Pikakiituri valloilleen

Jali pääsi eilen pitkästä aikaa tosiaan radalle. Ei vitsit miten oli ihan sairaan kivaa!! Me ei tehty kuin osa suunnitellusta radasta, en nyt sitten koko rataa jaksanut alkaa piirtämään. Kuvassa esteet on ehkä vähän eri linjoissa mitä radalla, ainakin pituus oli ehkä pikkasen ennemmin kohti tuota ykkösestettä. Mutta sinne päin. Hypyt oli minikorkuudella ja yritin malttaa pitää toistot järkevinä. Ei tehtykään kuin yksi pikainen treenikierros.

Mä odotin jokseenkin keskittymiskyvytöntä pilkullista, joka viilettäis ympäri kenttää ihan onnessaan, mutta joku taas voisi laittaa koiraansa vähän enemmän luottoa. Se kyllä tiesi minne tultiin ja oli jo lähdössä niin skarppina, ettei tosikaan. Ai että miten se keskittyi ja kuunteli ja seurasi ohjausta ja oli ihan super! Jotenkin se oli ihan erityisen skarppina. Ja vitsit se menee lujaa! Kouluttajakin tuumasi, että huomaa etten oo tän koiran kans tehnyt aikoihin kun hissuttelin ja muutenkin olin vähän alussa kujalla kun pilkullinen viilettää menemään kun ei rimatkaan ollut juuri hidastamassa. Se on niin hieno ettei tosikaan ja mua harmittaa ihan törkeesti jos me ei koskaan päästä kisoihin tai ei saatais jatkaa treenailua.

Treenien jälkeen ja tänään en huomannut kropassa venytellessä eroa. Tuumasin, että voisin alkaa ottaa nyt oikeesti sitä videota meidän treeneistä niin näen jos koira hyppää huonosti tai varoo jotain jalkaansa tai ylipäänsä jos se näyttää jotenkin kummalliselta. Pystyn sitten verrata paremmin tapahtuuko menossa muutosta johonkin suuntaan. Kamera vaan on siskolla lainassa (mikä ei toki harmita senkään puolesta, että nyt ois ihan superkivat kuvauskelit). Sen lisäksi mä haluaisin päästä tekeen tän kanssa hyppytekniikkaa, mutta mä en tiedä siitä mitään muutakuin periaatteessa sen mitä olen lukenut. Koskaan en hyppytekniikkakursseille ole valitettavasti päässyt näkemään mitä se oikeasti on käytännössä eikä mulla oo mitään käsitystä mimmonen Jalin hyppytekniikka on. Mutta veikkaan ettei varmasti ois ollenkaan pahitteeks päästä treenaamaan hyppytekniikkaa.

Kenestähän se oikein puhuu?

Takaisin treeneihin. Radan pätkä oli toki kohtuu simppeli, mutta ei haitannut yhtään. Parempi vaan, että aloitetaan tämmösillä suht suoraviivaisilla ettei heti tule hirveitä kikkailuja ja käännöksiä. Alku ottamalla koiraa kakkosesteen takana vasemmalla kädellä vastaan ja linjaamalla koira jo lähtöön kohti kakkosta. Kerran viiletti tuonne kuvassa numerottomaan putkeen kun yritin alussa 4-5 väliin takaaleikkausta, mutta sekin oli ihan mun ohjauksen vika kun niin laajapiirteisesti taas huitelin. Vaihdettiin siihen väliin sitten persjättö vaikka mua kammotti (ihan turhaan), etten kerkeä. Kerran juostiin koiran kans vähän kopiks (ei onneksi kunnolla ja kummallekaan ei käynyt siis mitenkään), mutta muuten kun vaan laitoin tossua toisen eteen enkä jää turhaan odottamaan muurille koiraa niin meni tosi hyvin. Tuo kaarroskin saatiin onnistumaan yllättävän sujuvasti kun käänsin vaan tarpeeksi tiukasti kropalla ja liikuin koko ajan! Koira kyllä haki (ihmeen hyvin!) ne esteet, ihan turha niitä on mennä saattelemaan. Viimeinen toisto tuntui itsestäkin tosi sujuvalta ja etenevältä ja muistin pitää sen katseen koirassa ja Jali kääntyili tosi kivasti eikä koko treenin aikana oikeastaan ohitellutkaan esteitä itsekseen vaan kaikki ohittelut meni kyllä ihan mun piikkiin. Jotenkin mulla oli vaan tunne, että tehtiin rataa yhdessä eikä vaan niin, että keskityn itse ohjaukseen ja unohdan koiran. Meillä oli niin kivaa!

Jali on kyllä ihan paras! Se on niiiin ihana aksakaveri ettei tosikaan kun se kuuntelee ja keskittyy ihan superhyvin, mutta toisaalta siltä löytyy vauhtia ja myös uskallusta irrota ja tehdä itsenäisiäkin ratkaisuja. Se on ihana. Se on ihan paras. Yrittäkää kestää, joskus on vaan pakottava tarve vähän kehua omaa koiraansa. Mulla on ollut pienoinen agilitymasennus (jostain kumman syystä), mutta vitsit miten kivaa oli päästä tekemään oman koiran kanssa! Huippu Jali!

Vielä kerran. Mä niin tykkään mun koirasta.

Pieni tarina

Ostat uuden, ihan kunnollisen maastopyörän ihan vain peruskuntoa nostamaan. Rasvaat ja öljyät ja huollat sitä parhaasi mukaan ja alat nostattamaan omaa pyöräilykuntoa. Huomaat, että pyöräily onkin mukavaa ja alat tosissaan treenaamaan ja kasvattamaan kuntoasi. Kuntosi kasvaa, pyöräily tuntuu kevyeltä, nautit pitkistä pyörälenkeistä. Uskaltaisiko sitä ilmottautua maastokisoihin? Laadit suunnitelman, nostat pyöräilymatkaa, säädät ajoasennon prikulleen kuntoon.  Merkkaat kalenteriin ensimmäiset kisat, joita odotat innolla. Kisapäivä koittaa. Teet normaalin lähtötarkastuksen pyörälle ja huomaat, että pyörän vaihteet eivät toimi, eikä vikaa onnistuta tarkemmin paikantamaan saatikka korjaamaan. Et saa tietenkään tähän hätään mistään uutta pyörää tilalle. Sinua harmittaa, olithan treenannut näitä kisoja varten ja odottanut innolla pääseväsi testaamaan kisakuntoasi.

Et kuitenkaan luultavasti mieti olisitko voinut huoltaa pyörääsi paremmin? Onko pyöräsi osoittanut jo aikaisemmin hajoamisen merkkejä? Et ajattele onko pyöräsi kipeä? Tunteeko se? Näyttääkö se kipuaan? Valittaako se liian pitkistä lenkeistä? Osaako pyöräsi kertoa mihin sattuu vai sattuuko?

Huoli elävästä olennosta voi olla suuri. Koira ei ole esine. Koiraan ei voi ostaa uusia osia rikkoutuneiden tilalle.

Jali pääsee tänään kokeilemaan miltä agility maistuu fyssarin luvalla. Vieläkin koirassa oli kireyksiä, joita tällä meidän lähiaikojen menolla siellä ei pitäisi olla. Haukkarit tosin oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että uskalletaan lisätä liikuntaa. Testataan siis pikku hiljaa liikuntaa ja muita aktiviteettejä lisäämällä mihin suuntaan tilanne muuttuu. Jos mennään huonompaan, voi olla paikalla tutkia tarkemmin mikä niitä kireyksiä aiheuttaa. Kestääkö se treenaamista ollenkaan?

Olen yrittänyt suhtautua tilanteeseen positiivisesti vaikka palan halusta päästä treenaamaan kunnolla. 100% teholla. Kaikki menetetyt treenit, möllitokot, agilityepikset, koiratreffit, pitkät metsälenkit ihanassa säässä koiran juostessa vapaana yms. tietysti harmittaa, mutta täytyy yrittää muistaa, että loppujen lopuksi tärkeintähän on saada koira kuntoon. Mä varmaan kuolisin huolesta, jos tuo oikeasti oireilisi kunnolla tai epäiltäisiin jotain oikeasti vakavaa. Kun sinälläänhän meidän tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen vakava. Mutta silti.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat huolissaan koiransa terveydestä. Kunpa koira osaisi puhua.

Pieni askel ihmiskunnalle

Sori, mä en voi mitään, mutta mun on pakko lisätä tää tänne. Nimittäin I call this a breakthrough!

Jalin päässä on vihdoin naksahtanut jotain ja sen pienet aivosolut selkeästi prosessoi tuota pitoa. Huomaako kukaan? Tuo saattaa näyttää edelleen hyvin vähäiseltä, mutta meille tuo on jo oikeasti suuri edistysaskel. Mun koira ajattelee! Mä oon ihan täpinöissäni! Ihihhhihhiii!

Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Geokoira

Kuvituksena kännykkälaatuisia kuvia geokätköilyreissuilta. Instagramista näitä kuvia on voinut jo tiiraillakin.

Kevät kolkuttelee ovella ja sehän tarkoittaa sitä, että geokätköilijät heräilevät koloistaan ja palaavat talvitauolta metsästämään kätköjä. Mistä oikein on kyse?

Geocaching eli geokätköily eli kätköily on harrastus, jossa yksinkertaisesti selitettynä etsitään erilaisiin paikkoihin piilotettuja purkkeja eli kätköjä gps:n avulla. Mitään ihmeellisiä varusteita et tarvi vaan kätköily onnistuu myös monilla älypuhelimilla. Toki gps-paikantimen eli gepsin avulla paikantaminen on vähän tarkempaa, mutta harrastuksen voi hyvin aloittaa puhelimen gps:n avulla. Minullakaan ei omaa gepsiä vielä ole vaan etsitään joko kaverin gepsillä tai käytän omaa älypuhelintani jos olen yksin liikenteessä. Geokätköilyyn voit tutustua tarkemmin sivustolta geokätköt.fi ja virallisilta sivuilta geocaching.com.  

Selusta turvattu!

Voin suositella geokätköilyä kaikille (koira)ihmisille, jotka tykkäävät liikkua luonnossa ja tutustua uusiin paikkoihin. Monet kätköt on piilotettu erilaisten luontopolkujen varrelle tai muuten vaan syrjäiselle paikalle joten useimmiten koirakin voi liikkua kätköillessä vapaana. Monet kerrat on tullut mietittyä, että enpä olisi tähänkään paikkaan koskaan törmännyt ilman kätköilyä. Monet kätköt esittelevät oikeasti näkemisen arvoisia paikkoja.

Koirahan on kätköillessä hyvä suoja jästejä vastaan. Jästeillä tarkoitetaan ulkopuolisia ihmisiä, jotka eivät kätköstä tiedä. Monella julkisella paikalla kätköä joutuu etsimään jästejä varoen sillä tarkoitus on, ettei kukaan ulkopuolinen saa tietää kätkön olemassaolosta, ettei kätkö joudu jästityksi (=jästi sotkee/varastaa/vie/hävittää/muuttaa kätkön paikkaa). Koiran kanssa puskissa hiippailu tai yhdelle paikalle jämähtäminen on huomattavasti vähemmän epäilyttävää kuin muina miehinä yrität etsiä kätköä ilman syytä seisoskella paikalla. Seuraavan kerran kun ihmettelet yhdellä paikkaa epäilyttävästi himmailevaa ihmistä, joka joko räplää kännykkäänsä tai yrittää näyttää siltä, että odottaisi jotakuta, voikin kyseessä olla geokätköilijä!

Kätköreissulla voi törmätä vaikka tämmösiin!

Monesti koiran kanssa lenkillä uusilla paikoilla tarkistan kännykästä onko lähistöllä kätköjä. Useimmiten niitä löytyy. Välillä lähdetään kaveriporukalla etsimään kätköjä, joskus suuntaan lenkin tiettyä reittiä kätköjä ajatellen ja monesti reissun päällä tulee poimittua matkan varrelta kätköjä. Parasta tässä on juurikin se luonnossa liikkuminen, uusiin paikkoihin tutustuminen ja kyllä se kätkön löytämisen ilokin on aina suuri varsinkin jos huomaa, että kätkön piilottaja on nähnyt vaivaa piilottamisessa. Vielä en Jalia ole opettanut paikantamaan ja ilmaisemaan purkkeja, vaikka mielessä onkin kyllä käynyt.

Jos kiinnostuit, luo itsellesi tunnus sivulle geocaching.com  ja etsi sivuston kautta lähistölläsi olevia kätköjä, jotka löydettyäsi voit kirjata löydetyksi sivustolla. Lähiseutusi kätköjä voit kuikuilla ilman rekisteröimistä myös esimerkiksi tämän kartan avulla. Ilman rekisteröintiä kätköjä voit selata myös virallisen geocaching sivun kautta.

Onko tämä jollekin jo tuttu harrastus?

Ihana kamala nouto

Me ollaan Jalmarin kanssa taisteltu kapulan kanssa. Kun sitä himputin kapulan pidon kestoa olen yrittänyt saada rakennettua. Ihan alkeissa ollaan edelleen. Pitotreeneissä se joko paineistuu tai alkaa tarjota jotain muuta tai sitten alkaa mälväämään kapulaa. Kun se kapula ei vaan pysy siellä suussa paria sekuntia kauempaa. Vauhtinoudot on ihan kivoja (niitä ei nyt saikulla olla tehty), mutta eihän se siinäkään sitä kapulaa perusasentoon tuo vaan pudottaa kun pääsee lähelle. Onko sen noudon ihan pakko olla jo tokon AVO-luokassa?

Tunnarin alkeita ollaan myös tehty (yhdellä tunnarilla :D) ja tykkään, että siinä ollaan jo ihan hyvällä mallilla. Tai että ainakin on yhdistänyt sen nenän käytön siihen tunnarin etsimiseen. Vielä kun saisin hommattua lisää noita kapuloita niin pääsis testaamaan miltä se oikeasti näyttää. Nyt olen vain piilotellut tuota yhtä tunnaria sisällä ja ulkona. Samat pito/haku-ongelmathan meillä on täälläkin, mutta mulle on riittänyt vaan jonkinlainen reaktio kun tunnaripalikan löytää.

Jatketaan harjoituksia.

Putkiansoja

Treenissä lainassa tällä kertaa ihana 9v turbomummo Manta ja rata kutakuinkin ylläolevan mukainen. Saapi kyllä kiittää kouluttajaa, että olen koiria lainaan saanut ja näin saan enemmän irti myös treeneistä vaikka ei omaa koiraa mukana olekaan.

Ja mitäs radasta jäikään mieleen?

• Kolmoselle vastakäännös: Pidä katse vasemmalla olan yli koirassa kun käännyt ja käännä oikealle vasta kun näet, että koira kääntyy ja katsoo sinuun. Ajoissa lähetys hypylle! 10 putki oli enemmän tyrkyllä mitä kuvassa ja jos tässä olisi ollut myöhässä niin Jali ainakin olisi viilettänyt jo putkeen.
• 4-5 sylikäännöksellä: Kämmen koiraa kohti ja rannetta kääntämällä pyöräytä koira putkeen. Koira tavallaan seuraa koko ajan kämmenpuolta. Pari askelta taakse pois päin A:sta, pari sivulle kohti putkea, ranteen pyöräytys, käsky. Ajoitusta ajoitusta.
• 6-7 takaaleikkaus mikälie: Tälle on kuulema joku oma nimi eikä varsinaisesti olekaan takaaleikkaus. Joka tapauksessa ohjataan koiran vasemmalta puolelta ja muistetaan rintamasuunnalla kertoa minne päin jatketaan.
• 9 putki pakkovalssina. Jalin olisin mahdollisesti lähettänyt pimeään putkeen kauempaa enkä olisi yrittänytkään pakkovalssilla, mutta toisaalta hirveä kiire olisi tullut mahdollisesti tällöin ohjaamaan kympille jos jäät putken ulkokaarelle. Putken toisessa päässä oli pakko olla valmiina vetämässä koiraa kymppi putkeen, muuten viuh vaan koira on väärässä päässä putkessa. Jalin kanssa olisi saanut olla tarkkana, ettei karkaa selän takaa putkeen.
• Odota koiraa rauhassa ysin toisessa päässä, älä hätäile kympille! Jos oma liike loppuu niin 10 putkelle tulee helposti kielto. Jalia ei paljon tarvitsisi putkista odotella, mutta hätäillä ei silti saa!
• 11 putkensuulta koira taas mukaan, renkaalle suora linja (ohjaus koiran oikealla puolella) ja 12 takaaleikkauksella. Anna koiralle tilaa hypätä 12 este äläkä turhaan änkeä koiran tielle. Rintamasuunnan voi kääntää vaikka olisitkin lähempänä hypyn oikeaa siivekettä eli suunta kerrotaan sillä yläkropalla, ei "työntämällä" koiraa omalla liikkeellä niin ettei koiralle tahdo jäädä tilaa hypätä. Saman tyyppinen kuin tuo 6-7 ohjaus. 
• Käskytä jämäkämmin ja ajoissa! Mä tiieeeedän, mutta mä en pysty miettimään niin miljoonaa asiaa samaan aikaan ja mun käskyt on radalla liian, hmmmm, pyyteleviä? Ei vaan suulliset käskyt vaan ylipäätään koko mun ohjaus sais olla terävämpää. Mä joudun miettimään niin ohjauskuviota, että havahdun käskyttämään vasta kun ohjauskuvion saan tehtyä eli auttamattomasti myöhässä. Ja toisekseen mä jään helposti ihmettelemään, että oho sehän meni vaikka ohjasin miten sattuu tai vastaavaa...

Mullekin tulee nyt kahden viikon treenitauko, jonka jälkeen toivon mukaan Jali sais jo treenivapautuksen ja päästäis yhdessä radalle. Ei nyt 100% teholla heti tietenkään (superhuolelliset lämpät/jäähkät, matalat rimat, ei A:ta eikä keppejä), mutta jos jotain pientä. Toivotaan, toivotaan.

Roskasaalista, yiiiihh

Roskahaaste heitetty!

Hei kuulkaas, heitän teille eteenpäin pienen haasteen.

Osallistukaa facebookissa pyörivään Koiraihmisten roskahaasteeseen! Haaste alkaa virallisesti huhtikuussa eli huomenna. Riittää kun nappaat lenkille mukaan ylimääräisen muovipussin, jonne keräät lenkin varrella näkyvät roskat. Jos haluat, nappaa kuva koirastasi roskien kanssa ja lisää se facebookin haasteryhmään. Mikään ei edellytä ryhmään liittymistä eli osallistu toki haasteeseen vaikket olisi edes facebookissa!

Helppoa, eikö?

Mekin osallistutaan!

Ja ihmiset ne jaksaa valittaa joka ikinen kevät koirankakasta? 

Oi jospa oisit saanut olla mukana

Joka ikinen viikko treeneissä mä mietin "oi kunpa mä saisin tehdä näitä Jalin kanssa". Nuo radat mitä ollaan tehty on ollut sopivasti haastavia, muttei mahdottomia ja niiiin mieluusti niitä Jalin kanssa haluaisin päästä treenaamaan. Vaikka Domista alkaa jopa hiljalleen löytyä sitä vauhtia minunkin kanssa (jee!) niin silti se on hyvin eri tyyppinen kuin Jali ja musta tuntuu, että mä "laiskottelen" sen ohjauksen kanssa kun se antaa niin paljon anteeksi ja ohjaan entistä huolimattomammin. Enää se ei tuntunut oikeastaan ollenkaan perässä vedettävältä vaan sain kyllä itsekin liikkua. Toisaalta mä kiirehdinkin ihan turhaan ja saatan liikaa esteille. Rytmitys, mikä se on? Samaa teen tosin Jalin kanssa. Eli oikeastaan ainoa ero on ehkä siinä, että Domi on estevarmempi ja -hakuisempi. Mun ohjaushan nyt on mitä on, oli koira mikä tahansa eli lopeta koirien vertaaminen ja keskity siihen ohjaamiseen!?

Jotakuinkin näin

Olipa taas kiva rata. Kakkoshyppy pakkovalssimaisesti ja kepeille kerkesin niistämään. Jalin kanssa tuskin olisin eli oltais testattu varmaan hakeeko itsenäisesti alun, ehkä ohjureiden avustuksella. Meillä oli vähän erimielisyyttä Domin kanssa keppien suorituksessa ja mä sekoilin tuon niiston kanssa, mutta saatiin ihan onnistunutkin suoritus sieltä. Koira pöydälle, josta kutsumaan oikealla kädellä jo esteen 6 yli. Ysille odottamaan koiraa putkesta tai oikeastaan, jotta oma liike jatkuu niin ei liian lähelle estettä. Eikä hei muutenkaan saa saattaa liian lähelle estettä kun ohjauksen ois syytä kuitenkin tulla ajoissa ja siihen koiraan voi vaikka luottaakin. Välistävedolla kympille, vastakäännös ja 11 esteelle. Myöhässä, myöhässä, myöhässä. Aaaarrgghh. 12 hyppy takaakiertona.

Oikeestaan tää ois voinu olla ihan kivakin rata Jalin kanssa. Keppien hakeminen ois ollut luultavasti hankala ja en tiedä miten olisin kerennyt kepeille ohjaamaan. Tuota 6 hypyn tyylistä näyttämistä ei olla tehty, mutta eiköhän se ois käteen tullut ja siitä sitten esteen yli. Putkeen se hakee sen verran hyvin ettei niissä ole ongelmaa ja A on myös kiva este. Välistävetoja ollaan tehty ja ne sujuu hyvin jos ajoissa ohjaan eli 9-10 ois luultavasti ollu ihan ok. Kympin jälkeen kääntyminen 11 esteelle ois ehkä ollu se kohta missä venähtää kaarrokset kun samaa ongelmaa mulla oli Dominkin kans ja sillä on sentään lyhyempi loikka. Kun oon myöhässä ohjaukseni kanssa niin eipä se koira voi ajatuksia lukea. Lopussakaan ei ehkä ois ollu ongelmia. Virtuaali-Jalin kanssa selvittäisiin radasta hyvällä tuurilla viidellä virhepisteellä, mutta koska ohjaaja ois jotain lisämokaillut niin hylkynä se varmaan ois läpi menny :D

Kohti stressittömämpää hihnakäyttäytymistä

Eli tarina siitä, kuinka meistä tuli flexistejä ja kuinka koiran pakkolomasta on jotain hyötyä.

Minä en ole erityisemmin flexien ystävä. Flexit on minulle hieman luovuttamista ja oikotie onneen kun koiralle ei saada opetettua tai ei jakseta opettaa kunnon hihnakäyttäytymistä. Flexin päästä löytyy yleensä ne mummojen fifit, jotka saavat touhottaa flexin pituudelta ympäriinsä ja jotka singahtelevat vastaantulijoita kohti, kun flexin lukitusnappia ei käytetä tai osata käyttää. Tai sitten koira hinataan lukitusnäppäimen avulla luokse sieltä viiden metrin päästä kun koira ei kuuntele omistajansa epätoivoisia käskyjä.

Kuinka meistä siis on tullut flexistejä?

Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä (tai en muista oliko päivä erityisen kaunis, mutta mukavampi ajatella näin, eikö?) kun Lidlin tavarapaljouden seasta löytyi koirien 8 metrin flexi n.8 euron hintaan. Ja olipa jopa painoluokaltaan Jalille sopiva ja vielä kolmen vuoden takuulla ja hienolla kakkapussitelineellä. No tässähän olisi hyvään hintaan meille oma flexi vaelluksia ajatellen, tuumasin ja nappasin flexin koriini.

Flexi pyöri tyhjänpanttina kaapissa kunnes Jalmar sai lyhyet lenkit ja ravikäskyn. Kuinka mä saan sen ravaamaan nätisti hihnassa? Joko mä joudun huomautella sille hihnassa peitsaamisesta, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Tai sitten mä joudun huomautella sitä vetämisestä, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Mutta hahaa, kaivanpa flexin kaapista ja ongelma on ratkaistu! Minun ei tarvi huomautella koiraa oikeastaan ollenkaan enää lenkillä peitsistä, koska Jali pystyy menemään omaa tahtiaan. Sen lisäksi mun ei tarvi toppuutella koko ajan sen vetämistä eikä jäädä odottamaan, että herra suvaitsee jatkaa matkaansa ojan pohjasta, jonne oli pakko päästä haistelemaan ja merkkaamaan. Aikalailla winwin-situation.

Miksi en ollut ottanut flexiä aiemmin käyttöön? En siksi, että pelkäisin Jalin singahtelevan narussa edes takaisin tai koska se ei hihnassa kuuntelisi. Kyllä ne korvat pelaa vaikka koira onkin siellä kauempana eikä mun tarvi kelata sitä koiraa luokse flexin lukitusnäppäimen avulla. Pelkäsin ohituksia. Jalin ohitukset on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun ollaan pakosta jouduttu pysymään 20min säteellä (tai 10min jos tarkkoja ollaan) kodista eli taajama-alueella ja kun ollaan oltu ulkonakin useamman kerran päivässä lyhyiden lenkkien takia, ollaan myös pakosta törmätty muihin koiranulkoiluttajiin. Mä en aikasemmin tajunnutkaan kuinka vähän me edes kuljettiin hihnassa ja jouduttiin tehdä ohituksia kun suunnattiin yleensä jonnekin korpeen, missä voi pitää koiraa vapaana eikä siellä mitään ohituksia tarvinut miettiä. Ylipäätään kuinka vähän Jali on ravannut aikaisemmin, koska vapaanahan ei tunneta semmoista askellajia kuin ravi tai käynti vaan yleensä laukalla mennään ja kovaa. Tämä hihnalenkkeily on siinä mielessä ollut kyllä meille vaan hyväksi.

Niin niistä ohituksista. Flexi ja toista koiraa kohti singahteleva 37kg pelkkää lihasta ja voimaa kuulostaa riskialttiilta yhdistelmältä. Niin minäkin luulin, mutta näiden kolmen viikon aikana me ollaan jouduttu tekemään ainoastaan yksi vaikea ohitus, jossa oikeasti vähän pelkäsin pitääkö flexin lukko. Yksi vaikea ohitus. Ja senkin voi laittaa osittain vastaantulijan piikkiin. Jalin ohitukset on parantunut huimasti. Enää se ei sinkoa heti koiran nähtyään toista kohti tai jää tuijottamaan tai vaanimaan vaan pysähtyy ja kääntyy minua kohti. Vastaehdollistaminen rules! En olisi edes uskaltanut kokeilla flexiä jos se ei näin toimisi, tämä ollaan saatu treenattua jo aikaisemmin kuntoon. Lähinnä pelotti se Jalin ohituksissa toisen koiran kohdalla tapahtuva sinkoilu, mitä se välillä harrasti. Nyt saan flexin hyvin lukittua huomaamattomasti lyhyelle eikä minun tarvi kerätä hermostuneesti hihnaa käsieni ympärille niinkuin normihihnalla. Ja sitten enemmän tai vähemmän namittamalla ohi, riippuen ohitettavasta. Näiden kolmen viikon aikana kun ohituksia on kertynyt hurjasti normaaliin verrattuna on Jalin hihnakäytöskin parantunut ihan älyttömästi eikä se kerää hirveitä kierroksia joka koiran kohdalla vaan pystyy ohittamaan ihan rennosti. Provosoivat ohitettavat (haukkuvat, rähisevät, vaanivat, tuijottavat...) saa edelleen pilkun joko syömään mun sormet kun pitää sitä painetta johonkin purkaa tai singahtamaan itsekin vähän rähisten kohti, mutta kuten sanoin, tämmöisiä sinkoamisrähinä ohituksia on tähän mennessä ollut vain yksi. Kerran yritti aloittaa, mutta lopetti heti kun huomautin. Pääsääntösesti ohitukset on ollut rentoja ja minäkin olen alkanut luottaa tuohon flexiin ja koiraan.

Voiko hihnalenkkeily olla oikeasti näin rentoa ja helppoa? Mä oon jopa alkanu nauttia meidän pienistä hihnalenkeistä kun mun ei tarvi tapella sen vetämisen tai peitsaamisen kanssa tai jumittaa joka pissan kohdalle odottamaan. Edelleen tämä on vähän "menen sieltä mistä aita on matalin", koska kyllä se varmasti pystyis kävellä ravilla ja peitsaamatta mun vierellä muutenkin kuin vain hetkittäin kun jaksaisin olla johdonmukainen. Ja tehdä enemmän hihnalenkkejä. Mutta kai välillä saa olla vähän mukavuudenhaluinen ja luistaa periaatteistaan? Jos mä nautin enemmän flexin kanssa lenkkeilystä ja jos koira nauttii enemmän flexin kanssa lenkkeilystä niin onko se jostain pois? Jali kuitenkin kulkee flexissä ihan siivosti ja paljon rennompaa ravia eikä peitsaa. Hihnaa käytetään kyllä "ihmisten ilmoilla" eli keskustassa ja treeneissä (paitsi ajattelin alkaa kyllä lämpät ja jäähkät tehdä myös flexin kanssa), mutta muuten voi olla, että jäädään saikunkin jälkeen pahamaineisiksi flexisteiksi.

Miksi on hyvä, että meidän lenkit maistuu molemmille? Koska fyssari ei antanut meille vieläkään treenivapautusta! Venytyksistä ja kevyemmästä lenkityksestä oli ollut selkeästi hyötyä ja vasen haukkarikin oli paaaaljon parempi ja muutkin kireydet oli kauttaaltaan lieventyneet. Jali tuntuu minunkin käteen pehmeämmältä eli vähemmän lihaskireyksiä. Jatketaan samalla setillä kunnes saan venytettyä vasemman hauiksen samalle tasolle kuin oikean ja katsotaan sitten taas fyssarilla. Lenkkejä saadaan venyttää jo puoleen tuntiin, mikäli lenkin jälkeen ei haukkari venyttäessä pahene. Muuten tämä ei oikeastaan edes haittaa, hyvä vaan että hoidetaan kuntoon, ettei mennä takapakkia jos liian aikaisin rasitetaan, mutta agitreenejä mietin. Olisiko järkevää jäädä tältä jaksolta kokonaan pois? Yrittää hommata joku tuuraamaan meitä kunnes saadaan taas treenilupa? Mennä treeneihin ja jos saan vieraan koiran lainaan niin ohjailla sillä? Hmm.

Lainaferrarilla ajelua

Yllättäin meidän agirintamalla ja muulla treenirintamalla on ollut hiljaista, koska Jali on edelleen saikulla. Katsotaan mitä sunnuntaina fyssari sanoo, omaan käteen se on välillä tuntunut jo varsin hyvältä ja välillä taas venyttelyssä nykii ja tuntuu kipeältä. En siis uskalla toivoa. Hyvin on pilkullisen pää treenitauon kestänyt, eikä oikeastaan ole huomattavaa pään hajoamista edes havaittavissa vaan ihan tyytyväisenä se käy meidän "lenkkien" jälkeen omalle pedille. Kunhan ensin saa venyttelykäsittelynsä, jota osaa jo odottaa ja vaatia jos  unohdan :D Pieniä tunnarialkeita ollaan tehty, mutta ei edes joka päivä. Ihanan helppoa pitää levossa koiraa, joka ei ole heti hyppimässä seinille- arvostan!

Agitreeneissä olen kyllä käynyt, ilman koiraa! Mulla onkin ollut meidän kouluttajan appenzellipoika Domi lainassa. Huh, kun on vaikeaa ohjata vierasta koiraa. Domi on vähän sitä mieltä, ettei mun kanssa tarvi tehdä kunnolla töitä ja tuntuu vähän perässä vedettävältä. Vaikka kolmosluokan koirana vauhtia kyllä varmasti löytyykin. Ferrarilla on jarru pohjassa eikä mun kaasutteluyritykset ole vielä oikein tuottanut tulosta. Eka kerta meni enemmän tai vähemmän haahuillen kun koira ei ollut milläänlailla tuttu ja olin vähän "mitä ihmettä mun pitää tän kans tehä" kun se tuntui niiiiiin erilaiselta mitä Jali ja me molemmat oltiin ihan kuutamolla.

Radat muistiin, koska oli niin näppäriä valssitreenejä, että näitä täytyy käydä tekemässä Jalinkin kanssa. Oikeanpuoleinen rata on hyvä myös persjättö ja takaaleikkaus treeninäkin, mutte me treenattiin valssilla. Tarkoitus oli ohjata pysymällä keskilinjalla eikä saattaa koiraa hypyille. Vaikeaa, vaikeaa.

 

Tänään tuntui ehkä hitusen luontevammalta vaikka edelleenkin oltiin toki ihan ulapalla ja koira teki puoliteholla. Tämän päiväisestä voi jopa olla videomateriaalia tulossa, liitän sen sitten postaukseen. Pidettiin alussa fysiikkatreenit ohjaajille ennen rataa, olipa hauskaa! Vitsit miten kiva on päästellä kunnon sprinttejä :)

Tämän päiväinen rata myöskin kutakuinkin muistiin. Tässä oltais Jalin kanssa oltu ongelmilla persjättöjen kanssa eli luultavasti nuo pätkät 3-5 ja 8-11 olisi ollut haastavia ja kaarrokset luultavasti ois venynyt hirveiksi ja tuota 3/9 estettä se olisi luultavasti näppärästi ohitellut. Domihan hakee esteitä ihan eri tavalla mitä Jali ja on muutenkin estevarmempi ja sen lisäksi vielä muutenkin pelastelee mun huonoja ohjauksia. Ja kun en koiralle saanut juuri vauhtiakaan niin oikeastaan ainoat ongelmat radalla tuli kun minä unohtelin minne seuraavaksi tai ehkä lähinnä unohdin tehdä persjätöt ja hämäännyin kun olinkin väärällä puolella. Eiku sorruinhan mä mun normaaliin "unohda koira" ohjailuun. Se katse himputti vieköön siellä koirassa! Ja vaikka koira ei tullutkaan täysillä niin jotenkin musta itestä tuntuu, että häslään ja kiirehdin radalla.

Katsotaan saanko ensi viikolle oman ferrarin käyttöön vai mennäänkö vielä lainakoiralla. Toki vieraalla koiralla treenaamisesta on hyötyä minulle ohjauksien opettelussa, mutta onhan meillä ihan omat ongelmamme Jalin kanssa eikä niitä vieraalla koiralla korjata/treenata. Täytyy yrittää huomioida tuota omaa ohjausta nyt sitten, että sitä saan selkiytettyä ja rauhotettua kun Domin kanssa mulla ei niin hirvittävä kiire pitäisi olla.

Paranehan pian Jali, mulla on jo ikävä mun duracelpupua!

Seuraamisen ABC

Mä kirjoittelin pyynnöstä eräälle keskustelupalstalle vinkkejä seuraamisen treenaamiseen ja ajattelin, että kerta ne tuli kertaalleen jo kirjoitettua niin ehkä ne voisin myös julkaista täälläkin. Jos näistä nyt kenellekään on mitään hyötyä, mutta minä ainakin olisin ollut/olen noviisina iloinen kaikista mahdollisista vinkeistä :)

Olen laittanut esimerkkeinä linkkejä omiin treenivideoihin, koska itse opin myös videoista tosi paljon ja noilta videoilta näkee myös aika hyvin niitä virheitä (=älä tee näin) ja meidän kehitystä. Ja nuo videot voi toimia ehkä jollekin myös motivaattorina, että kukaan ei ole tosiaan seppä syntyessään (paitsi jotkut luonnonlahjakkuudet) vaan koiran kouluttamisessakin on mahdollista kehittyä. Koskaan ei ole myöskään liian myöhäistä korjata tekemiään virheitä.

Kaikki neuvot ei varmaankaan sovellu kaikille koirille, mutta näitä asioita mä oon tän talmaatin kans ajan saatossa pohtinut ja oppinut kantapäänkin kautta.

• Älä koskaan treenaa koiraa liian matalassa vireessä tai kun koiraa ei vois vähempääkään kiinnostaa treenata! Yhtään mitään. Älä treenaa myöskään sillon kun itse olet huonossa vireessä. Tää on oikeesti ollu mulle se yks juttu mikä on vieny ihan hirveästi meitä eteenpäin. Sille koiralle pitää rakentaa se motivaatio tehä sun kans hommia (tää on kaikessa treenaamisessa oikeestaan se ensimmäinen juttu mikä pitää hoitaa kuntoon) ja kun koira oppii tekemään asiat hyvässä vireessä se myös tekee suuremmalla todennäköisyydellä sen myös siellä kokeessa samassa vireessä. Sä et halua, että se koira yhdistää seuraamista laamailuun... Hyvä seuraaminen mun silmiin on kaukana laamailusta. Enemmänki mä tykkään tottis tyylisestä seuraamisesta ja jos tokotuomarit rokottaa liian tiiviistä tai korkea vireisestä seuraamisesta nii siinäpähän rokottavat.
• Esimerkiksi tämä ei ole seuraamista saatikka esimerkki hyvästä treenistä Nolottaa katsoa itsekin tuota videota kun teen niin miljoonan verran virheitä. Koiralla on matala vire, sitä ei juuri kiinnosta tehdä mun kans yhtään mitään. Mä palkkaan koiran tosi innottomasti ja liian harvoin ja jos palkkaan niin vääristä asioista. Eikä koira oikeastaan edes palkkaudu. Liian pitkät ja tylsät treenipätkät, eikä koirakaan oikein tiedä mitä me tehdään enkä taida minäkään. Tässä jo huomattavasti järkevämpää treenailua. Koiralla on parempi vire ja se oikeasti palkkautuu tuosta palkasta ja mä oikeasti palkkaan sitä koiraa paljon järkevämmin. Tosin palkan suunta on väärä ja huomaa, että koira juurikin aukeaa herkästi takaa, koska palkka tulee oikeasta kädestä.
• Seuraaminen koostuu moooonesta osasta, älä yritä opettaa niitä kaikkia kerralla vaan niitä voi ja pitää treenata erikseen. Se on vähän niinku palapeliä kokoais. Mun ongelma oli ehkä "kaikki mulle heti nyt"-asenne (näkee tuosta ensimmäisestä videosta kun tehdään liian pitkiä seuraamisia vaikka koira ei osaa), enkä tosiaan hoksannut, että parempaan tulokseen pääsee kun ne osasuoritukset opettaa koiralle erikseen. Perusasento-katsekontakti-liikkeellelähdöt-seuraamisen paikka-käännökset-vauhdinmuutokset-seuraamisen ilme.... Meidän liikkeellelähtö/kontaktitreeniä.
• Mä alotan seuraamisen aina vasemmalla jalalla, jättöliikkeet (esim. luoksetulo) lähden oikealla. En tiedä miten hyvin koira osaa tuota vinkkiä lukea, mutta haittaakaan siitä ei missään nimessä ole.
• Mun mielestä joskus voi ihan hyvin seurauttaa koiraa liian korkeassa vireessä ja vähän katsoa läpi sormien esim. korkeasta vireestä mahdollisesti seuraavaa edistämistä. Tällee voi rakentaa sitä fiilistä siihen koiran tekemiseen. Mutta ehkä kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun se koira käytännössä osaa sen seuraamisen. Liian alussa kun se paikka ei ole vielä ihan varma muutenkaan niin tämmöset läpi sormien katsomiset ehkä hajottaa sitä ennestään. Mut ylipäänsä jos seuraaminen on ihan laamailua ja koirasta blaah, niin ei ehkä ensimmäisenä kannata alkaa nillittää sille niistä pikkujutuista vaan sitä koiran virettä siihen seuraamiseen ois hyvä saada nostettua. Jos se tarkottaa sitä, että sen seuraamispaikka vähän hajoaa niin sitte hajoaa. Sen pystyy kyllä korjaamaan sitten jälkeenpäin kun koiran fiilis on kohdillaan.
• Lyhyitä treenejä ja oikeesti kunnon palkka (eli se mikä koiraa nyt ikinä sattuukaan parhaiten motivoimaan) sille koiralle. Joko mä sanoin, että lyhyitä treenejä? Varsinkin alkuvaiheessa. Lopeta sillon kun koiralla on vire korkeimmillaan ja se vielä haluaa tehdä, ei siinä vaiheessa kun se on jo ihan kyllästynyt. Jos sä ajattelet, että "no jos mä vielä yhen toiston" niin on jo korkea aika lopettaa. Lopeta aina onnistuneeseen toistoon.
• Opeta koiralle vapautuskäsky, jollon se saa sen THE palkan. Ja kun vapautat ja palkkaat niin oo oikeesti tosi iloinen ja mukana siinä palkkauksessa.
• Sä et voi palkata koiraa liian usein, mutta muista aina palkata vain syystä! Jos koira ei ansaitse palkkaa, se ei myöskään saa palkkaa. Kannattaa myös palkata tosi monipuolisesti ja yllättäin. Jalilla pysyy ainakin vire tosi hyvin kun se ei ikinä tiedä millon palkka tulee ja sen pitää tavallaan koko ajan pysyä hereillä, koska se palkka voi tulla koska vaan. Eli välillä palkkaat siitä pelkästä alun perusasennosta, ensimmäisen askeleen jälkeen, käännöksen jälkeen, perusasentoon, lennosta...
• Mun mielestä vahva perusasento on aika hyvä seuraamisen perusta ja tuon mun hörhöilyn jälkeen meiän seuraaminen parantu tosiaan huimasti näillä perusasento-askel-perusasento sarjoilla. Oikeaa seuraamispaikkaa harjottelin myös ihan imuttamalla.
• Riippuu varmaan vähän koirasta kannattaako seuraamisen aikana kehua esimerkiksi hyvästä kontaktista. Mä en ehkä kehuis, ainakaan samallalailla kuin tuossa ekassa videolla. Voisin kuvitella palkkaavani ja vapauttavani koiran heti kun se ottaa kontaktin ja pikku hiljaa alkaa vaatia pidempää kontaktia, mutta en lähtis tosiaan kerjäämään kontaktiakehumalla/huomauttelemalla/nyppimällä hihnasta.
• Siinä vaiheessa kun se koira jotain osaa, niin sun pitää muistaa sitä myös siltä vaatia. Esimerkiksi kuten tuolla ylhäällä linkkaamassani liikkeellelähtö/kontakti treenissä. 
• Häiriö sen koiran mukaan. Vaikeassa häiriöässä ei voi vaatia juttuja mitä se koira ei varmasti osaa. Meille toimii paremmin kun ne jutut opetellaan ilman häiriötä, häiriössä on ihan turha alkaa opetella mitään uusia juttuja.
• Älä koskaan jätä vinoa perusasentoa huomiotta, äläkä tosiaan anna korjailusta palkkaa. Jos haluat varmasti suorat perusasennot niin muista myös vaatia ne aina äläkä kato vinoja läpi sormien. (mun pitäis terästäytyä tässä kohtaa :D)
• Käännökset oon opettanu myöskin perusasennon kautta eli ollaan pyöritty lähestulkoon paikoillaan ja koira on saanut hakea sen perusasennon. Käännöksistä saa helposti koiralle virettä nostavan kun seuraamisessa palkkailee usein käännösten jälkeen. Koita opetella ne käännökset ensin ilman koiraa (mä en osaa edelleenkään kääntyä esim vasemmalle...). Käännöksiä voi harjoitella myös seuruuttamalla koiraa erillaisia kaarroksia.
• Mieti sitä palkan suuntaa. Mä esimerkiksi yhdessä vaiheessa palkkasin oikeasta kädestä, jollon mä sain Jalin poikittamaan/aukeamaan takaa. Sillä palkan suunnalla voi hyvin korjailla väärää seuraamispaikkaa. Meille on toiminu tuo taate päin palkan heittäminen ja itsekin vähän peruuttaminen kun se varsinkin tosi korkeassa vireessä edistää helposti.
• Opettele kävelemään jo alusta asti suorassa katse eteenpäin ja normaalisti käsiä heilutellen. Mulle on monesti huomautettu noista käsistä, että heiluttelen niitä liian leväällään, varsinkin koiran puoleista, minkä kuulema jotkut tuomarit voi tulkita vartaloavuksi. Ison koiran kans se normaali käsien heiluttelu tuntuu mulle tosi hankalalta kun Jali seuraa kuitenkin tosi tiiviisti.
• Muista treenata kohtuullisesti ja pitää treenitaukoja. Koiralle oikeasti auttaa kun se saa vähän aikaa hautoa uutta asiaa mielessään eikä sitä vaan jankata loputtomasti.

Meidän nykyseuraaminenhan näyttää suurinpiirtein tältä. Aika iso ero kun vertaa tuohon ensimmäiseen videoon! Mä pidän itseäni edelleen ihan noviisina, vaikkakin kehitystä on toki tapahtunut, että en tiedä onko mulla tietoa ja taitoa tämmösiä vinkkejä kirjoittaa, mutta tulipahan kirjoitettua. Luultavasti mulla on vielä paaaaaljon asioita, joita en tiedä tai osaa ottaa huomioon. Onneksi tekemällä oppii ja muiden neuvoja kannattaa aina kuunnella :)