(Kuvituksena satunnaisia julkaisemattomia lenkkikuvia. Kilometripostaus sisältää pohdintaa Jalin ja Waldon eroista treenatessa ja hieman liikkeiden tämän hetkistä tilannetta.)
Uuden koiran kanssa treenaaminen on jännää. Varsinkin kun Waldo on jotenkin erilainen treenata kuin Jali. Jali on ylipäätään (ainakin vielä) ehkä aavistuksen vilkkaampi, se tekee ja yrittää suuremmalla intensiteetillä. Jalikaan ei ole mikään bortsu, mutta se on kuitenkin jotenkin "hektisempi" kuin pentu ja enemmän sellainen häslääjä. Tekee voimakkaammin. Tiedän millä Jalin vireen saa treenatessa nostettua ja vireen nousu näkyy tietynlaisena epätarkkuutena ja yliyrittämisellä.
Waldo taas. Se on ahne ja se tavoittelee palkkaa aktiivisesti, mutta on jotenkin, hmmmm, mietteliäämpi? En osaa kuvailla, mutta Wallu ei häslää, Wallu ajattelee. Pieni professori. Waldo ei tarvitse
käsimerkkejä kunhan vaan toiminto on ensin saatu jollainlailla aikaiseksi, se oppii hämmentävän nopeaa mitä halutaan ja alkaa sitä tarjoamaan. Tokokurssilla treenattiin liikkeestä seisomista, ohjaaja tuli katsomaan meidän tekemistä ja totesi että te ootte tainnu treenata tätä ennenki? Ei oltu, siinä tehtiin ehkä kolmatta toistoa ikinä. Waldo vaan päättelee niin herkästi mitä nyt treenataan ja alkaa sitä tarjota.
Wallu kuuntelee ja
yleistää käskyt paremmin kuin Jali. Esim maahanmeno oli alkujaan hankala, eikä pentu tarjonnut sitä millään. Sain käytöksen aikaan "ryömi jalan alta" tekniikalla ja parin toiston jälkeen se alkoi sitä tarjota ilman mitään apuja. Testasin maahanmenoa jäävänä liikkeestä ja sinne se paukahti maahan ja kesti minulta pientä liikettä. Muistan että tätä tehtiin aikoinaan Jalin kanssa runsailla käsiavuilla, koska Jalin mielestä liikkeestä maahan meneminen on ihan eri asia kuin paikoiltaan.
Tuntuu että tietyt asiat tulee Waldon kanssa ihan itsestään, kuten esimerkiksi
paikallaolo. Wallu on jo nyt tehnyt häiriöpaikkiksia niin että heittelen nameja lähelle ja siinähän se pönöttää. Huvitti kun pojat odotti molemmat vierekkäin paikkiksessa ennen pihalle menoa ja heittelin häiriöksi nameja ja herra 6v nosteli kyynäriään kun pentu tyynenä odotti lupaa. Ei tuota ongelmaa pysyä paikoillaan vaikka vieressä toinen leikkisi tai tekisi luoksareita, tietty ajat ja etäisyydet nyt on vielä maltilliset, mutta pystyn hyvin jättää useamman metrin päähän. Luotan pennun paikallaoloon melkein enemmän kuin Jalin...
Waldo on taitava
luopumaan ja on jopa huvittavan "tosikko" välillä. Waldolle pystyy helposti opettaa ruutua namikupin avulla ilman pelkoa että se olisi koko ajan karkaamassa kupille. Toisin kuin Jali, jonka on edelleen hankala luopua THE pallosta ja joka jää ihan eri tavalla muutenkin kiinni etäpalkkaan. Waldo on tietyllä tavalla (ainakin vielä) kai tässä asiassa nöyrempi ja Jali röyhkeämpi. Ei se "nöyryys" estä kuitenkaan pöllimästä leivästä päällysiä tai pöydältä ruokaa :D Tuntuu, että Waldolla on parempi
impulssikontrolli ja itsehillintä minkä takia esim ne paikallaolot on tuntuneet helpommilta. Wallu ei tunnu kuitenkaan ollenkaan pehmeältä/ohjaajapehmeältä. Melkeenpä päinvastoin.
Veikkaan, että Waltsun kanssa
ongelmat saattaa tulla ennemmin vireen ja vauhdin kanssa ja tekniikka tulee helpommin. Luulen että pentu tulee kyllä vielä paljonkin muuttumaan kun ikää tulee lisää ja iso osa käytöksestä on varmaan vielä pentumaisuutta ja tietty erilainen oppimishistoriakin vaikuttaa. Jalillahan nyt on alla jo vaikka ja mitä yritystä ja erehdystä ja huonoa kouluttamista, jolta pennun kanssa toivottavasti ainakin samassa mittapuussa vältytään.
Waldo osaa jo
luoksetulon varsin kivasti jättöineen, yhdisti ihan itse lopun perusasennonkin luoksariin.
Seuraaminenkin on suht hyvällä mallilla, sain siihen hyvää vinkkiä viime treeneissä. Ollaan vähän juututtu askelsiirtymiin (supertaitava käyttämään myös takapäätä!), pidemmissä pätkissä alussa jätättää ja tuntuu jotenkin "vaisulta" niin olen yrittänyt palkata heti liikkeelle lähdöstä enkä oikein uskaltanut tehdä pidempää kun en halunnut että tekee huonolla asenteella. Saatiin vinkki kuitenkin tehdä pitkiä pätkiä ja palkata kun tulee oikealla paikalla ja kontaktiin, eikä yhtään hidastaa jos koira jätättää ja tämä alkoikin toimia tosi hyvin! Muutamalla toistolla oli meno jo alusta asti paljon reippaampaa kun tajusi mistä sen palkan saa! Waldon seuraamispaikka on tosi kiva, vaikkakin sen asento on mun makuun jotenkin "vaaniva". Toki kun Jaliin vertaan niin Jalihan nyt on toki mallia kirahvi ja seuraa tosi ryhdikkäästi, Waldo on paljon matalampi ja enemmän mallia virtahepo 😂 Waldo tuntuu niiiiiin pieneltä seuraamisessa kun Jaliin vertaa. Kun saadaan suoralla seuraaminen hyvälle mallille niin täytyy koittaa yhdistää käännökset seuraamiseen. En usko että on suuri ongelma.
Waldolla on jo kaikki
jäävät aluillaan, maahanmeno ehkä pisimmällä. Seuruuseen en ole niitä juurikaan yhdistellyt, tehty peruutellen ja "seuruussa". Erottelua vaatii, mutta jonkinlaista haisua on kyllä eikä ihan summassa arvo.
Kapulan pito on ehkä hankalin tässä vaiheessa, Waldo nostaa kyllä kapulan, mutten kestoa ole saanut. Kädestä ei suostu kuin "maistelemaan" kapulaa, ei tartu kunnolla. Jotenkin samankaltainen vaihe kuin Jalin kanssa 😅 Kyllä se sen vielä joskus tajuaa.
Estehyppyä tehty parissa treeneissä, ei ole vielä varma vaan saattaa kiertää, avuilla ok. Ei vaan ole tarpeeksi treeniä alla.
Kaukotkin kohtuu hyvällä mallilla, etäisyyttä pitäisi vaan saada ilman että tekniikka kärsii. Tehnyt jonkin verran myös seisomisia. Mitäs muuta siellä alossa onkaan? Liikkeiden puolesta en pitäisi mahdottomana vaikka tämän vuoden aikana liikkeet saataisiinkin koekuntoon, toki palkattomuus ja kesto ja sellaset on vielä mysteeri. Waldo vastaa kyllä Jalia paremmin sosiaaliseen palkkaan ja on tosiaan vähemmän häiriöherkkä. Jännää, katsotaan miten käy.
Jalin kanssa sitä samaa, rallya lähinnä. Sen
seuraaminen jännästi edelleen ihan hirveää, koska perusasento on hirveä, koska rallytoko ja laskeneet kriteerit. Mutta havahduin tosiaan että järjestäin on
perusasennon paikka muuttunut ihan hirveäksi, melkein joka toiston saa korjata. Perusasennon kriteeri on siis Jalille muuttunut ihan vääräksi, se on siis takaa vino ja väljä ja liian edessä. Sitä se jatkuva oikeasta taskusta palkkaaminen, lukuisat "koira eteen" liikkeet ja omat laskeneet kriteerit teettää. Pitää se tosiaan myöntää että aloitettava perusasennon kanssa tyyliin alusta ja korjattava se paikka jos haluaa seuraamisen kuntoon. Käynyt tosin mielessä että annanko olla, kun rallyyn se on "ihan ok", vaikkakin hankaloittaa kyllä joitain juttuja jos koira painaa ja edistää ja vinottaa.
Oikealla seuraaminen vahvistunut tosi kivasti.
Jalkojen välistä puolenvaihto vähän mysteeri, siitä saatiin tosiaan kymppi viimeksi kisoissa kun pysähtyi. Treenikaveri oli sitä mieltä että pysähtyy kun joutuu "koukata" päätään pystystä seuruuasennosta jalkojen väliin, ei aavistustakaan miten korjaan. Jos käskytän ennen kuin avaan jalat, alkaa tarjota takaa puolenvaihtoa. Joku ennakoiva merkki tähän kai pakko keksiä, en muuta keksi ja/tai vahvistettava erottelua. Pitäis koittaa löytää vaikka jonkun muun ison koiran rataa jossa ois puolenvaihto jalkojen välistä, jos sais vinkkejä.
Paljon kivempi treenata tän tyhjän taulun kans, omia virheitään on niin tympeä korjata 😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!