12 marraskuuta 2017

Sukulaisia

Pikainen päivitys. Törmättiin ihan sattumalta Waldon sukulaisiin täällä Kauhavalla. En ole Kauhavalla muihin pilkullisiin ennen törmännyt, olin laittanut facekirppikselle myyntikuvaa jossa koira näkyi taustalla ja sain sitten lenkkikutsun kun Täplän omistaja oli pilkullisen kuvasta bongannut! Ja vallan hauskastihan tosiaan selvisi, että Täplä on Waldon serkku, Täplän emä on Waldon emän sisko. Pieni maailma ja sillee. Kovasti samanoloisia olivat serkukset, monesti kattelin Täplää kauempaa Waldoksi.

Kuvat on jo parin kuukauden takaa syyskuulta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalilla oli superkivaa, se niin rakastaa dalluseuraa ja tyypeillä osui leikit hyvin yksiin (lue: Jali juoksutti, Täplä jahtasi). Waltsu se yritti pysyä isojen mukana tai hengasi muuten vaan (tai yritti hyppiä selkään, apua!). Jali yllättäin rakastui myös Täplän omistajan "pikkuihmiseen", joka leikitti Jalia kepillä. Loppuajasta se ei malttanut muiden kanssa edes leikkiä kun keppileikit oli niin paljon kivempia. Hassu Jali, teki hyvää saada positiivista pikkulapsikokemusta ja niin sievästi se keppiä tavoitteli.

2 kommenttia:

  1. Moikka!

    Oma pilkku ollut haaveissa jo useamman vuoden mutta nyt toisen koiran ollessa pikku hiljaa sopivan ikäinen on pennun hankinta tullut ajankohtaiseksi.

    Muutamia kysymyksiä oon pyöritelly mielessäni jo pidempään ni jos ehdit vastata olisin todella kiitollinen.

    Minkälainen on Jalin ja Waldon toiston kestävyys esim. Tokossa?

    Pysyykö vapaana ollessaan lähellä?

    Dallut on kuulemma ahneita, mutta onko helppo motivoida tekemään töitä? Miellyttämisen halua ei vissiin hirveästi ole?

    Paljonko lenkkeilette päivittäin?

    Paljon rapsutuksia Jalille ja Waldolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Tästä voisi joskus rustailla vaikka oman postauksenkin, mutta vastailempa pikaisesti :)

      Mun mielestä molemmat kestää toistoja ihan sen tarvittavan määrän. Tykkään muutenkin pitää treenit tehokkaina enkä jankata liikaa toistoja. Niin kauan kun Jali tietää mitä siltä pyydetään ja se saa tarvitsemansa palkan niin se kyllä yrittää ja jaksaa toistoja. Ei myöskään lannistu jos tekee virheen eikä heti saakaan palkkaa. Pennusta nyt vaikeampi vielä sanoa.

      Jali pysyy yleensä näköetäisyydellä kyllä, mutta ei ole mikään paimenmainen perskärpänen. Olen koittanut vahvistella pennusta asti että käy aina ilmottamasta itsestään ja pitää huolen missä kuljen ja toimii ihan mukavasti. Opetuskysymyskin varmasti, mua ei haittaa vaikkei se koira liiku siinä ihan metrin päässä. Pentu ei vielä juurikaan irtoa vaikka välillä yrittääkin Jalin perässä juostakin.

      Ahneita ovat kyllä ja saalisviettiäkin yleensä löytyy eli lelupalkkauskin toimii. Jali toimii ruualla ja pallolla (pallo paras palkka), pentu tuntuu olevan ainakin vielä enemmän ruuan perään. Palkka, palkkaustapa ja suhde kun on kunnossa niin motivoinnissa ei ihan hirveitä ongelmia. Pohjat kuntoon eli se että se koira haluaa sun kans tehdä hommia ja on susta kiinnostunut auttaa paljon. Mitä olen dalluja treeneissä nähnyt niin kaikki on olleet ihan helposti palkattavissa ja innokkaana suorittamaan tehtävää. Miellyttämishalusta en oikein tiedä, kai tuo vanhempikin pääsääntösesti töitä tekee palkalle, mutta en oo nähny siinä ongelmaa. Kestää myös pidempiä pätkiä palkatta. Mulla ei oikein oo mihin verrata niin ei osaa kaivatakaan muuta :D

      Kannattaa kurkata täältä blogista tai youtube-kanavalta meidän treenivideoita niin näet vähän millaista on treenata dalmiksen kanssa :)

      Pyritään lenkkeilemään noin tunnin pitkälenkki päivässä plus pissatukset aamulla ja illalla. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Mahdollisimman paljon vapaana.

      Pilkulliset kiittää rapsutuksista ja toivoo että rotuvalinta selkeytyy :) On nää omia persooniaan ja huipputyyppejä! Saa kysyä jos jäi vielä joku kaivelemaan, kerron mielelläni.

      Poista

Kiitos kommentistasi!