Tiini taini dogi family

Alma liittyi mammalomalta takaisin vahvuuteen! Ei mul mitää asiaa, kuhan kivoja koiria kuvissa, symppis etälauma ^.^  Lissee kuvii täält!

Ei ole mitenkään helppo saada neljä koiraa samaan kuvaan niin, että kuva vielä muutenkin olisi kaikin puolin onnistunut...

Treeniä, koirakavereita ja pennun tuoksua

Laitetaas nyt kootusti joitan meidän puuhia kun sain kameraakin tyhjättyä. Tullee pitkä postaus :)

Lenkillä Supin kanssa. Syksy on ollut pääsääntöisesti tosi nättiä, toivottavasti jatkuukin samanlaisena!

Kävin tekemässä Jalin toisen verijäljen jokunen viikko sitten ja kuvasin siitä videonkin. Jäljen eka osuus oli jännä, Jali eteni kuin kuumilla  kivillä, vilkuili eteenpäin metsään ja säikähti vastaan tulevaa isoa kiveä niin, että jouduttiin käydä se yhdessä katsomassa ennenkuin päästiin eteenpäin. En tiedä mitälie noin säikkyi? Kun ekalta suoralta päästiin eteenpäin oli meno jo ihan toisennäköistä. Loppu kohtuu Jalimaista menoa, varmistelee ja pyörii, välillä mennään jouhevammin ja välillä taas ei. Well, video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, siit tuliki melko pitkä, mutta halusin kaiken materiaalin videolle kun tuosta näkee miten Jali asioita selvittää ja voi sitten verrata tapahtuuko edistystä.
Treenit on taas sujuneet kivalla sykkeellä! Yhdet rallytreenit noin viikko sitten ollaan tehty ja todettiin, että ei me mitään voi-luokan rataa tällä treenillä päästäis läpi. Paljon kaikkea mitä pitäisi treenata, mutta nyt ihan oikeasti jätetään kyllä rally tauolle eikä mihinkään ratoihin ainakaan kosketa. Jotain yksittäisiä juttuja voitas hömpötellä kyllä.

Tokossa viime viikolla ja pari viikkoa sitten ollaan varmisteltu lähinnä ruutua ja kiertoa. Jali rrrrrrakastaa ruutua ja ongelma onkin lähinnä se, että kun ruutuun virittelen jää siihen totaalisesti kiinni eikä luovu, jollonka perusasentoon tuleminen hankaloituu. Hallintaa, luopumista. Paikka vaeltaa, jos tehdään kiertämisen jälkeen hakee minusta vähän etutötsiä. Seisomistakin pitää vahvistaa, on tehnyt nyt parina eri treeninä sitä että ensimmäisellä "seis" käskyllä lähteekin tulemaan takaisin minua kohti "ai palkkako, jee?!". Sekoittaako oikeasti "jes"-palkkakäskyyn?

Viimeisissä treeneissä treenitoveri paljasti treenin lopussa, että hei nää mun molemmat nartut on muuten juoksuissa ja lähellä tärppipäiviä. Ja vitjat, Jali teki siitä huolimatta ihan täydellisen keskittyneesti hommia enkä edes aavistanut, vaikka treenin alussa hetken tyttöpissaa lussuttelikin! Toki, tehtiin treeniä vuorotellen, eikä koirat olleet yhtä aikaa siis kentällä, mutta silti! Voi miten olin ylpeä pilkusta! Puhuttiinkin, että nuo juoksut vaikuttaa ehkä enemmän uroksen omistajaan ("no ei se kuitenkaan tee muutaku haistelee ja äh") kuin koiraan itse. Kun muistaisi itse jatkossakin, että kyllä se voi tehdä töitä ihan samaan malliin vaikka juoksuhajuja olisikin kentällä...

Vaikka kui olen kirjotellut, että seuraaminen on nykyään kamalaa ja ei haittaa ollenkaan niin kyllä nyt koitetaan palata ruotuun. Se kuulema ei niinkään ehkä kokoaikaa ainakaan poikita, mutta edistää ja perusasentokin on huomaamatta valunut liian eteen. Se ei myöskään pidemmässä seuruussa tahdo tarjota enää pysähtymisessä perusasentoa, minkä ongelman luulen myös olevan rallytokon peruja kun siellä pysähtyessä tapahtuu niin monenlaasta ja Jali jää odottamaan ohjeita. Koitetaas nipottaa se seuraamispaikka takaisin paikoilleen, meidän seuraaminen kun oli(...) niiiiiin kivan näköistä ja tuntuista.

Jäävien erottelua teki tosi hyvin minun edessä kun itse peruuttelin. Saman kuin saisi seuraamiseen niin olisi precis! Avoa nähden pitäisi muistaa tehdä kaukoja, joita ei olla tehty oikeasti ikuisuuksiin. Jäin vähän kiinni "etu vai takajalka kaukot" mietiskelyyn ja nyt ei olla sitten tehty kumpiakaan. Sehän ratkaisee ongelman, eikö? Noutoa testattiin ensimmäistä kertaa kisanomaisesti niin, että toinen ojentaa kapulan, eikä siinä ongelmaa. Jali nyt muuten vaan oli "jeeeeee kapula" ja teki ruman noston ja palautuksen, muttakun se nyt ei ollut treenissä syynissä niin olkoon. Kyllä se nouto on kisavalmis.

Ja kookit ne vaan lisääntyy edelleen! Sisko otti Alman kaveriksi Elmerin, Alman puolisisaruksen. Alma viettää vielä mammalomaa omien lapsostensa kanssa, joten vauva saa rauhassa tutustua kotiinsa. Jali tuttuun tapaansa oli sisällä "mikä tuo on, syökö se mut!!?!" mutta ulkona oli ihan fine. Täytyy pikkupoijaan vähän kasvaa ennenkuin pysyy isojen poikien menossa mukana, tosi reipas kakara :)

Tarviiko edes mainita, että olihan se myös ihan syötävän söpö! Lisää pentusaastetta täältä, kun en kehtaa ihan kaikkia tähän julkaista :D

Yritäpä ottaa näistä yhteiskuvaa, tämä oli onnistuneimmasta päästä :D 

Saatiin kutsu myös porukalla mejäilemään tänä viikonloppuna ja todettiin notta mikäjottei. Lauantaina vedettiin kaikille jäljet ja seuraavana päivänä ajettiin. Juuri ennenkuin päästiin jälkipaikalle, Jali onnistui autohäkissä jättämään ilmeisesti tassunsa/kyntensä/en tiedä minkä johonkin häkin pinnojen väliin. Yhtäkkiä kuului vaan järkyttävä huuto takapenkiltä ja koira yrittää rimpuilla itseään jostain irti. Sai itsensä irti ennenkuin ennätin pysäköidä autoa ja lähteä tsekkaamaan, niin en tiedä mitä siellä oikein tapahtui. Pikaisesti käplin tassut läpi ja katsoin ettei ontunut tai muuta kun otin autosta. Näytti olevan ihan fine, mutta kun treenin jälkeen tultiin kotiin ja otin koiraa autosta, kevensi se toista etutassua. Samoin sängyltä hypätessä vingahti ja ontui etutassuaan. Mitään haavaa tms. en tassusta huomaa, eikä käpliessä edelleenkään mielestäni arista. Varaa myöskin kyllä painoa tassulle eikä mitenkään ihan hirveästi linkuta, mutta täytyy nyt seurailla. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä.

No mutta jäljelle. Tällä kertaa Jali ei säikkynyt omiaan, mutta oli vähän hajamielinen muuten. Kerran jäi pyörimään "mitä me täällä oikeen tehdään" niin että joutui jo vähän muistuttelemaan, mutta muuten työsti ihan ok. Ojat oli vähän hankalia (jälkikäteen ajatellen, varoiko tassua?), ei tahtonut itsenäisesti ylittää ja kyllähän se varmistelee. Ei sillä mikään hirveä imu ole jälkeä seurata, mutta loppuun me aina päästään ja sorkka on kiva. Katsoo saadaanko yhtään varmuutta ja vauhtia etenemiseen treenillä, hidas se tuppaa olemaan ja kuulema siitä saattaa ehkä kisoissa jäädä kiinni kun jo lyhyellä jäljellä menee vähän turhankin paljon aikaa.

Oli myös kiva seurata muiden menoa, monta hyvää vinkkiä tuli matkaan! Mm. minun pitäisi muistaa pitää hihnaa kireällä (näkyy hyvin tuossa ylhäällä olevassa videossa, ettei se todellakaan kireällä kulje) ja edetä vain kun koira etenee hihnan mitan päässä pienellä vedolla. Kun koira hakee ja varmistelee, pysähdytään ja taas liikkeelle vasta kun hihna kiristyy "kun vipukäsi nousee". Milloin kannattaa koiraa hidastella ja semmosta. Paljon on opittavaa.

Ai niin. Ja pennut muuten haisee pissalle <3

Viisi

Pilkullisen synttärit aivan unohtuivat. Viime perjantaina 16.9. tuli taas yksi vuosi lisää ja johan niitä on jo viisi (5!!) kertynyt! En kestä, mihin tämä aika menee!

Sulkaharjun luontopolku

Laitetaas nämä kuvat, ettei ihan unohdu. Kuvat on jokunen viikko sitten Keski-Pohjanmaa pyörähdykseltä. Käytiin kiertämässä "uusittu" Sulkaharjun luontopolku, Vetelissä. Ollaan Jalin kanssa kerran aikaisemmin kierretty tuo ja hyvä kun ei eksytty kun paikoin polut oli niin umpeen kasvaneita ja huonosti merkittyjä. Olihan se huomattavasti paremmin kyllä merkitty nyt, mutta enpä tiedä mitä muuta reitille on tehty? Huhuttuja uusittuja pitkospuita ei löydetty, vanhat ja upoksissa olevat kyllä. Kierrettiin lopulta suosiolla reitti niin, että suoalue jäi väliin. Olisiko joku kuutisen kilometriä ehkä kertynyt?

Pojilla oli kivaa :)

Uusi laji testissä

Otin itseäni niskasta kiinni ja hommasin meille vihdoin verijäljelle oppaan ja ohjeistajan neuvomaan alkuun. Niin kauan olen halunnut käydä testaamassa ja varusteetkin on sorkkaa lukuunottamatta ollut odottamassa ties kuinka kauan.

Kuva, jonka @hennaoj julkaisi 31. 08ta 2016 klo 10.43 PDT

"Ajoin tänää elämäni ensimmäise verijäljen. Ei se ollu ko jotai 300m mut olin kuulema oikein pätevä ensikertalaine vaikka vähä piti varmistellaki et missä se jälki menee. Mut hyvi me löyettii perille vaiks mamma oliki ihan pihalla ja mää hyvin kuulema haistoin makaukset ja selvitin kulmat. Mää en ymmärrä miks se mamma epäili toista, tottakai mä hoidan nää jutut! Saatiin kiltiltä sedältä sorkkaki omaks nii voiaa treenata, se oli tosi kiva se sorkka! Ne vähä tuumas et kyl sit ens vuonna kokeisiin ko vähän viel treenaa!" t. Jali

Jälki oli noin vuorokauden vanha. Jali aloitti haistelemalla alkumakauksen supertarkasti. Siinä jo mietin, että lähteeköhän se ollenkaan jatkamaan jälkeä kun niin innoissaan sitä haisteli. Aikansa haisteltua lähti hyvin seuraamaan jälkeä, josta hillitysti kehuin. Eteni hitaasti ja varmasti, välillä vähän siksakaten. En itse tiennyt missä jälki kulkee, jälki oli melko harvaan merkattu pyykkipojilla ja vaikka yritin katsella näkyykö merkkejä olin välillä ihan pihalla. Ensimmäiselle makaukselle ja kulmalle saavuttiin, Jali tsekkasi jälleen makauksen tarkasti ja lähti lopulta oikeaan suuntaan. Toisen kulman paikkeilla olin itse vähän pihalla ja piti tarkistaa jatkuuko se jälki oikeasti tuonne minne koira on menossa ja sinnehän se. Ylitettiin melko leveä vesiojakin onnistuneesti, mitä nyt toppasi siinä vaiheessa kun minä yritin etsiä mistä parhaiten pääsee yli ja Jali tuli pyörimään ympärille, että mitä kuhnailet. Jatkoi tosi hyvin itsenäisesti takaisin jäljelle. Saavuttiin vähän avonaisemmalle aukiolle ja kun lähestyttiin sorkkaa Jali veti ilmavainulle ja lähti kiristämään tahtia. Piti taas kysyä, että annanko vaan mennä kun ihmettelin mitä se nyt oikein noin yhtäkkiä teki ja sainkin selityksen, että oltiin tosiaan lähellä kaatoa. Sorkkaa tutkittiin suurella mielenkiinnolla ja hetken tutkimisen jälkeen sitä oltiin jo ottamassa suuhun ja syömässä. Yritin työntää myös namppaa naamaan, mutta ei se syöminen hirveästi siinä tuntunut kiinnostavan vaikka lopulta ne namit poimikin.

Ah, en malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi tehdä kaunista paint-taidetta! :D

Jali teki tosi kivan itsenäisesti hommia. Välillä pysähdeltiin kun tsekkaili siksakilla minne se jälki jatkuukaan, mutta kertaakaan ei tarvinnut kehoittaa jatkamaan vaan aina itse löysi takaisin jäljelle ja työskenteli koko ajan . Eikä ilmeisesti hihnanmittaa kauempana käynyt juurikaan jäljeltä. Eteni koko ajan sen kuutisen metrin lainaliinan päässä, vaikkakaan ei hihna kireällä kun tahti oli omaan kävelyvauhtiin ihan hyvä. Oli tosi mielenkiintosta seurata koiraa ja kerrankin olla vain se sivustakatsoja, joka ei edes oikeastaan voi koiran suoritukseen juurikaan vaikuttaa vaikka olikin jotenkin kuumottavaa kun ei itse tiennyt missä jälki menee (enkä malttanut olla välillä varmistelematta...). Harvakseltaan koitin kehua kun tuntui erityisen etenevältä, mutta tuskin olisi sitä kaivannut. Kyllä meidän opaskin tuumasi, että treeniä vaan ja ensi vuonna kisoihin ja kyllä vähän luulen, että sinne tähdätään ;) Tällä seudulla järjestetään kuulema tosi kivasti mejä-kokeita, mikä sopii paremmin kuin hyvin! 

Taitotyyppi <3

Pieni treenipäivitys

Pitkä päivä töissä ja kotiin tullessa teki mieli tehdä välikuolema ja nousta ylös ehkä seuraavan vuoden puolella. Jali oli ollut yksin noin 9,5h mikä on minun työajoilla poikkeuksellisen pitkä aika. Vastassa oli venytellen haukotteleva koira, joka pääsi pihalle pikapissalle ja tuli sen jälkeen kainaloon nukkumaan. Ominaisuus, jota suorastaan rakastan koirassa! Kunnon levon jälkeen raahasin itseni ylös ja käppäiltiin lähikentälle tekemään pientä treeniä. Flunssaisena ja väsyneenä ei tee mieli lähteä pidemmälle lenkille ja aivotyöskentely väsyttää koiraakin enemmän. Äkkiä sitä itsekin virkistyi kun näki sen koiran innon <3

Tuli hieman creepy olo kun kentän laidalle pysähtyi joku mies seurailemaan meidän treenejä. Koko ajan hän siinä pyöränsä kanssa katseli, liekö hulluksi luuli kun hihkuin ja hilluin koiran kanssa. Ei annettu häiritä kuitenkaan määräänsä enempää, otan kylähullun maineen vastaan mukisematta jos niikseen (välillä miettii, että harmi kun tuo koira on noin helposti tunnistettavissa...). Tehtiin kierron vahvistamista, kentän laidalla on jotain työmiesten tiekartioita, jotka asetin joka pääilmansuuntaan ja lähettelin vuoron perään eri suuntiin. Oli muksaa ja toimi hyvin.

Istu-seiso-maahan erottelua tekee hyvin kun itse peruutan ja koira seuraa perässä tai muuten vapaalla seuraamisella, mutta heti kun otan sen seuraamiseen niin istuminen on sula mahdottomuus. "Et oo tosissas, enkai mä voi istua kesken seuraamisen?". Tarjoaa seisomista, on vissiin taottu selkärankaan perusjäävät vähän turhankin hyvin. Hmmm.
Video ei ole tältä päivältä, mutta laitetaas se nyt tähän väliin. Ajatus oli kuvailla missä mallissa AVO-liikkeet on vaan kameran akkupa päätti loppua niin tämän verran vain sain kuvailtua. Eikä sitten lopulta oikeastaan muuta tehtykään.

Ruutu oli jännä. Liekö hämmästeli mun erikoisen painokasta seis käskyä (olin superyllättynyt kun lähti ilman mitään apuja noin hyvin heti ekalla ruutuun) tai sekoitti jotenkin kummasti jes-palkkasanaan? Ja sen jälkeen ehkä hämmentyi, että mitä mun muka sitten piti tehdä? Jää ruudussa nykyään  liian eteen ja videollakin ehkä vähän ennakoi, mutta parempi sekin kuin että sekoittaa kiertoon. Eka toisto harvoin menee täysin nappiin ilman mitään apuja, mutta niitä toistoja toistoja vaan.

Nouto oli hyvä ja on hyvä. Jali <3 nouto ja se näkyy joskus kapulahepuleina ja omanakivana kapulan kanssa. Mutta silti uskaltaisin sanoa, että ihan kisavalmis on. Vaikka pitäisi kyllä päästä tekemään liikkurinkin kanssa.

Kierrossa hämmentyi tuosta tötsästä minkä lähellä seisottiin. Samaa ongelmaa mitä ruudussa, ei tahdo ekalla bongata. Yritin viritellä ja bongauttaa kiertotötsää ja luulin, että sen havaitsikin, mutta havaitsi myös tuon ylimääräsen tötsän. Häiriöitä siis vaan mukaan.

Kyllä tästä AVO hiljalleen rakentuu. Sitten joskus :D

Kuuluuko? Ai mitä?

No ihan hyvää, kiitos kysymästä! Ah, opettajan ensimmäiset vuodet. Sijaisuuksia, uusia kouluja, uusia käytänteitä. Syksy alkoi siis jälleen uudella työpaikalla vaikka välillä vähän huolestuttavalta vaikuttikin. Onneksi samassa kaupungissa pysytään. Taas ainakin yhden vuoden... Uuden opettajan ensimmäiset vuodet vie kieltämättä kivasti mehut.

Oltiin Jalin kanssa dogsittereinä yksi viikonloppu. Pipsa-rouva oli varsin miellyttävä hoidokki, melkein dognappasin :)

Treeneissä pidettiin taukoa kun jouduttiin taas muutamien huonommin menneiden treenien jälkeen oravanpyörään "Jalia ei kiinnosta, Henna hermostuu, Jalia ei kiinnosta, Henna odottaa jo ennen treenien alkua että ei sitä kuitenkaan kiinnosta, Jalia ei kiinnosta...". Kirjoitin yhden treenin jälkeen ehkä kk sitten kunnon vuodatuksen kun olin taas niin pettynyt itseeni ja koiraan, mutta päätin vetää henkeä ja antaa sen olla. Pari viime treeniä tauon jälkeen on mennyt taas molemmilta oikealla vireellä kun sain nollattua pääni. Jali haukkuu tooooosi harvoin, mutta aina pidempien taukojen jälkeen siltä hetsatessa/palkkaan padotessa pääsee haukku, siitä tietää että se on ihan messissä <3

Tauot tekee meille vaan oikeasti hyvää, pitäisi muistaa pitää vaan useammin eikä vasta silloin kun alkaa molemmilla tökkiä. Nytkin olen ottanut pienesti painetta varakoirakkona olosta rallyn voi-luokkalaisena (joka on meillä ihan kesken) pm-joukkueessa ja treeneissä on ehkä ollut mukana sellaista pientä stressinpoikasta muutenkin. 

Viimeisin treeni pidettiin dalluporukalla Seinäjoella, kun eräs talmaattiharrastaja oli siellä vierailemassa ja pyysi treeniseuraa (dalmatiankoiran kanssa, treeniseuraa, kuvitelkaa ;D). Meitä oli siellä lopulta neljä dallua, joista yksi ihan (älyttömän ihana ja suloinen ja taitava!) minityyppi, joka oli vähän haistelemassa menoa. Suurin osa postauksen kuvista on tältä reissulta.

Kyllähän Jali omalla vuorollaan aluksi meinasi haistella ja vilkuilla vuoroaan odottavia, mutta olin jo ottanut asenteen, että odotan luopumista ja omaa kontaktia enkä hermostu ja välitä mitä muut ajattelee ja kun se sieltä tuli ei ollut enää mitään ongelmaa ja toisella kiekalla päästiin melkeinpä heti hommiin. Siinä on niin suuri ero kun jos olisin lähtenyt heti hermostumaan ja ajattelemaan, että ei tästä taas mitään tule, olisi treenit päättyneet samalla tavalla kuin ne pari edeltävää huonompaa treeniä. Pitää muistaa antaa koiralle mahdollisuus ja muistaa itse laskea sataan jos alkaa hermoja kiristää. Ja se oikea asenne!

Jalin kanssa tehtiin jotain höpöhöpökivaa, sen seuruu on nykyään (edelleen) melko ihanan kaameeta (koska rallytoko ja tauko, ylivire ja pomppiminen ja poikittaminen ja edistäminen ja kaikkee ah, lopulta niin merkityksetöntä hienosäätöä), mutta olkoon kun asenne on kohdallaan! Peruuttaminen oli superjees! Kaikki jäävätkin sekoitetaan nykyään iloisesti, mutta yritystä löytyy. Olen miettinyt istumiskäskyn vaihtamista kun meillä on käytössä "isssstu" ja "seis", voisiko sekoittaa kun niin ässää suhisee molemmissa? Ruutuun löydetään, muttei aina ensimmäisellä toistolla (mutta yritystä löytyy!). Ruutuun seisomista ja napakkaa stoppia ja siellä pysymistä pitäisi vahvistaa erikseen, tahtoo vähän haistella ja ottaa välillä askelia kun lähestyn. Paikkakaan ei aina se optimi vaikka usein sisällä pysyykin. Kiertäminen oli hyvä. Paikkaistumisessa vähän vilkuili takana olevia, mutta ei paha. Ei ottanut kertaakaan kentällä häiriötä vuoroa odottavista, ei ohi kulkevista koirakoista. Oishan sitä treenaamista ja viilaamista, mutta olin vaan niin tyytyväinen Jalin asenteeseen, että ihan sama!

Sitä oikeaa asennetta osaa vaan arvostaa niin paljon kun se ei ole itsestäänselvyys.

Jaaa sitten lisää kuvatulvaa. Pilkut pääsi lopulta pienen lenkin jälkeen juoksemaan keskenään ja Jali oli taas taivaissa neitiseurassa ;) Pentu kerkesi valitettavasti lähteä ennenkuin hokattiin ottaa ryhmäkuvaa ja pilkulliset ei oikein olisi enää jaksaneet mitään poseeraushommia :D

Jali, Alma ja Bella

Ja sit pikku-Kalle meni jääkaappiin ja sanoi: "hrrrr, täällä on kylmä", kähkähkähkäh!