liian matala vire->passiivisuus
• Koiran pysyttävä toiminta-alueella kaikilla palkoilla, ei säädetä virettä palkalla nostattamalla/hetsaamalla tai lasketa huonommalla palkalla vaan odotetaan että koira laskee tai nostaa itse itsensä toiminta-alueelle (ei patoutunut, paineistunut, ääntele, jännittynyt...)
• Kun koira itse hakeutuu oikeaan mielentilaan, on se pysyvämpää. Vrt jos koiraa joutuu koko ajan nostattaa tai laskea ohjaajan toimesta
• Ei padota tai haukuteta-> koiran stressi nousee, purkautuu helposti ääntelyyn
• Pyritään siihen ettei koira stressaa
• Koira ei tarjoa itse toimintoja (=turhaumaa, ajatus palkassa) vaan odottaa keskittyneenä käskyjä
• Jos ennakoi, pyydä sitä toimintoa mitä koira ei odota, pystyttävä kuuntelemaan
• Minkälaisen tunteen haluat koiralle perusasentoon? Palkkaa halutusta tunteesta ->tunne siirtyy seuraamiseen
• Älä opeta koiraa palkkaan vaan tekemään ohjaajalle
• Vauhti tulee kun kriteeri selvä, esim luoksetulosta palkka loppuasennosta, kun koira tietää toiminnon, nopeus tulee itsestään varmuuden mukana
• Minkälaista aktiivisuutta haluat koiralle?
• Käytöksen sammuttaminen ->ole kuin tammi
• Haistelemisesta kieltäminen ei vahvista suhdetta ja halua olla ohjaajan kanssa
• Vahvista positiivista ->kielteinen käytös häviää/vähenee
• Tärkeää koiran oma halu olla ja tehdä ohjaajan kanssa, ei rakenneta tekemistä pakolle!
• Kielloilla, huomauttelulla, pakotteilla rakennetaan tekeminen negatiivisuuden päälle, sitäkö haluat?
• Jos koiraa koulutettu hetsaamalla ja avustamalla niin saattaa hämmentyä kun odotetaan koiralta aloitetta
• Seuraamista voi tehdä luopumalla, kädessä nameja ja käsi "imutuspaikassa" tai koiran vasemmalla puolella mutta koira ei saa tavoitella nameja
• Aktiivisuuteen hakeutuva koira ei ota niin nokkiinsa jännittävästä ohjaajasta, kun koira tietää mitä tekee (hae aktiivisuutta, odota ohjeita) se "handlaa" alueensa ja on itsevarma->helpottaa kisasuoritusta
• Jos koira tekee väärin, katsottava ensin itse peiliin ->vika ei koirassa vaan joku omassa kouluttamisessa usein pielessä
• Koira ei voi tehdä, eikä siltä voi vaatia jos ei luota ympäristöön, jos koira varuillaan ympäristöstä, annetaan tutustua siihen rauhassa ja palkataan oikeasta mielentilasta ja aktiivisuudesta

Herätti ajatuksia. Jaliahan on tehokkaasti haistelusta kielletty ja tietyllä tavalla oon nimenomaan kannatellut itse koiran virettä ja nostattanut pallolla. Sitä on kutsuttu tekemään eikä se ole siis itse ollut se aktiivinen osapuoli. Olen nyt koulutuksen jälkeen käynyt hallilla Kantoluodon opit mielessä ja ei se Jali ole mikään ihan katastrofi ollut. Se saattaa kyllä tehdä hallissa haistelukierroksen, mutta tulee kyllä nopeaa kysymään, että niin mitäs sitten? Samoin olen kiinnittänyt huomiota siihen etten turhaa hetsaisi ja nostattaisi koiraa ja vaadin THE pallon kanssa myös kuuntelua ja keskittymistä. Tuntuu tosi hyvältä, varsinkin pallolla palkatessa saan hyvin rikottua Jalin ennakoinnin ja ylivireen/pallotiltin ja se alkaa tosi kivasti keskittymään kun en enää olekaan palkannut sellaisesta yliaktiivisesta turhautuneesta arpomisesta, jollon saan motivaatiota nostettua ilman että tekniikka kärsii. Hyvältä vaikuttaa!

Waltsun kanssa olen yrittänyt myös hakea sitä koiran omaa aktiivisuutta. Waldollahan on teineilyt menossa eli hajut ja muut koirat kiinnostaa. Tänään hallissa ensimmäisellä kierroksella haahuili ikuisuudelta tuntuvan ajan hallissa haistelemassa, välillä kävi hakemassa multa kontaktilla namin ja heti takaisin haistelemaan. Maltoin mieleni enkä houkutellut ja kyllä se sieltä lopulta tuli ja jäi töihin. Huomioitavaa ettei pyydä liian vaikeaa, katoaa heti haistelemaan, ja oikeasti odottaa sen keskittymisen ennen käskyä. Jali tekee samaa, jos epäonnistuu tai on epävarma, alkaa haistella. Nyt tuli paniikissa tehtyä sitä, että pikaisesti yritti käskyttää koiraa kun tuli luo, ennenkuin koira oikeasti oli keskittynyt ja odotti käskyä ja eihän se siinä tiennyt mitä tehdä ja katos taas. Oli muutenkin hankala kun pitkästä aikaa oli treeniseuraa, istuva ja kommentoiva ihminen oli teinistä suuri häiriö. Tuolla hallissa se on ollut ennenkin ja lähtenyt heti hommiin, mutta pitää muistaa että tämmönen pienikin muutos voi olla koiralle tosi suuri. 

Toisella kiekalla haisteli hyvin pienen hetken ja oli sen jälkeen ihan hommissa. Eli kyllä se siitä :) käytettiin häiriö hyödyksi ja tehtiin perusasentoa tän ihanan ihmisen vieressä, oli pienelle hauvavauvalle vaikeaa, mutta miten hienosti keräsi itsensä. Jäi hyvä fiilis. Kokeillaan nyt tän testikappaleen kans miten käy haistelulle jos en siitä huomauta, ideanahan tuo kuulostaa järkevältä ja tottakai haluan että koira itse valitsee tekevänsä mieluummin mun kans hommia. Palveluskoiran kanssa tämä tulee varmaan helpommin, mutta enpä mitään menetä.

Lenkillä Hurtan kanssa

Jali sai "joululahjana" uuden talvitakin ja päädyttiin lopulta testailujen jälkeen Hurtan Extreme Warmeriin. Takki on ollut nyt jo jonkun aikaa testissä ja jotta tästä nyt ei tulisi perus "oltiin lenkillä, sieltä kuvia"-postaus niin laitetaan mukhaan pientä arviointia takista.

"Extreme Warmer -takki pitää koiran lämpimänä haastavissakin olosuhtiessa. Takin sisäpuolella oleva foliopinta heijastaa koiran kehonlämpöä takaisin, mikä lisää takin lämmittävyyttä merkittävästi. Takin malli on suunniteltu suojaamaan erityisesti koiran tärkeimmät lihasryhmät ja sen vedenpitävä päällimateriaali on miellyttävän pehmeä. Korkea trikoohuppu lämmittää kaulaa ja sen voi halutessaan nostaa suojaamaan myös koiran korvia. Takin näkyvät 3M -heijastimet parantavat turvallisuutta pimeällä." Hurtta/Extreme Warmer

Hurtan Extreme Warmer taitaa olla ominaisuuksiltaan ehkä Hurtan versio suosituille Back on trackin loimille. Meiltä löytyy BOT:n sadeloimi (muistaakseni sadeloimi eikä toppa), joten pientä vertailua takkien välillä voin tehdä.

Bottiin verrattuna näin äkkiä tuntuisi, että tämä Hurtan malli lämmittäisi paremmin ja tuon lämmönheijastavuuden huomaa helpommin. Vaikka itsessään tuo Hurtan takki onkin ohuen tuntuinen, on koira aina tuntunut lenkillä lämpimältä. Samoin liikkeessä lyhyen kokeilun jälkeen koira oli kädellä kokeillen selkeästi lämmin. Tosin mitään hirmupakkasia tässä ei vielä ole ollut, mutta sellaisessa -15 asteessa ainakin on tuntunut ihan riittävältä. Koskaan en ole Botin kanssa mitään "terveysvaikutuksia" meidän käytössä huomannut, joten niihin en osaa ottaa kantaa.

Meillä on Bot ollut käytössä lähinnä treenitakkina autossa odotteluun, arkitakkina Bot ei meillä toimi huonon istuvuutensa vuoksi. Hurtta onkin sitten eri mallia. Se istuu paljon paremmin, varsinkin takaosan malli on paljon parempi kuin botin laahus. Hurtan takissa takana on neppari, jolla helman saa kiinni hännän alta halutessaan. Kun nappi on kiinni, on sotkeentumisvaara suuri, mutta avonaisella takaosalla ongelmaa ei ole ollut. En yleensä nepparia ole kiinni takaa pitänytkään, eikä takki silti tunnu takaa liian avonaiselta. Takaosa on huomattavasti helpompi kuin botin vastaava, kaikki joilla koira kantaa häntää korkealla liikkeessä tietävät mitä tapahtuu botille jos häntää ei ole vaivautunut pujottelemaan botin häntäreijästä... Selän pituutta saa myös takaa säädettyä kumiremmikiristyksen avulla ja takana on myös jalkalenkit.

Why do you humiliate me human? 😂😂 #sorryimnotsorry #newjacket #unicorn #hurttacollection #hurttaextremewarmer #sillydog #dalmatian #eisaanauraa

Kuva, jonka @jalidalma julkaisi 9. 11ta 2016 klo 11.09 PST

Etuosa myös on mielestäni tässä parempi. Meidän Botista on etuosan kumiremmit toiselta puolelta jo hajoilleet, eikä etuosa ole oikein koskaan istunut Jalille. Botissa kaula jää myös usein jotenkin hyvin avonaiseksi ja suojaamatta. Hurtassa etuosa on järkevämpi ja varsinkin kaulan suojaus on parempi. Hurtan takissa kauluksessa oleva "trikoohuppu" tosin ei tahdo pysyä meillä ylhäällä, en tosin ole varsinaisesti sitä yrittänyt kiristelläkään tarpeeksi että pysyisi. Suojaa silti kaulaa paremmin kuin Bot vaikka valuukin alas. Vielä ei ole tarvetta ollut testata pysyykö huppu ylhäällä jos sen vetää korvien suojaksi, saa nähdä saako (tai ilkeääkö) sen kiristää niin kireälle että pysyisi vauhdissakin ylhäällä. Myös mahakappale suojaa tosi hyvin.

Suojaa hyvin tärkeimmät lihakset eikä oikeastaan jätä mitään suurista lihasryhmistä suojaamatta. Näin jälkikäteen harmittelen tuliko Jalille valittua ehkä koon liian pieni takki? Ei tullut kokeiltuakaan liikkeessä isompaa kun jotenkin myyjäkin oli sitä mieltä että tämä on hyvä ja itsestänikin näytti liikkeessä hyvältä. Kuvissakin näkee kuinka etuosan suojus on noussut liikkeen seurauksena ehkä turhan ylös ja voisi ylettyä alemmas suojatakseen paremmin. Samoin ei olisi haittaa jos takaa ulottuisi hivenen alemmas. Saa myös nähdä sopiiko takki kerrospukeutumiseen vai onko alle tarvetta koskaan edes laittaa fleeceä. 

Takki kuitenkin istuu hyvin eikä sitä juurikaan tarvitse suoristella. Jollain lenkeillä enemmän, en tiedä puenko takin silloin päälle valmiiksi jo jotenkin kierteelle. Kuvissakin takki hitusen vinottaa takaa. Mutta hyvin vähän siis, ei todellakaan mitenkään pyöri päällä. Kokeiltiin liikkeessä myös mm. Pompan takkeja ja tämä istui huomattavasti paremmin. Myyjä puheli että Hurtta on ehkä malliltaan paremmin kapeammille koirille kun taas Pomppa ehkä leveämmille. 

Plussaa

• Takki on omaan silmään tosi kiva
• Heijastimet. Nuo heijastinkoristukset on kivat (mutta olisin toivonut niitä molemmille puolille eikä pelkästään vastakkaisille...)
• Takin lämpöä heijastava "foliovuori" lämmittää oikeasti
• Istuu hyvin, ei juuri pyöri päällä
• Suojaa hyvin tärkeimmät lihakset
• Melko hyvät säädöt
• Helppo pukea päälle
• Vedenpitävä, ainakin märkää räntäsadetta parin tunnin lenkin ajan kesti tosi hyvin!
• Sisävuori kivan tuntuista kädelle. Ei ole karvamagneetti!
• Trikoohupun saa halutessaan suojaamaan korvat

Miinusta

• Trikoo kaulus valuu alas vauhdissa
• Takaosan kiinnitystä ei voi pitää kiinni jos koira ei ole tehnyt kakkoshätäänsä
• Reikä kaulapannan kiinnitykselle on hankala ja turhan alhaalla. Valjaalle tehtyä reikää en ole testannut.
• Ulointa kaulusta ei saa kiristettyä
• Heijastimia olisi voinut olla enemmänkin (nimimerkillä koskaan ei liikaa)
• Jonkinlainen kiinnitystsydeemi vilkkuvalolle selänpäälle olisi kiva
• Melko hintava
• Kangas melko ohutta. Uskaltaisiko laittaa päälle kaverilenkeille, repeytyisikö helposti leikkiessä?
• Onko tarpeeksi lämmin yli 20 asteen pakkasille?

Salme Mujunen: Koiran rakenne

Kurikassa järjestettiin Mujusen luento koiran rakenteesta ja sinne suuntasi tie. Olen itse ihan noviisi tarkastelemaan koirien rakennetta ja minulle ei sano juurikaan mitään kun puhutaan "hyvistä etukulmauksista" tai "lyhyestä olkavarresta". Toivoin siis luennolta ihan perusjuttuja, että tiedän mitä termistö tarkoittaa ja mitä asioita koiran rakenteesta kuuluu ottaa huomioon. Enkä joutunut pettymään.

Riittävät kulmaukset? Rodunomainen rakenne?

Ja heti alkuun, kaikki tämä teksti on mennyt suodattimen nimeltä "Hennan aivot" läpi. Mukana on siis kivana sekamelskana omia ajatuksia ja Salmen mietteitä niin kuin ne minulle aukesi ja jäi mieleen.

#koiranrakenne #luento #piirustus #eikuitenkaanehkäihanne:D #lecture #salmemujunen #quicksketch #sketch #drawing #dogdrawing #dalmatian

Kuva, jonka @jalidalma julkaisi 27. 11ta 2016 klo 3.07 PST

Mujunen on opiskellut itsekin matemaattisia aineita ja samaistuin Mujusen luonnontieteelliseen näkökulmaan. Kun alettiin puhua Gaussin käyristä ja asteiden mittaamisista, tämä toinen luonnontieteilijä kihisi innosta. Mujunenkin puhui kuinka näyttelyarvosteluissa esimerkiksi käytetään liikaa termiä "hyvä", joka sinäänsä ei kerro rakenteesta mitään. Vrt. esim "hyvät etukulmaukset" vastaan "oikeat mittasuhteet". Pidin hirveästi matemaattisemmasta näkökulmasta eli piirrettiin suoria, mitattiin pituuksia, määritettiin kulmia ja tehtiin näiden perusteella päätelmiä rakenteesta. Ei mitään "mun mielestä", "musta näyttää", "on kai sillä" vaan puhtaasti matematiikkaan pohjautuvaa analyysiä. Sopii minulle! Matematiikka ei valehtele kunhan sitä käyttää oikein, matematiikassa ei ole kyse mielipiteistä ja näkemyseroista.

Tasapainoinen askellus?

Mujunen puhui paljon kasvattajan vastuusta. Kasvattaja on se joka liikuttaa rodun Gaussin käyrää haluamaansa suuntaan. Tietyn asian painottaminen on ok, kunhan sen tekee tietoisesti ja miettii "miksi". Kasvattajan olisi hyvä pohtia oman rotunsa ihannekoiran siluetin, minkälaiset kulmaukset koiralla on (miksi?), minkä mittainen selkä (miksi?), minkälainen kuonon pituus (miksi?)... Miksei kulmaukset ole suuremmat, miksei selkä ole lyhyempi jne. Asioita pitäisi miettiä ns. "peruskoiran" kautta ja verrata omaa rotuaan siihen. Pitäisi osata miettiä "outside the box" ja nähdä ne oman rodun virheet ja ongelmat. Ongelmat helposti peittyvät kun se on rodun keskellä "normaalia". Käytiin aika paljonkin itseasiassa terveysjuttuja, kuuli että asia oli Salmelle tärkeä ja monet kerrat käski verrata itseesi "miltä tuntuu polvikipu, astma? Kuvittele koiralle". Dallutkin oli itse asiassa edustettuna esimerkkinä uraattikivineen.

Aloin miettiä minkälainen on omaa ihanne dalmatiankoira. Tästä täytyy kirjoittaa ehkä erikseen postaus jossain vaiheessa, ettei tämä venähdä turhan pitkäksi. Ja ehkä sen jälkeen kun osaan puhua paremmin oikeilla termeillä.

Kulkeutuuko voima oikein? Onko liike tehokasta? Käyttääkö koira koko jousivoiman hyödyksi?

Käytiin läpi eri koiratyyppien (ravaaja (esim sakemanni), laukkaaja (esim vinttarit), voimatyyppi (esim staffit) ja pitkäselkäiset/matalarakenteiset (esim mäykyt)) rakennetta liikkeessä. Liike lähtee takapäästä ja selkä kuljettaa liikkeen eteen. Etuosan tehtävä vaimentaa ja ottaa isku vastaan. Ensimmäisenä iskua pitäisi vaimentaa ranteet. Ei pidä säikähtää hyppykuvia, joissa koiran ranteet on taittuneet maata vasten, tällöin ranteet toimii niinkuin pitää. Liian suorat ranteet ja etukulmaukset eivät vaimenna iskua! Jos ranne ei jousta tarpeeksi, jousto etenee ylöspäin kyynärniveleen ja lopulta olkaniveleen. Mikäli koira joutuu ottamaan suurimman osan iskusta vastaan olkanivelellä, ollaan jo ongelmissa. Etuosan kulmaukset ovat siis tärkeät ja varsinkin näiden tulkitsemisessa minulla on harjoiteltavaa. Luennolla oli esimerkkinä esimerkiksi kuva beaglestä, jonka etukulmaukset eivät kuulema olleet hyvät, enkä nähnyt syytä ennen kuin se yhdessä katsottiin läpi. 

Toimiiko iskunvaimennus?

Luennolle sai tilata Mujusen kirjaa "Koiran rakenne: laaja oppimäärä" jo etukäteen ja pohdinkin, että pistäisinkö tilausta. En kuitenkaan etukäteen tilannut kun ajattelin, että no en tarvitse ja voin lainata kirjastosta. Salme laittoi kuitenkin luennolla kirjan kiertämään ja kirjaa selatessa tuli sellainen olo, että tämän haluan omaan hyllyyn. Kirjassa oli tosi paljon sellaisia käytännön tehtäviä, joita olisi kiva päästä tekemään ihan omaan kappaleeseen ja tuntui siltä, että asiat oli selitetty niin, että tyhmäkin ymmärtää. Pistin siis tilaten ja innolla odotan omaa kappaletta että pääsen mittailemaan ja pohtimaan Jalin ja muiden rakenteita! Luulen, että se silmäkin harjaantuu kun ensin pääsee ihan konkreettisesti mittailemaan ja sitä kautta määrittämään sitä tarkoituksenomaista rakennetta eikä tarvitse turvautua siihen epämääräiseen "no musta tuntuu tai näyttää siltä että...". Luulen että kun kirjan saan käsiini ja ennätän kunnolla sen kimppuun, laitan tännekin jotain pohdintaa. Löysin kirjasta pikaisesti selaamalla muuten Jalinkin kuvan esimerkkinä blaffoista korvista. Jalihan ei blaffa kuitenkaan itseasiassa ole :D

Söpö junnu-Jali Salmen kuvaamana

Luennon lopuksi heräsi mielenkiintoista keskustelua (tai no, melkeinpä yksinpuhelua) sukusiitoksesta. Käytännössä eräs luentoon osallistuja tuntui kannattavan voimakastakin sukusiitosta ja tuntui olevan kova tarve perustella omia jalostusvalintojaan. Perustelut olivat kuitenkin sitä luokkaa että "no kun kaikki ulkosiitos pentueet on ollut paljon huonompia ja ihan liikaa on kuullut perusteluja noista taulukoista (tutkimustuloksista?!), eikö oma kokemus merkkaa mitään!!". Geenien monipuolisuuteen pyrkiminen on ilmeisesti ihan Kennelliiton höpöhöpöä ja mitä haittaa on käyttää tervettä linjaa (sukusiitoksella). En tiedä, mutta kyllä meille ihan lukion biologian tunneilla opetettiin mitä hyötyä on laajasta geenipoolista ja mitä ongelmia saattaa geenien yksipuolisuus teettää. Kuulin kun puhuivat luennon jälkeen saimaannorppien ja peurojen geeniperimästä ja pikaisella googletuksella viittasivat varmaan näihin: Suomen valkohäntäpeurat seitsemän yksilön jälkeläisiä ja Saimaannorpan perimä. "Saimaassa ui vain noin 350 hyljettä, joiden geneettiset erot ovat pieniä. Tällaisessa tilanteessa populaatiota voisivat heikentää perinnölliset sairaudet, mutta saimaannorpat vaikuttavat hämmästyttävän terveiltä." Mielenkiintoista, odottamatonta. Olisi ihan mielenkiintoinen aihe tutkia lisää!

Mitkä rakenteen ominaisuudet rajoittavat liikettä? 

Ja sitten yksittäisiä juttuja mitä jäi mieleen. Täydentelen jos tulee jotain vielä mieleen.

• Salme oli tehnyt omaa tutkimustaan (jos oikein ymmärsin?), että A-lonkkainen yhdistettynä C-lonkkaiseen saattaa jättää parempaa jälkeä kuin A-lonkkainen yhdistettynä B-lonkkaiseen vaikka B onkin näistä vielä se terve.
• Näyttävä takapotku (tassunpohjat vilkkuu) ei ole mikään tae hyvästä rakenteesta. Vrt. sakemanni jonka ravi hyvinkin maataviettävää.
• Koiran liikkeitä tarkastellaan perusravissa, ei ns. näyttelyravissa jossa liikkeet viedään äärimmäisyyksiin (liitoravia) ja näyttävät takapotkut tulevat ennemmin koiran voimankäytöstä kuin rakenteesta
• tunnista millon kyse on rakenteen aiheuttamasta liikkeestä ja milloin muut seikat vaikuttaa
• takajalan ulottuvuuteen vaikuttaa jalan kulmausten lisäksi lantio. Jyrkkä lantio estää takapotkun, tasalantiolla tilaa potkaista taakse runsaasti. Ottaisi mieluusti itse ennemmin jyrkkä lantioisen koiran (vaikka takaraajojen liike olisikin rajoittuneempaa) kuin koiran jolla näyttävä "näyttely"takapotku  (rasittaa selkää?)
• Hampaita yhteensä 42, 20 yllä, 22 alla. Hyvä laskea 
• Peruskoira kelpiemäinen/lapinporokoiramainen. Jos ihminen ei jalostaisi, koirat kutakuinkin tämän mallisia.
• Koira pitää ensin "riisua" ennen rakennetarkastelua. Tarkastele koiraa siis ilman turkin, värin, lihasmassan vaikutusta
• Rakenteen jalostaminen verrattain helppoa (vrt. monet koirarodut melko uusia ja ollaan silti kaukana peruskoirasta)
• Näyttely on kiva harrastus, huono jalostuksen apuväline
• Ravissa ns. ristiaskellus on toivottua ja hyvä juttu. Koira menee pakostakin hieman vinossa ja se on ok.
• Koiran pitäisi pyrkiä askeltamaan "samaa latua" pitkin. Etuliikkeiden pitäisi siis kulkea yhtä linjaa
• Eri tyyppiset koirat liikkuvat eri tavalla: ravaajatyyppiä ei ole luotu maksimaaliseen vauhtiin!
• Korkea elinikä ei tae terveydestä. Monet ihmisetkin tutkittu "terveiksi" vaikka tuntevat jossain kipua. Koira ei voi kipuaan kertoa, jos oireilee, jossain on vikaa.

Aahhhh en malta odottaa että saan kirjan käsiini!

Retkellekös meinasit?

Mietteitä aloittelijalta aloittelijoille koskien lyhyehköä vaellusreissua.

Ruoka ja juoma

• Tarkista etukäteen mistä saat puhdasta vettä ja pitääkö juomavesi keittää ennen juomista.
• Varaa tarpeeksi vettä matkalle. Minulla oli mukana yhteensä 4 puolen litran pulloa eli 2l vettä ja pieni 0,33l pullo jota pidin loppujen lopuksi kädessä vaelluksen ajan ja hörpin vähän väliä vettä. Sellanen juomapussi vois olla kyllä näppärä...
• Muista, että vettä kuluu myös ruuanlaittoon! Mahdollisuuksien mukaan, majoitu yöksi paikalle, josta saat helposti täydennettyä vesivarastoja. Näin ei tarvitse murehtia ruuan tekemiseen kuluvasta vedestä ja tiskaaminenkin on helpompaa. 
• Aamupalalle minulla oli varattuna pikapuuropusseja ja aamupalakeksejä, lounaalle lämmin kuppi pusseja ja päivälliselle "lisää vain vesi ja jauheliha"-valmisruokapusseja. Jauhelihan virkaa toimitti soijarouhe, joka on kevyttä, säilyvää ja proteiinipitoista matkaevästä. Yhdestä valmisruokapussista saa melkeinpä kahdelle aterialle evästä, valmistin vain puoli pussia kerrallaan.
• Mukana minulla oli eväänä myös tummaa suklaata, pähkinöitä ja kuivahedelmiä ja välipalapatukoita sekä "snack-meetvurstipötköjä". Niin ja vauvanhedelmäsose "tetroja", jotka oli tosi hyviä! Yllättävän vähän matkan aikana tuli mitään napsittua ja tauoillakin "ainiin mulla on näitäkin".
• Syö ja juo ennenkuin on nälkä tai jano! 
• Henna <3 Minitrangia. Ei sitä joka paikassa jaksa alkaa nuotioita sytytellä, yhdelle/kahdelle hengelle tuollainen minitrangia on varsin kelpo kapistus! Tosin nyt täytyy myöntää, ettei minulla ole kokemusta muunlaisista ratkaisuista, mutta ainakin omassa käytössä tuo on toiminut tosi kivasti.
• Valmistin melkeinpä kaikki ruuat termosmukissa. Siinä oli hyvä haudutella puuroja ja lämminkuppi aterioita ja näin pystyin trangiassa keitellä vielä vaikka teevedet. Padat ja pastat söin sivistyneesti minitrangian kattilasta, koska eikai sitä nyt tiskiä kukaan halua enempää kuin pakko. Muita astioita en tarvinnut.

Vaatetus

• Vaatepuolta oli mukana ehkä liikaakin. Olin varautunut sateeseen ja ottanut sen takia vaihtovaatetta, jolle ei lopulta ollut tarve. Vaikka olisikin satanut, oli vaatetta liikaa. Kahdella t-paidalla pärjää helposti, ei kukaan reissun päällä välitä pidätkö vaikka samaa paitaa koko reissun.
• Muista kerrospukeutuminen! Kerrastot on jees. Mulla oli mukana mm. paljon tilaa vievät college-housut, jotka lykkäsin Valvatissa pois rinkasta. Saman asian ajoi merinovillakerrasto+kevyet tuulipukuhousut. Pakkautuivat pienempään, mutta pitivät lämpimänä. Ylipäätään kannattaa suosia kevyitä, pieneen tilaan pakkautuvia, nopeasti kuivuvia vaatteita.
• Pue tauoilla lämmintä päälle, pidemmillä tauoilla vaihda vaatteet vaikka olisikin lämmin. Kun jäät paikoilleen hikoontuneena tulee äkkiä kylmä.
• Ehdottomasti taukokengät reissuun mukaan. Crocsin tyyppiset on hyvät ja kevyet.
• Kunnon vettäpitävät, sisäänajetut vaelluskengät on aika jees. Minun tutut kengät sai aikaan rakkoja sen jälkeen kun lipesin pitkospuilta suohon (okei, siinä ei ois juuri mikään kenkä pysynyt kuivana kun hörppäsi vettä kengänsuusta) ja lisäksi kengissä hikoontuneet jalat jotenkin hiersivät. Voi olla, että sukissakin oli vikaa. Mieluummin korkeat kengät, varsinkin jos maasto kivikkoista ja vaikeampi kulkuista.

Rinkka

• Pakkaa vaatteet rinkan sisällä minigrip-pusseihin. T-paidat samaan jne. Helpompi kaivaa haluttu vaate esiin kun kaikki ei ole yhdessä suuressa pussissa sekaisin ja pakkaaminenkin on näppärämpää. Pussien sisältä voi puristaa ylimääräisen ilman pois ja sateen yllättäessä vaatteet pysyvät myös kuivina pusseissaan. Pakkaa vaatteet pohjalle, et tarvi niitä kuin taukopaikoilla, jollon on hyvin aikaa kaivella rinkkaa. Sadevaatteet kuitenkin helposti saataville!
• Rinkan päällimmäiseksi/helposti saataville pakkaa eväs/ruokatarpeet. Trangiaa ei ole kiva kaivaa rinkan pohjalta ja purkaa koko rinkkaa vain ruokatarpeet löytääksesi.
• Makuupussi rinkan pohjalle, on siellä "pois edestä" kun et sitäkään tarvitse kuin yöpaikoilla. Monissa rinkoissa on alaosassa erillinen tasku.
• Pakkaa mahdollisimman paljon tavaraa rinkan sisään. Mulla oli ainoastaan taukokengät (crocs-kopiot) ja makuualusta kiinnitettynä ulkopuolelle. Ulkopuolelle pakatut tarvikkeet ovat jotenkin "edessä".
• Käy tavarat vielä ennen lähtöä läpi. Pärjäät oikeasti melko vähällä ja helposti tulee pakattua mukaan kaikkea turhaa. Pienistäkin "kevyistä" asioista kertyy painoa kun niitä on paljon. Mitä kevyempi rinkka, sitä mukavampi vaeltaa.
• Kamera hollille. Jos päätät kantaa painavaa järkkäriä ja putkia mukana niin on kiva, että sitä tulee sitten käytettyäkin. En ole oikein keksinyt järkevää tapaa kuljettaa kameraa, nyt se pyöri vain rinkassa päällimmäisenä muovipussissa vaatteisiin kiedottuina. Ei sitä kaulallakaan jaksa kantaa...
• Tarkista rinkan säädöt painon kanssa etukäteen. Sain oman rinkan säädöt kohdilleen vasta toisena päivänä ja minulle toimi "pukemis"tekniikka "kumarru eteenpäin rinkka selässä, kiristä ja kiinnitä lannevyö oikealle kohdalle, tarkista onko olkahihnat tarpeeksi kireällä, kiinnitä rintaremmi". Jostain syystä näin rinkka asettui itsellä paremmin kohdilleen ja sain lannevyön tarpeeksi kireälle. Älä turhaan koske säätöihin kun olet ne kerran saanut sopiviksi!

Koira

• Huolehdi, että koirallekin on vettä tarjolla. Tarvitseeko koiralle kuljettaa vettä mukana vai löytyykö reitin varrelta tarpeeksi järviä tai muita vesipaikkoja? Itse tykkäsin kun vettä ei tarvinnut varata erikseen koiralle. 
• Jonkin sortin kevyt, kankainen matkakuppi mukaan ois enemmänkin kuin näppärä
• Jali kulki flexissä, joka oli kiinnitetty vyötärön ympärille semmosella joskus saadulla ilmaisella "kännykkä/avain-taskulla". Käytännössä siis pikalukolla oleva kuminauhavyö, jossa vetoketjullinen tasku. Olen todennut, että jos flexin/hihnan kiinnittää rinkan lantiovyöhön, on ongelmana rinkkojen säätöjen löystyminen ja rinkan huono asento jos koira vetää vähäänkään. Tuo kuminauhavyö antoi myös kivaa joustoa.
• Koiran reppu hyvä! Kiität kaikesta painosta, joka on pois omasta rinkastasi! Jali kantoi omat ruuat + 2 vesipulloa.
• Tauolle jonkinlainen erillinen hihna-panta-systeemi.
• Öiden varalle koiralle jotain lämmintä päälle. Minun oli tarkoitus ottaa Jalille mukaan fleece-haalari, mutta kävi pieni äksidentti ja se jäi rinkasta. Yöt eivät onneksi olleet kylmiä, laavuyönä Jali sai lähinnä mun oman mielen rauhan takia päälleen laavulle joltain jääneen miesten ylisuuren collegepaidan, joka toimi itse asiassa tosi hyvin kun koko koira mahtui paidan sisään kerälle :D Jali nukkui lähinnä kerällä mun makuupussin päällä kyljessä kiinni.
• Opeta koira kulkemaan selän takana. Voin taata, että varsinkin loppumatkasta koiralla on enemmän menohaluja kuin sinulla, silloin on kiva kun ei tarvitse raahautua edessä vetävän koiran perässä. 
• Jali syö raakaa ja pohdin etukäteen miten toteutan Jalin ruokailun. Päädyin paistamaan ja "kuivattamaan" jauhelihaa uunissa ja pakkasin annospusseihin. Olisi pitänyt kuivattaa kunnolla, nyt jäi vähän turhan kosteaksi ja vähän meinasi kolmantena päivänä olla "ällöä" kun oli niin hellekeliä, mutta Jali ei valittanut. Ei minusta mikään erityisen loistava ratkaisu ollut, varsinkin pidemmillä reissuilla ei varmastikaan toimi. Ehkä jos tosiaan kunnolla kuivattaisi?

Muuta

• Ah, hyttyset ja paarmat. Myrkkyjä mukaan! Matkalla hyttysistä ja paarmoista ei oikeastaan ollut haittaa, mutta tauoilla enemmän tai vähemmän riippuen vähän paikasta. Yllättävän hyttysvapaata minusta kuitenkin! Off-myrkyt toimi tosi hyvin eivätkä vieneet paljon tilaa ja hyttyssavulle ehdottomasti iso peukku! (en mitenkään markkinoi tarkoituksellisesti tiettyä merkkiä, kunhan tarttui mukaan :D) Perheversio oli mukana oikeastaan Jalin takia, ajattelin josko se olisi vähän vaarattomampaa käyttää koiralla.
• Ostin reissuun retkipyyhkeen, joka pakkautui pieneen tilaan ja kuivui nopeasti. Hyvä ostos oli! Käytännössä tuo on siis mikrokuitupyyhe, saisiko halvemmalla siivouspuolelta? Mitään isoa pyyhettä et tarvitse mukaan.
• Tarkista kännykän akun riittävyys. Kannettavat laturit on näppäriä mukaan, just in case. Omassa samsungissa on erikseen "Erittäin tehokas virransäästö", joka kolmen päivän reissulla toimi valtavan hyvin eikä ollut vaaraa, että akku loppuisi kesken reissun. Kännykkää et reissussa juurikaan tarvi, mutta onhan se kiva, että hädän sattuessa voi soittaa apua.
• Koiran kanssa ilman telttaa on varauduttava siihen, ettei tupiin tai mahdollisesti laavuihinkaan pääse yöpymään. Suosittelen kyllä sitä telttaa niin ei tule "oho jaa, missäs sitten nukutaan"-tilanteita. Jospa meilläkin seuraavalla reissulla. Teltattomuus ei kuitenkaan minusta ole este lähteä reissulle! Kannattaa vaan valita vähän hiljaisempia reittejä ja ajankohtia niin todennäköisyys päästä tupiin/laavuihin nukkumaan on suurempi.
• Roskapussi! Ehdottomasti roskapussi matkaan! Kannattaa polttaa ne roskat mitä pystyy polttamaan, mutta yllättävästi sitä roskaa siltikin kertyy.
• Kun ei tiedä paremmasta on tuollainen ohut, halppis solumuovialusta varsin toimiva. Minulla kulkee mukana kaksi, toinen vähän koirankin varalle tai sittan käytän päällekkäin.
• Tyyny! Muista jonkin sortin tyynyratkaisu! Hätätapauksessa toimii vaikka muovipussiin sullotut vaatteet, mutta ei se kovin mukava ole...
• Rakkolaastareita mukaan. Jos kuitenkin tarvit. Ja ensiapulaukku ehdottomasti, just in case.
• Itselle koin parhaaksi suurinpiirtein 5km+10km matkat. Eli ekan viitisen kilsan jälkeen ruokataukoa, jonka jälkeen jaksaa sitten pidemmän taipaleen kun jalatkin on taas aamukankeudestaan päässeet. Enpä minä koskaan silti yhteenmenoon talsinut ehkä kuin noita ~5km matkoja, melkeinpä jokaisella laavulla/kodalla/nuotiopaikalla tuli pysähdyttyä ainakin hetkeksi. Varsinkin ensimmäisille retkilleen kannattaa valita kohteen, jossa on pysähdys- ja potentiaalisia majoituspaikkoja tarpeeksi tiheään.

Laittakaahan teidän parhaat retkivinkit jakoon? :)

Tavoitteista, edistymisestä ja motivaatiosta

Eilen talmaattitreeneissä noseworkkia ja tokoa/rallya. Paikkamakuussa kesti vieruskaverin nousun ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla ei sitten pysynytkään. Häiriöänä lisäksi rallyilevia huskeja, joihin ei juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta kun vierestä kaveri lähti niin oli pakko lähteä leikkimään... En yhtään huomannut miten tilanne eteni, mutta mur. Sen jälkeen teki ihan onnistunutta paikkamakuuta ja -istumista, mutta hmph. Näitä pitäisi tehdä enemmän, mutta haluaisin tehdä sen hallitusti eli niin, että tiedän, että vierustoveri vaikka kutsutaan luokse eikä ole pelkoa, että Jali saisi palkata itseään leikkituokiolla ja että pystyisin heti puuttumaan ja otettaisiin uusiksi kunnes menee kaaliin. Ettei liikkuvia muuttujia olisi ihan niin paljon mitä nyt oli.

Noseworkissa oli alussa asiassa, mutta toisella kiekalla haisteli vain maata ja oli kuin ei olisi koskaan mitään nenäilyä tehnyt. Hmpph. Satunnaiset tokoilut, mitälie tehtiinkään, oli ihan ok, mitä nyt koira edisti ja poikitti ihan ihmeellisesti ja minä en puuttunut asiaan mitenkään ja kaikki oli ihan epämäärästä, tehdään mitä sattuu ja ilman että Jali oppii tästä yhtään mitään. Hmph.

 

Olen huomannut itsessäni treenirintamalla pientä whatever meininkiä. Tarvitsisin osaavamman ohjeistusta, että saan itsestäni ja koirasta enemmän irti tai edes tavoitteellisesti treenaavan treeniporukan. Viikottaiset dallutreenit on enemmänkin kuin jees ja tekee hyvää Jalille päästä häiriöön tekemään jotain, mutta en vaan tunnu saavan itsestäni näissä treeneissä oikein mitään irti. Teen jotain epämääräistä, palkkaan mistä sattuu, en pidä kriteerejä.Tehdään tuttua ja turvallista ja olen vain tyytyväinen siihen, että koira on ylipäätään kiinnostunut minusta eikä ympäristöstä kun voisin hyvin haastaa ja vaatia koiralta enemmänkin. Silti tehdään vaan jotain perusasennonhakua ja seuraamista ja käännöksiä ja blaaaah. Ollaan koko ajan mukavuusalueella.

Huomaan petraavani osaavamman koulutuksissa, kun ympärillä on muita perfektionisteja. Tiedän miten pitäisi treenata, mutta kun tukiverkko ja perseellepotkijat puuttuvat niin sitä vaan lipsuu jauhamaan samaa tuttua ja turvallista. Tiedän, mutten osaa toteuttaa ilman tukea tai ulkopuolelta tulevaa "painostusta". Pitäisi tehdä hallittua häiriötreeniä. Impulsiivikontrollia. Paikkamakuuta. Yleistää ruutua ja kiertoa. Pysyä kriteereissä ja vaatia koiralta. Uskaltaa käydä niillä koiran äärirajoilla ja venyttää niitä eteenpäin. Olla systemaattinen, miettiä treenejä etukäteen. Asettaa tavoitteita.

Olisi niin mukava tuskailla jonkun kanssa joka ymmärtää kun koira hakeutuu kerta toisensa jälkeen ruudussa etukulmaan tai ei löydä kiertoa ensimmäisellä toistolla. Joku joka pitää myös tärkeänä sitä, että muistaa nillittää siitä perusasennon suoruudesta joka kerta ja huomauttaa koiralle putoavasta kontaktista. Seura tekee kaltaisekseen, jotenkin on vaikea treenata ajatuksella jos muutkin ovat höntsäilylinjalla. Tai kun ainoa oma tavoite on että "kunhan se nyt jotain tekee".

Tykkään treenata yksin, mutta tokossa varsinkin tuntuu, että on pakko olla se treeniryhmä ympärillä jos haluaa edistyä. Ei paikkamakuuta pysty yksin treenata kuin tiettyyn pisteeseen. Häiriökäskyihin reagoimattomuutta ei pysty treenata jos ei ole ketään huutelemassa niitä häiriökäskyjä. Tarvitsisin vertaistukea. En pitäisi yhtään mahdottomana tehdä tästä tokovaliota, mutta yksin en vaan siihen pysty.

Olen miettinyt ilmottautumista kokeeseen ihan vaan motivaatiosysäyksenä. Saisiko treeneistä vähän tavoitteellisempia ja järkevämpiä kun olisi jotain mitä tavoitella? Enköhän täältäkin löytäisi sitä tavoitteellisesti treenaavaa porukkaa kun ottaisin asiakseni selvittää. Mutta miten se on vaan niin vaikeaa yrittää tunkea valmiisiin treeniporukoihin tai yrittää muodostaa omaa?

Treenimasis vol 2000.

Ajatuksia kisoihin valmistautumisesta

Kaikki postauksen kuvat: Elli Kinnunen.

Ennen kisoja tuli mietittyä valmistautumista kisoihin ja näin jälkikäteen sitä, miksen kisoissa jostain syystä omaa suoritusta niin jännittänytkään vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Kirjoittelen ylös satunnaisia ajatuksia yrittäen jäsennellä omia ajatuksia kisoihin valmistautumisesta. Ihan vain meidän näkökulmasta. Taustalla siis koira, jonka ongelma ei niinkään ole ylivireisyys vaan paineistuminen ja jännittävä ohjaaja.

Kuinka siis valmistautua kisoihin? Miten treenaan, mitä teen kisapäivänä, kuinka käyttäydyn liikkeiden välissä? Monet tekevät ennen kisoja "kenraaliharjoitukset". Mahdollisesti vedetään jopa koko ALO-luokka palkattomasti läpi. Onko tarkoituksena nähdä miten koira kokeessa käyttäytyisi? Panikoida kun joku liike ei kenraaleissa onnistukaan? Saada varmuutta onnistumisista?

Ilme :D Katsokaa mieluummin koiraa, se liitää <3

En tehnyt ennen koetta kertaakaan koko ALO-luokkaa palkattomasti läpi ja muutenkin erittäin vähän palkattomia treenejä. Tämän koiran kanssa uskoin, että jos se tekee kolme liikettä palkattomasti putkeen niin se tekee myös kuusi. Siinä vaiheessa kun suunnataan kisoihin, pitäisi minun mielestäni olla kutakuinkin varma siitä, että koira osaa liikkeet. Siksi tuntuu hölmöltä vetää "kenraalina" niitä samoja liikkeitä joita ollaan treenattu ja treenattu ja jotka pitäisi olla jo hallussa. Tai jos ei ole niin se viime hetken paniikkitreeni tuskin tilannetta pelastaa. Sama on oikeastaan koskenut meidän muitakin käytyjä kokeita. 

Niinkuin kirjoitin, me treenattiin ennen koetta lähinnä paikkista ja luoksepäästävyyttä, sillä ne oli ne liikkeet, jotka meillä ei vielä ollut täysin hallussa ja joita halusin vahvistaa. Treenattiin muutenkin mahdollisimman paljon häiriössä, poistuttiin mukavuusalueelta. Sen lisäksi treenattiin mahdollisesti jännittävää ohjaajaa. Ai mitenkä? No sanomattakin selvää, että se kun treenattiin muiden koirien kanssa samalla kentällä niin, että omani oli irti sai aikaan oikeasti jännittyneen ohjaajan. Mutta tehtiin me muutakin.

Tein paljon perusasentoon hakeutumis/aktiivisuustreeniä eli seisoin kentällä passiivisena ja kun koira tulee itse käskyttämättä perusasentoon aktivoiduin ja palkkasin. Jäykistyin taas, odotin koiran reaktiota, palkkasin. Tai vaihtoehtosesti tein "siirtymän" eli edelleen passiivisena siirryin paikasta A paikkaan B ja jos koira seurasi aktiivisena mukana palkkasin. Jäykistelin tarkoituksellisesti ja yritin vaikuttaa jännittyneeltä, mikä tarkoitti sitä, että jännitin lihaksiani, hengitin raskaammin ja tiheämmin, kävelin jäykästi, vilkuilin seisoessani "hätääntyneenä" ympärilleni. Tehtiin myös välillä kokonaisia liikkeitä niin, että käyttäydyin jotenkin hassusti, käskytin kummallisesti. Mitä nyt vaan keksin, että voisin jännittyneenä tehdä. Tehtiin liikkeiden väliä samalla kaavalla, palkkasin liikkeen jälkeen ("palkattomasti" tai palkalla, enimmäkseen sosiaalisella palkkauksella), passivoiduin, odotin koiraa perusasentoon, lähdin seuraavaan liikkeeseen siltä paikalta tai tein siirtymän. Treenattiin ehkä siinä samalla huomaamatta patoamistakin?

Jali vastasi näihin treeneihin hyvin. Ehkä senkin takia, että näitä olen treenannut ennenkin eli Jalille passiivinen ohjaaja on tuttu juttu ja sille alusta asti jäykkänä seisova ohjaaja on ollut merkkinä perusasentoon hakeutumisesta. Tykkään itse, että koira hakeutuu liikkeiden välissä itse aktiivisesti perusasentoon ja näin se taisi kokeessakin (muistaakseni) tehdä puluntuijotusjumitusta lukuunottamatta. Uskon, että myös näiden treenien ansiosta olin itsekin kokeessa rennompi. Oltiinhan me harjoiteltu jo "jännittävää ohjaajaa" ja tiesin, että koira säilyttäisi toimintakykynsä myös näissä tilanteissa (tai ainakin on yritetty ehdollistaa koiraa siihen jännittävään ohjaajaan), joten ehkä minulla ei ollutkaan tarvetta jännittää? Ehkä me treenattiinkin lähinnä ohjaajaa, ei niinkään koiraa varten. 

Entä kisapäivänä. Rutiinit! Annatko koiralle treenipäivänä aamulla ruuan? Käytätkö koiran normaalisti lenkillä? Annatko koiralle huomiota vai pidätkö vähemmällä huomiolla? Toimiiko koira treeneissä? Miten virittelet koiran treeneihin? Toimiiko koira parhaiten pienen "lämmittelyn" jälkeen vai suoraan autosta otettaessa? Tee samoin kokeessa.

Meille sattui hyvä tuuri ja koepaikka muistutti jokseenkin meidän normaalia treenipaikkaa. Hiekkakenttä, auton pystyi jättää lähelle kenttää, ympärillä metsää jossa koiraa pystyi pitää myös vapaana. Kisapaikalla tehtiin meidän normaalit treenirutiinit eli koira autosta (tätä ennen toki koira oli ollut autossa sen aikaa kun kävin ostamassa kisakirjan ja ilmottauduin), lämppälenkki maastoon, jossa koira huiteli osan aikaa irti minusta välittämättä. Muutamia perusluoksetuloja mutta muuten koira sai huidella ihan oman mielensä mukaan ja olla huomiotta, kunnes jossain vaiheessa alkaa itse pyörimään ympärillä, että moi mä oon tässä mitä tehtäis? Kisapaikalle takaisin, koira hetkeksi autoon, hetki ennen omaa suoritusta pois autosta, muutamat perusasennot/liikkeet josta palkkailua pallolla ja kehään. Ennen paikkamakuuseen siirtymistä rapsuttelin ja juttelin koiralle, mutta annoin sen olla aika vapaasti, ei me vielä oltu töissä. Kehässä niinkuin treeneissä, ei tehdä siitä numeroa. Viimeisen liikkeen jälkeen perus "elämä on ihanaa"-maassa pyörimiset ja rapsutteluhöpsöttelyt ja juostaan autolle hakemaan pallo ja riehutaan jäähkälenkille metsään.

Meidän huonoiten menneissä rallykisoissa Kannuksessa me odoteltiin koiran kanssa omaa vuoroa sisällä hallissa kauan. Kun sen piti tottua uuteen halliin. Yritin siinä "viritellä" koiraa tekemällä erilaisia temppuja ja liikkeitä, hillua ja pitää kivaa. Tilanne oli outo, koira oli lähdössä äärimmäisen poissaoleva eikä ollenkaan "virittelystä" huolimatta mukana ja minä jatkoin koiran "innostamista". Oltaisiinko me aloitettu normaaleja treenejä tällä tavalla? Seinäjoen kisoissa, edelleen oudossa hallissa, käytiin koiran kanssa kyllä tutustumassa halliin pikaisesti ennen omaa vuoroa, jonka jälkeen vein sen autoon ja hain autosta lähes suoraan kentälle. Tarviiko sanoa, että koira oli ihan eri näköinen?

Olen joskus ajatellut, että koiran virittely kisoihin on jotain rakettitiedettä. Että sen pitäisi olla jotain erikoista? Koiran pitäisi käyttäytyä kisoissa ennen vuoroaan täydellisesti tai muuten mistään ei tule mitään. Sen täytyisi olla täydellisessä vireessä ennen vuoroaan. Mukana täytyy olla erikoisherkkuja ja koiraa täytyy riehuttaa ennen kehää enemmän kuin yleensä, jotta sen saisi oikeaan vireeseen. Koska muutenhan sitä ei ole "viritelty". Mutta miksi siitä kisasuorituksesta pitäisi tehdä koiralle jotain numeroa? Kuinka ne kisat oikeasti eroaa treeneistä ellei sitä eroa ohjaaja tee koiralle?

Miten minua onkin alkanut ärsyttämään termi "koiran virittely". Sitä on niin helppo käyttää tekosyynä. Kun virittelin koiran huonosti. Vaikka tosiasiassa kyse voikin olla vaikka niinkin mitättömästä ja pienestä seikasta, ettei koira yksinkertaisesti vaan osaa. Been there, done that.

Jos koira saa vetää hihnassa treeneissä kentälle mennessä niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haistella satunnaisesti maata niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haukkua/vinkua/riehua vuoroaan odotellessa niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta. Jos koira treeneissä tekee joka toinen kerta sen maahanmenon tilalle seisomisen ja tekee niin kisoissakin niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta tai osoittaa koiralle pettymystään. Get it? Koiralta ei voi vaatia kisoissa enempää kuin mitä siltä on vaadittu treeneissä.

Jos tiedät, että koira toimii erilaisissa tilanteissa treeneissä (muuallakin kuin täysin häiriöttömässä tutussa ympäristössä) niin ero kisoihin ei ole (uskokaa tai älkää) niin suuri kuin sitä helposti itse ajattelee. Jos rutiinit on aina samat sekä kisoissa että treeneissä, on sekä ohjaajan, että koiran helpompi suhtautua kisaamiseen ilman turhaa jännittämistä kun kyse on vain yhdestä treenitilanteesta lisää. Tai näin ainakin meidän tapauksessa.

Ei tarkoita sitä, että treenata pitäisi täsmälleen saman kaavan mukaan, joka ikinen kerta, vaan niitä rutiineja voi olla eri tilanteisiin. Ja ehkä nimenomaan aloitusrutiineja. Joutuuko koira odotella suoritustaan kauemman aikaa autossa/häkissä/kentän laidalla? Muiden koirien lähettyvillä? Mitä teet jos et pääsekään kentälle vaikka olit jo koiran "viritellyt" valmiiksi? Entä jos joudutkin paikkiksesta suoraan ensimmäisenä kehään? Jos rallyssa joudutkin odotella lähtökyltillä tuomarin lupaa odotettua kauemmin? Tai agilityssä sinua edeltävä koira onkin saanut edellisellä radalla luokkanousun ja joudutkin hakemaan äkkiä oman koirasi suorittamaan? Tärkeintä on, että tiedän mitä teen, mitä tapahtuu, miten koira yleensä käyttäytyy. Olen (tai yritän olla) itsevarma, "tilanteen herra". Tilanne ei ole koiralle mitenkään uusi ja erikoinen eikä ole mitään syytä paineistua omituisesta ohjaajasta tai tilanteesta. 

Se koira ei tosiaan tiedä, että nyt ollaan hakemassa sitä viimeistä ykköstulosta. Ohjaaja tietää. Koira ei tiedä, että nyt se palkka ei voikaan lentää yhtäkkiä ohjaajan taskusta kesken suorituksen. Ohjaaja tietää. Se, mitä koira osaa tehdä, on poimia erilaisia vinkkejä ympäristöstään.

Monet puhuvat siitä, että koira erottaa kisatilanteen treenitilanteista ja toimii siksi kisoissa erilailla. Miksi? Mistä se johtuu? Jännittyneestä ohjaajasta? Palkattomuudesta? Erilaisista rutiineista? Huonosta virittelystä? Onko kaikelle koiran käyttäytymiselle aina olemassa syy? Voiko koirillakin vain joskus olla "huono päivä"?

Mitä tänään syötäisiin- dalmatiankoira edition

Tämä teksti on ollut luonnoksissa raakileena jo pitkään. Blogimaailmassa ns. "pakollisiin postauksiin" kuuluu jonkinlainen ruokapostaus ja sen toteuttaminen on ollut itsellänikin mielessä jo pidemmän aikaa. Kuitenkin näen, että meidän tapauksessa ei voida mennä puolivillaisesti enkä voi esitellä ihan minkälaista ruokavaliota tahansa kun tiedän, että monet dalmatiankoiran omistajat (tai rotua harkitsevat) varmasti internetin ihmeellistä maailmaa ruokavaliota miettiessään hyödyntävät ja uraattikiviriskin takia kuppiin ei voi kaikille mitä tahansa työntää. Halusin siis pystyä hyvällä omalla tunnolla ruokavaliota esittelemään ja nyt uskon siihen pystyväni. Ai miksikö? Koska meille tämä on toiminut.

Kun Jalilta löytyi kiteitä ja kiviä tunsin olevani vähän tyhjän päällä. Eläinlääkärit suosittelivat (tai eivät edes suositelleet vaan vaativat) että koiralle syötettäisiin eläinlääkärin erikoisruokia koko koiran loppuelämän ja tietämättömänä en juurikaan kyseenalaistanut. Sen lisäksi, että eläinlääkärit eivät nähneet muuta vaihtoehtoa, olin pelotellut itseni tapauksella, jossa eräs dallu sai oireita jo pienestä määrästä lihaa ja oli käytännössä kasvisruokavaliolla, joten tuntui ettei muita vaihtoehtoja yksinkertaisesti ollut. Näin jälkikäteen sanoisin itselleni, että älä hei kuule stressaa niin hirveesti, ei se koira kuolemantuomiota saanut.

Ensimmäinen eläinlääkäri, jolle muista vaihtoehdoista varovaisesti tiedustelin tyrmäsi ehdotukseni täysin. Ei, koiran on syötävä erikoisruokaa. Luin, kyselin, tiedustelin ja kun näyte saatiin puhtaaksi lähdin kaikesta huolimatta kokeilemaan. Ohjeet edelleenkin luokkaa "vältä puriineja, syötä vaaleita lihoja, älä anna nahkaa, käytä kananmunia ja rasvaa..." ja vaikka nämä yleispätevät ohjeet toki ovatkin niin olisin kaivannut jotain konkreettista pohjaa mistä lähteä liikkeelle. Senkin takia haluan julkaista vähän tarkempia määriä meidän ruokavaliosta jos joku haluaa lähteä (kivistä kärsivälle/kärsineelle) dalmatiankoiralleen jonkinlaista muunlaista vaihtoehtoa kokeilemaan.

Ja edelleen, tämä on vain yksi pohja, jokainen dalmatiankoira on oma yksilönsä, jotkut sietävät puriinia paremmin kuin toiset eikä tämä meidän ruokavaliomalli pohjaudu kuin omiin kokemuksiini, kokeiluihini ja kerättyihin tietoihin. Jokainen siis soveltakoon tätä omaan koiraansa tai on soveltamatta omalla vastuulla, maalaisjärjen käyttö on sallittua. Vähän tämän julkaisemista aristelin, sillä mikä minä olen sanomaan mitä dalmatiankoiralle pitäisi syöttää? En ole mikään ravintoneuvoja, enkä väitä että tämä ruokavalio olisi soveltuva kaikille dalmatiankoirille. Mutta hei, monet dalmatiankoirat syövät raakaa. Niin sitä lihaa. Ja ovat vielä hengissä. Vaihtoehtoja on yleensä kyllä.

Lyhyesti siis tapaus Jali. Vajaa 1v koiralla todettu uraattikiteitä ja -kiviä. Kivet hoidettiin ja liuoteltiin eläinlääkärin ruokavaliolla ja allonol lääkityksellä. Puhtaan näytteen jälkeen siirryttiin kuitenkin raksuista pois ja Jali on syönyt nyt reilun vuoden "raakaruokaa" ja tällä hetkellä (6.5.2015) näyte oli täysin puhdas. Toisin sanoen, ainakin meille tämä ruokavalio on ainakin tällä hetkellä toiminut.

Nykyään koiralle on "oma" pakastin ja tämä pikku loota on pyhitetty minulle

Päiväannoksena kuppiin tippuu:

• 400-500g broilerin tai kalkkunan luutonta lihaa kypsennettynä "yrjölän puuron" seassa
• 2-4 kananmunaa (kypsänä tai raakana, ei väliä)
• 2-4 rkl raejuustoa
• loraus öljyä tai "sopivasti" rasvaa
• Lisäksi kalkkia, merilevää, sinkkiä, A, D ja E vitskut sekä kuureittain magnesium+B

Ruuan annan kahdesti päivässä reilulla vesitarjoilulla. Kuulema vettä olisi hyvä tarjoilla mieluummin pois ruokailun yhteydestä paremman sulavuuden takaamiseksi, mutta olen sekoittanut sitä ihan reilusti vain ruuan joukkoon. Nyt testailen noin tunti ennen ja jälkeen ruuan veden tarjoilua (veden sekaan vähän ruokaa tai öljyä sekoitettuna niin uppoaa) ja itse ruoka "kuivana", mutta katsotaan miten käytännössä saan tämän järjestymään. Siitä, että koira saa veden tasaisemmin pienemmissä erissä pitkin päivää on tuskin haittaa ja olen ollut huomaavinani muutosta (parempaan) jätöksissä kun en ole antanutkaan vettä ruuan seassa.

Lihan määrä (ja oikeastaan koko ruokasetti) on muovautunut lähinnä käytännön kautta ja koiraa katsomalla. Lihat annan kypsänä paremman sulavuuden takia. En ole tämän kanssa ehdoton vaan annan välillä myös raakana (lähinnä silloin kun uudet puurot on unohtunut valmistaa). Puuron seassa, koska koin kypsennyksen olevan helpompaa näin ja lisäksi koira saa puurosta vatsantäytettä ja kuituja. Puurona käytän ihan perus marketista saatavaa puurosekoitusta (Oscar) ihan vain koska olen laiska enkä jaksa tehdä omia sekoituksiani ja noita pusseja on niin helppo napata aina kauppareissuilla matkaan.

Lihat tilaan isommissa erissä Vauhtiraksulta tai Kennelrehulta tai ostelen satunnaisesti eläintarvikeliikkeistä tai marketeista tarjouslihoja (koivista irrotan nahat jos niitä satun tarjouksesta löytämään).

Lihapuuroseos ennen uunia (vesi puuttuu)

Nahattomia lihoja ovat ainakin

• Vauhtiraksun luuton kalkkuna ja broileri
• Mush luuton kalkkuna
• Mur-Kis luuton broileri 
• Kennelrehun kalkkuna

Kennelrehulla on myös kypsiä tuotteita, joita en ole testannut, mutta joita voisin harkita tilaavani seuraavalla kerralla kun kennelrehulta tilaan.

Maukkaan lihat sisältää koko linnun eli myös nahan. Samoin monet lihamixit, joissa on usein mukana myös sisäelimiä. Näitä en siis käytä. Sisäelimiä kuten maksaa en anna ollenkaan korkean puriinipitoisuuden takia, tästä syystä A-vitamiini tulee purkista. Erilaisia mixejä kannattaa välttää tai ainakin käyttää harkiten. Silloin tällöin annan myös jotain lihaisia luita tai kalkkunan kauloja.

Aloitin kokeilun pelkällä lihalla ja kalkvitalla. En nähnyt järkeä ostaa kaiken maailman lisäravinteita kun en tiennyt kauanko kokeilu tulisi kestämään ja jos oireita olisikin ilmaantunut, olisi kaikkien vitamiinien sun muiden lisäravinteiden ostaminen ollut turhaa. Ei se siihen kuollut vaikka varmasti puutetta oli vähän siellä ja täällä ja tuolla, mutta saipahan kalkvitasta ainakin "vähän kaikkee". Tarvittavia lisäravinteita ostin pikku hiljaa ja nykyään olen vitamiinien määriä laskeskellut kohdilleen.

Kalaa en ole juurikaan antanut, sillä koirille tarkoitetuissa pötköissä taitaa olla poikkeuksetta myös kalan nahka mukana (en ole kysellyt/varmistanut asiaa) ja halusin pitää ruokavalion yksinkertaisena siltä varalta jos jotain säädön tarvetta tuleekin. On se seitiä joskus saanut ihmispuolelta pakasteena jos on sattunut olemaan tarjouksessa tai muuten vain tarttunut mukaan. Ruokavalioon pitäisikin vielä lisätä joku omegan lähde, lohiöljy on ollut käytössä, mutta päässyt loppumaan. Lisään sen taas seuraavaan tilaukseen.

Rasvana olen tykännyt käyttää sellaista pusseissa saatavaa naudan rasva rouhetta, jota on superhelppo annostella vaikka onkin pakasteena. Mur-Kis kananrasva sisältää nahkaa eli sitä ei kannata käyttää rasvan lähteenä. Myös lampaan lihainen rasva on ollut joskus käytössä. Rasvaa olen lisäillyt mututuntumalla koiraa katsomalla, talvella kului reilummin. Yksinkertaisesti jos rasvaa antaa liikaa, koira lihoo tai on "rasvaripulilla". Rasvan määrää kannattaa lisätä pikku hiljaa.

Samoin kananmunia annan mututuntumalla, jos ei saa rasvaa tai muuta lisähöystöä tai syystä x vähemmän lihaa, olen lisäillyt reilummalla kädellä kananmunia, mutta tuo 2 on ollut aikalailla minimi. Kananmunan sulavuus on hyvä (lähes 100%) eikä se sisällä lainkaan puriinia eli on hyvää evästä talmaatille. Kananmunan kuoria olen hyödyntänyt kalkinlähteenä, nytkin on monta kennoa odottelemassa jauhamista. Tällä hetkellä käytän tosin kalkkirekkua, koska en ole saanut aikaiseksi noita kuoria jauhaa kun entiset loppui ja muutenkin kerrytän ennemmin isomman määrän mitä jauhan kerralla.

Treeninameina olen käyttänyt ihan surutta kana-froliceja. Ko ne on niin helppoi ja kätsyi. Ja olen ajatellut että ne on niin höttöä, että jos niihin nyt on tungettu jotain ylimäärästä niin ne määrät on käytännössä kuitenkin niin pieniä, että olkoon. Myös juusto ja kypsennetty brotskukuutio (löytyy valmisruokahyllystä) on ollut käytössä ja joskus harvoin olen keitellyt myös brotskun sydäntä. En ole enää niin fanaattinen mitä tuo suuhunsa pistää vaikka lähes automaationa tuleekin kysymykseen "saaks tälle antaa näitä mun namei" vastattua että "joo ei ku se on ruokavammanen".

Kuulostaako yksipuoliselta? No, sitähän se on, mutta yhtä yksipuolista on mättää niitä samoja raksuja päivästä toiseen koiran kuppiin ja tiedänpähän ainakin mitä koira syö. Jali on hoikka, mutta lihaksikas, turkki kiiltää ja ruoka maistuu. Niin kauan kuin tällä ruokinnalla koira pysyy kunnossa niin tässä pysytään.

Paremmalta tämä tuntuu kuin maksaa lähes 100e riisimaissi hötöstä.

Tsekkaa myös aiemmat postaukset:

• Koiran uraattikiteistä
• Dalmatialainen ja uraattikiteet

Alkoiko raakaruoka kiinnostaa?
Suosittelen:

• Katiska, josta voisin poimia ainakin nämä
• Lisäravinneviidakko
• Raakaruokinta pähkinänkuoressa
• Lisäravinteet pähkinänkuoressa
• Facebookin ryhmä "Luonnonmukainen ruokinta, barffaus, raakaruokinta"