Hyvää kesää kaikil!
T. Waldo Vallaton
07 heinäkuuta 2017
Uudet kortit on jaettu
Moi kaikki, mää oon Waldo! Sillee virallisesti oon kai Lanacos Game On. Oon aika touhukas kaveri ja ennättäny täs vajaan viikon aikana tehä vaikka mitä, tänään kävin vähän testaan miltä siellä kuraojassa oikeen näyttää. Ei kannata kokeilla, ei ollu sen arvosta.
Isona must tulee samallainen monitoimikoira ko isoveikasta. Tai sitte ei tuu, mut se ei kuulema haittaa yhtään. Ei sitä ny näi pieneen vielä ammattiaan osaa kukaan valita! Niin se isoveikka. Sen nimi on Jali. Se ei oikeen vielä musta tykkää. Oon kuulema liian pieni! Omasta mielestäni oon kyl ainaki koko maailman kokonen! Mut joka päivä koitan saada sitä leikkimään, kyllä se vielä joskus!
Hyvää kesää kaikil!
T. Waldo Vallaton
Hyvää kesää kaikil!
T. Waldo Vallaton
06 heinäkuuta 2017
Kansallispuisto road trip: Repoveden kansallispuisto 21.6.2017
Nuuksiosta heräiltiin tosiaan sateiseen päivään, joten ei tehnyt enää aamupäivästä mieli kierrellä Nuuksion polkuja vaan hurautettiin suoraan seuraavaan kohteeseen Kouvolaan ystävän luokse. Alunperin ajatus oli käydä samana päivänä myös Repovedellä, mutta kun ilma oli mitä oli, päätettiin jättää seuraavaan kertaan tai kiertää seuraavana päivänä jos ilmat on sopivat. Pidettiin siis Jalin kanssa lepopäivä ja käytiin tekemässä lenkki ainoastaan paikallisella pururadalla ja nukuttiin oikein "4 ja puolen tähden hotellissa" kunnon sängyssä. Puoli tähteä tippui pois kun aamiaita ei tarjottu sänkyyn ;) Jali sai luvan hengata pyykkitelineellä rajatussa suuressa eteistilassa, jotta koiriin tottumattomalla kissakaverilla olisi mahdollisuus omaan rauhaan. Kissa olikin kuitenkin varsin utelias ja niistä olisi tullut kyllä Jalin kanssa varmasti kaverit kun oltaisiin oltu kauemmin. Jalmar antoi oikein nätisti kissan tulla tutustumaan, ovat nähneet toisensa joskus tosin myös Jyväskylässä.
Oikein fiksusti se Jali vieraassa paikassa käyttäytyi vaikka jäikin sinne yksinkin ja nukkui koko yön tyytyväisenä makuupussista tehdyssä pedissään lattialla.
Luksus yöpymisen ja aamupalan jälkeen pakattiin pientä retkievästä kasaan ja päätettiin hurauttaa aamusta Repovedelle kun ilma näytti kivalta ja sadetta taidettiin luvata vasta kahden jälkeen. Lähdettiin kiertämään 5km mittaista Ketunlenkkiä, jonka alkupäässä olevaa Lapinsalmen riippusiltaa odotin mielenkiinnolla. Lähinnä siis kuinka Jali sen ylittää. Otin Jalin kulkemaan taakse (kun se hermostuessaan saattaa rynniä eteenpäin) vaan reippaasti se Jali kulki. Ei nyt ihan häntä täysin pystyssä, muttei jalkojen välissäkään eikä yhtään ryömimällä kulkenut. Hieno oli silta ja pidempi kuin olin alunperin ajatellut.
Repoveden maastot oli myös mukavan vaihtelevia ja sielläkin sai vähän kolifiilistä kun kivuttiin korkeammalle kohti Katajavuorta. Oli siinä jyrkkää porrasta vaan melko näppärästi se Jali kulki. Ilma oli nätti, aurinko paistoi mutta tuuli aika viileästi. Ei oikein tiennyt tarkeniko lyhythihaisella vai ei vaan koko ajan joutui pukea päälle ja pois.
Hiljaista oli poluilla, ei tainnut tulla kuin ehkä yksi porukka vastaan. Evästämään pysähdyttiin Kapiavedelle, jossa olikin joku perhe pitämässä leiriä ja joku venäläinen(?) kaksikko, joka oli lastannut kaksi pöydällistä ruokaa pressujen alle. Olisiko sieltä joku turistiporukka ollut tulossa jota odottelivat valmiiksi katetun pöydän kanssa? Syötiin makkarat valmiilla nuotiolla ennenkuin jatkettiin matkaa, eihän se ole reissu eikä mikään, jossa ei makkaraa saa. Jalikin sai oman "makkaran" kun käytiin kaupan kautta ja nappasin sille dentastixejä matkaan.
Eväiden jälkeen jatkettiin matkaa järven rantaa ja katsottiin kun takaa alkoi uhkaavasti lähestyä saderintama. Jännän näköistä kun saderajan näki lähestyvän vettä pitkin. Ei mennyt kauaakaan kun alkoi sataa melkeinpä kaatamalla ja kaukana jyrähteli ukkonen. Ketunlossille ei ollut ehkä kuin kilometri enää matkaa, urheana talsittiin märkänä kohti lauttaa kun ei oikein oltu varustauduttu kunnon sadevaatteilla. Onneksi sade laantui kun lossille asti päästiin eikä enää jyrähdellytkään niin uskalsi lähteä ylittämään. Kapiavedellä evästänyt perhe odotettiin lautalla meidän kyytiin ennenkuin lähdettiin ylittämään.
Säätiedotus piti aika tarkalleen paikkaansa, ei ihan ennätetty sateen alta pois. Vaan kun autolle päästiin niin silloin vasta se taivas kunnolla repesikin ja vettä tuli oikeasti lähes saavista kaatamalla. Eli lopulta päästiinkin aika helpolla :) Mukava kiekka johon saisi helposti lisättyä halutessaan matkaakin lisää ja tänne pitäisi kyllä palata joku päivä oikein teltan kanssa ja kunnon ajalla. Mieleen jäi söpö kettupatsas lähtöpaikassa, Lapinsalmen riippusilta, näkymät kalliolta, kävelyosuus järvenrannan kivikossa jossa toisella puolella kalliota ja lauttaylitys.
Oikein fiksusti se Jali vieraassa paikassa käyttäytyi vaikka jäikin sinne yksinkin ja nukkui koko yön tyytyväisenä makuupussista tehdyssä pedissään lattialla.
 |
| Lapinsalmen nuotiopaikalla oli porukkaa |
 |
| Sieltä se sade saapuu! |
 |
| Pikkasen suurempi lossi mitä Teijossa |
 |
| Kauas on pitkä matka kun on märkää |
30 kesäkuuta 2017
Kansallispuisto road trip: Nuuksion kansallispuisto 19.-20.6.2017
Ja juna kulkee taas.... tai siis auto. Tällä kertaa matka jatkui kohti Nuuksion kansallispuistoa. Nuuksiossa oltiin perillä ehkä joskus iltapäivällä kun tosiaan hiljakseen matkaa jatkettiin ja kävin välillä mm syömässä ja kun tuleva telttapaikkakin oli lähestulkoon parkkipaikan vieressä niin kiirettä ei tarvinut pitää.
Auto parkkiin ja Haukkalammelle, jossa juomavarastojen täyttö. Teltta ja rinkka jätettiin Haukkalammen telttailualueelle ja annoin vaelluskengille lepopäivän ja kävelin speedcrosseilla. Olipahan mukava tehdä reissua kevyillä varusteilla, pystyy ihan erilailla hyppelehtiä esim kallioilla.
Koska kameran akku tosiaan huuteli loppumista, jätin sen suosiolla autolle ja mentiin puhelimen kameralla.
Lähdettiin kiertämään 3,7km Haukankierrosta. Mun odotukset Nuuksion suhteen ei jostain syystä olleet kovin korkeat, eihän nyt näin lähellä pääkaupunkiseutua voi olla mitään hienoa metsää! Vaan kylläpä yllätti positiivisesti! Nuuksiossa oli jostain syystä jotenkin tosi kiva fiilis, en oikein tiedä mistä se johtui. Metsä oli kivan vaihtelevaa, oli kalliota, puroja, niittyä, pitkospuita... Superkiva!
Väkeä oli, muttei missään nimessä haitaksi asti liikkeellä. Heti alkumatkasta vastaan tuli pariskunta, jolla oli koira vapaana. Koira seisahtui tuijottamaan meitä, omistajat yrittivät jotain huudella vaan luoksehan se tuli. Ihan oli kiltti kaveri onneksi kyseessä vaan vähän olisi tehnyt mieli nipottaa... Omistajat eivät oikeastaan edes pahoitelleet, sopersivat vaan jotain kun tämä on niin jääräpäinen. Vähän matkan päästä vastaan tuli myös toinen koira irti, mutta koira ei meitä onneksi huomannut ja jäin odottamaan että jatkavat matkaa toiseen suuntaan. Noh, reitillä saatiin onneksi kulkea tämän jälkeen ylhäisessä yksinäisyydessä kun tästä alusta selvittiin.
Haukankierros oli mukavan vaihtelevaa ja kallioilta oli kivat näkymät. Liitin kierrokseen mukaan lopulta myös 2,4km Punarinnankierroksen, joten matkaa tuli yhteensä noin 6km. Varsin mukava leppoinen lenkki siis.
Teltalle palattiin iltasella, söin iltapalaa ja aika pian painuttiin pehkuihin. Kerran heräsin kun jotkut miehet huutelivat jotain siitä mitä tekisivät jos kohtaisivat hirven tms mutta aika hyvin sain nukuttua. Aamusta heräsin vesisateeseen, en yhtään ollut tsekannut huomista säätä ja kun aamulla säätiedotusta katselin oli sadetta luvattu koko aamupäiväksi.
Odottelin siinä sateen loppumista vaan kun mitään muutosta ei tullut, keräsin ruokakamppeet kasaan ja könyttiin läheiselle keittokatokselle tekemään aamupalaa. Katoksessa oli yöpymässä pari ulkomaalaista turistia, olivat fiksusti ajatelleet että teltta säilyy kuivana kun katoksessa yöpyy. Pikku hiljaa se sadekin hiipui siihen malliin että viitsi vähän alkaa telttaa kerätä kasaan. Koitin kuivailla sitä parhaani mukaan ennen pakkaamista sadevaatteet niskassa ja jatkettiin matkaa autolle. Oli viileä ja märkää ja tosi hiljaista. Nuuksio taitaa olla muutenkin ennemmin päiväkohde.
Yhteensä päivälle kävelyä Teijon aamuinen käppäily mukaan lukien noin 12km. Nuuksiosta jäi mieleen kalliot ja purot, niitty, saniaismetsät ja "peikkometsäfiilis" ja jotenkin aavistuksen kolimaiset maisemat. Niin ja luksusvessat ja polkujuoksijat :D Ja valitettavasti myös irtokoirat. Positiivinen yllätys kuitenkin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!
Auto parkkiin ja Haukkalammelle, jossa juomavarastojen täyttö. Teltta ja rinkka jätettiin Haukkalammen telttailualueelle ja annoin vaelluskengille lepopäivän ja kävelin speedcrosseilla. Olipahan mukava tehdä reissua kevyillä varusteilla, pystyy ihan erilailla hyppelehtiä esim kallioilla.
Koska kameran akku tosiaan huuteli loppumista, jätin sen suosiolla autolle ja mentiin puhelimen kameralla.
Lähdettiin kiertämään 3,7km Haukankierrosta. Mun odotukset Nuuksion suhteen ei jostain syystä olleet kovin korkeat, eihän nyt näin lähellä pääkaupunkiseutua voi olla mitään hienoa metsää! Vaan kylläpä yllätti positiivisesti! Nuuksiossa oli jostain syystä jotenkin tosi kiva fiilis, en oikein tiedä mistä se johtui. Metsä oli kivan vaihtelevaa, oli kalliota, puroja, niittyä, pitkospuita... Superkiva!
 |
| Tällä virityksellä oli ihan näppärä kulkea |
 |
| Jännä tapa merkitä reitti |
Teltalle palattiin iltasella, söin iltapalaa ja aika pian painuttiin pehkuihin. Kerran heräsin kun jotkut miehet huutelivat jotain siitä mitä tekisivät jos kohtaisivat hirven tms mutta aika hyvin sain nukuttua. Aamusta heräsin vesisateeseen, en yhtään ollut tsekannut huomista säätä ja kun aamulla säätiedotusta katselin oli sadetta luvattu koko aamupäiväksi.
 |
| Teltta piti sadetta varsin mallikkaasti |
Yhteensä päivälle kävelyä Teijon aamuinen käppäily mukaan lukien noin 12km. Nuuksiosta jäi mieleen kalliot ja purot, niitty, saniaismetsät ja "peikkometsäfiilis" ja jotenkin aavistuksen kolimaiset maisemat. Niin ja luksusvessat ja polkujuoksijat :D Ja valitettavasti myös irtokoirat. Positiivinen yllätys kuitenkin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!
28 kesäkuuta 2017
Kansallispuisto road trip: Teijon kansallispuisto 18.-19.6.2017
Ruovedeltä matka jatkui kohti Turkua ja sieltä iltapäivällä kohti Saloa ja Teijon kansallispuistoa. Reitiksi valikoitui lopulta 8km mittainen Sahajärven kierros. Auto parkkiin Nenustannummin parkkipaikalle, rinkan pakkaaminen ja eikun matkaan.
Sää jatkui edelleen vallan mainiona vaikka tosiaan iltapäivästä oltiin liikenteessä. Ei satanut, vaikkei kyllä ihan aurinkokaan enää paistellut. Vaan ei valittamista. Pian alettiinkin laskeutua jälleen alaspäin ja Sahajärvi alkoi pilkoitella puiden välistä. Hiljaista oli poluilla, vastaan tuli ainoastaan yksi kolmen hengen miesporukka, jotka kantoivat mukanaan olutsixpackiä. Hetken mietin, että eikai siinä.
Tarkoitus oli yöpyä Kalasuntin saaressa, jonne kuljettiin lossilla. Jalia lossi aluksi epäilytti suuresti, mutta hetken pohtimisen jälkeen hyppäsi itse kyytiin. Vähän oli aluksi surkeeta poikaa kun lähdettiin liikkeelle, mutta kun huomasi ettei tässä mitään ihmeellistä tapahdukaan niin liikkui lautalla ihan rennosti ja joi vettä lautan reunalta.
Kalasuntin saari oli aika symppis. Matkaa saarelle oli siis leppoisat nelisen kilometria. Jätin rinkan laavulle ja lähdettiin vielä kiertämään saari läpi. Saarelle oli majoittunut toinenkin telttailijaporukka, äänistä päätellen kyse oli ehkä saksankielisestä perheestä. Myös vauvan itkua kuulin, mutta onneksi olivat loppujen lopuksi tosi hiljainen porukka, eikä tarvinut heräillä vauvan itkuun. Hengasivat lähinnä oman telttansa luona niin ei päässyt sen kummemmin juttusille.
Ruokailun jälkeen lähdettiin katsomaan teltalle paikkaa. Lopulta päädyin pystyttämään teltta laavun vieressä olevalle niemelle, jonka kärkeen se perhekin oli teltan pystyttänyt. Teltalle joutui vähän kiipeillä kallioita pitkin, mutta ihan oli rinkankin kanssa selvitettävissä. Hyvä ja tasainen paikka teltalle lopulta löytyikin ja maisemat oli mukavat. Kaivoin kirjan rinkasta ja kiipeiltiin vielä kallioille istuskelemaan ja lueskelemaan ja näppäilin muutamat kuvat vielä ilta-auringossa ennenkuin kaivauduttiin nukkumaan. Voi, miksei aina voi olla näin vähän itikoita kesäisin!
Aamulla heräiltiin pieneen vesisateeseen ja hengailin teltassa odotellen sateen loppumista. Mikään kiire ei ollut jatkaa matkaa, joten mikäs siinä odotellessa. Laitoin veden kiehumaan teltan suulle ja lueskelin kirjaa. Lopulta sade alkoi loppua ja aurinko pilkisteli kovasti pilvien takaa, joten keräilin rinkkaan kamat kasaan, kuivailin telttaa ja lähdettiin matkaan ehkä siinä puolenpäivän tienoilla. Ulkomaalainen perhe oli lähdössä samoilla suunnitelmilla ja melkein samaan aikaan päädyttiin lossille. Olivat suurinpiirtein puolivälissä menossa, hirveine kamppeineen. Olivat osan kamppeista jättäneetkin vastarannalle ja isä tulikin vastaan hakemaan loput tarvikkeet.
Kameran akku oli jo edellisenä päivänä alkanut uhkaavasti vilkkua tyhjentyvänsä, joten pakkasin kameran suosiolla rinkkaan ja kuvailin kännykän kameralla. Hypättiin jälleen lossiin ja vedettiin itsemme toiselle rannalle. Vesisateesta ei ollut tietoakaan vaan aurinko porotti ja lämmitti lähes kirkkaalta taivaalta. Hetki fiilisteltiin lossissa keskellä järveä. Tämä Sahajärven reitin toinen osuus tuntui jotenkin mukavammalta, maasto oli vaihtelevampaa ja metsäkin jotenkin erilaista. Oli suota, kalliota ja monenlaista mäntymetsää.
Matkaa takaisin autolle oli se noin 4km, joutuisasti matka sujui hyvässä säässä. Oli taas sellainen olo, että voi kun pääsisi suihkuun, joten sehän tietääkin tietty reissussa uimista. Pikainen googlettelu lähistöllä olevista uimarannoista vei lopulta kansallispuiston eteläpäähän ja Matildanjärvelle, jossa käytiin jäätelöllä ja uimassa. Teijoon jäikin vielä jonkun verran koluttavaa.
Jali hurmasi luontotuvassa pari muuta asiakasta ja kötysti itsensä rapsutuksille, ties vaikka oli jo sitä mieltä, että halusi nähdä jo muidenkin kuin minun naamaa. Höpsö. Vesi ei ollut mitenkään hirveän lämmintä ja paikalla tuuli reippaasti ja aika viileästi, mutta uinti toki virkisti. Hetken kuivattelin vielä rannalla ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen...
Teijon polut tuntuivat helpompikulkuisilta mitä Helvetinjärvellä, eikä korkeusvaihtelut olleet niin suuria. Mieleen jäi kallio-osuudet ja näköalat kallioilta, lossit ja majapaikkana toiminut Kalasuntin saari, jonka varustelu oli luksusluokkaa valmiiksi sopivan kokoisiksi pilkoittuine puukalikkoineen ja siistine laavuineen. Laavun vieraskirja oli tosin jonnekin hävinnyt. Telttapaikkoja ei ollut ihan hirveästi, mutta teltan sai hyvin tasaiselle alustalle ja luulen, että saari onkin ennemmin päiväkohde mitä yöpymispaikka. Pientä miinusta tienylityksistä ja siitä, että kansallispuisto muutenkin kulkee noin lähellä asvaltoitua tietä. Välillä kuului liikenteen äänet telttapaikallekin asti järveä pitkin. Ihan positiiviset vibat jäi kuitenkin myös siis Teijosta, joten eiköhän tännekin vielä joskus palailla muita reittejä tutkimaan!
 |
| Reittiä lähdin kiertämään juuri toisinpäin eli myötäpäivään |
Polut vaikuttivat aluksi jokseenkin tutun oloisilta, ihan perus metsää ja kapeaa polkua. Ei tullut oikein mitään "vau" fiilistä sinäänsä, samanlaista maastoa kuljetaan peruslenkeilläkin. Jonkun matkaa kuljettua maasto alkoi kuitenkin vaihtua ja alettiin kivuta kohti kallioita. Jeeee, jotain vaihtelua! Kallio-osuudet oli tosi kivoja, varsinkin kun oltiin tosiaan melko korkealla ja sai vähän maisemia katsella. Vaan kyllä joutui hetkittäin kallioilla pohtia mihin suuntaan se polku jatkuukaan. En ymmärrä miksei niitä reittimerkkejä voisi tiuhempaan merkitä? Ei siellä sinäänsä eksymisvaaraa ollut, mutta jotenkin aina tympäsee kun joutuu pysähtymään ja varmistamaan suuntaa.
 |
| Mihin jatkaisit? |
Tarkoitus oli yöpyä Kalasuntin saaressa, jonne kuljettiin lossilla. Jalia lossi aluksi epäilytti suuresti, mutta hetken pohtimisen jälkeen hyppäsi itse kyytiin. Vähän oli aluksi surkeeta poikaa kun lähdettiin liikkeelle, mutta kun huomasi ettei tässä mitään ihmeellistä tapahdukaan niin liikkui lautalla ihan rennosti ja joi vettä lautan reunalta.
 |
| Ihan vähän vielä epäilyttää tää |
 |
| Oli tää lautta sittenki ihan jees! |
Saaren tutkimisen jälkeen virittelin laavulle nuotiota ja aloin evästää. Ilta-aurinkokin alkoi pilkahdella, ei tuullut, ei ollut itikoita ja oli ihan superia istuskella siinä vedenrannassa.
 |
| Syliin piti päästä nukkumaan |
 |
| KainaLoinen <3 |
 |
| Kuka tietää mikä ihme tämä on? |
Jali hurmasi luontotuvassa pari muuta asiakasta ja kötysti itsensä rapsutuksille, ties vaikka oli jo sitä mieltä, että halusi nähdä jo muidenkin kuin minun naamaa. Höpsö. Vesi ei ollut mitenkään hirveän lämmintä ja paikalla tuuli reippaasti ja aika viileästi, mutta uinti toki virkisti. Hetken kuivattelin vielä rannalla ennenkuin lähdettiin jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen...
Teijon polut tuntuivat helpompikulkuisilta mitä Helvetinjärvellä, eikä korkeusvaihtelut olleet niin suuria. Mieleen jäi kallio-osuudet ja näköalat kallioilta, lossit ja majapaikkana toiminut Kalasuntin saari, jonka varustelu oli luksusluokkaa valmiiksi sopivan kokoisiksi pilkoittuine puukalikkoineen ja siistine laavuineen. Laavun vieraskirja oli tosin jonnekin hävinnyt. Telttapaikkoja ei ollut ihan hirveästi, mutta teltan sai hyvin tasaiselle alustalle ja luulen, että saari onkin ennemmin päiväkohde mitä yöpymispaikka. Pientä miinusta tienylityksistä ja siitä, että kansallispuisto muutenkin kulkee noin lähellä asvaltoitua tietä. Välillä kuului liikenteen äänet telttapaikallekin asti järveä pitkin. Ihan positiiviset vibat jäi kuitenkin myös siis Teijosta, joten eiköhän tännekin vielä joskus palailla muita reittejä tutkimaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)