Pellolla pellolla

Kesäkausi tarkoittaa peltojälkikauden aloitusta! Waldo onkin käynyt ehkä keskimäärin 1-2 kertaa viikossa jäljellä. Tällä kaudella ongelmia tuottanut erityisesti pitkäksi valuvat kulmat ja sekoileva ohjaaja. Todennäköisesti osin itse aiheutettu ongelma, en pellosta näe missä kulma tarkalleen on ja olen puhelimen sovelluksen perusteella arponut. Näin en ole pystynyt kulmissa ohjata ja olen osin itsekin painostanut koiraa kulman yli. Hyvin se työstää itsensä lopulta takaisin, ei siinä mitään, mutta ylitetyt kulmat on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.

Käytiin Maria Arfmanin peltojälkiviikonlopussa hakemassa ajatuksia. Pellot olivat mullalla, mikä oli Waldolle uusi alusta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta +25 astetta ja kuivahkot pellot, joten sai olla tyytyväinen koiran työskentelyyn! Ensimmäinen jälki suoraa ja kulmia, namitin aika vahvasti kun en yhtään tiennyt mitä uudella pohjalla odottaa ja kun monella edeltävällä koiralla tuntui olevan ongelmia. Koulutusta edeltävällä jäljellä vähän hermostuin koiraan kun taas hukkasi kulman ja lähti työstämään sitä nokka ilmassa harhaillen ja tämä vähän näkyi koirassa. Pohja ei tuottanut juuri ongelmaa, mutta Wallu pysähteli tuijottelemaan mua ja meinasi käydä tervehtimässä muita jne. Oli siis vähän epävarma ja kyseli minulta varmistusta. Yksi kulma tutusti yli, mutta nyt näin missä kulma menee enkä päästänyt liian pitkälle. Koiran takajalat pitäisi jäädä jäljen päälle ja jos siitä etenee niin estetään/ohjataan. Muuten työsti kivasti ja siellä oli ihan hyviäkin kulmia! Maria tuumasi, että tarvitsee lisää itsevarmuutta ja aktiivisuutta ja lähdettiin sitä hakemaan maahan piilotetuilla purkeilla. Waldo kun ei pintaruuasta oikein välitä, syö kyllä, mutta se ei oo Wallulle "se juttu". Eli pintaruokaa voi hyvinkin vähentää (tarviiko ollenkaan?)  ja aktiivisuutta maahan haetaan piilotetuilla namipurkeilla.

Tehtiin tätä ekana päivänä ja seuraavana ja toimi tosi kivasti! Huomasin itsekin miten koira tuntui suuntaavan paremmin maata kohti ja purkeilla jäi innoissaan kaivamaan niitä esiin. (Kaivaminen on haluttua aktiivisuutta maata kohden!) Hiljalleen siirtää tämän purkkimotivaation esineisiin, jäi tosin vähän epäselväksi että miten tarkalleen. Teki tosi tarkkaa työtä varsinkin tää toisen päivän jälki vaikka nameja ei ollut juuri muualla paitsi purkeilla. Askeltyöskentelyn se siis todellakin osaa, nyt haetaan sinne vain vähän lisää sitä aktiivisuutta ja itsevarmuutta. Harmi kun omat lupapellot on rehupeltoja niin tuo esineiden kaivaminen ei oo niin helppo juttu mitä mullalla... Oon saanu tän purkkivinkin muistaakseni aiemminkin, mutta en oo kokeillu koska mulla ei oo sopivia purkkeja enkä tienny kuinka rehupellolla toteutan. Nyt kun oikeesti näki miten ne purkit vaikutti koiran työskentelyyn niin ehdottomasti treeneihin mukaan! Ihana pohja tuo multa, niin helppo ois työstää tekniikkajuttuja mullalla, esim niitä kulmia.

Pullelle ei toisena päivänä tehty toista jälkeä kun ei mitään järkeä kun oli niin hyvä, joten Jali pääsi tekemään ympyrän. Jalille mieluummin kuulema suoraa namitettuna. Pentujälkiä, mutta pidempiä. Sen peltojälkeily on vähän ollut luokkaa "jaksanko tätäkin sille lähteä tekemään". Se on muutaman hassun päässyt jäljestämään Waldon treenien yhteydessä, mutta oon kuitenki niin kilpailuhenkinen etten tiiä jaksanko sille lähteä alkeita opettamaan "turhaan" kun Jalin ikä saattaa alkaa hiljalleen tulla vastaan. Voishan sitä aktivointimielessä ja kun ei tartte tolle junnulle enää nii nameja kylvää nii kyllähän sitä nyt samalla yhen alkeisjäljenki tekis. Täytyy pohtia. Harmi kun en aiemmin lajista oo innostunu!

Wallun seuruukin on ottanut askeleen eteenpäin ja on aika kivan tuntusta. Oon ollu tosi laiska treenaamaan tottista vaikka ehdottomasti pitäis jos joskus tuolle mm BH:n haluaa tehä... Jali on treenannut rallyn käännöksiä ja ne alkaa olla jo siinä mallissa että tarjoilee niitä vähän turhankin usein. Eli ollaan siinä vaiheessa kun pitäisi erottelua alkaa tekemään kun haluaisi tehdä normaalitkin täyskäännökset puolenvaihtokäännöksinä. Sen asenne on ollu taas hyvä, sillä oli pieni evvk-kausi treenaamisen suhteen.

Pojat kävi joku aika sitten myös Jaana-Kaisan käsittelyssä. Jali oli hyvässä kunnossa ja ensimmäistä kertaa vaikutti siltä, että lähestulkoon nukahtaa käsittelyyn. Waldon vuoron aikana se yritti tunkea itsensä takaisin käsiteltäväksi Jaana-Kaisan syliin eli ei se ilmeisesti tosiaan hirveän epämiellyttävää ollut. Waldokin osasi olla hienosti käsiteltävänä, mutta Wallulta löytyi yllättäin lantionseudulta kipukohta, reagoi siis ihan vinkasemalla. Ero oli huomattava kun ennen käsittelyä pyöristi lantion seutua ja käsittelyn jälkeen oli taas ihan suora. Jännä miten oma silmä tottuu enkä ollut huomannu asiaa ennenkuin Jaana-Kaisa huomautti. Yritin mielessäni ajoittaa että osuiko Waldon seuraamisen paraneminen yhteen tän käsittelyn kans, mutta en oo ihan varma. En yhtään yllättyis vaikka olisikin auttanut asiaan, tuskin se seuraaminen on mukavalta tuntunut jos kroppa on lukossa.