Loppukoe

Meillä oli tänää perustottelevaisuuskurssin loppukoe. Alkoki hirmu hyvin kun olin noin 10min myöhässä kun muistin alkamisajan väärin ja ohjaajalla alkoi seuraava ryhmä vartin päästä niin vähän kiire tuli... Tulos oliki sitte sen mukanen vaikka en mä nyt hirveen parempaa oottanukaan :D Ohjaaja arvosteli liikkeet EH=Erittäin hyvä, H=Hyvä, T=Tyydyttävä, V=Välttävä.

Ai pitäiskö tästä saavutuksesta muka olla jotenki ylpee?

• Luoksepäästävyys EH: Anto hyvin kattoa istualtaan hampaat, tässä ei yleensäkään oo ollu hirveesti ongelmaa. Nii, paitsi joissain mätsäreissä jos jostain syytä päättää, että pelkääki tuomaria...
• Paikallaolo maassa 30 sek EH: Joopa joo, sain houkutella poikaa moooonta minuuttia ees perusasentoon sivulle ennenku päästiin ees maahan. Ja kun päästiin perusasentoon niin ei meinannu millään mennä maahan vaikka kyllä se tasan tarkkaan sen osaa. Huoh. Tässä vaiheessa mä jo arvasin mitä nää loputki liikkeet tulee oleen ku asenne oli EVVK. Pysy hyvin kyllä maassa kun sinne asti pääsi, mutta katsekontakti ei oo yleensäkään kyllä pysyvää vaan vilkuilee välillä ympärilleen ja laskee päätä maahan.
• Seuraaminen H/T: Piti se hyvää katsekontaktia - nimittäin maahan! Juu-u. Oltais mun mielestä ansaittu se välttäväki. Tää on niitä liikkeitä, joka joskus onnistuu ihan mielettömän hyvin käännöksineenkin ja toisena päivänä taas ei vois vähempää kiinnostaa. Katsekontakti tosin on yleensäki sitä vilkuilua ja lähinnä namikäden tuijottelua. 
• Liikkeestä maahanmeno H: Tästäki oltais mun mielestä ansaittu huonompi. Tai nojoo, tällä tasolla mitä tuolla kurssilla ollaan tehty niin kai se ihan ok oli. Seuraaminen oli taas mitä oli, mut pysähty hyvin sivuun istumaan ja maahan mentiin sitten istumisen kautta. Nyt jopa muistu se maahanmenoki paremmin mieleen... :D
• Luoksetulo EH: Tää on kyllä ehkä meiän paras liike. Tulee vauhilla luo ja suoraa sivulle perusasentoon. Hyvä poika!
• Liikkeestä seisominen EH: Seuraamisessa siis kädellä pysäytetään koira paikalleen seisomaan. Njaa, ei ollu ohjaajalla suuret kriteerit tähän arvosteluun kyllä :D Pysähtyhän se seisomaan eikä lyöny ees istumaan, mitä nyt seisominen oli ihan vino eikä se istuminenkaan ollu kaukana. Seuraaminen oli taas ihan mitä sattuu...
• Noutaminen lelulla EH: Tää on kans Jalille kiva liike. Tuo lelun hyvin mulle takasin ja antaa irti. Tähän on siis riittäny vaan se että koira hakee sen lelun ja tuo sen jotenkin takaisin ohjaajalle, ei siis mitään perusasentoja tai luvan oottamista oo tarvinu.
• Hyppy H/T: Eli koiran piti ylittää este hihnassa ohjaajan vierellä seuraten. Niin mikä seuraaminen? Ekalla yrittämällä myös kiersi esteen eikä suostunu hyppäämään. Toisella kerralla päästiin jopa esteen yli ja otti jopa melko hyvän kontaktin esteen jälkeen.
• Paikalla istuminen 30 sek H: Olipa taas harvinaisen vaikeeta päästä perusasentoon. Noo, sitteku sinne asti päästiin niin siinähän se istui sen 30sek, kontakti oli taas vähän mitä sattuu...
• Yleisvaikutelma H: Alkuun ei tosiaan jaksanu keskittyä pätkääkään ja kouluttaja arvioiki että koira oli ihan poissaoleva, mutta paransi loppua kohden ja teki hyvin niinä harvoina hetkinä kun jaksoi keskittyä. Sanoi että johtuu varmasti iästä tuo käytös. Toivottavasti menee tosiaan ohi, yrittäkääpä motivoida koiraa jota ei nenän edessä olevat (kotona ainakin) maailman parhaat herkut voi pätkääkään kiinnostaa, saatikka mikään muukaan.

Noh, saatiin me sieltä kunniakirja matkaan ja varmasti jatketaan ainaki kotosalla tätä tokoilua. Täytyy kattoa nyt sitte kesän jälkeen josko innostuis jossain ryhmässä käymään. Vaikka mä luulen, että meille molemmille vois se agility ehkä paremmin sopia... 

Loppukevennyksenä meiän viikonlopun tempaus kun poika pomppas heinäpaalin päälle patsaastelemaan (pienellä avustuksella) ja päätti sitte ettei sieltä niin vaan alas hypätäkään. Käytti sitten pieniä aivojaan ja päätti että hypätään alas mamman sylin kautta. Yhtäkkiä syliin hyppäävä 31kg koirarotjake ei oo mikään kiva yllätys... Hyvä suunnitelma Jali, mut oisit vaan muaki varottanu :D

EVVK eli Jali murkkuikäisenä teinipoikana

Näin opettajaksi opiskelevana mulla on meiän koirakoulukertoina pyöriny mielessä ajatusleikki minkälainen Jali olisi yläasteikäisenä teinipoikana:

Jali olisi punatukkainen pisamanaamainen, lyhyehkö, vantterahko poika. Vähän hömelö ja toisten vietävissä, mutta kuitenkin kaikkien kaveri. On vielä vähän epävarma itsestään ja hakee luokan huomiota hölmöilyllään. Näyttelee luokan edessä kovempaa ("ei vois vähempää kiinnostaa") ja tyhmempää ("ai mikä Pythagoraan lause, koskaan kuullukaan?") kuin onkaan. Syttyy hitaasti ja kyseenalaistaa helposti asioita: "mihin mä tätä tarvin?", "onko mun pakko tehä jos mä osaan jo?". Kotona on kuitenkin mammanpoika ja (yleensä) tiskaa tiskit ja siivoaa huoneensa käskystä.
Ei erityisen hyvä missään, vaikka opettaja näkeekin potentiaalia- kunhan löytäisi oikean keinon motivoida. Innostuessaan tekee töitä täysillä, mutta kiinnostus lopahtaa hyvin nopeaan. Vaatii myös usein muistuttelua mitä pitikään tehdä, muuten alkaa helposti puuhailla omiaan tai unohtuu omiin maailmoihinsa. Ei voi ymmärtää opettajan puhutteluja ja huomautuksia kun tekee mielestään juuri sitä mitä pitääkin.




Inhoaa pänttäämistä ja ulkoaopettelua. Tekee kotitehtävät vain välttävästi, yrittäen päästä mahdollisimman helpolla. Tekee kokeessa useita huolimattomuusvirheitä ja keskittyy ennemminkin piirtelemään koepaperiin. Yllättää kuitenkin opettajan välillä  hyvillä arvosanoilla. Lempiaineita liikunta tai puukäsityöt.

Miljoonakoira 2012

Käytiin tosiaan nyt viikonloppuna pyörähtämässä Tuurissa pojan ensimmäisissä näyttelyissä. Ilma oli Tuurissa ihan valtavan hyvä, aurinko paistoi, muttei ollut liian kuumakaan pienen tuulenvireen takia. Lähdettiin aamulla siskon kans ajelemaan ja oltiin hyvin ajoissa perillä vaikka allekirjoittanut meinasikin nukkua aamusta pommiin...

Kehässä meitä olikin sitten vain minä ja Jali sekä Laura ja velipoika Taison. Hyvin ovat erinäköiset veljekset kyllä :) Jali oli hitusen korkeampi ja varsinkin päästä kapeampi ja sirompi. Ja Jali on kyllä ihan mielettömän pilkukas kyllä veljeensä ja muihin dalluihin verrattuna! Jotenkin sitä vaan oma silmä on niin tottunut. 

Mua jännitti kehässä yllättävän vähän. Jouduttiin siinä kehässä hetken odotella tuomaria niin kerkes hengähtää. Alussa seisominenkin onnistui ihan kivasti kun poika vielä malttoi keskittyä ja kiinnostua nameista. On seissyt kyllä mätsäreissä paremminkin, jotenkin tänään se seisominenkaan ei ollu ehkä niin hyvää mitä yleensä.

Sitten pyörittiinkin kehässä. Alussa meinas lähteä peitsaten, mutta onneksi sain sen pysäyttämällä siirtymään raviin. Tuomari juoksutti mun mielestä melko vähän (verrattuna mitä seurasin muiden kehien tuomareita), mä oisin voinu juoksennella enemmänkin kun se ravaa niin hyvin kun vaan vauhtiin pääsee. Harmiks peitsas sitten tuomarista poispäin mentäessä enkä siinä matkassa saanut sitä enää raville siirtymään. Takasin päin onneks tultiin sitten ravia.

Sitten olikin hampaiden tarkastus ja rakenteen tutkiminen. Poika päättikin sitten aristella tuomaria ja väisti. Ei tuosta oikein ota selvää kun välillä pitää väistää ja välillä otetaan tuomari häntä heiluen vastaan eikä välitetä käpälöinnistä tuon taivaallista.

 Tuomarin pöydän edessä seisominen olikin sitten pojan mielestä ihan tylsää ja turhaa. Jotenkin tuon käpälöinnin jälkeen meni vähän lukkoon eikä seisotuksesta meinannut tulla mitään vaan poika pyöriskeli ja haisteli maata eikä namitkaan kiinnostanu eikä häntäkään meinannut heilua. Kyllä se hetkittäin seiso ihan hyvin mut vähän se oli kyllä hankalaa. Ehkä mussakin vika kun en tottunut esittäjä oo niin en oikein aina saa tuota kunnolla seisomaan. Ja tuossa vaiheessa jännitti ehkä muakin eniten kun ties että nyt se tuomari tarkastelee kunnolla ja nyt pitäis yrittää seistä kunnolla niin siirty ehkä jännitys koiraankin.

 Taisonin arvostelun aikana sitten taas jaksettiin jostain syystä seistä (ehkäpä just siks kun ei ollut aihetta enää jännittää) :D

Loppujen lopuksi velipoika vei ansaitusti ykkössijan ja me tultiin perässä kakkosena :) Harmittaa kun hokannu, että ois voinu veljeksistä ottaa kunnon poseerauskuvat ja muutenkin siskokulta kuvaajana vähän huonon kuvauspaikan valitsi. Jotenki muutenkin pimeän näköisiä kuvia vaikka siellä ihan aurinko paistoi.

Tuomarina oli Taina Nygård ja meiän arvostelu oli kai ihan mukava: 

"Vajaa 9kk. Hieman ujostellen käyttäytyvä. Tiivis purenta, suuret hampaat. Hyvä kaula. Sopiva raajaluusto. Hyvät käpälät. Melko kapea reisi. Turhan paljon kurkunalusnahkaa. Pilkuilla taipumus yhdistyä. Antaa tänään neliömäisen vaikutelman"

Onko toi tiivis purenta ja suuret hampaat nyt sitten positiivinen vai negatiivinen kommentti? Tykkäsin myös tuosta pilkkujen yhdistymis taipumuksesta :D Tuohon neliömäiseen vaikutelmaan varmaankin vaikuttaa jonkin verran seisotus? Mut tuolla kyllä on tuota jalkaa sen verran, että kyllä se kieltämättä vähän neliömäinen on. Ehkä se siitä tasottuu. Ja ilmeisesti pojan pitää mennä rasvaimuun, että saadaan kaksoisleuka pois ;)

Noh, ei se loppujen lopuks niin kamalaa ollukaan. Ihan mukava päivä oli ja vois kai sitä uuestaankin :) Laura vähän houkutteli dallujen erikoisnäyttelyyn Juvalle. Saa nähä, saa nähä...

Uraattikiteet - Henna 2-1

Eläinlääkäri: Jalin näytteessä oli hirveesti uraattikiteitä
Minä: Mut miten ku se eka näyte oli ihan puhas?!
E: Niin, se on ihan normaalia ettei niitä kiteitä välttämättä joka näytteessä näy vaikka niitä oliski...

Ei sitte voinu mainita asiasta jo sillon ekalla kerralla?!

Mä sain viime kerran puheitten perusteella käsityksen, että meiän kideongelmat on ohi ja että tää toinen näyte oli ihan rutiinijuttuja eikä liittyny mitenkään kiteisiin... Paska fiilis.

Huoh, tarttis vertaistukea nytte. Virtsakideongelmaiset dallut ry?

Kuulumisia

Yksittäisiä hetkiä edelliseltä viikolta:

Perusasento alkaa vihdoin mennä tolle kaaliin! Enää ei tarvi ollenkaa samallalailla käsiohjausta kuin aikaisemmin. Vaikkei vielä osaakaan pelkästä käskystä, mutta silti, edistystä! :D Seuraavana tehotreeniin seuraaminen ja varsinkin se katsekontakti...

Poika pääsee ruokakupille syömään vasta luvan saatuaan. Yleensä riittää että menee istumaan ja ottaa katsekontaktin, mutta hokasin yks ilta että voinhan mä pyytää siltä muutakin. Ja ai että millä innolla se tekee luvan saadakseen! Yleensä kun tekee sisällä vähän laiskasti ja innottomasti, mä olin ihan että wohoo, tätähän pitää hyödyntää useemmin :)

Mätsäreissä ollaan esiintymisessä edistytty ihan kivasti. Ravaaminen kehässä, jossa on muitakin kiertämässä on vähän hmm, hankalaa (eikö me leikitäkään hippaa?!), mutta yksikseen onnistuukin sitten paremmin. Vaikkakin tuo ilmeisesti tuppaa peitsaamaan, mutta tuomarin ohjeistuksesta kun vauhtia lisäsi niin päästiin me sitä raviakin (kunhan ei sinne laukkaan lipsahtanut). Täytyy tuota harjotella, mä vaan en ite oo mitenkää osannu peitsaamista ees huomioida ku kaikki energia menny siihen että saan koiran ylipäätään vierellä kulkemaan eikä sinkoilemaan ympäriinsä. Sai tuomarilta kehuja erityisesti hienoista takaliikkeistä, mitä ihmettä se sitten käytännössä tarkoittikaan. 

Tällä kertaa mätsärissä oli miestuomari ja tuntui että poika antoi tällä kertaa tuomarin nätimmin kopeloida ja katsoa hampaita. Alkaa selkeesti rauhottua muutenkin suureen koirajoukkoon ympärillä ja malttaa välillä muaki kuunnella eikä koko ajan sinkoilla ympäriinsä (vaikka toki sitäkin välillä tapahtu).

Menin jossain hetken mielihäiriössä ja hulluuden hetkessä ilmoittamaan tuon Tuuriin näyttelyyn, joten ihan kiva, että esiintymisestä saadaan harjoitusta (niin koira kuin esittäjäkin). Ensimmäinen näyttely koiralle ja ensimmäinen näyttely mulle. Saa nähä mitä siitäki tulee :D Kunhan ihan puhtaasti uteliaisuudesta käydään kehässä pyörähtämässä. Mutta enpä voi väittää etteikö jännittäis! Jali heittää kuitenki ihan läskiks ja ne nauraa meiät kehästä pihalle :P

Vietiin eläinlääkärille virtsanäytettä ja näytteessä ei ollu kiteitä! Siis EI kiteitä!! :D Eläinlääkärikin tahtoi että käyn ottaan uuden näytteen kun ei ollut uskoa ettei kiteitä ollut mun tuomassa näytteessä :D Ja ennen kuin oli näytettä tutkinut niin ultrassa näky selkeesti virtsarakossa jotain kiteen näköistä (aika hurjan näköstä oli, vähän niinku ne lumihiutalepallot, joissa tekolunta pyörii kun niitä heiluttaa). Ilmeisesti siis C-vitamiini on auttanut ja tällä ruokavaliolla jatketaan. Yks kivi tippu sydämeltä :) Täytyy tottakai tarkkailla kun tuolla selkeesti taipumusta niihin kiteisiin on, mutta helpotti kyllä ettei tarvinukaan kalliisiin erikoisruokiin siirtyä. 

Potrettaja

Me käytiin tänään kameran eessä poseeraamassa ja saatiin ihan hurrrrjan paljon kivoja kuvia! En viittiny kaikkia pistää näkyviin, mutta ai että oli vaikea valita mitkä kuvat jätän julkasematta.

Saatiin hirmu kivat pärstäkuvat aikaiseksi. Mä olin ihan yllättyny ku tuo maltto pysyä paikallaan istumassa samalla kun ite hiippailin kuvaajan taate. Olin ihan varma, että tuo tulee perään kun ei varsinaisesti paikallaanoloa olla ihan hirveesti harjoiteltu. Siinä se kuitenki nätisti pönötti, komia poika :)

Riekkumiskuvat oliki sitte helppoja. Nahkarukkasen kans jaksettiin riekkua vaikka kuinka. Ois pitäny ottaa ehkä mieluummin vaikka joku pallo mukaan, ois ollu helpompi heittää sitä tuolle kun tuo hanska ei oikein pienessä tuulessa tahtonut lentää ja näyttää epämääräseltä ton suussa :D

Kato mikä mulla on kato!

Seisomiskuvaa oli vähän hankala saada kun oon seisottanu tuota lähinnä niin, että itse olen koiran takana ja käsi namin kans nokan eessä. Ei oikein malttanu pysyä paikallaan muuten tai jos pysyi oli jalat ihan vinksallaan. Mut kyllä me jonkinlainen saatiin aikaseks vaikkei ihan täydellinen asento ookaan :)

Ihan hurjan ISO KIITOS kuvista kuuluu Salme Mujuselle! :)

Salme oli kuvannut ilmeisesti muitakin dalluja (Lissu ja Jimi?) ja Jali oli kuulema hirmu iso niihin verrattuna :D Mä en oikein osaa ite hahmottaa tuota isona, pitäis olla selkeitä vertailukohteita muista dalluista. Veikkaisin, että on kyllä rotumääritelmän 61cm jo ohittanut. Melko solakka poikahan tuo on, mutta mun silmään ainaki ihan sopiva. Kattoo tuleeko massaa ja senttejä vielä lisää kunhan kasvaa.

Kotimatkalla päätti poika heittää talviturkin :D Juttelin just kaverille enkä kiinnittäny koiraan huomiota kun järven vierellä laiturilla käveltiin. Yhtäkkiä vaan kuulu hirvee molskahdus ja koira räpiköi vedessä, luuli raukka ilmeisesti ruokomätästä askeleenkestäväksi. Onneks ei ollu iso pudotus ja poika saatiin ehjin nahoin nostettua takas kuivalle maalle naurun kera. Ai että oli poika nolona moisesta pulahduksesta :D Höpsö.

Haaste: TOP 10

Sain haasteen Millalta :)

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

JALIN TOP 10

1. Juokseminen, erityisesti vapaana. Mikään ei oo mukavampaa kuin kirmata minkä jaloistaan pääsee!
2. Keppileikit. Tai kepit yleensäkään, niitä on lenkillä kiva maistella ja bongailla lenkkipolun varrelta. Ja kun tähän vielä liitetään täysiä juokseminen keppi suussa muita koiria karkuun niin jo on ilo ylimmillään.
3. Metsälenkit. Metsässä nyt vaan on niin kiva kuljeskella, voittaa asfaltilla kävelyn 100-0.
4. Koirakaverit. Riekkumista, juoksemista, painimista, koirapuistot on huippu kivoja. Äitiiii, mä haluun leikkiin ton koiran kans! Voitte ehkä kuvitella mimmoset meiän muiden koirien ohitukset on...
5. Ruoka. Omnomnom. Tarviiko lisäselityksiä? Ruokaa on erityisen kiva etsiä ja metsästää tiskipöydältä. Älä vain jätä keppihullun koiran ylettyville ruualta tuoksuvaa puuhaarukkaa!
6. Ihmiset. Ihmiset on kivoja, varsinki jos ne jää rapsutteleen. Vieraiden ihmisten kenkien/jalkojen päälle on jostain syystä hirmu kiva parkkeerata istumaan. Saattaa riekkua ja kutsua leikkiin ihan ventovieraita ohikulkijoitakin.
8. Vetoleikit. Ja voimaahan vetämisessä riittää!
9. Tuulen mukana liikkuvat roskat. Emännältä loppuu välillä huumorintaju kun koira yllättäin hihnan päässä pinkaisee tuulen mukana karkuun pomppivan lehden perään...
10. Tekeminen. Melkeinpä mikä tahansa puuhaaminen käy. Jos Jalin mielestä on tylsää niin kenkiä on kiva kanneskella (tai ylipäätään mitä suuhun vaan sattuu löytymään).

En laita haastetta erikseen kenellekään eteenpäin, tehköön kuka haluaa :)

Jali täytti muuten tänään jo 8kk, mamman iso poika! Mihin se aika oikein rientää?

Lisää sairaskertomuksia

On tää nyt. Jos haluutte pysyy rahoissanne niin mä annan pienen vihjeen: älkää hommatko koiraa.

Käytiin Jalin kans tänään taas eläinlääkärillä, pojalla on ollu vähän yskää ja köhimistä ja sieraimesta vuotanu kellertävää räkää. Ajattelin enste ettei tuo eläinlääkärihoitoa tarvitse, muttakun tuo kellertävä räkä ei välttämättä mikään hyvä merkki oo ja soiton jälkeen eläinlääkäri suositteli käymään niin tilattiin me sitten aika. Samalla ajattelin käynnin hyödyntää ja viedä virtsanäytteen tutkittavaks uraattikiteiden takia.

Epäilin enste ite kennelyskäks, mutta nenäpunkkiin me hoito saatiin ja kyllä mäki nyt enemmän asiaa tutkittuani oireet ennemmin nenäpunkkiin yhistäisin. Yhtenä mahollisuutena myös joku vierasesine sieraimessa kun tuota vuotoa tulee lähinnä vaan toisesta sieraimesta. Niin tai näin, katotaan kuuri loppuun ja jos vuoto ei lopu niin eikun uudelle käynnille.

Vein tosiaan myös virtsanäytteen samalla kertaa, edellisestä näytteestä taitaa olla aikalailla se kuukausi. Ihan vaan oman mielenkiinnon vuoksi, että onko mitään muutoksia tullut (en tosin tiiä miten pian ruokavalionmuutos vaikuttaa, eläinlääkäri käski tuua näytteen noin 2kk päästä). Kiteitähän siellä vielä näkyi ja virtsan pH oli liian matala, mihin saatiin lääkkeenä C-vitamiinikuuri (tää oli mulle ihan uus juttu) ja käsky seurata pH:ta ja katellaan sitte taas kontrollinäytettä. Muistelisin, että viime näytteessä pH oli ihan normaali (käytiin eri lääkärillä).

Kyllä vaa ois niin paljon mukavampaa ku sais olla koiran kans huoletta ilman jatkuvaa murehtimista onko sillä mitään oireita, onko ruokavalio nyt varmasti sopiva... Nojaa, aika tuuripeliähän tää varmasti on saako sairastelevan koiran vai ei. Taas sai poika eläinlääkäriltä kehuja miten nätisti anto tutkia ja painoa oli tällä kertaa kasassa jo 30,1kg, viimeksi siis 28,5kg. Mä oon vähän yrittäny vihjailla sille, että voisit olla kasvus jo kasvanu, mut jääräpää dalmatialaiset tuntien tää varmaa ihan mun kiusaks päättää kasvaa jättiläiseks :D

Vappua, mätsäreitä ja koirakoulua

Päivitellääs vähän mitä kaikkea me ollaan lähiaikoina hommailtu. Vappuna Jali oli meidän kans piknikillä, ettei pojan koko päivää tarvinut yksikseen olla. Tuo osaa kyllä hienosti olla vaikka ympärillä on valtavasti porukkaa eikä aristellut yhtään jos joku tuli morjenstaan. Hyvää sosiaalistamista samalla. Piknikeväätkin sai olla suurimmaks osaks rauhassa kun herralle oli omat eväät mukana :)

Vappupäivänä oltiin taas mätsäröimässä ja meni kyllä huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Osa syynä varmasti se, että kehään päästiin nopealla aikataululla, eikä koira turhautunut odotellessa. Poika oli kehässä jopa suht nätisti, seisominenkin onnistui ja ravaaminen oli huomattavasti parempaa. Tällä kertaa saatiin jopa hampaat katottua, mutta rakennetta ei tuomari saanut kokeiltua kun poika päätti pistää leikiksi. Harjoittelua, harjoittelua siis. Joka tapauksessa saatiin tällä kertaa punainen nauha, muttei sijoitusta, mutta mamma oli ylpeä!

Kato mamma, on mulla punanen nauha!

Ihan huippua kun ilmat on ollu näin hyvät, hirmu mukava lenkkeillä koiran kans. Tätä mä niin kaipasin kun olin koirattomana! Koirapuistoilukin on huomattavasti mukavampaa kun omistajan ei tartte jäätyä paikalleen...

                       

Jalin kans ollaan lisäks käyty nyt kaks kertaa perustottelevaisuuskurssilla. Lähinnä toivoisin, että tuo oppis, että muitten koirien seurassakin voitais keskittyä mua kuunteleen eikä koko ajan tartte häslätä. Suurimman osan ajasta se tekeeki tosi hienosti, ottaa kontaktia ilman käskyä, ei välitä vaikka toinen häsläis vieressä. Aina välillä sille sitten jostain syystä tulee mieleen, että ehkä nuo toiset koirat onki kivempia ku kuunnella emäntää... Mut pitää olla ylpee kyllä, seuraaminen kontaktissakin sujuu ihan valtavan hyvin (vaikka kontakti onkin katkonaista) ja seuraaminen toisten koirikkojen välistäkin onnistu kontaktissa ihan mielettömän hyvin! Itse asiassa paremmin kuin hyvin, mä en ollu uskoa silmiäni ku tuo ei yrittänykää tervehtimään muita, lenkillä kun ohitukset on aina ihan hirveitä eikä namituskaan taho auttaa asiaan... Mut osaa tuo näemmä yllättää :)

Ja jottei aina olis pelkkiä kuvia niin loppuun vielä pari temppua, jotka oon saanu aikaseks kuvata. Ovat valitettavasti väärinpäin kun en tiedä miten tuon saa käännettyä. Kyllähän tuo oppis vaikka mitä kun vaan omistajalla ois viitseliäisyyttä ja aikaa opettaa. 

                     

Mätsäri

Meillä oli eilen kyllä piiitkä päivä. Hypättiin joskus kahen aikoihin bussiin kun mätsärin ilmottautuminen alkoi puoli kolmelta. Taisin aikasemmin mainita tän bussikammosta, niin mistä kammosta? Mä kerran nostamalla pakotin ton linkkaan, sisälläkin jännitettiin kun alusta olikin liikkuva, mut matka meni muuten hyvin. No, olin varautunu toistamaan saman uudestaan, mut vielä mitä! Poika hyppäs linkan sisään ku vanha tekijä eikä pelänny liikkua linkassa yhtään. Hieno poika! 

Eihän tää bussi niin pelottava paikka ollukaan

Porukkaa oli paikalla ihan mukavasti ja Jalihan meni ihan sekasin. "Äitiiii, mä haluun tonne! Kato tuolla on kivan näkönen kaveri, mä meen tervehtiin! Äitiiiiii, miks mä en pääse leikkiin!!" No joo, mitäpä muuta ois voinu olettaa kun tämmöseen joukkoon muita koiria on törmänny lähinnä vaan koirapuistossa.

Kyllä me sitte välillä maltettiin rauhottuaki, varsinkin kun vähän syrjemmällä oltiin. Muuten mentiin ihan bojoing sinne ja tänne, sai olla vahtimassa joka suuntaan, että minne tuo seuraavaks päättää pyrkiä. Herkkujen avulla maltettii hetkeks istua ja rauhottua ja niitä kyllä kuluiki sitte niin ettei kehään ollu jäljellä juuri mitään :D

Mehän odotettiin omaa kehää paikalla kauan. Tarkkaan en muista millon kehään päästiin, mutta kotona oltiin joskus kaheksan aikoihin, jouduttiin tosin bussiakin odotella n. 30min. Laskekaa siitä kauanko siis ulkosalla vietettiin... Mut olipahan kotona väsynyt koira!

Niin ja sitte ite kehään. Huonostihan se meni. Jali oli ihan tylsistyny paikalla pyörimiseen, eikä jaksanu enää kehässä keskittyä mihinkään. Samanlaista viuh sinne ja viuh tänne se oli. Hetken maltettiin seisoa paikallaan, mutta tuomari ei saanut hampaita katsoa eikä rakennetta tunnustella vaan Jali reilusti väisti. En tiiä miten noin arkajalkaili, yleensä rrrakastaa muita ihmisiä, varsinkin kun tuomarikin mukavasti leperteli. Eipä tuo keskittynyt kyllä mihinkään ja tilanne oli uusi ja outo.

Ravaaminenkaan ei mitenkään hirmu hyvin sujunut "se menee tosi nätisti kun se malttaa" oli tuomarin kommentti. Mutta kun se malttaa sen 1/3 osan ajasta niin... Kyllä se tosin nätisti ravas ku harjoteltiin (ja kyllä sen pitäis osata seistäki...), mut nyt oli selkeesti kaikkee muuta jännää. Ja toki oltais voitu harjotella enemmän. Tulos oli siis joka tapauksessa sininen nauha eikä sijotusta.

Mut ihan kiva kokemushan tää oli, täytyy ottaa uusiks enemmällä harjottelulla ku seuraava tilaisuus tulee :) Kivoja koiria oli paikalla ja pääsääntösesti mätsärit sujui ihan hyvin (lisää kehiä pyöriin samanaikasesti kiitos, että vähän sujuvammin kulkee). Erityisti jäi mieltä lämmittään kun yksi nainen tuli kehumaan Jalin rakennetta. Kuulemma sopivan jämäkkä ja näyttelyyn pitäis suunnata. Hänellä itsellään oli rhodesiankoira ja opinpahan uutta kun rhodejen rotumääritelmä kuulema perustuu dalmatialaisen määritelmään. Ovathan ne vähän samantyyppisiä koiria. Noh, virallisista näyttelyistä en tosiaan tiiä kun ei tää osaa käyttäytyä. Ehkä joskus jos toi vähän viisastuu (vaikka kattonu oon kyllä näyttelyitä mihin vois ilmottautua ku vaan uskaltais...)

 Yks nainen tuli myös silitteleen ja leperteli Jalille, että voi ku sulla on surulliset silmät. Meiän Jaliko surullisen näkönen:

Nojoo myönnetään, kyllä tuo välillä ehkä vähän surumielisen näkönen on, varsinkin väsyneenä kun vähän silmäluomet lurpattaa. Mut huvitti silti :)

Korvat kateissa

Musta tuntuu että mun puolikuuro koira on alkanu pikku hiljaa menettää kuuloa myös toisesta korvasta. Täällä alkaa siis murkkuikä nostaa päätään ja poika luulee olevansa jo miäs! (vaikka koipi ei vielä ihan nousekaan :D) Lenkillä mennään joskus niin höyryä eteenpäin, että oon ihan vakavissaan alkanu harkita jonkin sortin kuonopantaa. Korvat on lukossa enkä mä kiinnosta yhtään, kun maailma on täynnä niin iiiiihania hajuja! Luoksetulokin menee kaavalla "ai sulla on jotai asiaa? Jos mä nyt vielä tän yhen puskan tästä haistelen... oho, tässä matkallaki oli kivoja hajuja... oota nyt, kyllä mä tuuuu...ooo, mikä ihana tuoksu!" Nii, kyllä se sieltä tulee sitte aikoinaan. Muutenkin on alkanu kyseenalaistaa enemmän käskyjä ja sääntöjä.

Ja vähän on jo pelottavia mörköjä havaittu muutenkin lenkkipolulla. Koirapuistossa ollaan myös huomattu miten ihania jotkut nartut ovatkaan. Onneksi vielä uskoo, ettei selkään hypitä ja pääsääntöisesti leikkii ihan nätisti. Painit alkaa olla joskus myös niin hurjan näkösiä, että mua joskus ihan hirvittää. Isojen koirien leikit kun näyttää joskus vähän hurjilta vaikka hyvässä hengessä hammastellaankin. Kepin kans juoksemista tuo kyllä rakastaa yli kaiken, ihana katella ku tuo härnää oikein muita kepin kans juoksemaan.

Meillä alkaa ens viikolla perustottelevaisuus. Melko huonoon saumaan jos tuolla tuo murkkuilu iskee kunnolla päälle, mut harmiks en tuon kans aikasemmin pentukurssille päässy. Mut katotaan nyt miten meillä alkaa, toivottavasti ei ihan hukkaan mee. Mielenkiinnosta mäki ootan mimmonen koulutus on kyseessä kun en ennen minkäänlaisessa koulutuksessa oo ollu. Jos tarttuis itelleki jotain uusia ideoita. Ja ennen kaikkea häiriötreeninä tuon otan, oppiipahan (toivottavasti), että muiden koirien seurassakin voi mua kuunnella.

Huomenna myös eka mätsäri, vähän kyllä jännittää! Mulla on pyöriny päässä kaks mahdollista mielikuvaa: 1. Kehässä vedetään hihna kireänä höyryveturina pyrkien muitten koirien luo, mua ei meinatakaan kuunnella. Tuomarin kanssa pistetään leikiksi eikä hampaiden katsomisesta tuu yhtään mitään. Sininen nauha, ei sijoitusta. (ellei tuomari jostain syystä oo rakastunu dalmatialaiseen tai hurmaannu ton höhlän hösläyksestä)
2. Ihmis- ja koiramäärä pelottaa ja hakee musta turvaa. Kehässä mennään häntä koipien välissä ja tuomaria pyritään kaikin keinoin pakoon. Sininen nauha, ei sijoitusta.
Ja kyllä, samasta koirasta on kyse vaikka kaksi ihan erilaista visiota :D

Mä piän tota ekaa vaihtoehtoa ehkä todennäkösempänä. Tosin saattaa kyllä väistää tuomaria jos hampaita tulee tarkistamaan kun ei olla moista harjoiteltu. Noh, sen näkee huomenna miten meillä menee :)