Kisaraportin kirjoitinkin jo aikaisemmin, löytyy täältä.
Keski-Pohjanmaan koirakiltalla on minun mielestäni hirveän kiva periaate kuvata kotikisoissa seuralaisten suoritukset. Kisoissa on yksi kisatyöntekijä vartavasten kuvaamassa. Ei olisi mielestäni huono idea ottaa muuallekin käyttöön.
En kuitenkaan ajatellut, että meidän rataa kuvattaisiin kun varsinaisesti edustetaan vielä JAT ry:tä, mutta meidän kouluttaja oli meidän suorituksen bongannut ja kuvannut (tai pyytänyt kuvaamaan) kun tiesi meidän olevan tällä hetkellä kiltalaisia. Kiitos siitä!
Ei se nyt videolta näytä ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui. Kepit käskytän (yllättäin?) huuuoooonosti ja koira kääntyy katsomaan minua huutelujeni takia eikä sen takia hae niitä keppejä. Miten olisi vaikka se yksi kunnon keppikäsky eikä mitään tuollaista ihme hihkumista mistä koira ei ota selkoa? Ja pakkoko on huitoa? Ihan muuallakin radalla. Kai se on. Pakko. Joku kultainen keskitie tuohon keppien ohjaamiseen kisoissa pitäisi kyllä löytää. Tuo keppien jälkeinen jäätyminen oli myöskin aika hauska ja lopussa olin tosiaan auttamattomasti myöhässä.
Noooh, oli meillä ainakin ihan hauskaa ja yritystä :D
Kepit tuntui hitaalta ja muutenkin meno oli jotenkin ehkä hitaanpaa kuin yleensä? Molemmilla. Poika on tuntunut vähän jumiselta, pitäisi päästä fyssarille, mutta eihän täällä päin sellaisia ole. Koirahieroja sentään Kokkolassa, voisi käydä koittaa käydä edes hierojan kautta. Taidetaan jättää ainakin tämän viikon treenit väliin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste agilitykisat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste agilitykisat. Näytä kaikki tekstit
04 marraskuuta 2014
25 lokakuuta 2014
Sateinen kisapäivä
Kokkola, hyppyrata, tuomarina Jari Helin.
Piuh, olipahan päivä. Märkää ja kurjaa oli ulkona, en arvosta kyllä ollenkaan tätä loskakeliä. Päivä alkoi kisatöissä ennen omaa rataa, siitä sitten talkoitten jälkeen hakemaan koiraa siskon asunnolta ja lämppälenkille. Ihan hyvin ennätettiin vaikka hieman epäilytti.
En tiedä johtuiko siitä, että tosiaan aloittelin hommia kisatöillä vai siitä, että olen oikeastaan vasta toipunut flunssasta ja sadekeli masensi entisestään, mutta ei ollut oikein kisafiilistä. Ei vain kulkenut ja oli jotenkin jo rataantutustumisessa ponneton olo.
Helinin aksaradat eivät olleet mitenkään helpoimmasta päästä, aikamoisia keppikulmia oli radoilla. Jännityksellä odotin mitä hyppyrata tuo tullessaan. Mikään mahdoton se ei ollut ja kepeillekin oli "helppo" lähestyminen suoraan putkelta.
Tätä ei tainnut tulla nyt valitettavasti videolle, olisi ollut kyllä mielenkiintoinen katsoa tämä läpi videolta kun tuntui koko radan ajan, että ei kulje. Jo toisella esteellä jäin ihmettelemään kun koira tuli mielestäni omituisesti pussista ja jo siitä alkoi jotenkin ajatus hajoilla kun jäin varmistelemaan taakse päin enkä edennyt. Töks. Päästiin kuitenkin 5 putkeen ihan mallikkaasti.
'
Rataantutustumisessa ajattelin jostain syystä ennättää 5-6-väliin persjätön, aikamoista toiveajattelua. Eipä siinä ollut mitään ongelmaa ohjata se oikealla kädellä, mitä nyt tuli taas hitusen kiire eteenpäin. Jollainlailla räpellettiin itsemme kymppi putkelle. Putkesta kepeille ja töks. Millonka mä opin? Huutelin keppikäskyä joo, mutta pysäytin käytännössä kokonaan oman liikkeeni (taaaaaaas, se että annat koiran suorittaa kepit itsenäisesti ei tarkoita sitä ettetkö voisi kertoa koiralle minne se liike jatkuu ja missä ne kepit on) mihin koira tietenkin reagoi ja pyöri, että niin mihin? Siinä hiukan keskusteltiin asiasta ja kun vihdoin ohjasin ne kepit niin meni hienosti. Kepeiltä siis ensimmäiset virheet.
Keppien jälkeen olin taas ihan hukassa. Jotenkin oli omakin ajatus niin kiinni niissä kepeissä kun yritin varmistaa että tekee loppuun asti, että seuraavan esteen ohjaaminen ja radan jatkuminen vähän niinkuin unohtui. Töks. Sain kuitenkin koiran 12-13 esteille lopulta, mutta kovin oli tökeröä ohjausta. 14 hypylle taisin olla myöhässä, mutta hyppäsi kuitenkin, 15 hypyn veti ohi kun en sitä kunnolla kerennyt ohjaamaan. Sitä siinä yritin korjailla (sylikäännöksellä, miksi?!), mutta lopulta viiletti sitten kuitenkin putkeen (mistä lopulta se hylky siis) ja olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan edelleen 17 putkeen kun pönötin yhä 15 hypyn tienoilla ja koira tuli tietenkin väärälle puolelle putkea ulos.. Alkoi jo itseänikin naurattaa, että ei tästä tule mitään :D Loppu oli ihan järkyttävää rämpimistä, mutta kyllä me maaliin päästiin.
Koko rata tuntui jotenkin vain selviytymiseltä esteeltä toiselle. En ennättänyt, ohjasin huolimattomasti, en edennyt. Ei vain kulkenut eikä tuntunut sujuvalta. Jali oli ihana, täytyy kyllä kehua, että ainakin toisella meistä on aina ihan mieletön kisavire! Vaikka se treeneissä saattaa pelleillä lähdön kanssa niin jotenkin se on kisoissa ihan superskarppina aina lähdöissä, eikä minun ole tarvinnut vielä kertaakaan pelätä, että se sieltä karkaisi. Kopkop.
Tämä nyt ei mennyt kategoriaan "hyvä hylky", mutta eikai sitä nyt aina tarvitsekaan kulkea. Vaikea ratahan tämä oli meille ja muillekin nopeille koirille. Ei milläänlailla mahdoton, mutta tänään ei vaan onnistunut. Ei tainnut radalta tulla kuin yksi nollatulos ja kokonaisuudessaan kolme tulosta muutenkin. Että jos lohduttautuisi sillä, että ei me ainoat hyllyttäjät oltu :D Ei taidettu aksaradoillakaan tuloksilla juhlia.
Jos jotain niin keppejä pitäisi treenata osana rataa ja varsinkin vauhdikkaasti putken jälkeen. Ja sitä omaa ohjausta kepeille. Kyllä se kepit tosiaan hakee esim yhden hypyn takaa ihan itsenäisesti vauhdista kun niitä treenataan. Ihan kutakuinkin välittämättä siitä teenkö kärrynpyöriä vai tanssinko letkajenkkaa. Kun se tietää, että hypyn jälkeen tulee ne kepit ja niitä nyt treenataan. Eri asia kisoissa kun ne kepit vaan ilmaantuu jossain vaiheessa eteen ja minun ne pitäisi oikeasti koiralle näyttää ja kertoa. Einstein.
Piuh, olipahan päivä. Märkää ja kurjaa oli ulkona, en arvosta kyllä ollenkaan tätä loskakeliä. Päivä alkoi kisatöissä ennen omaa rataa, siitä sitten talkoitten jälkeen hakemaan koiraa siskon asunnolta ja lämppälenkille. Ihan hyvin ennätettiin vaikka hieman epäilytti.
Helinin aksaradat eivät olleet mitenkään helpoimmasta päästä, aikamoisia keppikulmia oli radoilla. Jännityksellä odotin mitä hyppyrata tuo tullessaan. Mikään mahdoton se ei ollut ja kepeillekin oli "helppo" lähestyminen suoraan putkelta.
'
Rataantutustumisessa ajattelin jostain syystä ennättää 5-6-väliin persjätön, aikamoista toiveajattelua. Eipä siinä ollut mitään ongelmaa ohjata se oikealla kädellä, mitä nyt tuli taas hitusen kiire eteenpäin. Jollainlailla räpellettiin itsemme kymppi putkelle. Putkesta kepeille ja töks. Millonka mä opin? Huutelin keppikäskyä joo, mutta pysäytin käytännössä kokonaan oman liikkeeni (taaaaaaas, se että annat koiran suorittaa kepit itsenäisesti ei tarkoita sitä ettetkö voisi kertoa koiralle minne se liike jatkuu ja missä ne kepit on) mihin koira tietenkin reagoi ja pyöri, että niin mihin? Siinä hiukan keskusteltiin asiasta ja kun vihdoin ohjasin ne kepit niin meni hienosti. Kepeiltä siis ensimmäiset virheet.
Keppien jälkeen olin taas ihan hukassa. Jotenkin oli omakin ajatus niin kiinni niissä kepeissä kun yritin varmistaa että tekee loppuun asti, että seuraavan esteen ohjaaminen ja radan jatkuminen vähän niinkuin unohtui. Töks. Sain kuitenkin koiran 12-13 esteille lopulta, mutta kovin oli tökeröä ohjausta. 14 hypylle taisin olla myöhässä, mutta hyppäsi kuitenkin, 15 hypyn veti ohi kun en sitä kunnolla kerennyt ohjaamaan. Sitä siinä yritin korjailla (sylikäännöksellä, miksi?!), mutta lopulta viiletti sitten kuitenkin putkeen (mistä lopulta se hylky siis) ja olin auttamattomasti myöhässä ohjaamaan edelleen 17 putkeen kun pönötin yhä 15 hypyn tienoilla ja koira tuli tietenkin väärälle puolelle putkea ulos.. Alkoi jo itseänikin naurattaa, että ei tästä tule mitään :D Loppu oli ihan järkyttävää rämpimistä, mutta kyllä me maaliin päästiin.
Koko rata tuntui jotenkin vain selviytymiseltä esteeltä toiselle. En ennättänyt, ohjasin huolimattomasti, en edennyt. Ei vain kulkenut eikä tuntunut sujuvalta. Jali oli ihana, täytyy kyllä kehua, että ainakin toisella meistä on aina ihan mieletön kisavire! Vaikka se treeneissä saattaa pelleillä lähdön kanssa niin jotenkin se on kisoissa ihan superskarppina aina lähdöissä, eikä minun ole tarvinnut vielä kertaakaan pelätä, että se sieltä karkaisi. Kopkop.
Tämä nyt ei mennyt kategoriaan "hyvä hylky", mutta eikai sitä nyt aina tarvitsekaan kulkea. Vaikea ratahan tämä oli meille ja muillekin nopeille koirille. Ei milläänlailla mahdoton, mutta tänään ei vaan onnistunut. Ei tainnut radalta tulla kuin yksi nollatulos ja kokonaisuudessaan kolme tulosta muutenkin. Että jos lohduttautuisi sillä, että ei me ainoat hyllyttäjät oltu :D Ei taidettu aksaradoillakaan tuloksilla juhlia.
Jos jotain niin keppejä pitäisi treenata osana rataa ja varsinkin vauhdikkaasti putken jälkeen. Ja sitä omaa ohjausta kepeille. Kyllä se kepit tosiaan hakee esim yhden hypyn takaa ihan itsenäisesti vauhdista kun niitä treenataan. Ihan kutakuinkin välittämättä siitä teenkö kärrynpyöriä vai tanssinko letkajenkkaa. Kun se tietää, että hypyn jälkeen tulee ne kepit ja niitä nyt treenataan. Eri asia kisoissa kun ne kepit vaan ilmaantuu jossain vaiheessa eteen ja minun ne pitäisi oikeasti koiralle näyttää ja kertoa. Einstein.
07 syyskuuta 2014
Hyvän mielen hylky!
Jyväskylä 6.9.14, hyppyrata, tuomarina Marjo Heino. Ja maailman paras Jali!
Tiina ihanana yllätyksenä kuvasi meidän radan, suurkiitokset!
Radasta ei muuta kuin että pakkoko mun oli mennä sörkkimään ennen keppejä? Katselin vuoroa odotellessa kun monet mokaili kepeillä ja päätin varmuuden vuoksi hidastaa koiraa ennen keppejä. Ei olisi kannattanut ja sieltähän se hylky tuli. Ja mitään muutahan me ei olla treenattu kuin keppien hakua vauhdista, joten miksi ihmeessä en luottanut koiraan? Idiootti :D
Kepit oli hienot, kun annoin Jalin tehdä sen minkä se osaa. Empi loppukepeillä (videolta katsottuna taisi ennemminkin rytmi meinata mennä sekaisin?) ja meinasi jättää viimeisen välin pujottelematta. Mutta ilmeisesti aivot alkoi surraamaan/kokosi itsensä ja pujotteli myös sen viimeisen, mistä hämmennyin suuresti ja koira sai spontaanit kehut ja oma ohjaus hetkeksi ehkä hajosi :D
Loppurata oli kiva ja mulla oli koko radan hyvä fiilis! Joo, valuihan se vähän, mutta hifistelyä hifistelyä. Luotin koiraan ja annoin sen hakea esteet itse. Keppien jälkeen päätin että nyt ei liikaa varmistella vaan mennään! Muurin takaaleikkaus oli jopa ihan pätevä! Sen aikaisemman takaaleikkauksen ajoitus ja rintamasuunta oli pielessä, ei ihmekään että valui.
Oon ihan supertyytyväinen! Mua meinas alkaa naurattamaan kun Jali lähdössä haukahti, toinen oli niin innoissaan kun pääsi radalle <3 On se hieno!
Julkaisu käyttäjältä Marjo Heino Agilitycourses.
Tiina ihanana yllätyksenä kuvasi meidän radan, suurkiitokset!
Radasta ei muuta kuin että pakkoko mun oli mennä sörkkimään ennen keppejä? Katselin vuoroa odotellessa kun monet mokaili kepeillä ja päätin varmuuden vuoksi hidastaa koiraa ennen keppejä. Ei olisi kannattanut ja sieltähän se hylky tuli. Ja mitään muutahan me ei olla treenattu kuin keppien hakua vauhdista, joten miksi ihmeessä en luottanut koiraan? Idiootti :D
Kepit oli hienot, kun annoin Jalin tehdä sen minkä se osaa. Empi loppukepeillä (videolta katsottuna taisi ennemminkin rytmi meinata mennä sekaisin?) ja meinasi jättää viimeisen välin pujottelematta. Mutta ilmeisesti aivot alkoi surraamaan/kokosi itsensä ja pujotteli myös sen viimeisen, mistä hämmennyin suuresti ja koira sai spontaanit kehut ja oma ohjaus hetkeksi ehkä hajosi :D
Loppurata oli kiva ja mulla oli koko radan hyvä fiilis! Joo, valuihan se vähän, mutta hifistelyä hifistelyä. Luotin koiraan ja annoin sen hakea esteet itse. Keppien jälkeen päätin että nyt ei liikaa varmistella vaan mennään! Muurin takaaleikkaus oli jopa ihan pätevä! Sen aikaisemman takaaleikkauksen ajoitus ja rintamasuunta oli pielessä, ei ihmekään että valui.
Oon ihan supertyytyväinen! Mua meinas alkaa naurattamaan kun Jali lähdössä haukahti, toinen oli niin innoissaan kun pääsi radalle <3 On se hieno!
18 heinäkuuta 2014
Ensimmäinen virallinen: Agilitykisat!
Onko mulla nyt oikea harrastuskoira kun ollaan kerta korkattu viralliset kisat? ;)
Instagram seuraajat ehkä huomasivatkin, että olin ilmoittanut meidät maanantaina extempore Lapuan "Lakeuren avoomiin agilitykisoihin" hyppyradalle. Kisat olivat siis eilen torstaina. Kisojen ilmottautuminen oli monella tapaa normaalista poikkeava, koska ilmoittautua olisi pystynyt myös paikan päällä ja kyseiset radat oli myös mahdollista suorittaa halutessaan epävirallisesti eli mölli-ratana.
Tykkäsin paikasta ja järjestelyistä kyllä tosi paljon. Paikalla oli kaksi vierekkäistä, aidattua (osa syy miksi uskaltauduin ulkokisoihin) kivituhkapohjaista kenttää. Lisäksi erittäin hyvät lämppälenkkimaastot. Toiselle kentälle oli hahmoteltu valmiiksi jo hyppyrata, joten hyppyrata pääsi alkamaan hyvin nopeaa agiradan jälkeen ja muutenkin järjestelyt oli hyvin sujuvat.
Kaveri lähti mukaan ja toimitti kuvaajan virkaa. Ei jännittänytkään ollenkaan niin paljon kun pystyi jutella kaverin kanssa ihan muista asioista. Sen lisäksi Jali oli kisapaikalla ihan superlunkisti joten totesin, että mitä syytä tässä on panikoimaan. Siitäkin huolimatta, että olin unohtanut agilitykenkäni eteiseen (onneksi olin laittanut jalkaan lenkkarit enkä mitään heppoisia kesäkenkiä!) ja myöhästyin minuutilla rataantutustumisesta.
Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari. Rata oli meille hyvinkin sopiva; helppo, suoraviivainen, menevä, paljon irtoamisia putkeen. Ainoastaan keppejä pelkäsin, sillä sinne tultiin vauhdilla putken kautta.
Ja keppisekoilustahan me se hylky haettiin. Ensin tuntui, ettei löytänyt keppejä vaan haki niitä ihan väärästä suunnasta, mistä ilmeisesti saatiin kielto. Jälkeenpäin katsottuna eihän sieltä hypyltä ihan suora linja tainnut kepeille ollakaan. En videolta kuule missä vaiheessa käskytin kepeille, mutta muistaakseni yritin ainakin huudella keppi-käskyä aikaisessa vaiheessa ja ajattelin antaa koiran hakea kepit itse. Noh, olisinhan minä voinut silti vaikka ohjata niille kepeille... Kun koira kepit huomaa niin hakee väärään väliin, siinä hyöritään ja pyöritään ja menen käpälöimään koiraa (minkä hokasin jo radalla, että mitä ihmettä sä teet ja olin varma, että se oli jo hylsy), mutta päästään onnistuneesti siitä lopulta kepeille.
Kepit oli mun mielestä pikkasen tahmeat ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Kun sivusilmällä huomasin, että tuomari siitä nostikin vaan käden virheen merkiksi (ei oltukaan saatu hylsyä) niin sitä yritin siinä korjata, mutta lähtikin pujottelemaan väärään suuntaan eikä tainnut sitten lopulta mennä sitä vikaa väliä. En halunnut jäädä kuitenkaan jankkaamaan tai ottaa keppejä uudestaan. Eikö se olisi ollut hylsy vaikka oltaisiin otettu kepit uudestaan alusta? Tai jos olisin saanut korjattua sen vielä siitä viimeisestä välistä, oltaisiinko selvitty 10vp? Olen vielä ihan pihalla tästä keppien virhepistesysteemeistä.
Keppien jälkeinen hyppy muurille vähän valui (olin vähän ehkä sekaisin vielä noista kepeistä), mutta muuten olin ihan supertyytyväinen menoon! Tiesinkin, että kepit ei ole vielä 100% varmat ja odotinkin, että sieltä voidaan se hylsy saada. Mutta oikeastaan olen noihin keppeihinkin ihan tyytyväinen sillä eka virhe meni osin kyllä minunkin piikkiin ja haki kuitenkin toisella yrittämällä hienosti keppien alun. Tuo viimeisen välin pujottelematta jättäminen on vielä valitettavan yleinen virhe meillä ja se vaatii vaan treeniä ja toistoja.
Ihanneaika oli muuten 44s ja mitä videolta laskeskelin niin meillä kului rataan keppisekoiluineen noin 36s eli reilusti oltaisiin puhtaalla radalla alitettu ihanneaika.
Jali irtosi ja haki esteet tosi kivasti, jäi lähtöön ihan ongelmitta ja keskittyi ihan täydellisesti. Minä en sekoillut sen kummemmin vaan ihan sujuvasti päästiin radan loppuun. Ja vitsit meillä oli kivaa ja vitsit oli kiva päästä radalle! Ei ollut minusta hirvittävän kaukana se nollakaan kun vähän olisin tarkemmin kepit ohjannut. Ensimmäisiksi kisoiksi minusta oikein mainio rata :)
Instagram seuraajat ehkä huomasivatkin, että olin ilmoittanut meidät maanantaina extempore Lapuan "Lakeuren avoomiin agilitykisoihin" hyppyradalle. Kisat olivat siis eilen torstaina. Kisojen ilmottautuminen oli monella tapaa normaalista poikkeava, koska ilmoittautua olisi pystynyt myös paikan päällä ja kyseiset radat oli myös mahdollista suorittaa halutessaan epävirallisesti eli mölli-ratana.
Tykkäsin paikasta ja järjestelyistä kyllä tosi paljon. Paikalla oli kaksi vierekkäistä, aidattua (osa syy miksi uskaltauduin ulkokisoihin) kivituhkapohjaista kenttää. Lisäksi erittäin hyvät lämppälenkkimaastot. Toiselle kentälle oli hahmoteltu valmiiksi jo hyppyrata, joten hyppyrata pääsi alkamaan hyvin nopeaa agiradan jälkeen ja muutenkin järjestelyt oli hyvin sujuvat.
Kaveri lähti mukaan ja toimitti kuvaajan virkaa. Ei jännittänytkään ollenkaan niin paljon kun pystyi jutella kaverin kanssa ihan muista asioista. Sen lisäksi Jali oli kisapaikalla ihan superlunkisti joten totesin, että mitä syytä tässä on panikoimaan. Siitäkin huolimatta, että olin unohtanut agilitykenkäni eteiseen (onneksi olin laittanut jalkaan lenkkarit enkä mitään heppoisia kesäkenkiä!) ja myöhästyin minuutilla rataantutustumisesta.
Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari. Rata oli meille hyvinkin sopiva; helppo, suoraviivainen, menevä, paljon irtoamisia putkeen. Ainoastaan keppejä pelkäsin, sillä sinne tultiin vauhdilla putken kautta.
Ja keppisekoilustahan me se hylky haettiin. Ensin tuntui, ettei löytänyt keppejä vaan haki niitä ihan väärästä suunnasta, mistä ilmeisesti saatiin kielto. Jälkeenpäin katsottuna eihän sieltä hypyltä ihan suora linja tainnut kepeille ollakaan. En videolta kuule missä vaiheessa käskytin kepeille, mutta muistaakseni yritin ainakin huudella keppi-käskyä aikaisessa vaiheessa ja ajattelin antaa koiran hakea kepit itse. Noh, olisinhan minä voinut silti vaikka ohjata niille kepeille... Kun koira kepit huomaa niin hakee väärään väliin, siinä hyöritään ja pyöritään ja menen käpälöimään koiraa (minkä hokasin jo radalla, että mitä ihmettä sä teet ja olin varma, että se oli jo hylsy), mutta päästään onnistuneesti siitä lopulta kepeille.
Kepit oli mun mielestä pikkasen tahmeat ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Kun sivusilmällä huomasin, että tuomari siitä nostikin vaan käden virheen merkiksi (ei oltukaan saatu hylsyä) niin sitä yritin siinä korjata, mutta lähtikin pujottelemaan väärään suuntaan eikä tainnut sitten lopulta mennä sitä vikaa väliä. En halunnut jäädä kuitenkaan jankkaamaan tai ottaa keppejä uudestaan. Eikö se olisi ollut hylsy vaikka oltaisiin otettu kepit uudestaan alusta? Tai jos olisin saanut korjattua sen vielä siitä viimeisestä välistä, oltaisiinko selvitty 10vp? Olen vielä ihan pihalla tästä keppien virhepistesysteemeistä.
Keppien jälkeinen hyppy muurille vähän valui (olin vähän ehkä sekaisin vielä noista kepeistä), mutta muuten olin ihan supertyytyväinen menoon! Tiesinkin, että kepit ei ole vielä 100% varmat ja odotinkin, että sieltä voidaan se hylsy saada. Mutta oikeastaan olen noihin keppeihinkin ihan tyytyväinen sillä eka virhe meni osin kyllä minunkin piikkiin ja haki kuitenkin toisella yrittämällä hienosti keppien alun. Tuo viimeisen välin pujottelematta jättäminen on vielä valitettavan yleinen virhe meillä ja se vaatii vaan treeniä ja toistoja.
Ihanneaika oli muuten 44s ja mitä videolta laskeskelin niin meillä kului rataan keppisekoiluineen noin 36s eli reilusti oltaisiin puhtaalla radalla alitettu ihanneaika.
Jali irtosi ja haki esteet tosi kivasti, jäi lähtöön ihan ongelmitta ja keskittyi ihan täydellisesti. Minä en sekoillut sen kummemmin vaan ihan sujuvasti päästiin radan loppuun. Ja vitsit meillä oli kivaa ja vitsit oli kiva päästä radalle! Ei ollut minusta hirvittävän kaukana se nollakaan kun vähän olisin tarkemmin kepit ohjannut. Ensimmäisiksi kisoiksi minusta oikein mainio rata :)
Ai miten oli kivaa! Millon pääsee uudestaan!?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)