Metsän miehet

Pieni miniloma kotikotona kun tuli taas kiusattua ala- ja yläkoululaisia. Miten ihanaa onkaan lenkkeillä paikoilla, jossa ei tartte koko ajan kytätä josko joku tulee vastaan! Väittäisin, että Jyväskylän metsäpolut on aika hyvin koiraihmisten tiedossa ja koko ajan saa olla varuillaan tuleeko mutkan takaa joku vastaan.

Lenkkiseurana Laku 12v, Pablo 9v ja junnuosastoa edusti tollo talmaatti Jali 2v. Tällä kokoonpanolla on lenkkeilty aikasemminkin ja musta on hienoa miten nää kolme urosta tulee niin hyvin juttuun keskenään.

Kuvat kännykkälaatua, mutta ei anneta sen häiritä.

Suurin osa Jalin ja Pablon yhteiskuva yrityksistä on tätä luokkaa

koska Jalin mielestä Pablo on ihana!

Pablo ei oikein lämmenny Jalin yrityksille :D Onneks Pablolla on pitkä pinna, multa ois menny monesti hermot...

Hei me tokotaan!

Tai ainakin jotain sinne päin.

Me ollaan jouduttu skippailla muutamat aksatreenit nii tulee nyt vaihteeks näitä tokojuttuja :D

Käytiin tosiaan tiistaina siinä edistyneempien ryhmässä. Oli aika, hmmm... tomera täti ohjaajana. Sanotaanko nyt näin, että pienellä suodattimella piti kuunnella ohjeita, ainakin näin vähän pehmeämmän koiran omistajana. Suositteli mm. ihmisaralle koiralle (ei meille vaan toiselle koirakolle) sitä, että koira pitäis pitää kiinni pitäen paikoillaan (esim luoksepäästävyyden aikana) ja opettaa näin sietämään vieraan kosketusta. Nojoo, jotkut koirat voi ehkä huomataki, että eihän tässä ookaan mitään ihmeellistä, mut mä voin kuvitella minkälaiset traumat Jali sais tommosesta käsittelystä. Musta tuntu, että mä oon ihan kukkahattutäti kun kuuntelin joitain vinkkejä :D Onneks suurimmaks osaks oli kuitenkin ihan fiksuja neuvoja.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja Jali yllätti ihan 100%! Se teki ihan kympin arvosen luoksepäästävyyden ja istu tyynesti sivulla! Toki pidin ite tarkasti koiran huomion makupalassa ja tahoin siltä katsekontaktia, mut kuitennii. Anto ohjaajan ihan kunnolla rapsutella rinnasta ja kyljestä, mitä nyt vähän ehkä nyrpisteli, että mitä tuo yks tuossa hiplaa. Mut ei liikkunu, ei väistäny, piti enimmäkseen nättiä kontaktia! Mä katoin oikeesti Jalia, että et oo tosissas, mitä tää nyt oikein on :D Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavaks paikkamakuu. Vieressä oli iiiiihana dopperinarttu ja lähellä haukkuva valkkari. Jäi tosi levottomasti eli jäin lähelle, mut pudotin hihnan maahan ajatuksena, että kerkeen astua hihnan päälle jos lähtee. Noh, en kerenny. Vierestä lähti yks koira omistajan perässä veke, reunalla haukku valkkari, toisella puolella ihana narttu. Oli ihan liikaa pienen pojan kestettäväks ja lähti tervehtimään dopperia. Murr. Oma vika kun en pitäny siitä hihnasta, harmittaa kun pilattiin toisen paikkamakuu. Otettiin uusiks ja pysyin tällä kertaa visusti hihnan päässä kiinni. Oli levoton, mutta pysyi maassa. Otin lyhyen pätkän ja palkkailin usein kun vaikutti ees vähän levolliselta. Ei tahtonu malttaa keskittyä kun kerran pääsi rillutteleen ja tervehtimään toista koiraa...

Sittenpä tehtiin jotain paikallapysymisharjotuksia ja käsittääkseni tunnarin ja noudon alkeita. Noudosta sen verran, että taisteli kivasti vieraan kans noutokapulasta eikä epäröiny tarttua vähän painavampaan kapulaan :) Ja estettä, mikä oli Jalista kummallinen ja hais oudolle ja hypyn jälkeen hihna ahdisti eikä voinu jäädä seisomaan kun kentällä haukkuva koirakin oli ihan kamala ja nii...

Seuraamista otettiin kans, alussa oli aikamoista sunnuntaikävelyä, mutta paransi kun hokas, että ainiin tää oli tätä. Seisomaan jääminen oli hyvä, jäi hyvin ja rauhallisesti vaikka tehtiin yhtäaikaa rivistä lähtien ja komentaen. Uskalsin jopa jättää sen ja päästää hihnasta kun jäi niin rauhallisesti ja selkeesti keskitty. Maahanmenossa ne kyynärät ne kyynärät...

Lopussa lisää paikkaharjotuksia ja perusasentoharjotuksia, oli ihan näppäriä. Niin ja luoksetulo (rivissä "aaltona", lyhyehköllä matkalla), mikä oli kans hyvä. Pilkku oli tosiaan jo tähän mennessä saanut työmoodin kunnolla päälle ja keskitty. Ainoostaan harjotus, jossa ringissä jätettiin koirat naama ringistä ulospäin maate ja ite tultiin keskelle selkä koiraan päin oli Jalille liikaa ja nous istumaan (mut hei, vaan istumaan!), mut muuten oli hieno. Olipa muuten kuumottavaa olla selkä selin koiraan päin (hihnassa kiinni) eikä mitään käsitystä mitä se siellä tekee. Voihan BH:n paikkamakuu...

Huomioita:
- Haukkuvat koirat on Jalille ihan hirveen suuri häiriö. Jostain syystä ahdistuu välillä ihan hirveesti jos jossain lähellä haukkuu toinen koira ja menee ihan epävarmaks ja vaikeeks.
- Alussa ei taho malttaa keskittyä, muista silti vaatia äläkä päästä haistelemaan maata tai muuten häsläämään -> käskyn alle!!
- Hitaasti sen paikkamakuun kanssa...
- Liikkeestä maahan! Vaikka se onkin ikävä liike nii ei se siitä mikskään muutu jos sitä ei treenaa :P
- Estehyppyyn varmuutta ja rutiinia (niinku nyt oikeestaan vielä kaikkiin liikkeisiin)

Marraskuun alussa ois möllitokot. Uskaltaiskohan...? Voi olla, että ei :D

Alokasluokan tokoliikkeet

Katsaus meidän ALO-luokan liikkeisiin. Josko mä iteki pysyisin paremmin perillä missä mennään. Olin viime tiistaina taas siellä tokoryhmässä ja totesin, että ens viikolla käyn kattomassa sitä jälkimmäisen ryhmän meininkiä. Kun tuo yllättäin toimiikin häiriössä ihan hyvin ja tarttettais enemmän noihin ite liikkeisiin vinkkejä ja ehkä enemmän haastetta kuin mitä tuolla alkeisryhmässä on tarjolla.

Luoksepäästävyys
En tiedä, tätä ei oo tullu treenattua. Mun visioissa se luultavasti tuomarista riippuen joko nousee vastaan tai väistää tai molempia. Luultavammin väistää. Tää ei tuu olemaan Jalin kans mikään läpihuutojuttu vaan uskon, että tätä joutuu ihan oikeesti treenaamaan.

Paikalla makaaminen 

Itsekseen häiriöttä jää hyvin ja jaksaa olla. En tosin koskaan oo jaksanu tarkalleen kellottaa aikaa, mutta sinnepäin. Häiriössä ollaan tehty hyvin lyhyitä pätkiä palkaten. Kunnon rivipaikkamakuuta ei olla tehty. En välttämättä usko, että tässä on hirveetä ongelmaa jos paikkamakuuseura ei oo hirveen levotonta. En lähe arvuuttelemaan.

Seuraaminen kytkettynä/taluttimetta

Enemmän ollaan varmaan treenattu ilman hihnaa. Käännökset on varmaan varsin rumia, mukana se kyllä tulee mut noh. Hirveesti ei toisaalta olla käännöksiä tehtykään kun mulla on joku asenneongelma niitä kohtaan. Mä en vaan ymmärrä vasemmalle käännöstä ja sitä miten koiran pitäis se osata kääntyä nätisti... Kontakti on paikoitellen tosi hyvää, mutta tippuilee välillä, varsinkin  lähdössä. Kovempi vauhti ei tuota ongelmaa. Seuraaminen on välillä liian väljää ja poikittaa välillä ja perusasennot välillä vinoja, harvoin jättää niitä kuitenkaan tekemättä. Tai sitte se seuraaminen on liian tiivistä ja painaa päälle :D Välillä toisaalta mun mielestä hirmu nättiä seuraamista! Työsarkaa tässä on vielä kyllä, mut koiran fiilis on yleensä tosi hyvä nii en oo jaksanu nipottaa (yksi syy miksei me varmaan koskaan tulla saamaan kympin seuruuta kun mä en vaan jaksa nillittää "pikku"seikoista). Toisaalta tuo poikittaminen johtu puhtaasti mun tavasta palkata se oikeesta kädestä. Parantunu jo nyt hirveesti ku oon korjannu palkkausta. Jos mulla on agilityssä viha-rakkaus-suhde keppeihin, niin tokossa se on seuraaminen...

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 

Ihan alkutekijöissään. Hyvin voimakkaalla käsi- ja kroppa-avulla onnistuu. Oon yrittäny saada sitä oikeeta ja nopeeta maahanmenotekniikkaa tuolle, mut tahtoo herkästi jäädä kyynärpäät ylös tai menee tosi hitaasti. Mä en tiiä miten tää tuntuu niin paljon hankalammalta ku seisominen. Treeniä treeniä...

Luoksetulo 

Tulee hyvin sivulle, perusasentoon välillä turhaan pompahtaen. Vauhtia vois olla lisää, tehtiin jossain välissä luoksetulosta pysäytyksiäkin mikä sitte alko näkyä vauhdissa kun ennakoi pysäytystä... Vauhtiluoksareita siis meille!

Seisominen seuraamisen yhteydessä 

Tää on harjotteluun nähden oikeestaan tosi hyvä! Paremmalla mallilla mitä maahanmeno. Tarttee multa pienen hidastuksen, muttei käsimerkkejä. Jää mun mielestä tosi napakasti paikoilleen ja malttaa pysyä vaikka kävisinki kääntymässä takana. Ei valu pysäytyksessä yleensä ollenkaan eteenpäin, välillä vähän tuppaa kuono käymään maassa, mut noo...

Estehyppy

Tätä ollaan tehty kunnolla ehkä kerran hallilla. Ensimmäisellä toistolla pieni agipilkku ei ymmärtäny miks mä jään seisoskelemaan lähtöön eikä tahtonu irrota esteelle ja sitten kun irtosi oli jo etsimässä että minnes se rata tästä jatkuu :D Käytiin jättämässä esteen taate namikuppi ja johan alkoi lyyti kirjottaa! Muutaman toiston jälkeen onnistui jo ilman namikuppia ja maltto hyvin jäädä seisomaan ja odottamaan mua. On se välillä aika fiksu! Edelleen tarttee multa esteelle irtoamiseen pienen käsimerkin eli treenattavaa toki on, mutta siihen nähden mitä ollaan tätä tehty niin tosi hyvä. Uskoisin, että tän saa kyllä nopeesti kuntoon kunhan vaan viittis.

ALO-luokassa ei ees oikeestaan oo hirveen vaativia liikkeitä! Oman haasteensa tottakai tuo tietty liikkeiden kasaaminen yhteen, siirtymien opettelu, palkattomuus, vireen kesto ja säätely... Mahdotontako? Nääh, ei mikään oo mahdotonta :D

Lisäks ollaan tehty vähän kaukoja ja naksuteltu noutokapulan pitoa. Tollo pilkku ei malta pitää kapulaa paria sekuntia kauempaa suussa, mä en tiiä miten mä saisin sille siihen lisää kestoa... Lisäks tuppaa pyörittelemään sitä vähän suussa noudettaessa. Hmmmph. Kun ei se vaan pysy siellä suussa.

Jos tollo emäntä jaksais treenata vähän ahkerammin niin mä luulen me voitais olla hyvinkin kisavalmiita mahdollisesti ehkä ahkeralla treenaamisella jo tän vuoden puolella. Vajaan kahden kuukauden päästä ois Jattilassa kotikisat, mut taitaa tulla meille kuitenkin ihan liian nopeeta :D Mut ehkä ens vuonna...

Elämä puolikuurona?

Mä oon tällä hetkellä viittomakielen alkeiskurssilla ja koska siellä on käsitelty myös ihan kuurouden vaikutusta elämään ylipäätään niin joku puolikuuro pilkullinen pamahti mulle mieleen.

Mistä se kuului?

Koira ei tietenkään voi itse kertoa miltä elämä puolikuurona tuntuu, mutta tässä joitain poimintoja, joita toispuoleisesti kuulevat ihmiset ovat puolikuuroudestaan kertoneet:

"Itse en edelleenkään osaa suunnistaa äänen mukaan ja siitä syystä on esim. muistettava mihin kännykän jätät, että tietää mistä etsii, toki suunta löytyy, mutta en tosiaan tiedä missä lähellä se soi jos ei näy."

"Äänien suunnan kans on vaikeaa--"

"--tää kuuleva korva on mulla ns. ääniyliherkkä--"

"Joskus jos on kova meteli niin vaikee erottaa puhetta--"

"--pienikin taustamelu niin en saa selvää puheesta"

"Suuret salit ja muut yleiset paikat on myös hankalia, siellä ei tahdo saada mitään selväää mistää puheesta"

"Kaikki äänet sekoittuu tuossa kuulevassa korvassa, ja monet äänet häiritsee todella pahasti."

"Kovat äänet häritsevät ja en tiedä mistä jotkut äänet tulee.Siis suuntakuulo puuttuu kokonaa."

"Itse kuulen normaalisti enkä edes huomaa kärsiväni kuuroudesta muutoin kun meluisassa tilassa jos vielä keskustellaan "väärällä" puolella korvaa, se tuottaa hankaluutta sekä ulkona liikenteen melussa teettää vaikeuksia"

Kommentit poimittu keskusteluista klik ja klik.

Suuntakuulon puuttumisen huomaa ihan arjessa Jalin kanssa. Ei aina tosiaan äänen suuntaa hahmota ja esim metsässä jos oon koiralta hukassa on parempi, että olen hiljaa ja annan koiran etsiä nenällä ja silmillä kuin että yrittäisin huutaa koiraa luokse. Monesti mun huutamiset sekottaa koiraa entisestään. Se tulee kyllä kutsuttaessa ihan normaalisti luo, mutta jos en olekaan enää siellä missä pilkku olettaa mun olevan eikä näe mua niin saattaa hämääntyä.

Mut jäin miettimään, huomaako Jalissa kovassa metelissä eroa, esim hallilla. Kuinkahan paljon koiran puolikuurous eroaa ihmisen toispuoleisesta kuulosta? Se ottaa hirveesti häiriötä kyllä tietynlaisista äänistä ja helpoiten sen huomion saa takaisin koskettamalla mitä huutamalla. On selkeästi välillä hämillään joistain äänistä kun ei ymmärrä mistä ne tulee ja reagoi kyllä ääniin ylipäätäänkin herkästi. 

Erityisesti mietin sitä, voiko olla mahdollista, ettei se aina hälinässä kuule tai paremminkin saa selvää mitä mä sille käskytän? Kun oon välillä miettinyt sekoittaako se paikka käskyn ja seuraa käskyn. Varsinkin jos ollaan tehty lähiaikoina paljon seuraamista, niin saattaa hallilla nousta lähdössä ylös ihan niinkuin olisi lähdössä seuraamaan. Toisin sanoen, ehkä se arvaa mitä mä pyydän, lähtötilanne molemmissa on kuitenkin sama? En tiiä, mutta täytyy oikeesti näyttää sille paikka käskyyn myöskin se käsimerkki niin ei pitäis tulla ainakaan epäselvyyksiä. Toisekseen oon yrittäny muistaa aina seuraamiseen lähdössä lähteä vasemmalla jalalla ja muuten oikealla, mutta sitä en osaa sanoa miten osaa tätä vihjettä lukea ja kuinka systemaattisesti muistan sitä agilityn lähdöissä noudattaa.

Kaikkea ei tietenkään voi laittaa koiran kuulon syyksi (josko mitään), mutta ei varmastikaan oo pahitteeks käskyttää selkeästi ja käyttää niitä käsimerkkejä aina kun mahdollista.

Harjoituskoirakkona koulutusohjaajakurssilla

Niin kuin edellisen postauksen lopussa mainitsin, me ilmottauduttiin harjoituskoirakoksi Julia Kärnän ohjaamalle koulutusohjaajakurssille. Pitkä postaus tiedossa kun rustailen tähän molemmat päivät :D

Lauantai

Olipas hauskaa! Vaikkei tehty oikeestaan hirveesti mitään "kunnon" agilityä niin oli tosi kiva ja jäi joitain hyviä juttuja käteenkin tästä ~3,5 tuntisesta. Ensinnäkin koira jakso ihan superhyvin ja oli alusta asti ihan 100% mukana vaikka koko ajan tehtiin niin, että kentällä oli vuoroaan odottelemassa kaksi muuta koirakkoa ja välillä joutu odotella omaa vuoroaan.

Alotettiin ihan tämmösestä lämmittelyjuoksentelusta, jossa kirmailtiin ympäri kenttää ja innostettiin koiraa. Sen jälkeen tehtiin koiran kans erilaisia taivutteluja ja pyörimisiä ja jalkojen välistä pujottelua, mitä ois hyvä tehdä koiran lämmittelyn yhteydessä muutenkin. Joo, eipä oo tullu tehtyä.

Sen jälkeen oli ohjauskäden lukemista, erilaisia käännöksiä ja pyörähdyksiä ja pieniä sheippaamisharjotuksia, joista osa oli Jalille jo tuttuja (esim koske käteen->palkka, josta Jalin kans siirryttiin siirtämään huomio jalkaan kun käsi oli helppo juttu) ja luopumisharjoitusta (kädessä nami, palkka kun luopuu eli ei tavoittele namia).

Tästä siirryttiin sheippaamaan samaa yhdelle hyppy esteelle. Tää oli itse asiassa aika näppärä harjotus ja täytyy jatkaa tätä vähän soveltaen Jalin kans niin saadaan sitä irtoomista sinne hypylleki! Eli alotettiin sillä, että ohjaaja meni istumaan hypyn siivekkeen kohdalle ja koira jommalla kummalla puolella ohjaajaa. Ilman mitään käskyä tai käsimerkkiä odotetaan, että koira alkaa tarjota ite hyppäämistä mistä heitettiin palkka. Jali tajus ihan hirmu nopeeta, joten vaikeutettiin niin, että menin itse kauemmas esteestä (koko ajan siis sivusuunnassa esteeseen). Edelleen tajus tosi hyvin! Tätä vois tehä niin, että seisoo ite paikoillaan paikkaa vaihdelleen ja käskyttää pelkästään hyppy-käskyllä koiraa esteelle.

Samaa jatkettiin putkella, mutta antaen putkikäskyn ja vaihdelleen lähetyspaikkaa. Tää oli yllättävän haastava kun namikuppi veti jonku verran ohi aina välillä, mutta hyvin se teki tätäki. Jali ei tahtonu irrota ollenkaan pelkällä käskyllä (ei ehkä ymmärrä aina käskysanaa) vaan odotti multa koko ajan liikettä. Erityisesti vikassa harjotuksessa jossa yhdistettiin putkea ennen pari hyppyä. Oli hirveen vaikeeta kun jäinkin seisomaan paikalle eikä meinannu millään irrota vaan veti ennemmin suoraan namikupille kun ei tahtonu ymmärtää mitä haettiin. Tää oli ainoo harjotus missä otti hetkeks hatkat ja kävi haistelemassa yhen toisen reppua, mutta voi olla ettei ihan enää jaksanu keskittyä ja kun ei ehkä tiennyt mitä haettiin. Meiän entinen ohjaaja Jenny oli koulutusohjaaja oppilaana (sattu olemaan ohjaamassa meiän ryhmää) ja tuli kans kehumaan miten koira on menny hurjasti eteenpäin. Hyvä me, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :D

Näiden jälkeen jäätiin vielä kuuntelemaan kun Kärnä puhu keinun opettamisesta ja saatiin tehdä pari toistoa esimerkkinä. Ensinnäki kuulema isonki koiran pitäis opettaa juoksemaan täysillä keinun päähän, mikä oli mulle uus juttu! Tai kyse oli tietty vähän myöskin tavoitteista, että kelpaako hitaat keinut. Tehtiin niin, että keinun päähän laitettiin nami ja keinun eteen vähän matkan päähän namikuppi. Koiraa innostettiin juoksemaan keinun päähän (tai ei ees tarttenu innostaa kun hinku keinulle oli jostain syystä hirvee :D), jossa apuohjaaja piti keinua ylhäällä kunnes koira on ihan päässä ja laski sitten alas (ei siis mitenkään erityisen hitaasti) josta heti vapautus namikupille. Myöhemmin kun koira irtoaa keinun päähän varmasti itekseen voi hidastuksen tehdä itse omalla jalallaan keinun alkupäässä.

Julia huomas heti miten Jali alkaa hidastella siinä kohin missä keinu alkais laskeutua jotenka tarttee hirveesti rohkasua vielä. 2o2o asentoa ei kannata alussa keinulle edes vaatia, sen voi ottaa mukaan kun koira oikeasti juoksee keinun päähän rohkeesti. Tai tartteeko sitte ollenkaan kun epäili, ettei mulle tulis ton kans kiirekään, että tarttisin hengähdystauon seuraavalle esteelle (tästä voin olla vähän eri mieltä :D) ja kontaktihan tulee tolla tavalla otettua ihan automaattisesti ja tarkoitus on kuitenkin vasta vapautuksesta (tai keinun paukahduksesta) vapauttaa koira keinulta. Mut fiksulta kuulosti joka tapauksessa, että jos keinussa palkkaa niistä hitaista suorituksista niin sitä saa mitä vahvistaa ja vaikee sitä vauhtii sitten ehkä lähteä rakentaan. Katsotaan josko lähtis tekeen keinua siis tällä tavalla.

Sunnuntai

Yhtä pitkä päivä tänään ja koira edelleenkin ihan super! On se hieno (sillon ko se on) :D

Nyt päästiin tekeen jopa rataakin. Ensimmäisenä tämmönen ohjauskuviohässäkkä:

Kakkoselle valssi (ennakoiva valssi, täälläki mainittiin termi "kökkö" valssi :D), kolmoselle työntö ja veto putken kauempaan päähän. Nojaa, sinne vääräänhän se irtos. Tähän harjotukseen ei ollut paljon aikaa, tehtiin lähinnä tuota ekaa valssia, että saatiin se oikeesti kääntymään (kun joku ois ajoissa...) ja palkattiin se kolmos hypyn jälkeen namikupilla oikeaan suuntaan. Kutoselle oli sitte takaaleikkaus ja siitä sitte viimeselle esteelle. Jos jotain hyvää niin ei ohitellu yhtäkään estettä! Ehkä se ohjaaja joskus oppii sen oikean valssin... Yritti perseillä alussa lähdössä (en osaa jäädä lähtöön), mutta kun anto sille heti tiukan palautteen moisesta perseilystä niin oli loppuajan kuin enkeli. Ja voin sanoa, että hälyä ja häiriötä riitti kyllä ympärillä!

Toinen rata jatkoi vähän meiän omien viime treenien teemaa:

Eli esteiden väliin aina puolivalssi/välistäveto mikälie, vitos hypylle ennakoiva valssi ja viimesenä putki. Musta tuntu, että mä nyt vasta oikeesti tajusin ton ohjauksen kun enste seuras miten Kärnä sen selitti ja näytti koulutusohjaajille ja kun ohjaajat sitte selitti sen meille. Se meni ihan superhyvin! Se oli niiiiiin hieno ja tuli niiiiiin hyvin ohjaukseen ja irtos niiiiiin hyvin putkeen ja käänty niiiin hyvin valssilla, oijoijoijoi. Ainoostaan kerran veti kakkoshypyn väärin päin, mutta se meni kyllä ihan mun piikkiin. Anyway, se oli ihan paras tänään! Ohjaajatki oli ihan, että hyvin meni, ei mitään sanottavaa :)

Ainiin ja viimesenä persjättö harjotus, jossa hyppy-mutka putki- hyppy, persjättö siis aina putken jälkeen. Ihan iisi juttu meille, irtos hyvin putkeen ja haki hyvin namikuppi palkalla vikan esteen. Tässä ei mitään ihmeellistä.

Lopussa jäin vielä kuuntelemaan kun Kärnä puhu keppien opetuksessa. Ei oikeestaan mitään uutta tästä, ihan tuttua. Painotti sitä, että muistaa keppejä harjotella niin, että koira tekee ne itsenäisesti ohjaajan paikasta huolimatta. Ai niin, ja se jäi mieleen, että kepit on nopeemmat jos koiralle näyttää keppien alotuksen (niistosta tais puhua, mulle outo termi vaikka oon puhuttavan kuulluki), vaikka koira osaisikin suorittaa kepit itsenäisesti. Kuulema ihan korkealla kisaavatki tekee näin jos vaan mahdollista. Tietenkään alottelevan koiran kans ei lähetä näyttämään sitä alotusta jos koira ei osaa suorittaa keppejä itsenäisesti, mutta ihan mielenkiintonen pointti kuitenkin. Jos siinä vaiheessa kun me ollaan siellä kolmosissa (joopa joo :D) ja joudutaan oikeesti pelaan aikaa vastaan. Ja toinen oli, että kolme ensimmäistä keppiä pitää antaa koiran suorittaa rauhassa, sillä helposti tulee virheitä jos ohjaaja näiden aikana tekee jotain erikoista (kirittää vauhtia seuraavalle esteelle, tekee jonkun ohjauskuvion, muuten häiritsee koiraa). Samoin puhu kontaktien opettamisesta laatikon avulla, mutta tässä vaiheessa mun kädet oli jo niin jäässä, että lähdin kotiin.

Voin sanoa, että ihanan väsynyt koira molempien päivien jälkeen :D Ja se oli supermahtava ja hieno kun jakso noin pitkät päivät ja oli ihan superisti mukana! Hyvä me, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Tuuliviiri rauhaton, mun sydämeni on

Doddi, treeneistä taas. Mulla oliki tällä kertaa treeniseurana keskittymiskyvytön häslä, joka ei ollu kuullukaan hallinnasta ja lähtöönjäämisestä. Voi blaaah, tommonen se ei oo ollu iäisyyksiin.

Okei, samalla kentällä treenas tällä kertaa toinen koirakko (joka ois voinu ehkä kysyä multa enste onko ok tulla kentälle tai ees muuten ilmottaa, että on tulossa samaan aikaan), jota piti sitte käydä moikkaamassa. Samoin otti hirveesti häiriötä viereisen kentän vinkulelusta ja putkeen huudoista ja haukkuvista koirista ja seisoskelevista ihmisistä, kaahaili itekseen putkeen, nousi lähössä ylös tai hiipi perään, teki rundeja muiden ihmisten luo... Murrr. Mua ärsyttää kun mä nään jo koirasta lähdössä mimmonen se tulee olemaan, mut en tiiä miten saan sen siitä "kuin viritetty jousi" mielentilasta pois ja keskittymään.

Nojoo. Ideana oli puolivalssia ja rata oli tämmöönen:

Eli puolivalssi aina noiden kahen rinnakkaisen esteen väliin. Rataa tehtiin tosissaan osissa. Minä yllättäin myöhässä ohjauksieni kans. Loppusuora ei tahtonu ekalla kerralla onnistua vaan kääntyili ja pyöri varmistelemaan minulta. Toisella kertaa hyvä kun hokas, että siellä lopussa on tosiaan palkka odottamassa.

Vasta lopussa sillä klikkas kunnolla, että ainiin pitäiskö tässä oikein keskittyä. Kierrettiin ympyrään asetettuja siivekkeitä niin, että kädellä ohjattiin laajemmin kun piti kiertää ulkokautta (ohjaaja seisoi siis ympyrän keskellä) ja kun käsi tuotiin kiinni kroppaan koiran piti tulla käteen kiinni ja palkattiin. Eli sen ohjauskäden lukemista. Meni ihan kivasti ja jopa ilman ääniapuja. Hirmu kiva harjotus, jota täytyy kyllä käydä tekeen itekseenkin!

Menin ilmottautumaan jo aikasemmin viikonlopulle harjoituskoirakoksi koulutusohjaajakurssille ja nyt torstain treenin jälkeen vähän pelottaa mitä siellä tulee olemaan. Kun kurssille toivottiin hallinnassa olevia koirakoita niin nyt torstain perusteella mä oisin mieluusti perunu meiän ilmottautumisen. Aattelin antaa sille kuitenkin vielä mahdollisuuden kun on kuitenkin ollu niin kivasti muuten kuulolla. Mennään sit nolaan ittemme ihan totaalisesti jos ei muuta :P

Himputin tuuliviirikoira.

Tokotokotokotoko

Mä oon joidenkin asioiden suhteen vähän saamaton. Mä oon monesti miettiny miten pitäis koittaa päästä tokossa johonki ryhmään säännöllisesti treenaamaan ja pitäis tehä jotain muutenkin tokon suhteen. Mä oon nähny lähiaikoina niin hienoja ja motivoivia pilkkujen tokosuorituksia (hyvä Laura ja Jimi!), että on alkanu kolkutella mielessä, että kyllä mekin pystyttäis.

Meiän vaki treeninamit

Käytiin tänään siis ekaa kertaa Keski-Suomen kennelkerhon tottelevaisuuskoulutuksessa. Koulutukset ei oo mitenkään sitovia vaan maksavat 2e/kerta ja tulla saa sillon kun pääsee mikä sopii meille ihan hyvin.

Vähän arvoin, että menenkö "pennut ja aikuiset aloittelijat" vai "perusasioita osaavat ja kilpailijat" ryhmään, mutta koska ollaan tosiaan häiriössä tehty niin vähän niin päädyin menemään tuohon alkeisryhmään vaikka tietyt perusasiat onkin meillä jo hallussa. Ainahan voi sitte vaihtaa ryhmää jos alkaa siltä tuntua.

On se syksy

Olin vähän myöhässä kun en tahtonu löytää kentälle ja mihin jättää auton. Tehtiin mm. toisten koirien välistä pujottelua pitäen koiran huomion itsessä, perusasentoa ja seuraamista. Pilkku oli alussa oma sinkoileva itsensä (iiih, täällä on koiria, ihanaaaa), mutta vakavoitu onneks tosi kivasti ja pujottelu ja muut onnistu oikein hyvin. Perusasento on kuulema ihan kiva ja suora. Seuraamisessa kontakti putoili tavallista enemmän häiriön takia, mutta tilanteen huomioon ottaen oikein hyvin. Eiköhän me ens viikolla mennä uudestaan :)

Hyvä siitä tulee!

Vihtavuoren mölliagit 22.9

Mepäs käytiin korkkaamassa meiän ekat mölliagit! :D Sanni laitto viestiä, että kyydillä pääsis Laukaaseen niin pakko se oli lähteä. Tosin eilinen päivä oli jokseenkin sateinen ja hetken mietin, että oliko tässä nyt mitään järkeä lähteä ulos kastumaan. Onneksi se sade kuitenkin vähän hellitti eikä sitten ratojen aikana ihan hirveesti satanu.

Sen pidemmittä puheitta, videomateriaalia radoilta (uusinta mukana):


Ei jaksa mitään hirveen yksityiskohtasta analyysiä, tuolta videoltahan kaikki näkyy :D

Tavoitteena oli lähinnä, että vieraalla kentällä koira pysyis tekemisessä mukana ja tehtäis yhdessä. Siinä onnistuttiin ihan kivasti ja ihan hauskaa oli :D Uusinnassa huomas jo alussa, ettei ihan ollu 100% mukana vaan tuijotteli edellisen koirakon perään ja oli jo häviämässä portista ulos. Eikä uusinnassa tainnu näkyä juuri minkäänlaista parannusta edelliseen :D En viittiny lähteä jauhamaan noita ohitettuja esteitä vaikka en tiiä oisko pitäny ottaa sit vaikka uusinnassa niitä uudestaan. Ainaki ne ois voinu ohjata tarkemmin.

Mut kai se ihan meiän tason mukasesti meni. Kokematon ohjaaja ja kokematon koira. Mua ei tosin liiemmin jännittäny vaikka olo oliki kentällä jotenki hektinen. Mut koira ei jääny ihmettelemään vieraan kentän hajuja (huomaako miks mä en mieluusti puomilla palkkaa sitä kontaktilla maahan) vaan oli ihan tekemisessä mukana ja maltto jäädä lähtöönki. Niin, no uusinnan alun hömpöttelyä lukuunottamatta. Uusinnalla itse asiassa ehkä sadasosa sekunnin saatto varastaa minkä huomaa ehkä siitä kun käsky tulee multa pikkasen hitaasti. Tän sadasosa sekunnin aikana mietin varastiko se oikeesti ja otanko uudestaan vai en, mutta radalle näemmä lähdettiin (hyi minä, hyi Jali). Niin ja ekan videon lopussa tais olla menossa "loppupalkalle" mikä oli joku ihme möhkäre kentässä :D

Herra Ohittelen Esteitä Oman Mielen Mukaan kanssa aletaan nyt harjotteleen sitä estehakusuutta, hyviä vinkkejä tähän otetaan vastaan :) Se meinaa näemmä, että jos este ei oo suoraan nokan edessä niin sitä ei ole olemassa vaikka mä mitä huutelisin (ellei se ehkä oo putki tai A). Kun se ei hae niitä hyppyjä nii mä veän sen herkästi ohi ja mun pitäis ohjata ne lähempää estettä ja tarkemmin jos haluun sen hypylle. Mutku mä en haluu olla varmistelemassa sille joka ikistä hyppyä niin treeniä tarvitaan kun ei tuo näköjään mikään luonnonlahjakkuus oo :D Muutama älytön ohittelu tuolla oli mitkä ois kyllä pitäny mennä.

Siispä hyppyjä, hyppyjä, enemmän hyppyjä, pois suorasta linjasta, mutkitellen menemme. Niin ja ehkä pidemmillä esteväleillä kun niitäkään tosiaan ei oo tullu hirveesti reenattua.

Tehtiin kentällä odotellessa ihan pieniä tokoiluja. Se oli hirmu kivasti kuulolla häiriöstä huolimatta :)

Ps. Pakollinen keppihehkutus. Kuusi keppiä ilman mitään ohjureita, ekalla toistolla!

Treenipäivitystä

Uusi kone vihdoin hurisee, joten vihdoin pääsee tännekin kunnolla rustaileen :)

Josko jotain pientä päivitystä treeneistä, jos vielä jotain muistan. Viime viikolla ei ollutkaan treenejä, mutta sitä edellisellä viikolla kylläkin. Hirveesti ei kylläkään enää oo muistikuvaa mitä sillon tehtiin, eikä radasta oo mitään muistikuvaa enää. Muistaakseni jotain takaakiertojuttua (joita en hahmottanu takaakierroks) ja valssia. Niin ja lopussa oli joku persjättö ja siitä takaakiertoon, missä tahto irrota väärin esteelle eikä ollenkaan tullu kiinni oikeaan käteen. Se ei oo kyllä ollenkaan mun käessä kiinni ja hakee noita esteitä välillä ihan musta välittämättä. Josko koittais noita puolenvaihtoja saada iskostumaan Jalinkin päähän niin, että seurais välillä sitä ohjaavaa kättä, että mille puolelle ohjaajaa sitä pitäis oikein tulla. Pilkku otti vähän häiriötä viereisellä kentältä kuuluvasta vinkulelusta, mutta muuten ihan kivasti mukana.

Tänään olikin sitten meidän puolesta pikatreenit kun aika loppui kesken. Koira oli tän ajan kentän laidalla peitetyssä häkissä kun joku myöhästy bussista (syytän bussikuskia, joka ei edes hidastanut pysäkin kohdalla ja kun itse istuin katoksen alla sateelta suojassa en bussin tuloa ajoissa huomannut :P) ja hätäsoitolla kaverille sain auton lainaan. Ei viittiny sotkea autoa märällä koiralla yhtään enempää kuin pakko, joten koira häkkiin odotusajaksi. Voitte kuvitella miten lähes 1,5 tuntia häkissä muiden suorituksia kuunnellut koira on pikkasen täpinöissään päästessään häkistä vapaaksi. Hiukan oli hurlumhei ja juoksenteli ympäri kenttää, ei tahtonu malttaa jäädä lähtöön, ei tahtonu malttaa kuunnella käskyjä... Pyörähettiin ulkona ja otettiin uudestaan ja alkohan sieltä löytyä se asiaan keskittyvä pilkku. Ei voi koiraa tuosta kyllä syyttää, sille ei vaan sovi tuo häkissä odottelu muiden suoritusten aikana. Petras kyllä tosi hyvin kun sai ensin vähän humpuutella. Toivottavasti ens viikolla saisin oman auton käyttöön!

Omatoimisesti ollaan käyty tekemässä niitä keppejä (yllätys yllätys) ja jotain ihan pientä ratatreeniä vähän kentällä valmiina olevaa rataa soveltaen. Se pääsee välillä kepeillä hyvin rytmiin eikä tällöin välitä ollenkaan ohjureista tai niiden puutteesta, mutta heti jos rytmitys ei onnistu niin ei taho onnistua kepitkään. Lyhyillä kepeillä saa yleensä hyvin aina oikean rytmin, joten jatketaan niillä.

Adidas Kanadia Tr 4

Investoin jokunen aika sitten vihdoin kenkiin agilityä ajatellen. Kokeilin Salomonin Speedcrosseja, jotka tuntuu olevan aksailijoiden suosiossa. Ne oli ihan hirmu hyvät jalassa, mutta hinta oli vähän liikaa. Siispä nappasin alennuksesta nuo Adidakset kun sattui olemaan oikeaa kokoakin jäljellä. En tiiä ajavatko miten hyvin asiansa, mutta on nuo nyt huomattavasti paremmin pitävät kuin normaalit lenkkarit!

Onnea Jali 2v!!

Mä meinasin missata totaalisesti että pilkkupoika täyttää tänään JO 2 vuotta!! Siis kaksi vuotta?!

Mihin tää aika on menny?

(Tuoreempia kuvia kamerassa, mutta no can do kun en saa niitä koneelle...)

Onnea Jali!

Jihaa!

Olo onneton koneettomalla

Voin sanoa, että kun verhotanko tippuu kannettavan päälle niin seuraukset ei oo aina mitenkään positiiviset. Lohduttaudun sillä että kone oli jo muutenkin parhaat päivänsä nähnyt. Hiljaisuus blogin puolella johtuu siis puhtaasti siitä, ettei mulla oo konetta ja kun oon koneelle päässy on ollu parempaakin tekemistä. Ja voin sanoa, ettei kännykällä päivittäminen oo erityisen kätevää.

Uutta konetta odotellessa...