Liebster award*3

Joulusta selvitty ja näin välipäivinä on hyvä paahtaa vastaukset viimeisiin Liebster Award haasteisiin. Huhh. Sen verran laiska olin, etten vastaa jo ennestään vastattuihin kysymyksiin. Kaivakaa vastaukset itse esiin vanhoista haasteista jos kiinnostaa.

Random kuvituksena "making of joulutervehdys" kuvia. Ei ehkä laadullisesti priimoja ja pikaisen käsittelyn läpikäyneitä, mutta jotenkin niin hauskoja :D Ajattelin ensin kirjoittaa kuviin kuvatekstit, mutta totesin, että Jalin ilmeet puhuvat varmaan puolestaan.

Ensimmäisestä haasteesta kiitoos Pure-Jenkki.

1. Mikä on ollut paras muistosi menneeltä vuodelta?
Maisterin paperit.
2. Jos saisit toivoa yhtä asiaa mikä se olisi?
Äh. En tiedä!
3. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi nimen?

Jali oli kasvattajalla nimetty Jalleksi, siitä sitten väänsin Jaliksi. Tykkään lyhyistä, kaksitavuisista ja helposti sanottavista nimistä. Kaikki Daisyt ja Mistyt ja Dracot sun muut on omaan suuhun liian hankalia.
4. Mikä on parasta koirassasi?
Olen tainnut tähän vastata joskus aiemmin.
5. Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?

Vaikea kysymys. Haluaisin sanoa, että kaikista kun kaikissa on puolensa. Ehkä kesä tai talvi vie voiton.
6. Paras lapsuuden muistosi?
Hmmm. Joulut?
7. Miksi valitsit juuri sen koiran, joka sinulla on nyt?

Jali oli minulle tullessaan jo puoli vuotias, joten eipä siinä enää valinnanvaraa ollut pentujen kesken. Mutta muuten lyhyesti oikea ilmoitus oikeaan aikaan.
8. Jos saisit muuttaa yhden asian koirassasi mitä muuttaisit?
Tähän olen vastannut aiemmin.

9. Mitä tekisit jos saisit kutsun linnanjuhliin?

Hyppisin riemusta, hommaisin mittatilauksena juuri mulle tehdyn puvun, hommaisin kunnon meikkauksen ja kampauksen ja leiriytyisin tarjoilupöydän ääreen mässäämään.
10. Minkä nimen antaisit lapsellesi?
Hmmm. En ole miettinyt asiaa. Ehkä jonkun vanhanaikaisen tai suvussa kulkevan nimen?
11. Voisitko antaa lapsellesi edesmenneen koirasi nimen?

En. Koiran nimet erikseen. Kyllä se edesmenneen koiran nimi vaan herättää niin tunteita, etten voisi kuvitellakaan nimeäväni lastani samalla nimellä. Ja toisekseen ei kävisi mielessäkään nimetä lasta vaikka Pikiksi :D Eli koiran nimet tosiaan koiran nimiä eikä perus Pekkoja ja Liisoja täällä.

Vellan elämää-blogista.
1. Mikä on tällä hetkellä parasta elämässäsi?
Opiskelijastatuksesta pääseminen ja uuden vuoden mukanaan tuomat vakaat rahanlähteet eli töiden alkaminen. Vaikkakin vain sijaisuus.
2. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?
Vastattu yllä.
3. Mikä on suosikki kuva lemmikistäsi?
Vaikea! Mutta ensimmäisenä mieleen tuli nämä:

4. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Ks. yllä.
5. Millainen on arkesi koirien kanssa? Entä ilman koiria?
Herään, käyn aamulenkin, teen aamutoimet, syön, lähden töihin (jos oletetaan, että olen onnellisesti työelämässä), tulen töistä, käytän koiran lenkillä/treenaan, syön, katson teeveetä, käydään iltalenkki, teen iltatoimet, menen nukkumaan. Arki ilman koiraa, mitä se on?
6. Harrastako jotain mihin ei liity koirat?
Tällä hetkellä en taida. Opiskeluaikoina kävin pelailemassa sählyä, mutta tällä hetkellä ei ole porukkaa tiedossa.
7. Mikä on lempi koirarotusi? Entä rodut, jotka eivät miellytä sinua yhtään?
Lyttykuonot on melko nounounou. Lempikoirarotuihin taitaa tämä dalmatiankoira aika vahvasti kuulua. Tähän olen tainnut vastata tarkemmin joskus aiemmin.

8. Onko sinulle koskaan käynyt tilannetta, jossa olisit säikähtänyt pahanpäiväisesti?
Kun koira juoksee päin tietä jossa juuri viilettää auto ohi. Tilanne oli kyllä valitettavasti pahempi kuin pelkkä säikähdys. Kaikki tilapäisetkin "en tiedä missä koira on" saa säikäyttämään, varsinkin jos liikutaan lähellä liikennettä.
9. Jos saisit nyt valita, niin minkä rotuisen koiran ottaisit ja miksi?
Varmaankin dalmaatin. Koska ois kiva kasvattaa moinen pennusta asti harrastuksia ajatellen.
10. Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?
Jos en puuhaile koirajuttujen parissa niin varmaankin katselen sarjoja/elokuvia tai sometan.
11. Jos saisit olla jokin eläin yhden päivän, niin mikä eläin olisit, miksi?
Varmaankin joku lintu, koska lentäminen ois siistiä!

Ja Puikkonokka- blogista.
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?

Ks. yllä.
2. Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?

Vastattu aiemmin, mutta sanotaan nyt MEJÄ.
3. Mitkä ovat tämän hetken top3 koiratarvikkeet?

Fleecehaalari, heijastinliivi ja valo.
4. Millaisia outoja tapoja koirallasi/koirillasi on?

Syliin istuminen, maassa pyöriminen ja öriseminen kun on kivaa, tassulla huitominen tai pään nojaaminen jalkoihin kun on tylsää. Istuminen röhnöttämällä johonkin nojaten. Syödä ei pysty yksin jos ei välillä käy tarkistamassa, etten ole kadonnut minnekään. Nämä nyt äkkiä tuli mieleen :)
5. Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?
Vastattu aiemmin.
6. Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?

Menettäminen.
7. Paras vinkkisi ensimmäisen koiransa ottajalle?

Ihan tämä perus, että mieti mitä haluat koiralta! Jos et itse lenkkeile ja tykkää liikkumisesta niin älä hommaa aktiivista paimenta vain koska ajattelet että kyllä se koira sitten saa liikkeelle. Väärä rotu väärällä ihmisellä on hyvin ikävä kombinaatio. Mieti oletko ylipäätään koiraihminen, miksi haluat koiran, mitä sinulla on koiralle tarjota? Hommaa koira luotettavalta kasvattajalta. Ensimmäisen koiran kanssa helposti vain tyytyy siihen ensimmäiseen pentueeseen, joka vastaan tulee, mutta neuvoisin pitämään sen maltin mukana. Jos lähipiirissä on koiraihmisiä niin kysy neuvoa heiltä tai tiedustele neuvoja vaikka somen kautta.

Kun rotu on valittu, mieti ennenkuin se supersöpö karvapallo on kotona jo muutamia sääntöjä. Pääseekö koira sängylle/sohvalle? Saako se kerjätä ruokapöydästä? Minkälaista hihnakäytöstä haluat koiralta? Näin esimerkiksi. Kun olet tietyt jutut miettinyt jo etukäteen on niistä helpompi pitää myös kiinni.
8. Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?

Ei niin mitenkään.

9. Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?

Vastattu joskus aiemmin.
10. Teetkö koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?

Nääh. Joskus varmaan keitellyt brotskun sydämiä tai brotskun suikaleita ja ehkä jonkun jauhelihalevynamijutun oon tainnut tehdä, mutta siihen se on tainnut jäädä. Oon liian laiska moiseen.
11. Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?

Monipuolisuus, liioittelematon rakenne ja huumorintaju.

Mustaa, valkoista ja harmaata. Ja vastauksia kysymyksiin!

Näitä haasteita on taas kertyny ihan kivasti, koitan saada näitä pikku hiljaa tehtyä pois. Kivahan näihin on vastata, mutta kun on samaan kysymykseen vastannut jo monet kerrat niin välillä tuntuu että vaan toistaa itseään. Onneksi joukossa on aina uusiakin kysymyksiä :)

Kuvituksena viimeiset Jyväskylä otokset. Olin niin onnellinen kun saatiin vielä Jyväskyläänkin (hetkeksi) lunta. Kivuttiin siis Laajavuoren huipulle ja nappailtiin vähän posekuvatuksia. Moikka Jyväskylä, ehkä me tavataan vielä! (Mä ihailen niitä joiden kuvat on muokattu samoille sävyille. En oo vielä päässyt samaan kun tykkään muokkailla aina sillon ja tällön ja sitten kuviinkin mystisesti ilmaantuu aina eri sävyjä vähän mielialankin mukaan eikä mulle ole oikein vakiintunut mitään omaa tyyliä. Koittakaa kestää :D)

Ensimmäisestä haasteesta saan kiittää Sinisukka-blogia.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?

Tähänkin olen varmaan joskus vastannut. Mutta hyvin tiivistetysti halusin aktiivisen (muttei liian aktiivisen), keskikokoisen-suuren ja monipuolisen koiran joka jaksaa monessa menossa mukana ja jonka kanssa voi vähän kokeilla kaikenlaista. Olen tyytyväinen.

2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?

Hmmm. Varmaankin opettamalla opetin ehkä jonkun tyyliin istu-käskyn. Koska jokaisen koiran kuuluu osata istua? En muista!

3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?

Täällä bloginkin puolella olen kirjootellut näistä uraattikivi ongelmista. Jos mulla ois multiallergia-atoopikko niin varmaan markkinoisin sen puolesta, muttakun se on vaan vissiin helpompi puuttuu siihen mistä on omakohtaista kokemusta. Uraattikivien kanssa ollaan menty kivaan suuntaan sillä LUA-koirien määrä on Suomessakin kivasti lisääntynyt ja useampi kasvattaja on lähtenyt touhuun mukaan! Minä näkisin myös enemmän luonnepuolen jutuista osoitusta ja toki niitä harrastustuloksia, mutta ymmärrän kyllä että rotu on lähinnä seurakoira vaikka ne pk-oikeudetkin löytyvät.

4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä?

Vastannut aiemmin näin: "Nojuu. Meillä on vielä välillä ongelmia ohitusten kanssa ja sen lisäksi vapaanaoloissa riista ja joskus toiset koirat tuottavat ongelmia... Ahnepossu hyppii myös tiskipöydälle ruuan toivossa kun jää yksin."

5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
Se kun meidän yhteistyö alkoi pikku hiljaa pelittää. Kaikki onnistuneet treenit ja kisat joiden jälkeen ei voi olla hymyilemättä.

6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi?

Aiemmin vastailtu: "En tiedä, ehkä? Toisaalta en usko, että pystyisin tekemään niitä päätöksiä mitä kasvattajien joutuu tehdä. Mistä tietää tehneensä oikeat valinnat? Mitkä (terveys/luonne)seikat ovat niin merkittäviä, ettei koiraa (sukua) voi käyttää jalostukseen? Toisaalta kiinnostaisi, mutta ehkä se vastuu olisi liian suuri tai ottaisin sen liian suurena. Pyrkisin täydellisyyteen vaikkei se ole käytännössä mahdollista."

7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia?

Harrastellaan tokoa, rally-tokoa ja agilityä. Agilityä alettiin puuhaan ensimmäisenä, koska se oli niiiiin makeen näköistä. Ja siistiähän se oli. Nyt on jäänyt vähän olosuhteidenkin pakosta hunningolle. Tokoa ollaan tehty oikeastaan myöskin koko ajan jonkun verran. Alussa hyvinkin "ei tosissaan" mutta pikku hiljaa vienyt kyllä mennessään ja tokon pilkunviilaaminen onkin ihan superhauskaa! Tokossa korostuu myös ehkä jotenkin enemmän se yhteistyö, agility kun on vauhdikkaana lajina monelle koiralle itsessään motivoivaa, mutta tokoon se motivaatio pitää rakentaa ihan muuta kautta. Rally tuli mukaan vähän vahingossa. En uskaltanut tokokokeeseen, mutta päädyttiin yrittämään rally-kokeeseen ja sehän olikin ihan hauskaa. Nosework on meille sellaista ihanan (omistajalle) aivotonta aktivointia.

Haluaisin ehkä edelleen treenata kunnolla hakua+pk-tottista. Olen aika varma, että Jalista olisi myös niihin kokeisiin, mutta vaatisi kyllä töitä. Luulen, että jää seuraavan pennen harteille tämä pk-puoli ellei nyt vakiinnuta jonnekin ja päästä johonkin sopivaan ryhmään. Niiin ja mejä kiinnostaa myöskin testata. 

8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?

Siskon uudet nahkakengät.
9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen?

Olen ja en. Vielä on petrattavaa...

10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä?

Olen. Käytiin hakemassa se "harrastus H" vaikken tiedä tehdäänkö me sillä mitään.
11. Tämän vuoden paras hetki/muisto?
Koirailun osalta varmaan nuo ekat tokokisat.

ps. Joo ei tuu joulukalenteria, ei vaan kerkeä. Eiköhän näitä kalentereita löydy muista blogeista :)

Tärkeet asiaa! t. Jali

Hau!

Ootteks te kuullu semmosesta tapahtumasta ko nenäpäivä? Ai ette? Johan ny! No ny on korkee aika! Ootte kuitenki, mut kerron silti.

Nenäpäivähaasteella kerätään rahaa kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Ne on siel jossai kaukana ja niillä on tosi huonot olot! Tiiättehän kun mä tykkään oppia kaikenlaista uutta? Mut siellä niillä ei välttis oo ees sellasta mahdollisuutta. Siis mieti, mitä ne siel tekee kun ei voi oppia mitään?

Auttaminen on tiiättekö aika helppoo. Koska me koirat ollaan parhaita ja meidän omistajat ehkä vielä parempia (tai no, ei oikeestaan, mut sovitaan nyt että jos tän päivän) nii lahjottaa voi koirallisten oman tiimin Nenäkoirien kautta. Siel on myös kaikkii kivoi koirahaasteita, esim temppuhaaste! Mää tiiän että te tuijottelette sitä pientä laatikkoa, jota kait älypuhelimeks kutsutaan niin ny tarttis vaan näpyttää tekstari NENÄKOIRA numeroon 16499. Se ois kymppi sitte apua kehitysmaahan.  Me karvalliset esimerkiks pärjätään ilman sitä sun miettimää uutta kaulapantaa (tai metallikapulaa tai berran ruutunauhoi tai mitä ny ikinä teil on mielessä), heitä rahat mieluummin jonneki oikeesti tarpeelliseen!

Ja tiiättekö koska te ihmiset ootte vähän yksinkertasia välillä, nii otetaas tiivistetysti uusiks. Siis:

Lähetä tekstiviesti 

NENÄKOIRA

numeroon

16499

Se ois siis 10€ apua tarvitsiville

Kuulostaaks liian suurelta summalta? Tiiätkö ei hätää! Sää voit lahjottaa myös pienemmän summan. Esimerkiks vitosen, kun lähetät tekstiviestin LAHJOITA numeroon 16499. Tai hei jos jätät sen uuen pannan ostamatta nii suurempiiki summii voi lähettää!

Mut herätettiin mainostaan kesken unien. Mieti! Mut hyvän asian puolesta, mä uhrauduin! Meil ei kuulema ollu sitä oikeeta punasta nenäpäivän nenää, mut tiiättekö tuo pallo ajaa melkee saman asian. Ainaski se on punanen. Ja pyöree. Ai eikö? Ajatus on tärkein.

Aini, jos haluut lukee vaiks enemmän asiasta, nii käy kattoos kampanjan viralliset sivut.

Me pistettii lahjotusta menemään, laitathan sääkin?

Pilkullinen kiittää ja kuittaa ja painuu takas pehkuihin!

ps. Nenäkoirat ryhmä on top10 lahjottajien joukossa! Kui siistii!

Pentupostaus. Haastepostaus. Kissoja koirablogissa!!

Tylsyyttäni vastailin taas yhteen Liebster Awards haasteeseen, joka tällä kertaa tipahti Sannilta. Kiitokset haasteesta, näihin on ihan hauska vastailla :) Enpäs taaskaan haasta ketään, koska olen tylsä.

Kuvituksena lähinnä ystäväni ylisöpön kissanpentukaksikon kuvia. Koska voin. Ja koska pentusöpöysyliannostus.

Paras asia päivän aikana, mitä koirasi tekee?

Paras asia. Hmm. On olemassa? :D Mitä tähän voi oikein vastata.

Onko teillä säännöllinen rytmi ulkoilussa ja ruokailussa?

Ei ole. Varsinkaan nyt opiskelija-statuksella opintojen loppuvaiheessa. Noh, saa se ruuan suht säännöllisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Mutta enpä voisi puhua säännöllisyydestä muuten. Välillä pitkä lenkki tehdään päivän ensimmäisenä lenkkinä, välillä päivän viimeisenä jne.

Onko jokin koiraharrastus, jota et vain ymmärrä?
Ei varsinaisesti. Tähän varmaan kuuluisi vastata että näyttelyt, mutta kyllä minä toisaalta ymmärrän niitä, jotka niitä haluavat kiertää. Jenkkilästä varmasti löytyisi joku idioottimainen koiraharrastus, mutta parempi kuin ei ota selvää.

Nyt kun on syksy ja pimeää iltaisin sekä aamuisin, käytättekö heijastimia?

Kylkyl, tottakai! Molemmilla.

Miten koiranne käyttäytyy lenkillä ohittaessa ihmisen tai koiran?

Ihmiset ei ole olleet koskaan mikään ongelma. Jalilla ei ole ollut koskaan sitä "ihanaaa, ihmisiä!" vaihetta, sen kanssa on ollut aina helppo liikkua ihmisten ilmoilla. Sen sijaan koirat aiheuttavat tämän hepuloinnin, enemmän tai vähemmän. Pääasiassa nykyään ohitetaan ihan siivosti, mutta välillä joutuu purkaa painetta joko vetämällä tai kiskasemalla kohdilla, joissain tapauksissa rähisten, toista päin. Isot ja/tai provosoivat koirat on pahimpia. Välillä tuntuu, että taantuu aina maalla olo jaksojen jälkeen kun ei näe lenkeillä ketään ja on taas kaupungissa ihan "koira, toinen koira, en oo koskaan nähny toista koiraa, iiiiiiiih"...

Nami- vai lelupalkka? Miksi?

Molempi parempi. THE pallo on ehdottomasti ykkösjuttu, mutta nami toimii ihan yhtä hyvin. Molemmilla on paikkansa ja molempia tarvitaan. Lelulla on helpompi saada liikkeisiin vauhtia ja virettä, namilla tarkkuutta ja tekniikkaa. Haluaisin palkata enemmän vetojutuilla ja muutenkin kuin pelkkää palloa heittämällä, mutta meillä on tällä hetkellä taas vaihteeksi lukko nimeltä "hyi tuo hakkaa mua, en varmasti uskalla vetää sun kanssa". Pehmeä koira ja yksi vahinkoheilautus päin koiraa, huoh.

Miten koirasi matkustaa autossa?
Kuormaliinoilla autoon kiinnitetyssä metallihäkissä. Parempi kuin ei mitään.

Paljonko pidät koiraasi vapaana ulkona? Karkaako helposti?

Mahdollisimman paljon. Riista ja toiset koirat tuottavat välillä harmaita hiuksia, mutta muuten pysyy hyvin hollilla. Pystyn yleensä ennakoimaan tilanteet hyvin ja karkailut on ihan yhden käden sormilla laskettavissa.

Minkälaisia tavoitteita on koirasi kanssa?

Vastasinkin tähän jo yhdessä haasteessa: "Meidän tavoitteena on toimiva yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa." Tällä kysymyksellä haetaan varmasti "nousta agilityssä kolmosiin, tokossa valioksi jajaja" tyyppisiä vastauksia, mutta meillä ei ihan oikeasti ole tällä hetkellä moisia tavoitteita. Tuo minun aiempi vastaus koostaa meidän tavoitteet tällä hetkellä erinomaisesti.

Minkä asian muuttaisit koirassasi?

Tähänkin olen vastannut. "Hmmm. On ja ei. Se on just hyvä tollasena, mutta toisaalta ois kiva kun se ois toisenlainen. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi sitten kuitenkaan muuttaisin. Jos siinä ois vähemmän sitä tai enemmän tätä niin se ei ois- Jali. Tyhjentävä vastaus, eikö :P" Toisaalta olen näemmä tähän vastannut myös näin: "Lisää rohkeutta/toimintakykyä. Pidättyneisyys on minusta ihan ok (ei haittaa vaikkei koira ole maailmaa rakastava), mutta se pieni epävarmuus voisi hävitä. Hermorakenteessakin olisi parantamisen varaa."

Mieleenpainuvin muisto?

Äkkiä heitettynä meidän ensimmäiset tokokisat. Ja kun ensimmäistä kertaa tapasin Jalin ja kuinka se varovaisesti haisteli ulkona kättä selän takaa, mutta sisällä oli heti änkeämässä syliin istumaan.

Haastetta ja syyskuvia

Olen ovela. Mulla on vastaamatta vielä yhteen Liebster Awards haasteeseen JA julkaisematta kuvia tästä syksyn ajalta. Joten teenpä siis postauksen, jossa vastaan näihin kysymyksiin JA julkaisen osan kuvista. Kylläpäs olen fiksu. Kaikki kuvat on samalta lenkiltä syyskuussa. Pojat pääsivät pitkästä aikaa vähän keskenään juoksentelemaan.

Haasteesta kiitos Army of Two :)

1. Mikä on parasta koiran omistamisessa?Se että joka päivä on kotona joku jolle sä oot tärkeä ja joka kiskoo sut lenkeille. Joka tarjoaa sulle myös haastetta niin paljon kuin haluaa haastetta itselleen asettaa (ja joskus vähän enemmänkin). Ja miksi koira eikä vaikka kissa niin yksinkertaisesti koska koira on seurallisempi ja koiralle omistaja merkitsee pääsääntöisesti kissaa enemmän. Niin ja tietty harrastusmahdollisuudet koiran kanssa.

2. Mitkä ovat koirasi parhaat ja huonommat puolet?
Mikähän siinä on, että huonoimmat puolet tulee ensimmäisenä mieleen. Jali on aavistuksen liian pidättyväinen/arka. Se on myös välillä kovinkin pehmeä ja muistaa ikävät asiat pitkään. Semmoinen tietty jääräpäisyys osaa myös välillä ärsyttää, sellainen tietynlainen "joojooo kyllä mää tiiän"-asenne.

Parhaita puolia. Ahneus. Kaikki kelpaa. Helppo motivoida, toimii pallo ja ruoka. Kun innostuu, niin innostuu täysillä. Rauhallisuus, ei ole (yleensä...) tuulispäänä siellä täällä ja tuolla. Huonoista puolistaan huolimatta melko helppo kaveri, jonka voi viedä melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen ilman totaali flippausta. Vaikka jännittää niin asioista selvitään eikä mennä täysin lukkoon.

3. Jos nyt olisit ottamassa ensimmäistä koiraasi, päätyisitkö samaan rotuun? Miksi?Eli jos olettaisi, että elämäntilanne on tämä, mutta minulla ei olisi tätä koirakokemusta ja -tietoa mitä on koiran myötä kertynyt? Luultavasti kyllä. Ehkä miettisin hitusen tarkemmin koiran säänkestävyyttä eli turkki voisi olla se mitä saattaisin koiralta tässä tilanteessa kaivata ehkä enemmän.

4. Kuinka paljon ulkoilet koirasi kanssa päivittäin?Vaihtelee tosi paljon. Riippuu vähän mitä on päiväohjelmassa muuten. Treenipäivinä voi jäädä vain aamu- ja iltalenkkiin (15min-30min) ja lämmittely- ja jäähkälenkkeihin (~1h) treenin ohessa. Saatetaan tehdä päivälenkkinä ~1h-2h kierroksia, mutta joinain päivinä saattaa se päivälenkkikin jäädä ~30min. Joskus on lusmupäiviä kun ei vain jaksa tai kerkeä tai ulkona on niin kammottava ilma, ettei vain viitsi. Silloin yleensä puuhaillaan jotain aktivointitreeniä sitten sisällä ehkä vähän enemmän. Koira kyllä kestää nämä lusmupäivät hyvin.

5. Mitkä ovat olleet suurimmat haasteesi koirasi kanssa? 
Häiriöt ja hallinta. Mä vaan en oo aina niin kiva kuin muut koirat enkä mikään luontainen auktoriteetti. Muutenkin yhteisen sävelen löytäminen harrastuksissa on ollut välillä vaikeaa.

Ei harmita yhtään rajaus ei

6. Mikä on ollut suurin saavutuksesi koirasi kanssa?Se kun olen uskaltautunut tuon kanssa kisoihin ja selvinnyt hyvällä fiiliksellä hengissä. Kaikki kisat missä meidät on kantanut kisan läpi se me-henki. Kaikki treenit missä ympärillä on häiriötä ja siitä huolimatta koira (ja minä) toimii vapaanakin ihan superisti. Varmaankin ihan arkipäivää perus harrastuskoirille, mutta meille iso juttu.

7. Oliko sinulla kokemusta kyseisestä rodusta, ennen kuin otit koirasi? Meidän naapurissa oli dalmatiankoira narttu ja minulla sitten myöhemmin tämän nartun seropipentu. Ihana hymyileväinen tyttö, joka aina silloin tällöin kävi meidän pihalla meitä tervehtimässä ja sai onnellisuushepuleita :D

8. Millaiselle ihmiselle suosittelisit koirasi rotua? Aktiiviselle, monipuolista seurakoiraa etsivälle. Dalmatiankoira on seurakoira kyllä, mutta ei missään nimessä perinteinen sohvafifi vaan vaatii myös tekemistä. Jonkun verran varsinkin nuoria uroksia etsii uusia koteja, mikä on harmi. Dalmatialaista miettivän on ymmärrettävä, että nämä osaavat olla hyvinkin aktiivisia, vilkkaita, iloisia häsliä, jotka osaavat myös koetella kärsivällisyyttä. Tai sitten eivät ole. Pitää olla valmis näkemään vaivaa koiran koulutuksen eteen, dalmatiankoira on iso ja vahva koira, jolta löytyy sitä omaa tahtoakin eikä ole aina mikään automaattisesti ajatuksella toimiva paimen. Kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella pärjää pitkälle. Myös ihmiselle, joka etsii monipuolista harrastuskoiraa, haluaa haastaa itsensä, mutta jolle tärkeintä ei ole menestys ja valtava palkintokaappi.

9. Onko koirassasi jotain mitä haluaisit siinä muuttaa? Hmmm. On ja ei. Se on just hyvä tollasena, mutta toisaalta ois kiva kun se ois toisenlainen. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi sitten kuitenkaan muuttaisin. Jos siinä ois vähemmän sitä tai enemmän tätä niin se ei ois- Jali. Tyhjentävä vastaus, eikö :P

10. Mitä koirasi syö? Jalmar on tällä hetkellä raakaruualla/kotiruualla. Lyhyesti brotskua tai kalkkunaa, kananmunaa, rasvaa ja lisät.

11. Onko koirallasi ollut terveydellisiä ongelmia? Mitä? Jalilla on ollut rodulle tyypillisiä uraattikiviongelmia. Ne ollaan kuitenkin toivottavasti saatu ruokavaliolla kuriin! Muuten ei mitään suurempaa. Hotspottia ollut joku kesä ja nuo aukeavat korvanpäät sotkevat turhan usein seiniä ja vaivaavat (omistajaa lähinnä) erityisesti talvisin.

Kivoja kysymyksiä! Jos olette säästynyt haasteelta tai muuten haluatte vastailla uusiin kysymyksiin niin voisin haastaa kaikki halukkaat vastaamaan näihin samoihin kysymyksiin :)

Kappas, Liebster Award

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Ensimmäiset kysymykset saatiin TemppuTaiturit blogista. 

1. Kuinka helposti voisit luopua koiranomistajuudesta?

Kun Piki kuoli, elelin yli vuoden koiratta. Siinähän se meni, mutta kyllä koko ajan tuntui, että jotain puuttuu. En yhtäkkiseltään keksi tällä hetkellä syytä mikä saisi luopumaan koirasta. Koiratta eläminen edellisen menehtyessä onnistuu jonkun aikaa, mutta ettäkö joutuisin luopumaan koirasta?
2. Mitä mieltä olet sekarotuisten pennuttamisesta?

Suunnitellut pentueet, joissa vanhemmat(/suku) on tutkittu terveeksi ja yhdistelmää oikeasti mietitty on minusta ihan ok. Jos taustalla on muutakin ajatusta kuin "nokun tämä on niin söpö ja nätti ja täl on nii kiva luonne ja haluisin tän pennun itelle". Jos yhdistelmässä oikeasti mietitään sitä terveyttä ja luonnetta ja pennuttamisella on joku tavoite niin ok. Sekarotuisten kasvattaminen on siis mielestäni ihan fine kunhan ajatus kulkee mukana. Tykkään ajatuksesta että "jalostusmateriaalia" on tällöin enemmän kuin yhden rodun sisällä olisi.
3. Mikä on koirasi / koiriesi ulkonäössä mielestäsi kauneinta? Entä ruminta?

Tykkään kovasti Jalin pilkutuksesta ja ilmeestä. Silloin kun rotua pyörittelin mielessä, ihastuin juuri runsaammalla pilkutuksella oleviin dalmatiankoiriin. Ruminta ehkä tuo ylimääräinen kaulanahka.
4. Onko koirallasi / koirillasi allergioita? Mitä oireita niistä tulee?

Ei todistetusti, mutta päänahka punoittaa usein kesäisin, mikä on saanut epäilemään jonkin sortin allergiaa? Ei kuitenkaan vaivaa koiraa mitenkään.
5. Mitkä ovat koirasi parhaat luonteenpiirteet?

Yleinen rauhallisuus. Se on niin kivan vaivaton kotona. Se että siitä kuitenkin löytyy sitä draivia myös harrastamiseen. Ahneus. Mammanpoikamaisuus.
6. Kuinka paljon olisit valmis maksamaan sekarotuisesta koirasta, jos sellaisen haluaisit?

Hmmm. Jos yhdistelmä on oikeasti mietitty, eikä kyse ole siis vahinkopentueesta, voisin ehkä sen Kennelliiton suositteleman 200e maksaa. Mutta siihen haluaisin tosiaan jo vähän vastinetta rahoille eli tutkitut vanhemmat ja mietitty yhdistelmä. Vahinkopennusta en maksaisi noin suuria summia, ehkä 50e vois olla maksimi.
7. Mitä mieltä olet turkkirotujen karvojen ajelemisesta helteellä?

Ei kokemusta turkkirodusta, mutta go for it jos se koiraa helpottaa.
8. Mikä koirasi teko / ominaisuus saa sinut aina hyvälle tuulelle?

Se kun se treeneissä tai muuten kun elämä on ihanaa aloittaa maassa kierimisen samalla öristen omiaan. Tai kun se istuu aina syliin jos erehdyt menemään itse maahan istumaan (mamman pieni sylikoira).
9. Onko koirallasi käytösongelmia? Mitä?

Nojuu. Meillä on vielä välillä ongelmia ohitusten kanssa ja sen lisäksi vapaanaoloissa riista ja joskus toiset koirat tuottavat ongelmia... Ahnepossu hyppii myös tiskipöydälle ruuan toivossa kun jää yksin.
10. Jos koirasi ymmärtäisi yhden sanomasi lauseen, mitä sanoisit sille?
Kerro sitten kun on aika päästää pois.
11. Laita yhteiskuva sinusta ja laumastasi.

Selasin kerran vanhoja kuvia ja tää tuli vastaan :D

Toinen haaste putkahti Elliltä.

1. Jos joutuisit täysin vaihtamaan koirarotua, mikä koira sinulle tulisi seuraavaksi?

Hmm. Joku pieni/keskikokoinen monitoimisesse. Tai keskikokoinen/iso pk-koira... Sopusuhtainen rakenne, terve, lyhyt karva, ei mikään pallosalama, mutta kuitenkin löytyisi sitä potkua. En ole vielä keksinyt mikä tämä olisi kun en aktiivisesti ole miettinytkään. Mutta heitetään nyt lonkalta vaikka että pinseri.
2. Mitä kriteereitä asetit koiralle, kun aloit pentua etsimään?

Krhm, etsin koiraa, en varsinaisesti pentua. Tein varmaan juuri niin kuin ei pitäisi eli selailin apulaa ja eri rotuja ja odotin, että "se oikea" tulee vastaan. En etsinyt aktiivisesti "pakkosaadahetinyt"-mentaliteetilla vaan kunhan vilkuilin jos joku kolahtaisi. Jali tulikin sitten aika yllättäin, nopealla aikataululla... Rotukaan ei ollut varsinaisesti lukkoon lyöty vaan pidin silmät avoinna. Hain sitä "tuo se on" tunnetta. Ilmoitus Jalista sattui silmään, dalmatiankoira uros, joka on jo ohittanut pahimman pentuiän, mutta on silti vielä nuori ja elelee kasvattajalla. Ja kun kasvattaja sattui asumaan vielä samalla paikkakunnalla niin jostain syystä se vaan sai lähettämään sähköpostia. Olin itse asiassa törmännyt joskus Pikinkin aikaan kyseiseen kenneliin ja miettinyt, että ehkä kun/jos Jyväskylään lähden opiskelemaan ja jos dalmatiankoiraa mietin.

Yleisemmin etsin siis keskikokoista/suurta koiraa, mieluusti urosta, joka jaksaisi monenlaisessa menossa mukana. Jonka kanssa voisi heittää pitkiä metsälenkkejä ja jota voisi pitää helposti vapaana. Monipuolista, jonka kanssa voisi kokeilla kaikennäköistä. Koiran näköistä koiraa, terveellä, liioittelemattomalla rakenteella. Kokemusta jääräpäisemmistä tapauksista, joten mikään paimenkoira ei tuntunut omalta. Ei minulla ollut mitään tietoa koiranetin käytöstä, terveystuloksista, harrastustuloksista, suvuista sun muista.

3. Muuttaisitko koirassasi jotakin?

Lisää rohkeutta/toimintakykyä. Pidättyneisyys on minusta ihan ok (ei haittaa vaikkei koira ole maailmaa rakastava), mutta se pieni epävarmuus voisi hävitä. Hermorakenteessakin olisi parantamisen varaa.
4. Onko koirasi ollut hankala kouluttaa?

On. Johtuen kyllä ihan kokemattomasta kouluttajastakin. Näin jälkikäteen, en ehkä sanoisi, että Jali on ollut erityisen hankala kouluttaa, tein vain itse kaikenlaisia virheitä enkä osannut puuttua koiran käytökseen oikein tai korostaa oikeita asioita. Noh, on sen kanssa saanut kyllä töitäkin tehdä.
5. Millaisia tavoitteita teillä koirasi kanssa on?

Meidän tavoitteena on toimiva yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa.
6. Koirasi lempi herkku?

Kaikki käy!
7. Mitä täysin uutta harrastusta voisit kokeilla koirasi kanssa?

MEJÄ on alkanu kiinnostamaan ihan hirveästi ja se menee testiin. Jos ei vielä tälle kesälle/syksylle niin josko ensi vuonna.
8. Millaiset blogit päätyvät sinun lukulistallesi?

Hyvät kuvat, hyvää ja monipuolista tekstiä. Harrastuspohdinnat ehdotonta plussaa. Minua ärsyttää joissain blogeissa "lukijoiden nuoleskelu" ja jonkun sortin tekopirteys. Rehellisyys on kiva juttu, ettei kaikki ole aina sitä ruusuilla tanssimista ja ihqudaaihanaa. Koirablogien lisäksi luen myös muunlaisia blogeja.
9. Miksi aloitit blogin kirjoittamisen?

Alunperin kai päiväkirjana. Tympäännyin kun tuntui, etten muista Pikin pentuajoista yhtään mitään ja halusin jotain pysyvää muistoa. Nykyään kirjoitan myös selkiyttämään omia ajatuksiani, esim treenipostauksia kirjoitellessa tulee jäsenneltyä paremmin menneitä treenejä.

Yksi syy on myös dalmatiankoira-blogien harvinaisuus, etsin aikoinaan internetin ihmeellisestä maailmasta tietoa rodusta ja harmittelin, ettei sitä tuntunut löytyvän. Varsinkaan siis sitä arkikokemusta ja eloa dalmatialaisen kanssa. Toivon siis, että joku rotua pohtiva saa meidän blogista irti myös vähän sitä, minkälaista elämä ja harrastaminen dalmatiankoiran kanssa voi olla.
10. Haluaisitko kasvattajaksi? Jos kyllä, miksi. Jos et niin miksi?

En tiedä, ehkä? Toisaalta en usko, että pystyisin tekemään niitä päätöksiä mitä kasvattajien joutuu tehdä. Mistä tietää tehneensä oikeat valinnat? Mitkä (terveys/luonne)seikat ovat niin merkittäviä, ettei koiraa (sukua) voi käyttää jalostukseen? Toisaalta kiinnostaisi, mutta ehkä se vastuu olisi liian suuri tai ottaisin sen liian suurena. Pyrkisin täydellisyyteen vaikkei se ole käytännössä mahdollista.
11. Rotupi vs. seropi?

Tällä hetkellä rotupi. Tiedän mitä saan (ne todennäköisyydet) ja kun harrastukset kiinnostavat (esim se pk tulevaisuudessa) niin rotukoira sen olla pitää. Mitään ei ole sekarotuisia kyllä vastaankaan ja voisin hyvin kuvitella myös moisen joskus vielä omistavani.

En taida haastaa ketään kun tämä on jo niin monet blogit jo pyörinyt :)

Roskahaaste heitetty!

Hei kuulkaas, heitän teille eteenpäin pienen haasteen.

Osallistukaa facebookissa pyörivään Koiraihmisten roskahaasteeseen! Haaste alkaa virallisesti huhtikuussa eli huomenna. Riittää kun nappaat lenkille mukaan ylimääräisen muovipussin, jonne keräät lenkin varrella näkyvät roskat. Jos haluat, nappaa kuva koirastasi roskien kanssa ja lisää se facebookin haasteryhmään. Mikään ei edellytä ryhmään liittymistä eli osallistu toki haasteeseen vaikket olisi edes facebookissa!

Helppoa, eikö?

Mekin osallistutaan!

Ja ihmiset ne jaksaa valittaa joka ikinen kevät koirankakasta? 

Pentuvaroitus!

Sanni heitti meille haasteen.

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Ja sehän tuli jollainlailla oikeaan saumaan, koska Jali sai hetki sitten pikkuveljen:

Tarkkasilmäiset huomaavat kuvassa
myös Jalin

Ei, en ole hommannut pentua. Se on siskon welsh corgi cardigan penne Frodo, jonka lapsenvahtina oltiin Jalin kanssa pari päivää. Jali ei vielä oikein pennulle lämmennyt, oli vissiin liian äänekäs ja liikaa teräviä hampaita. Eiköhän noista kuitenkin leikkikaverit tule kun pentu vähän kasvaa (ja viisastuu). Ei tullut pentukuumetta, pikemminkin muistin taas miksen pentuajasta tykkää. Jali tuntui niin vanhalta ja viisaalta kun tuohon piraijaan vertasi! Mutta onhan se kyllä syötävän söpö!

Mutta asiaan. Jalin pikkupentuajoistahan mulla ei oo juurikaan tietoa, joten tämä rajoittuu nyt Jalin pentuaikaan kasvattajalta minulle saapumisen jälkeen eli noin 5kk ikäisenä. 

Ensimmäinen tapaaminen Jalin kanssa kuvaa Jalia itse asiassa melko hyvin. Koira, joka ulkona ei antanut rapsuttaa itseään, mutta kun käveltiin sisälle tuli haistelemaan takaapäin kättä ja sisälle päästyään parkkeerasi jalkojen päälle rapsutettavaksi ja jäi siihen. Semmoinen on Jali. Pikku-Jali, joka jäi mutisematta mulle, vaikka kasvattajat lähtivätkin pois eikä itkenyt perään. Ilmeisesti totesi vaan, että tässä mä nyt olen ja tänne mä nyt jään.

Jali, joka otti lemppareikseen kaikki ihmiset, jotka lähipäivien aikana tapasi mm. pitkänhuiskean velipoikani, jonka olisi voinut olettaa pelottavan pientä dallupoikaa. Pikku-Jali, joka tunnistaa ensimmäisen tapaamisen jälkeen kaverini jo kaukaa ja antaa aina samanlaiset peppuheilutukset joka tapaamisella.

Pentuaikana selätettiin jonkun verran mörköjä. Muistan, miten nuo metalliportaat oli ylitsepääsemättömän kammottavat ja sai pienen dallupojan parkkeeraamaan portaiden yläpäähän asenteella minähän en näitä alas tule!

Vieraat ihmiset vähän välillä jänskätti ja mm. mätsäreissä koitettiinkin käydä käpälöitävänä mahdollisuuksien mukaan. Uusissa paikoissa oli aina vähän hämillään, mutta kaikesta selvittiin. Toisaalta olen kirjoittanut Jalin pentuaikana blogiin näin: "Ihmiset on kivoja, varsinki jos ne jää rapsutteleen. Vieraiden ihmisten kenkien/jalkojen päälle on jostain syystä hirmu kiva parkkeerata istumaan. Saattaa riekkua ja kutsua leikkiin ihan ventovieraita ohikulkijoitakin." Jalissa on edelleenkin nämä kaksi puolta; toinen joka innoissaan on menossa tutustumaan uusiin ihmisiin ja se toinen, joka väistää kosketusta. Utelias, mutta pidättyväinen. Minä saan kyllä tulla tutustumaan sinuun, mutta älä koske minuun ilman lupaani. Ehkei pienenä päässyt tutustumaan tarpeeksi erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin? Paras sosiaalistumiskausihan oli jo auttamatta ohi pojan minulle saapuessa.

Vähän jänskättää, mutta kyllä me selvitään!

Toinen jänskätys oli linja-auto ja siitä lähtevät kummalliset äänet. Niinkuin muissakin jännityksissä, ongelma oli niin kauan kunnes asia todettiin vaarattomaksi. Nykyään metalliportaat ei tuota mitään ongelmaa ja Jali matkustaa julkisilla hyvinkin mielellään. 

Jalin pentuaika oli oikeastaan mulle tosi helppo. Muutamat pissat muistan siivonneeni, mutta tuossa iässä Jali oli jo oikeastaan lähes sisäsiisti. Se oli hyvin kiltti ja sisällä hyvin rauhallinen. Yksinjäämisessä suurin ongelma oli tiskipöydälle hyppiminen ja pieni askarteluinto silloin tällöin. Mitään kallista se ei koskaan tuhonnut, kallein taisi olla siskon uudet nahkakengät, joiden kanta maistui pilkulle erinomaisen hyvin. Jalia uskalsi hyvinkin pitää vapaana ja luoksetulo oli melko varmaa. Ja olihan tuossa jo pienenä semmoista tietynlaista kontaktinhakua, vaikken sitä osannut siinä määrin vahvistaa ja hyödyntää kuin olisi kannattanut. Se oli supernopea oppimaan, mutta kovin häiriöherkkä eikä oikein jaksanut keskittyä enkä aina oikein osannut sitä motivoidakaan.

Toiset koirat on ollut Jalista alusta asti ihan pop. Miten me (edelleenkin) ollaan taisteltu tarviiko niitä muita koiria mennä tervehtimään. Toisaalta onneksi tämä (edelleenkin) tulee kaikkien kanssa pääsääntöisesti tosi hyvin juttuun.

Pääsin pentuaikana oikeasti tosi helpolla kun se pahin vaihe oli tuohon ikään mennessä varmasti jo ohitettu. Ei haittaa yhtään!

Laitetaas muutama kuva myös Pikin pentuajoilta kun Pikkelssistä löytyy jopa jokunen pikkupentukuvakin:

Pikikin oli ehkä maailman helpoin pentu. Mun muistikuvien mukaan se oppi sisäsiistiksi tosi nopeaa. Maalla se sisäsiistiksi opettaminen oli kyllä hyvin helppoa. Se oli tosi rohkea pentu, eikä sen maailmaa järkyttänyt mikään. Se oli ahne, nopea oppimaan, sosiaalinen, mutta kuitenkin "yhden ihmisen koira". Aika on ehkä kullannut jo muistot, mutta en muistais, että se ois koskaan tuhonnutkaan mitään? Piki oli Jalin tapaan myös perusluonteeltaan hyvin kiltti ja rauhallinen.

Minä jatkan pilkkuteemalla ja haastan haasteeseen mukaan blogit
Pilkkupojat
Täplien viemää
Idioottilasten matkassa