28 lokakuuta 2015

Retkeilyä Keski-Suomen Kolilla

Vihdoin selvitettiin reittimme Hyyppäänvuorelle! Hyyppäänvuoren esittelysivut eivät enää ole mitenkään erityisen ajantasalla, mutta siitä huolimatta löydettiin hyvin perille. Vuoren päälle oli hyvä, sinisillä merkeillä merkitty reitti. Kaipa se oli se esittelysivuilla puhuttu helpompi reitti? Ilma oli mitä mainioin, mutta kyllähän tuo nousu vähän pisti puuskututtamaan. Vaikka lehtipuista on jo lehdet pääosin tippuneet, eikä ruska-aika ollut enää parhaimmillaan, oli näkymät siltä aika kivat.
Hienot näkymät Lievestuoreenjärvelle!
Hyyppäänvuoren laelta etsittiin reittiä Hyppään luolalle, jossa oli piilotettuna geokätkö. Hetken pyörittiin, että mitä reittiä me täältä alas päästään, mutta lopulta löydettiin alasvievä polku. Hieman haasteellinen paikoitellen, mutta ehjin nahoin selvittiin. Luolalle pääsee lähestymään molemmilta puolilta, kunhan oikean polun alas löytää. Kun ylhäältä, opastetaulun kohdilta järvelle päin katsoessa lähtee vasemmalle, on polku (muistaakseni) ensimmäisiä alaspäin vieviä polkuja. Oikealle lähtiessä hyvä polku alas lähtee kun malttaa kävellä niin kauas, että joutuu ylittää polun yli kaatuneen puun. Ne aiemmat polut alas tarjoaa astetta haastavamman lähestymisen, eikä me ainakaan uskallettu niitä lähteä kulkemaan.

Me lähdettiin alas tätä vasemmanpuoleista polkua. Polun varrella olikin monenlaista luola- ja katosmuodostelmaa. Takaisin ylös kivuttiin sitä toista reittiä, joka osoittautui huomattavasti helpommaksi, mutta joka oli sitten samalla myös huomattavasti tylsempi.
"Tikapuut" ylöspäin
Älkää jättäkö!
Kätkö löytyi helposti kun oikealle luolansuulle päästiin. Ilman kätkön koordinaatteja ei oltaisi kyllä tänne eksytty. Hieno muodostelma kyllä vaikka nuo tikapuut vähän aluksi mietityttikin, että näinköhän noita pitkin uskaltaa kiivetä. Uskaltaa, ovat yllättävän tukevat! Haettiin tämän luolakätkön lisäksi myös kaksi muuta kätköä Hyyppään maastoista. 
Kun kätköt oli löydetty, pistettiin vihdoin eväät tulille! Hyyppäänvuorella ei ole virallista nuotiopaikkaa, eikä sinne saa sytyttää tulta. Edes mitään laavua tai kotaa ei ole paikalle rakennettu. Kuitenkin löydettiin monia paikkoja, joissa selkeästi oli tulta viritelty. Me tyydyttiin sytyttämään minitrangia yhteen nuotiopesään ja odoteltiin veden kiehumista ja makkaroiden paistumista.

Vähän meinasi tulla siinä odotellessa kylmä. Valittiin rinteen "aurinkopuoli", mikä toki olisi ollut hyvä valinta ellei sille puolelle rinnettä olisi tuullut kylmästi. Jali piti itseään lämpimänä hyppimällä keppien kanssa ympäriinsä. Ainakin niin kauan kunnes huomasi makkarat, joita piti uskollisesti vahtia. Jos mää sittekin saisin käydä yhen nappaamassa? Alkoi siinä jo makkaroita odotellessa aurinkokin laskea, mutta kyllähän näissä maisemissa kelpasi odotella!
 
Jali piti huolen, ettei kukaan syönyt meidän makkaroita. Jalmar jäikin kärkkymään makkaroiden luo kun käytiin hetken alarinteellä maisemia katsomassa, hää ei voinut ymmärtää miten me pystyttiin jättää eväät tuollalailla vahtimatta. Makkarat päätyi valitettavasti parempiin suihin, mutta Jalmar sai lohdutukseksi palan pullaa. Miten voikaan maistua makkara ulkoilmassa hyvältä! Nams. 
Takaisin autolle tallustettiin jo hämärtyvässä illassa. Ketään muita ei Hyyppäällä näkynyt, vaikka meidän auton lähelle parkkiin olikin ilmestynyt toinen auto. Jali nautti kun pääsi hyppäämään vapaana ympäriinsä ja oli oikein näppärä gaselli kun kallioilla kiipeiltiin.

Kiva paikka!

16 lokakuuta 2015

Karkkivärejä Leivonmäen kansallispuistossa

Olipa kerran Henna, joka päätti lähteä yhdessä koiran kanssa lenkille uusiin maisemiin. Oli kaunis syyspäivä ja ei kiire minnekään. Henna päätti valita päivän kohteeksi Hyyppäänvuoren ja eikun matkaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä:
Close enough
Pienen inhimillisen erheen takia ajauduin moottoritielle ihan väärään suuntaan. Siinä sitten odottelin seuraavaa kääntömahdollisuutta kun tienvarressa silmään osui opastekyltti Leivonmäen kansallispuistoon. Pikainen suunnitelmien muutos ja sinne siis!

Seuraavalla mahdollisella pysäkillä piti kyllä ensin tarkastaa kännykällä, että minkälaisia rengasreittejä sieltä oikein löytyy vai löytyykö ollenkaan. Kuvauksen perusteella päädyin kiertämään Harjunkierroksen (4,5km) ja samaisen luontoon.fi sivuston suosituksesta päätin liittää mukaan myös Joutsniemen pistopolun(+3,5km).
Go lets go!
Alkumatkasta metsä oli iiiiihanaa. Kumpuilevaa harjumaastoa (Suomihobittila) ja tuo melko esteetön näkyvyys puista huolimatta oli erilaista mihin olen tottunut. Vasta loppumatkasta hokasin, mistä se johtui- se normaali kuusipuusto ja aluskasvisto puuttui lähes kokonaan!
Jali ei oikein ollut poseeraustuulella. Heipliiiis, mennään jo?
Pakko. Koska iso kivi.
Koivikkoa ja pitkospuita
Joutsniemessä, harjun alkupäässä oli pieni nuotiopaikka mahtavalla paikalla. Rannassa oli aika hieno uimarantakin, joka kyllä yllätti. Harvemmin luontopolkujen varrella on kunnon hiekkaranta. Jali kävi vähän kahlaamassa ja juomassa ja jatkettiin matkaa. Takaisin tullessa tällä nuotiolla hengaili mies 13 viikkoisen lapinkoirapentunsa kanssa. Jali olisi kovasti halunnut leikkimään, mutta vaikutti siltä ettei tämä omistaja halunnut päästää koiria peuhaamaan keskenään vaikka pentuakin kyllä hirveästi kiinnosti ja se pyöri meidän ympärillä kutsuen Jalia leikkiin. Se oli myös ihan jatkamassa meidän mukana matkaa. Söpöläinen, olisin voinut kyllä dognapata.
Harjulla oli (yllättäin) aika kiva kävellä. Harju oli leveämpi mitä Liesjärvellä ollut harju, mutta ei valittamista. Jos tännepäin suuntaa, kannattaa Joutsniemen pisto ehdottomasti liittää mukaan reittiin!
Harjun päässä. Oli aika rankkaa, pakko pitää heinäevästauko.
Harjun päässä oli myös toinen potentiaalinen uimapaikka.
Paluumatka ei käveltykään harjun päällä vaan harjun toista rantaa, missä kulki (käsittääkseni) epävirallinen polku.
Kuka tietää mitä nämä kivikasat oikein on? Näitä oli rannan varressa useita eri kohdilla.
Polku muuttui yhdellä kohtaa hieman kivikkoiseksi. 
Kelpaa!
Lintuniemen kodalla oli porukkaa nuotiolla joten jatkettiin suosiolla matkaa eteenpäin. Täällä oli myös merkittyjä telttapaikkoja.
Sitä "perinteisempää" metsää. Nuorta lehtipuuta ja kuusistoa näkyvyyttä peittämässä.
Luulin jättäneeni auton viralliselle parkkipaikalle, mutta selvisikin, että parkkeerattiin ehkä noin 100m liian aikaisin. Tällä virallisella parkilla olikin enemmän autoja parkissa, joten poluilla liikkui kyllä porukkaa. Me törmättiin vain yhteen pariskuntaan koiransa kanssa Joutsniemen alussa, Joutsniemen nuotiopaikan pentuun omistajineen ja Lintuniemen kodan porukkaan eli rauhaksiltaan sai loppujen lopuksi kulkea.
Muistin jopa laittaa sports trackerin tallentamaan
Vielä jäi tuonnekin reittejä kahlattavaksi, En tiedä miten olen kokonaan tämän kansallispuiston olemassaolon missannut vaikka tämä oli vain tunnin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Eli onni onnettomuudesta! Täällä olisi kiva kulkea kesällä, uimavarusteilla varustautuneena. Tuo rantakin on aika täydellinen koiran kanssa, mutta en tiedä kuinka kovassa käytössä ovat kesällä. Kivan monipuolista maastoa ja erilaista metsää.

Hyyppäänvuoren valloitus jää toiselle kerralle.

12 lokakuuta 2015

Haastetta ja syyskuvia

Olen ovela. Mulla on vastaamatta vielä yhteen Liebster Awards haasteeseen JA julkaisematta kuvia tästä syksyn ajalta. Joten teenpä siis postauksen, jossa vastaan näihin kysymyksiin JA julkaisen osan kuvista. Kylläpäs olen fiksu. Kaikki kuvat on samalta lenkiltä syyskuussa. Pojat pääsivät pitkästä aikaa vähän keskenään juoksentelemaan.

Haasteesta kiitos Army of Two :)

1. Mikä on parasta koiran omistamisessa?Se että joka päivä on kotona joku jolle sä oot tärkeä ja joka kiskoo sut lenkeille. Joka tarjoaa sulle myös haastetta niin paljon kuin haluaa haastetta itselleen asettaa (ja joskus vähän enemmänkin). Ja miksi koira eikä vaikka kissa niin yksinkertaisesti koska koira on seurallisempi ja koiralle omistaja merkitsee pääsääntöisesti kissaa enemmän. Niin ja tietty harrastusmahdollisuudet koiran kanssa.

2. Mitkä ovat koirasi parhaat ja huonommat puolet?
Mikähän siinä on, että huonoimmat puolet tulee ensimmäisenä mieleen. Jali on aavistuksen liian pidättyväinen/arka. Se on myös välillä kovinkin pehmeä ja muistaa ikävät asiat pitkään. Semmoinen tietty jääräpäisyys osaa myös välillä ärsyttää, sellainen tietynlainen "joojooo kyllä mää tiiän"-asenne.

Parhaita puolia. Ahneus. Kaikki kelpaa. Helppo motivoida, toimii pallo ja ruoka. Kun innostuu, niin innostuu täysillä. Rauhallisuus, ei ole (yleensä...) tuulispäänä siellä täällä ja tuolla. Huonoista puolistaan huolimatta melko helppo kaveri, jonka voi viedä melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen ilman totaali flippausta. Vaikka jännittää niin asioista selvitään eikä mennä täysin lukkoon.
3. Jos nyt olisit ottamassa ensimmäistä koiraasi, päätyisitkö samaan rotuun? Miksi?Eli jos olettaisi, että elämäntilanne on tämä, mutta minulla ei olisi tätä koirakokemusta ja -tietoa mitä on koiran myötä kertynyt? Luultavasti kyllä. Ehkä miettisin hitusen tarkemmin koiran säänkestävyyttä eli turkki voisi olla se mitä saattaisin koiralta tässä tilanteessa kaivata ehkä enemmän.
4. Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa päivittäin?Vaihtelee tosi paljon. Riippuu vähän mitä on päiväohjelmassa muuten. Treenipäivinä voi jäädä vain aamu- ja iltalenkkiin (15min-30min) ja lämmittely- ja jäähkälenkkeihin (~1h) treenin ohessa. Saatetaan tehdä päivälenkkinä ~1h-2h kierroksia, mutta joinain päivinä saattaa se päivälenkkikin jäädä ~30min. Joskus on lusmupäiviä kun ei vain jaksa tai kerkeä tai ulkona on niin kammottava ilma, ettei vain viitsi. Silloin yleensä puuhaillaan jotain aktivointitreeniä sitten sisällä ehkä vähän enemmän. Koira kyllä kestää nämä lusmupäivät hyvin.


5. Mitkä ovat olleet suurimmat haasteesi koirasi kanssa? 

Häiriöt ja hallinta. Mä vaan en oo aina niin kiva kuin muut koirat enkä mikään luontainen auktoriteetti. Muutenkin yhteisen sävelen löytäminen harrastuksissa on ollut välillä vaikeaa.
Ei harmita yhtään rajaus ei
6. Mikä on ollut suurin saavutuksesi koirasi kanssa?Se kun olen uskaltautunut tuon kanssa kisoihin ja selvinnyt hyvällä fiiliksellä hengissä. Kaikki kisat missä meidät on kantanut kisan läpi se me-henki. Kaikki treenit missä ympärillä on häiriötä ja siitä huolimatta koira (ja minä) toimii vapaanakin ihan superisti. Varmaankin ihan arkipäivää perus harrastuskoirille, mutta meille iso juttu.

7. Oliko sinulla kokemusta kyseisestä rodusta, ennen kuin otit koirasi? Meidän naapurissa oli dalmatiankoira narttu ja minulla sitten myöhemmin tämän nartun seropipentu. Ihana hymyileväinen tyttö, joka aina silloin tällöin kävi meidän pihalla meitä tervehtimässä ja sai onnellisuushepuleita :D


8. Millaiselle ihmiselle suosittelisit koirasi rotua?
Aktiiviselle, monipuolista seurakoiraa etsivälle. Dalmatiankoira on seurakoira kyllä, mutta ei missään nimessä perinteinen sohvafifi vaan vaatii myös tekemistä. Jonkun verran varsinkin nuoria uroksia etsii uusia koteja, mikä on harmi. Dalmatialaista miettivän on ymmärrettävä, että nämä osaavat olla hyvinkin aktiivisia, vilkkaita, iloisia häsliä, jotka osaavat myös koetella kärsivällisyyttä. Tai sitten eivät ole. Pitää olla valmis näkemään vaivaa koiran koulutuksen eteen, dalmatiankoira on iso ja vahva koira, jolta löytyy sitä omaa tahtoakin eikä ole aina mikään automaattisesti ajatuksella toimiva paimen. Kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella pärjää pitkälle. Myös ihmiselle, joka etsii monipuolista harrastuskoiraa, haluaa haastaa itsensä, mutta jolle tärkeintä ei ole menestys ja valtava palkintokaappi.

9. Onko koirassasi jotain mitä haluaisit siinä muuttaa? Hmmm. On ja ei. Se on just hyvä tollasena, mutta toisaalta ois kiva kun se ois toisenlainen. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi sitten kuitenkaan muuttaisin. Jos siinä ois vähemmän sitä tai enemmän tätä niin se ei ois- Jali. Tyhjentävä vastaus, eikö :P



10. Mitä koirasi syö?
Jalmar on tällä hetkellä raakaruualla/kotiruualla. Lyhyesti brotskua tai kalkkunaa, kananmunaa, rasvaa ja lisät.
11. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Mitä? Jalilla on ollut rodulle tyypillisiä uraattikiviongelmia. Ne ollaan kuitenkin toivottavasti saatu ruokavaliolla kuriin! Muuten ei mitään suurempaa. Hotspottia ollut joku kesä ja nuo aukeavat korvanpäät sotkevat turhan usein seiniä ja vaivaavat (omistajaa lähinnä) erityisesti talvisin.

Kivoja kysymyksiä! Jos olette säästynyt haasteelta tai muuten haluatte vastailla uusiin kysymyksiin niin voisin haastaa kaikki halukkaat vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin :)