Elämä puolikuurona?

Mä oon tällä hetkellä viittomakielen alkeiskurssilla ja koska siellä on käsitelty myös ihan kuurouden vaikutusta elämään ylipäätään niin joku puolikuuro pilkullinen pamahti mulle mieleen.

Mistä se kuului?

Koira ei tietenkään voi itse kertoa miltä elämä puolikuurona tuntuu, mutta tässä joitain poimintoja, joita toispuoleisesti kuulevat ihmiset ovat puolikuuroudestaan kertoneet:

"Itse en edelleenkään osaa suunnistaa äänen mukaan ja siitä syystä on esim. muistettava mihin kännykän jätät, että tietää mistä etsii, toki suunta löytyy, mutta en tosiaan tiedä missä lähellä se soi jos ei näy."

"Äänien suunnan kans on vaikeaa--"

"--tää kuuleva korva on mulla ns. ääniyliherkkä--"

"Joskus jos on kova meteli niin vaikee erottaa puhetta--"

"--pienikin taustamelu niin en saa selvää puheesta"

"Suuret salit ja muut yleiset paikat on myös hankalia, siellä ei tahdo saada mitään selväää mistää puheesta"

"Kaikki äänet sekoittuu tuossa kuulevassa korvassa, ja monet äänet häiritsee todella pahasti."

"Kovat äänet häritsevät ja en tiedä mistä jotkut äänet tulee.Siis suuntakuulo puuttuu kokonaa."

"Itse kuulen normaalisti enkä edes huomaa kärsiväni kuuroudesta muutoin kun meluisassa tilassa jos vielä keskustellaan "väärällä" puolella korvaa, se tuottaa hankaluutta sekä ulkona liikenteen melussa teettää vaikeuksia"

Kommentit poimittu keskusteluista klik ja klik.

Suuntakuulon puuttumisen huomaa ihan arjessa Jalin kanssa. Ei aina tosiaan äänen suuntaa hahmota ja esim metsässä jos oon koiralta hukassa on parempi, että olen hiljaa ja annan koiran etsiä nenällä ja silmillä kuin että yrittäisin huutaa koiraa luokse. Monesti mun huutamiset sekottaa koiraa entisestään. Se tulee kyllä kutsuttaessa ihan normaalisti luo, mutta jos en olekaan enää siellä missä pilkku olettaa mun olevan eikä näe mua niin saattaa hämääntyä.

Mut jäin miettimään, huomaako Jalissa kovassa metelissä eroa, esim hallilla. Kuinkahan paljon koiran puolikuurous eroaa ihmisen toispuoleisesta kuulosta? Se ottaa hirveesti häiriötä kyllä tietynlaisista äänistä ja helpoiten sen huomion saa takaisin koskettamalla mitä huutamalla. On selkeästi välillä hämillään joistain äänistä kun ei ymmärrä mistä ne tulee ja reagoi kyllä ääniin ylipäätäänkin herkästi. 

Erityisesti mietin sitä, voiko olla mahdollista, ettei se aina hälinässä kuule tai paremminkin saa selvää mitä mä sille käskytän? Kun oon välillä miettinyt sekoittaako se paikka käskyn ja seuraa käskyn. Varsinkin jos ollaan tehty lähiaikoina paljon seuraamista, niin saattaa hallilla nousta lähdössä ylös ihan niinkuin olisi lähdössä seuraamaan. Toisin sanoen, ehkä se arvaa mitä mä pyydän, lähtötilanne molemmissa on kuitenkin sama? En tiiä, mutta täytyy oikeesti näyttää sille paikka käskyyn myöskin se käsimerkki niin ei pitäis tulla ainakaan epäselvyyksiä. Toisekseen oon yrittäny muistaa aina seuraamiseen lähdössä lähteä vasemmalla jalalla ja muuten oikealla, mutta sitä en osaa sanoa miten osaa tätä vihjettä lukea ja kuinka systemaattisesti muistan sitä agilityn lähdöissä noudattaa.

Kaikkea ei tietenkään voi laittaa koiran kuulon syyksi (josko mitään), mutta ei varmastikaan oo pahitteeks käskyttää selkeästi ja käyttää niitä käsimerkkejä aina kun mahdollista.