Aurinkoa sadepäivään

Viime viikon rallykisojen jälkeen Jali pääsi tosiaan treffaamaan Paavoa. Jali ei ole päässyt kunnolla vieraiden urosten kanssa juoksemaan ja on näin vanhemmiten tullut ehkä vähän tarkemmaksi seurastaan. Se vaatii seurakseen uroksen, joka ei provosoidu tai provosoi ja harvemmin näitä tämän tyyppisiä uroksia tulee vastaan.

Paavo on kuitenkin vielä niin junnu ja ihanan lunki kaveri muutenkin. Ei tainnut Jalin nenään urokselta edes vielä tuoksahtaa, Jali nimittäin rakastui Paavoon ehkä vähän liikaakin, köhköh. Alussa Jali juoksutti Paavoa ihan kivasti ja leikkimielellä, sitten alkoi hormoonit hyrräämään ja pilkulla olisi ollut vähän muut jutut mielessä... Harhautin Jalia juoksemaan mieluummin pallon kanssa, se on niin putkiaivo, ettei pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa ja pallopallopallo vei voiton :D Pallon kanssa olisi halunnut Paavoa juoksuttaa enemmänkin, mutta spanielin mielestä oli mukavampi lymyillä varjoissa. 

Kaikista kuvista kiitos Satu Vanhanen! :)

Kivaa oli! t. Jali

Kerta kiellon päälle

Joo ei pitänyt koskea rallytokoon hetkeen vaan niin me taas oltiin kisoissa. Meitä on vähän houkuteltu voi-luokkalaisiksi sekä pm-, että sm-kisoihin ja kun voi-luokka oli yhden tuloksen päässä niin ajattelin, että haetaan nyt se RTK2 ainakin ja katsotaan onko mitään mahdollisuutta treenata voittajaluokkaa mitenkään kisakuntoon.

Ajeltiin siis Kokkolaan kisoihin, jossa tuomarina Anna Klingenberg. Kisat järjestettiin ulkona hiekkakentällä. Kisarata oli tosi helppo ja hyvin meille sopiva. Melko paljon eri käännöksiä, mutta ne me osataan kyllä ja eteentuloja vain yhdellä kyltillä. Ei houkutusta, ei hyppyä, ei juoksuosuuksia ja vain yksi pujottelu ja sekin yhteen suuntaan. Oltiin suoritusvuorossa toisina, jota vähän panikoin. Rataantutustumisen jälkeen päätin lähteä käymään vielä äkkiä vessassa (joo o...). Kun tulin takaisin, oli ensimmäinen koirakko jo melkein puolivälissä rataa. Äkkiä juoksin hakemaan koiran autosta ja yritin siinä jotain virittelyn tapaista tehdä. Jali haisteli maata, hylkäsi THE pallon hajujen perässä ja oli muissa maailmoissa. Palkkailin siinä muutamat perusasentoon tulot, mutta tiesin, että nyt ei ole meidän päivä, ei minkäänlaista aktiivisuudenhäivääkään koiran puolelta vaan jouduin kaikki kerjätä koiralta olemalla itse aktiivinen. Käytiin kyllä lämppäämässä, mutta vein koiran suoraan sen jälkeen autoon, olisi pitänyt antaa siinä tutustua jo vähän hajuihin ja kenttään...

Sain Jalin kuitenkin lähtökyltille ongelmitta, vaan kun otin hihnan pois ja tuomari antoi lähtöluvan, oli koiran huomio ihan toisaalla. Odotin, josko palauttaisi kontaktin ennenkuin lähden, kyllä tuntui pitkältä ajalta. "Apua, nyt se ei oo yhtään hereillä! Äh, taas se jumittaa nää istumiset, mikä sitä vaivaa! Iiiik, nyt just tuolla otetaan meistä kuvia ja Jali vaan haahuilee ja haistelee maata. Mitähän kaikki ajattelee... Pitäiskö keskeyttää kun toinen vaan haistelee, ei tästä tuu mitään!? Ääääää, mitämääteen et saan sen kuulolle, Jali kiiilttiiii?! Hih, taas se kiersi kyltin, tää alkaa olla jo huvittavaa! Olkoon, ei uusita enää. Heh, ei se osaa enää ees perusasentoa. Äh, ei tästä mitään tuu, tuskin selvitään radan loppuun asti tuloksen kanssa..." Huh, kuinka paljon yhden rallyradan aikana kerkeää ajatella.

Kisakuvista kiitos Satu Vanhanen :) En ymmärrä miten onnistun aina näyttämään niin jäykältä ja vakavalta näissä seuraamiskuvissa :D

Kui hiano Jali! <3

 

Pistevähennyksiä seuraavasti:

• 2. puutteellinen yhteistyö -1p
• istu-seiso-kierrä koiran ympäri
• Olisinko joutunut houkutella taas istumaan vai tuliko taas seisomisesta, jossa pomppas käteen?
• 3. uusi -3p, väärin suoritettu tehtävä -10p
• saksalainen
• Tarvitseeko edes sanoa? Voi Jali kulta, kun saksalaiseen ei kuulu sitä kyltin kiertoa :D En viitsinyt uusia toista kertaa, niin tomerana se sen molemmilla kerroilla kiersi vaikka kuinka yritin välttää. Mitä ollaan kylttien kanssa päästy tekemään, niin kyllä tää toimii kun Jali on messissä, mutta tekee näitä aivopieruja aina kun on omissa ajatuksissaan. Ai mitä mun piti tehä? Hei jee, tääl on tää kyltti, tätä se varmaa meinas!
• 5. uusi -3p, koskettaa tai nuuskii kylttiä -1p, puutteellinen yhteistyö -1p
• koira eteen- oikealta sivulle
• Eteentuloa ollaan for real harjoteltu (eipä me mitään muuta rallya ollakaan treenattu), mutta Jali oli niin kuutamolla ja omissa hajumaailmoissaan, ettei toivettakaan, että olisi onnistunut. Uusintakin tuntui ihan hirveältä, selvittiin minusta yllättävän pienillä pistevähennyksiltä kun itsellä oli jo tässä vaiheessa ajatus, että se oli sitten siinä. Yritin ottaa koiran rauhassa uusintaan, mutta toinen vaan haisteli maata, tuli lopulta sivulle, muttei istunut ja oli ihan blaaaaaah.
• 10. puutteellinen yhteistyö -1p
• 360 astetta oikeaan
• En ole varma mistä pistevähennys, olisiko jotain haahuillut?
• 13. puutteellinen yhteistyö -1p
• Liikkeestä maahan
• En tästäkään näin jälkikäteen osaa sanoa?

Pisteitä kertyi kuitenkin kasaan yhteensä 79/100p eli AVOHYV ja RTK2!

Alkurata oli oikeasti ihan kamala. Jali ei ollut yhtään kuulolla, enkä saanut sitä mitenkään heräämään. Uusinnoissa yritin odottaa rauhassa, että saan koiran mukaan, mutta kun ei siitä mitään tullut niin mentiin vaan. Se oli ihan matkalaukku ja laama koko koira. Seuraamiskäskykään ei saanut aikaan mitään ryhdistäytymistä, oli kuin ei olisi sitä koskaan kuullutkaan. Toivon, että radasta olisi videota, järjestäjien videokamera oli käsittääkseni kuvaamassa ja ne on ennenkin tullut jälkikäteen nettiin nähtäville. Tekisi mieli analysoida vähän omaa käskemistä ja ohjaamista.

5. kyltin jälkeen se oikeastaan jostain syystä alkoi jo vähän petrata ja loppurata oli oikeastaan ihan sujuva. Heti radan jälkeen se olikin ihan toisella mielialalla ja kun sivussa vähän temputin niin oli jälleen oma ihana aktiivinen itsensä. Syytän alun sekoilusta huonoa virittelyäkin, mutta silti pohdin oisko se kuitenkin mun jännityksestäkin ottanut kisaradalla nokkiinsa? Kun tuon 5. kyltin jälkeen itse olin jo heittänyt oikeastaan toiveet tuloksesta ja sen jälkeen se sitten alkoikin parantaa? Mun oma itsevarmuus "me osataan kyllä" on kyllä selkeästi laskenut ja se taitaa näkyä kehässä, lipsun taas ihan liikaa siihen houkutteluun ja ajattelen ihan liikaa mitä muut meistä ajattelee kun pitäisi vaan pysyä siinä omassa kuplassa. On vaan niin turhauttavaa olla taas se "kyllä se kotona osaa". Tämäkin rata olisi ollut kuin meille tehty. En tiedä, spekulointia spekulointia.

Kyllä se voittajaluokka on vielä hyyyyyyyvin kaukana edessä. En halua enää kerätä lisää pisteitä puutteellisesta yhteistyöstä...

Suorituksen jälkeen Jali pääsi treffaamaan Satun Paavoa. Siitä lissää myöhemmin :) 

Muistoja

Piki haettiin meille naapurista jouluna 2006. Sitä ennen oltiin ahkerasti käyty naapurissa pentuja pallottelemassa, mutten muista että varsinaisesti pentua oltaisiin kinuttu. Jäljellä oli kaksi pentua josta valita, lähes täysin musta, sekä musta valkoisella viirulla. Jostain syystä se musta lähti matkaan ja isän ehdotuksesta se nimettiin Pikiksi. Se oli äärimmäisen kiltti ja helppo pentu, joka ei tainnut koskaan tehdä suuremmin tuhoja.

Pikistä tuli aika nopeaa "mun koira" vaikka se olikin perheeseen yhteiseksi otettu. Se haki aina kesäisin ulkoa pyykkinarulta minun vaatteita kun olin pois kotoa, kantoi ne rappusille tai sisälle ja nukkui niiden päällä. Kenenkään muun vaatteet eivät kelvanneet.

Pikin piti aina päästä nukkumaan sängyssä peiton alle. Se tökki kuonollaan jalkoja niin kauan, että nostin peittoa ylös, että Arvon Herra pääsi kömpimään lämpimään. Se nukkuikin melkein aina jaloissa "lusikassa" hautautuneena peittoihin. Välillä vain kuononpää pilkisti peittojen alta, välillä koko koira oli peittojen uumenissa.

Kun minulla oli kurkku kipeänä, Piki tuli nukkumaan kylkeeni niin, että asetteli pään kaulani päälle. Siinä olikin juuri Pikin mentävä kuoppa. Ei se koskaan ennen niin ollut nukkunut.

Piki lällätteli monet kerrat minulla kun otin hihnaa esiin. Arvon Herra ei olisi millään halunnut takaisin hihnaan. Pikiä oli onneksi helppo pitää vapaana vaikka riistaviettiäkin jonkun verran löytyi. Komea ajohaukku vain kuului kun Piki jonkun perään karkasi. Koskaan en kyllä muista, että olisin koirasta huolissani ollut näillä reissuilla ja pian se aina takaisin tulikin.

Pikin kanssa naksuteltiin ja tein jotain kotitokon tapaista. Se oli hirmu etevä tarjoamaan asioita ja hyvin ahne, joten temputtelu oli helppoa. Muistan miten tyytyväinen olin itseeni kun sain Pikille opetettua paikallamakuun niin, että itse käyn hakemassa tien toiselta puolelta postin ja koira pysyy pihalla paikoillaan. Jotain seuraamisen tapaistakin sen kanssa tein, mutta lähinnä keskityttiin temppuiluun. Kuten yllä olevasta kuvaparista saattaa huomata, ei minulla ollut mitään käsitystä oikeasta tokosta, siinä se nätisti kököttää "perusasennossa" oikealla puolella :D Muistelisin, että viimeisenä kesänä opetin Pikin sheippaamalla hyppäämään vuoderahin päälle ja menemään läpi meillä olleesta lasten leluputkesta pelkällä käskysanalla ja kunnon etäisyydellä.

Kun sain Jyväskylässä opiskellessani yksiön, muutti Pikikin vihdoin Jyväskylään. Kauaan ei ehditty yhdessä Jyväskylän polkuja talloa, mutta Piki sopeutui kaupunkikoiraksi varsin mallikkaasti vaikka olikin elänyt oikeastaan koko elämänsä maalla. Ei sitä muutos (tai mikään muukaan) stressannut pätkääkään. Ainoastaan pientä eroahdistusta ja ääniin reagoimista oli havaittavissa ja sainkin Koasilta lainaan sitruunapannan, joka toimi Pikille hyvin.

Pikin sisko Pikku elää ja porskuttaa vielä hyvissä voimin emänsä kanssa, muista sisaruksista en tiedä. Pikin isä Lakukin puksuttaa menemään ikään nähden hyvissä voimin 15 vuoden ikäisenä. Piki vain ei saanut nähdä viidettä kesäänsä.

Maailman kaunein seropi!

Luonnetesti

Ilmajoki 14.5.2016, tuomareina Marco Vuorisalo ja Irene Puputti.

Toimintakyky +1b Kohtuullisen pieni

Terävyys +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu +1 Pieni

Taisteluhalu -1 Pieni

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

+110 pistettä

Jali oli oikein tyytyväinen kun kerrankin sai haistella oikein antaumuksella ilman, että puutun :D

Avataas vähän. Skippaa lopputeksti jos tarkempi analyysi ei kiinnosta. Kuvaukset luonnetestin eri osa-alueista poimittu täältä.

"Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus." Toimintakyky +1b Kohtuullisen pieni. "Koira ottaa kontaktin kelkkaan suurestakin pelästyksestä huolimatta vähäisillä ohjaajan avuilla. Pimeässä koiraa joudutaan kutsumaan." Pimeässä Jali eteni alkuosan lähinnä tuomarin perässä ja löysi lopulta minut hajun avulla hyvin hitaasti askel kerrallaan edeten. Kävi ihan nenän edessä ottamassa hajun, kulki hajun perässä ympäri huonetta pitkin huoneen reunoja ennenkuin taas päätyi mun luo ja hokasi, että siinähän se. Kun sai hajun niin eteni huoneessa rohkeammin. En antanut apuja. Aika vähiä apuja kelkallekin loppujen lopuksi tarvitsi.

"Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggression, sitä korkeampi on terävyysaste. " Terävyys +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä "Koira ei reagoi lainkaan hyökkäykseen, tai osoittaa pelkoa." Ei yllättänyt. En odottanutkaan, että seinässä olisi rohkeutta itseään puolustaa. Kiva kun hyökkäystä ei vedetty tuon pidemmälle, olisi ollut pilkulliselle kova paikka jos olisi enemmän painetta saanut. Ei se ainakaan ketään tosiaan syö :D Jos tämä oltaisiin tehty vaikka testin alussa, olisi luultavasti reagoinut enemmän.

"Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke."  Puolustushalu +1 Pieni "Koira on ohjaajan sivulla tai takaviistossa, ehkä muutama haukahdus, muuten vaisu esitys. Hyväksyy hyökkääjän samoin kuin luoksepäästävyydessä." Tästä ehkä olisin odottanut suurempaakin reaktiota. Nyt yllättävän lunkisti otti hyökkääjän vastaan ja lähti hyökkääjän mukaankin, olisin odottanut tässä vaiheessa kunnon hepulia. Mutku hajut nii ei kerkee :D Saattoihan tuo haistelu toki ihan sijaistoimintaakin olla.

"Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi-leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima." Taisteluhalu -1 Pieni "Koira tarttuu esineeseen, mutta ei taistele vaan pureskelee sitä ja laskee heti irti, kun esineestä vedetään; tai koira ei ota lainkaan esinettä suuhunsa, mutta osoittaa jonkin verran taisteluhalua kelkalla ja muissa osasuorituksissa" Ihan kuulostaa Jalilta. Kyllä se välillä taistelee lelustakin kunnolla, mutta ny ei kiinnostanut. Ja jos se leikkii niin se tarvii "täydelliset" olosuhteet, tuossakin kun on kaikkee hihnaa ja kummallista häiritsemässä niin olisin ollu yllättynyt jos olisin sen saanut kunnolla leikkimään.

"Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu" Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin "Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa merkkejä rauhattomuudesta, se hieman rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee." Jälleen, kuulostaa kyllä ihan Jalilta vaikka etukäteen mietinkin, että hermorakenne voisi mennä myös miinukselle. Kivasti palautui nyt osasuorituksista eikä mikään reaktio jäänyt "päälle". Hyvin ne hermot siis tosiaan pysyi kasassa ja oli testin jälkeen ihan normaali ja lähti mukaan mun hepuleihin.

"Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Vilkas koira on tarkkaavainen ja se vastaanottaa nopeasti uusia ympäristön ärsykkeitä ja tottuu niihin ja niiden merkitykseen." Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas "Koiran reagointinopeus ja väistö on hieman hitaampi, mutta hallittu ja koiran huomio oikein suuntautunut." Se tuntuu välillä kyllä vilkkaammalta, nyt oli jotenkin vähän "laama" läpi testin. Tai reaktiot sinäänsä kyllä ihan Jalimaisia, mutta esim tuo hyökkäykseen reagointi, jossa vaan jatkaa maan haistelua oli jännä. Siltä kun tulee välillä niin herkästi niitä "pöhh" kun jostain vaikka yllättäin ilmestyy ihminen ja reagoi niihin mun mielestä kyllä nopeampaa kuin mitä nyt testissä. Mutta toisaalta taas joo, ei se mikään turbodieselpupukaan reaktioineen ole.

"Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia." Kovuus +1 Hieman pehmeä "Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana." Mä ehkä ajattelen Jalin pehmeämpänä kuin se onkaan. Videolla kun puhun "traumatisoitumisesta" niin tarkoitan ehkä just sitä, että välillä tuntuu, että se muistaa tietyt asiat hyvinkin pitkään. Tyyliin jos leikkaan kynttä liian pitkälle saan taistella kynsien leikkuun kanssa sen jälkeen pitkään tai kun jätin kerran hännän vahingossa oven väliin niin se kauan varoi ja epäröi autoon hyppäämistä.

"Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin." Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen "Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa, käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo." Kyllä siitä huomaa, että se on pidättyväinen, mutta oli testissä ehkä yllättävänkin sosiaalinen. Hyökkäyksen jälkeen kun piti lähteä testaajan mukaan, odotin suurempaakin hepulia, mutta nyt asettui jopa ihan silitettäväksi. Samoin seinähyökkäyksen jälkeen haki jännästi tukea tuomarista, mutta oli siinä vaiheessa varmaan niin paineessa, että jostain piti saada turvaa.

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon "Koirat, jotka ensimmäisen laukauksen jälkeen käyttäytyvät rauhattomasti, mutta jotka selviävät nopeasti levottomuudestaan ja joille toistetut laukaukset saavat aikaan yhä pienemmän reaktion, luokitellaan laukauskokemattomiksi, ei laukausaroiksi." Ihan Jalin näköinen. Tuommoisissa äkillisissä pamahduksissa se tulee yleensä tsekkaan multa, että mikä se oli, oliko se ok, kuulitsä!?

Loppujen lopuksi testi oli kyllä ihan Jalin näköinen. Odotin sen keräävän enemmän painetta ja reagoivan asioihin ehkä vieläkin herkemmin, mutta selvittikin osiot ihan kunnialla. En siis epäillyt ettei se yksittäin olisi jokaista selvittänyt, mutta ajattelin, että keräisi painetta enemmänkin kun jatkuvasti tapahtuu jotain yllättävää. Yllättävän sosiaalinen se kyllä oli, harvemmin se noin reippaasti vieraiden ihmisten (varsinkin miesten) luo menee tutustumaan. Siihen on kyllä vanhemmiten tullut sellaista tietynlaista varmuutta, että ei se maailma päälle kaadu.

"Se on kyllä omalla tasollaan suorittaja, ei tuu mitään yllättävää, mutta ei mihinkään hurjiin suorituksiin yllä."

Mamman pieni partiopoika :) 

Nenäilyä pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa muistettiin Nose Workin olemassaolo ja otettiin ulkona vähän treeniä. Pari kierrosta laatikkoetsintää tyhjillä maitotölkeillä (hätä keinot keksii!), toimivat itseasiassa tosi hyvin! Voisi napata treenilaukkuun, nuo kun voisi taittaa aukikin käytössä ja takaisin linttaan kun ei käytetä niin eivät vie edes niin hirveästi tilaa!

Jali fokusoi ihan kivasti tölkkeihin hetken pyörimisen jälkeen ja oikea löytyi molemmilla kierroksilla hyvin.

 Laatikkoetsinnän jälkeen otettiin myös pari ulkoetsintää kun tajusin, että tuo aitahan on ehkä maailman paras Nose Workkia ajatellen! Noista alla olevista kuvista näkee mun mielestä hauskasti sen hetken kun haju osuu Jalin nenään, se pysähtyi kuin seinään kun haistoi että oli mennyt hajusta ohi =)

Tein toisenkin kierroksen kun tuli mieleen, että ois kiva saada pitkästä aikaa videollekin. Siirsin hajun ensimmäisestä piilosta uuteen piiloon samalla alueella mikä oli ehkä virhe. Vanha piilo haisi ilmeisesti vielä tai sitten muuten vain muistista sinne suuntautui. Kehuin vaikka ilmaisikin tyhjää kun ajattelin, että minunhan virhe se oli ja kun niin tarkasti haisteli, että täytyi siinä vielä haju haista. Löytyi se oikeakin piilo lopulta kun hetken patisti jatkamaan. Hajulle tarkentaminen on vielä vähän epätarkkaa, mutta pääasia että yrittää eikä luovuta! Videolta näkee hyvin Jalin ilmaisun kun haju on korkeammalla, tarjoaa siis tosiaan silloin mieluummin istumista. Jali niin tykkää <3

Kisakuvia eli kuvia kisoista

Kauhavan rallykisoista kuvia talteen :) Kaikki kuvat (c)Katriina Hautala.

Well, eihän tuo nyt kuvissa ihan toivottomalta näytä!

On se ihan normaali :D

Ny me kyllä taietaan tosiaan jättää rallyn ratatreenit ainakin hetkeksi syrjään ja palauttaa seuraaminen takaisin kuntoon. Otettiin lenkin ohessa vähän seuruuta ja 1. se poikittaa 2. se odottaa selkeästi pysähtymisen jälkeen jotain käskyä tai häppeningiä ja 3. se tarjoaa pysähdyksissä kaikkea kummallista paitsi sitä istumista. Muutama viikko rallytreeniä ja hölmö on ihan sekaisin. Pitäisi melkeen rallyyn harkita jotain omaa käskyä seuraamiseen kun selkeästi tuntuu sekottavan.  Tuskin tulee olemaan kuitenkaan suuri ongelma, täytyy nyt vaan hetki muistutella että mites se korrekti seuraaminen oikein menikään :)

Rallya rallya, enemmän rallya

Meillä oli jälleen rallykisat, tällä kertaa Kauhavalla. Pitkästä aikaa jännitin kisoja, Jali on tosiaan treeneissä ollut vähän muissa maailmoissa ja kisat järjestettiin meille vieraalla kentällä ulkona. Olin jo päättäny, että jos vaikuttaa siltä ettei Jali ole ollenkaan kuulolla tai ottaa liikaa häiriötä ympäristöstä niin ei lähdetä radalle ollenkaan. Se oli kuitenkin kisapaikalla ihan fine, joten lähdettiin radalle.

Tuomarina Minna Hillebrand. Kisapaikka oli (ilmeisesti) koulun hiekkakenttä ja ihan mukavan rauhallisella paikalla. Radalla oli aika paljon meille hankalia juttuja, varsinkin hyppyä jännitin etukäteen. Sitä kun ollaan treenattu varsinaisesti vain kerran ja sekin jo monta kuukautta sitten.
Oltiin vuorossa neljänsinä ja otin Jalin autosta ulos rataantutustumisen jälkeen. Jali tuntui tosi kivalta, tarjosi itse kontaktia ja oli ihan messissä. Kun radalla olevalla kesti niin päädyin viemään Jalin vielä autoon ja seurasin meitä edeltävät koirat. Näin jälkikäteen olisi ollut parempi kun olisin ottanut Jalin autosta vasta myöhemmin, nyt kun hain sen uudestaan autosta oli se jo vähän bläääh. Se bongasi nurmikolta jonkun iiiihanan hajun ja oli huomattavasti huonommalla vireellä enkä sitä oikein saanut nostettuakaan kunnolla mukaan.

Virhepisteitä kertyi seuraavasti:

• 6. uusi -3p
• istu, 1. askel istu, 2. askelta istu, 3. askelta istu
• ei ottanut ensimmäistä istumista. Haahuili ihan omiaan ja lopulta taisi kääntyä minun eteen ja päädyin uusimaan. Uusinnassa tosi hyvä.
• 8. puutteellinen yhteistyö -1p
• houkutus
• oisko jääny houkutuksessa taas jälkeen tai jotain muuta epämääräistä?
• 10. uusinta -3p, puutteellinen yhteistyö -1p
• istu, seiso, kierrä koiran ympäri
• olisiko läväyttänyt ensimmäisellä maahan? Uusinnassa meinasi myös lyödä maahan, mutta nostin äkkiä seisomaan ennenkuin kyynärät osui maahan.
• 11. ohjaajavirhe -1p, epätarkasti suoritettu liike (pysähtym.) -1p
• vasen täyskäännös
• luulen, että tuli siitä kun pysähdyin ennen käännöstä kun lähdin varmistamaan, ettei Jali tee meidän perusvirhettä ja kierrä kylttiä
• 14. kontrollin puute -3p, väärin suoritettu tehtävä (rintama hypyn jälkeen) -10p
• hyppy
• hypyltä odotinkin virhettä, Jali kun hyppää niin pitkästi ja vauhdilla ja kun ei olla päästy kunnolla treenaamaan. Oli siis jo menossa 15. kyltillä ja jouduin kunnolla huutamaan takaisin.

Tuomarin kommentti: Upeita yhteistyöpätkiä!

Eli virhepisteitä kertyi yhteensä -23 ja tulokseksi siis 77pistettä ja AVOHYV.  (Hih, me saatiin viimeksikin Minnan tuomaroimista kisoista saman verran pisteitä :D) Ja kaiken lisäksi vielä päästiin sijoillekin, ei hirveän korkea taso ollut muillakaan ja oltiin lopulta kolmansia. Hienolla dalluedustuksella kun Niala päihitti meidät yhdellä pisteellä ja pääsi sijalle kaksi!

Rata ei tuntunut mitenkään erityisen sujuvalta, monessakin kohtaa jouduin Jalia kalastella ja tehdä pelastuksia. Ei oikein saatu sitä "me osataan" flow-fiilistä missään vaiheessa. Jalin seuraaminen oli ihan blaaah, kontakti putoili ja parissa kohtaa taisi jäädä jumittamaan syystä tai toisesta ja jouduin houkutella takaisin seuraamaan. Perusasennot oli (taas) hankalia, luulen että johtuu myös siitä että ollaan liikkeestä eteentuloa treenattu niin hämmentyy eikä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Se kun jää niin helposti kiinni siihen mitä ollaan viimeksi treenattu. Täytyy ottaa puhtaasti seuraamis- ja perusasentotreeniä taas pitkästä aikaa ja unohtaa kaikki rallyn kiemurat.

Tuntui jotenkin hätäiseltä meno kaiken kaikkiaan, uusinnoissakin olisin voinut ottaa ihan rauhassa koiran mukaan, mutta en sitäkään mahdollisuutta käyttänyt hyödyksi. Itse en taas luottanut koiraan (itseeni) ja varmistelin ja jännitin niin ei sitten saatu sitä itsevarmaa menoa aikaiseksi. Oikein tympäsi kun itsekin huomasin radalla, että käskytin seuraamaan sillälailla epänormaalin kimeästi "piippiiipviitsisitköseuratajookos". Luulen, että näytti paremmalta kuin tuntui, ei ole videota niin en osaa sanoa. Oli siellä kai ihan hyviäkin pätkiä tosiaan joukossa, mutta jotenkin jäi vähän vaisu fiilis.

Mutta tulos kuin tulos :) Vielä yksi tulos koulariin, mutta voi olla että hengähdetään nyt välillä. Luulen, että molemmille tekee vain hyvää päästä taas treenaamaan "paineetta". Ostin muuten kisoista vihdoin kunnon korkean tokon kiertokartion, jos vaikka höntsäilis hetken näitä tokojuttuja. 

Ja käytiin muuten Jalin kanssa ottamassa myös viime viikolla vihdoin ne selkäkuvat virallisina. Vielä ei ole virallista lausuntoa tullut, mutta kuvannut eläinlääkäri ei ainakaan mitään ihmeellistä nähnyt kuvissa! :)

Mitähän vattua?

Pakko päästä vähän pitkästä aikaa purkamaan...

Olin ilmoittanut Jalin kennelkerhon järkkäämiin bh-treeneihin. Treenit oli Kauhavalla vanhan koulun parkkiksella (hiekkakenttä). Ei mulla suurempia ajatuksia ollut, mutta ajattelin että ilmotaan nyt kun kerta järjestetään. Mutta kyllä tympäsi. Jali oli ihan hirveä! Sen mielestä maassa haisi vähintään kymmenen juoksunartun hajut, se nyysäsi siis maata, lussutteli hajuja eikä mitään käsitystä siitä että nyt jotain tehtäis. Ja jos paikoitellen teki ja yritin palkata niin vapautti itsensä hajulle... Se jopa hylkäsi THE pallon ja lähti etsimään hajuja. Kuka on vaihtanut minun koirani ja kuka tää oikein on??Tuli vaan sellainen dejavu olo, että eikö me tämän kanssa olla jo aikaisemmin väännetty ihan tarpeeksi, en käsitä. Kun se oikeasti ei ole ikiaikoihin reagoinut hajuihin noin eikä ole ollut noin muissa maailmoissa. Eikä kenelläkään edes ollut juoksunarttua. Yhdellä tosin ilmeisesti valeraskaus, mutta eikai sekään noin haise? Ihmetytti. Eipä hirveästi jäänyt tästä mitään käteen, lähinnä vaan mietitytti, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Sen lisäks oli ihan sikakylmä ja mulla oli aivan liian vähän vaatetta päällä ja ihme jos en saa keuhkokuumetta ja sikainfluenssaa ja maksahaavaa.

Kyllä se ihan paikoin keskittyikin kun siirryttiin sivummalle (siis oikeesti jopa unohti ne hajut) ja teki sinäänsä ihan ok paikkamakuun (kyynärät nousi toisen koiran luoksetulossa ja alotti vinkumisen), mutta jäi kyllä päälimmäiseksi paha mieli. En ymmärrä mikä pakko mun oli yrittää sen kanssa vääntää kun koiran ajatukset kulki ihan toisella planeetalla. Ärsyttää lähinnä se kun en tajunnut lopettaa kun "kyllä sen nyt pitäis"... Kouluttaja ei puuttunut meidän menoon millään tavalla, mitä vähän harmittelin. Siis me ollaan treenattu juoksunartunkin kanssa ihan onnistuneesti, mutta silloin se vain oli mun kanssa samassa kuplassa. Nyt ei kyllä mistään kuplasta voinut mitenkään päin puhua. Mitä enemmän me nyt ollaan treenattu muiden kanssa niin sitä enemmän tuntuu, että meidän kupla hajoilee. Kun sä tiedät, että koira pystyy niiiiiiiiiiin paljon parempaan niin tällaiset ihme taantumat pistää harmittamaan.

Äh, en tiedä. Jotenkin taas sellainen olo että kaivaudutaan sohvan perälle ja pysytään siellä. Treenimasis vol 500 000. Tekis oikeasti mieli perua ensi kuun rallykisat ja jättää kaikki mahdolliset treenit väliin ja olla tekemättä mitään. Ehkä korkeintaan käydä leikkimässä jossain kentällä tai jotain. Jotenkin tuntuu, että nää yhteistreenit vaan tekee hallaa ja kyllä mä itsessänikin tunnistan, että olen erilainen kun treenaan muiden seurassa. Nimenomaan huonolla tavalla. Mikä on ihan hölmöä. Seliseli valivali ja sillee kun ihan itteensä vaan saa syyttää.

Mulla on jotenkin myös ikävä Jyväskylään. Ihan supermälsää kattella kun Jyväskylässä on tarjolla miljoona eri kivaa koulutusta supereilla kouluttajilla. Ja siel on nii hienot treenihallit ja puitteet. Ja jotenkin se koirakulttuuri kokonaisuudessaan on ihan eri maata. Oli niin kiva ajaa Killerille treenaamaan. Vaikkei ollut sopinut treeniseuraa niin yleensä siellä aina oli joku treenaamassa ja oli tilaa ottaa tarvittaessa etäisyyttä ja treenata häiriötä sillä tasolla millä halusi. Ja vieressä ihan superit lämppämaastot. Halli ja kentät ja koulutukset viiden minuutin ajomatkan päässä. KAIKKI viiden minuutin ajomatkan päässä. Välillä sitä vaan jotenkin kaipaa suurempaan kaupunkiin.

Noin, olikohan siinä kaikki. Onhan näitä. Huonoja päiviä itse kullakin. Kuulunee asiaan.

Pois mukavuusalueelta

Pilkkutreenit lauantaina ja aiheena toko. Jali oli ihan taas hirveänä alussa kun pitkästä aikaa näki rotutovereitaan. Oikeesti, mun kohta 5v koira käyttäytyy kuin joku pahainen kakara kun sille päälle sattuu. Huoh.

Hallikausi on ohi, joten treenattiin uudessa paikassa nurmialueella. Kaikki yhtä aikaa kentällä. Pilkullisellekin alkoi pienen vääntämisen jälkeen aivot palautua kutakuinkin oikeaan osoitteeseen (asiaa ei auttanut, että pääsi ennen treenejä hihnassa vähän peuhaamaan Nialan kanssa) ja kun tuntui keskittyvän ihan kivasti ajattelin haastaa itseäni (ja koiraa) ja oltiin hihnatta. Kolmisen kertaa taisi lähteä livohkaan. Ensinnäkin pallopalkkailua joudun harkitsemaan, oli ihan pakko käydä näyttämässä muille, että kato mitä mulla on. On se pallon kans treenannu aiemminkin koiraseurassa, mutta etäisyydet oli ehkä silloin suuremmat ja häiriönä ei ollut muita pilkullisia. Ei oikein päästy treenikuplaan kunnolla, ajattelin liikaa itse mitä ympärillä tapahtui enkä keskittynyt 100% koiraan. Vois ehkä ensi kerralla laittaa liinaan. Vaikka itse olenkin varmempi liinan kanssa eli toisaalta jos haluan treenata sitä irtioloa niin se liinakin on vähän välttelyä...

Samaten huomaan Jalin keskittymisessä heti aukkoa kun testataan jotain mitä ei vielä täysin osaa. Testattiin kiertämistä lyhyellä etäisyydellä, mutta kun Jali ei ihan ollut kartalla, että mitä tehdään niin katsoi parhaaksi käydä moikkaan muita (huooohh). Saatiin me onnistuneitakin, mutta oli koko ajan vähän vaikeeta ja selkeesti muut häiritsi ja veti kaarrokset suht suuriksi. Se meidän hallinta ei oikein tahdo aina riittää kun "napanuoraa" venytetään pidemmälle ja sitten kun se jotain päättää niin en vain yksinkertaisesti saa sitä enää kääntymään takaisin... Mikä on äärimmäisen turhauttavaa, mutta en vaan osaa. Ja sekin kun välillä se saattaa vain vilkaista pahaakin häiriötä, että jaa tommonen ja välillä kärjistäen tuntuu että riittää kun joku vähän vilkaiseekin meitä kohti.

Muuten tehtiin vähän mitä sattuu. Seuraamisessa ei oikein koko aikaa keskittynyt, otti muista häiriötä eikä tahtonut luopua häiriöstä vaan selkeästi jäi ajattelemaan liikaa. Toisaalta tahallaan teinkin vaikeasti ja seurautin muita kohti, oli selkeästi hankalaa. Näkee taas ettei olla muiden seurassa hetkeen treenailtu. Teki ihan hyviäkin pätkiä kun helpotin, mutta pakkohan noita vaikeitakin asioita on treenata. Jäävät on selkeästi unohtunut kun ei niitä nyt olla oikein tehtykään. Aikamoiselta arpomiselta tuntui, tarjoili seisomista. Noutoa otettiin pari kertaa ja oli super hyviä! Tuli vauhdilla sivullekin ilman erillisiä käskyjä. Ruutukin oli tosi hyvä! Se on alkanut tosi kivasti bongaamaan ruutua, ehkä tuntuu jäävän liikaakin ruutuun kiinni mikä tekee liikkeen aloituksista hankalia. Ei löytänyt ihan aina optimipaikalle, mutta ruudun sisälle kuitenkin. Korjaa hienosti kun käskytän uudestaan tai ainakin lähtee tarjoamaan uutta paikkaa. Ruudussa pysyi pakka kivasti kasassa. Vaikka bongailikin myös häiriötä niin ei jäänyt niihin kiinni vaan fokusoi ruutuun.

Otettiin alkuun ja loppuun paikkikset. Alussa istuen, lopussa ALO-paikkis maahanmeno käskytyksineen. Istumisessa oli yllättävänkin rauhallinen vaikka vierustoveri nousi. Maahanmenossa taisi kerran nytkähtää toisen käskytyksellä ja kerran taisi lyödä maahan ennen aikojaan, mutta treenimäärään nähden ihan kivasti. Maapaikkis oli vähän levottomampi. Otettiin vielä niin, että vierustoveri tahtoi koiran luo. Helpotin ja olin varuilta hihnan päässä, mutta ei se tainnut nytkähtääkään perään. Kiinnosti kyllä, mutta ei tuntunut siltä että olisi siitä lähtenyt minnekään. Näitä pitäisi tehdä kyllä enemmän kun niin helposti "unohtaa" mitä pitää tehdä. Hengaili "paikkamakuussa" myös treenien aikana sen aikaa kun vähän seurailin muita, siinähän se pönötti.

Tuli taas vähän sellainen olo, että mitenkähän ulkokisoihin uskaltaa. Toisaalta mun mielestä me molemmat petrataan tosi paljon kisatilanteessa, jotenkin keskitytään paremmin. Kai se pieni jännitys tekee jopa hyvää.

Kuvat meidän yhdeltä vakilenkkireitiltä kun ei tullut otettua kameraa mukaan treeneihin. Näitä kuvia on enemmänkin kun innostuin kun kuviin saa pitkästä aikaa muutakin väriä kuin valkoista! Mutta täytyy säästellä myöhempiin postauksiin kuvitukseksi :)

Arvonta: Liput Eläinystäväni-messuille

ARVONTA SUORITETTU! Käyhän nimimerkki Aino kurkkaamassa spostiisi :)

Messukeskuksessa järjestettävään Eläinystäväni-messuun haettiin bloggaajia ja pistin ihan huvikseni hakemusta. Olin jo kokonaan unohtanut koko hakemuksen kun pari päivää sitten pamahti sähköpostiin kutsu messuille. Hupsansaa! Voi olla ettei me messuille kuitenkaan voida lähteä kun on viikonlopuksi jo muita suunnitelmia, mutta sain kuitenkin samalla kaksi lippua arvottavaksi. Ja minähän arvon!
Eli mikäli halajat lippua ensi viikonlopulle 16.-17.4.2016 messuille niin pistähän kommentoiden! Samaan aikaan Helsingin Messukeskuksessa Eläinystäväni messujen kanssa järjestetään Lapsimessut, OutletExpo, Kädentaitotapahtuma ja Model Expo. Lipulla on vapaa sisäänpääsy kaikkiin näihin tapahtumiin. Arvon molemmat liput samaan osoitteeseen niin on sitten liput kaverille kans tai halutessasi voit käydä messuilla molempina päivinä. Tai vaikka nuotion sytykkeeksi jos ei muuta käyttöä toiselle lipulle löydy :)

Arvontaan osallistut kommentoimalla ja lisäämällä kommenttiin sähköpostiosoitteesi, olet sitten blogin lukija tahi et. Ja toki saa rustata muutakin kommenttia :) Suoritan arvonnan maanantaina 11.4. niin kerkeää liput varmasti oikeaan osoitteeseen ajoissa. Lähetän voittajalle maanantaina sähköpostia ja kysäisen sitten osoitteen johon liput lähetän, ole siis kuulolla niin kerkeää liput ajoissa postiin!

Eli lyhykäisyydessään

• Palkintona kaksi lippua 16.-17.4.16 Helsingin Messukeskuksen messutapahtumaan
• Osallistu jättämällä kommenttiin oma sähköpostiosoitteesi
• Arvonta suoritetaan maanantaina 11.4.

Arpaonnea!