Oha se ny komee

Ihan kuule rehellinen kuvapostaus. Oli kiva kuvausilma, lumisade toi kivaa fiilistä kuviin.
Pääsiäiskuvatuksia ja kuulumisia sitten myöhemmin :)

Pssst. Bloggerilla oli tarjota uusia blogipohjia. Mitä mieltä ootte, toimiiko tää vai ei? Ainakin kännykällä käyttö on mun makuun jouhevampaa tällä pohjalla. 

Keski-iän kriisi

Toimin eräänä viikonloppuna corgisitterinä. Symppis etälauma.

Henkilön Dalmatian Jali 16.9.2011 (@jalidalma) jakama julkaisu 25. 03ta 2017 klo 3.26 PDT

Käveltiin kallioille ja napsin kuvia, täytyy nämäkin tänne lykätä kun alkaa kovaa vauhtia tuo lumi hupenemaan ettei kehtaa näin talvisia kuvia enää pian lisätäkään. Aurinko paistoi ja oli vielä tosiaan kunnon kinokset ja koirat otti ilon irti vapaudesta.

 

Ai miten niin Alma on tottunut eniten poseeraamaan Jalin kanssa? Kovasti yritin kaikki saada samaan kuvaan, mutta cookipoijaat tuumas, että heillä on parempaakin tekemistä. Alma on fiksu, Alma tietää että paikallaolosta saa herkkua!

Vapaa!

Kolme neljästä ja kolmas ei tietenkään terävänä. Hmph.

Alma päätti valita suoran reitin palkalle... (koira päätyi turvallisesti alas)

Komea Frodo!

Pojat päätti, että tämä "keppi" on saatava irti...

Kotipihassa Jali onnistui jotenkin teloa kyntensä irti. Siinä viikonloppuna arvoin, että pitääkö tuota käyttää näyttämässä päivystyksessä, mutta kokemusten kyselyn jälkeen päädyin, että seuraillaan nyt. Kynsi lähti siis kokonaan irti, se roikkui paikallaan jonkun pienen säikeen varassa, jonka päätin lopulta itse näppäistä irti kun koira ei käpälöintiin reagoinut mitenkään. Luulisi muuten että tuollainen vuotaisi kovastikin verta, vaan ei. Huomasin haavan kun sisälle tultiin verijäljistä, komensin Jalin paikoilleen ettei levittäisi verta joka paikkaan ja hain putsausvälineitä. Sillä välin haava oli jo tyrehtynyt eikä vuotanut enää ollenkaan. Putsailin ja desinfioin haavaa muutaman päivän, onneksi tuolloin oli vielä kuivat kelit niin ulkonakin sujui kohtuu kivuttomasti. Jalia haava ei ole vaivannut oikeastaan missään vaiheessa ja paikka on parantunut varsin mukavasti. Yksi kynsi vähemmän leikattavaa kuulostaa varsin hyvältä.

Henkilön Dalmatian Jali 16.9.2011 (@jalidalma) jakama julkaisu 25. 03ta 2017 klo 9.02 PDT

Jali 5v on lähiaikoina ollut varsin tuhma. Meidän lähimetsässä on lumien sulamisen jälkeen ollut jotkut metsäneläinten kevätkarkelot ja tässä kuukauden sisällä Jali onnistui eri lenkeillä katoamaan kahdesti jonkun eläimen perään. Ei se ollut edes viittä minuuttia kateissa (katsoin kelloa), mutta tämän kokoinen koira ennättää viidessä minuutissa jo vaikka kui pitkälle ja minuutit tuntuu varsin pitkiltä kun et tiedä missä koira on. Tämän viimeisimmän katoamisen jäljiltä koira palasi takaisin kieli poskella ja heijastinliivi veressä, onneksi tarkemman tutkailun jälkeen veri oli ilmeisesti peräisin rikki menneestä hännänpäästä, mutta ette arvaakaan kui säikäytti. Tämän episodin jäljiltä tuo kynsionnettomuus tuli oikeastaan hyvään saumaan ja hihnalenkkeiltiin ja pysyttiin hetken kaukana tästä meidän vakimetsästä. Erilaisia jäljittimiä on tullut myös googlailtua ja pohdittua ihan just in case vaikka nuo karkuureissut harvinaisia ovatkin siihen nähden miten paljon liikutaan vapaana metsissä.

Se on myös keksinyt jostain astioiden tiputtamisen tiskipöydältä ja onnistunut rikkomaan useammankin lautasen. Hirveän kiva tulla kotiin kun lattia täynnä sirpaleita ja kaikki tiskipöydältä irtoava nostettu alas. En ymmärrä mikä sen saa nostamaan esim tiskialtaasta lautasen tai jopa kattiloita lattialle? Kai se sitten haluaa ne nuolla puhtaaksi? En tiedä mistä tuulee kun ei se tällaista ole tehnyt kuin joskus ehkä pentuna viimeksi. Keski-iän kriisi?

Eipä tässä muuten mitään ihmeempää. Teiden sulamisesta innostuneena ollaan myös käyty muutamat kerrat pyörälenkillä. Jali menee pyörän kanssa ihan mukavasti, joskin alussa turhankin innokkaasti. Treenailu on ollut satunnaista olkkaritokoilua, lähinnä kaukoja ollaan yritetty jauhaa. Edelleen pientä treenimasista ilmassa, toivon että ulkokenttäkauden alettua saisi vähän intoa treenata. Seuraaminen, tai se miten olen onnistunut sen pilaamaan, ärsyttää suunnattomasti, eikä tee yhtään mieli alkaa sitä jankata. AVO-liikkeissä jauhetaan paikoillaan edelleen samojen asioiden kanssa. Rallya ollaan "treenattu" lenkeillä huvikseen, lähinnä vahvistellut oikealla puolella kulkemista. Oikealle puolelle sivulle se tulee nykyään kivasti ja tarjoaa sitä jopa mieluummin kuin vasemman puolen perusasentoa. Samoin lenkkitreenitty on takaa puolen vaihtoa ja se onnistuu myös mukavasti. Haluaisin johonkin treeniryhmään, jossa joku kertoisi että nyt teet tätä ja nyt treenataan tätä. Kun tuntuu ettei itse jaksaisi yhtään miettiä mitä tekisi, olisi niin mukava joskus mennä "valmiisiin treeneihin".

Henkilön Dalmatian Jali 16.9.2011 (@jalidalma) jakama julkaisu 8. 04ta 2017 klo 7.20 PDT

Geokoira pääsi myös geotrailille mukaan ja käpösteltiin kännykän mukaan sellainen kevyt 16km. Luulen ettei matka todellisuudessa ollut ihan noin pitkä. Kevyt kätköilykauden avaus kuitenkin, 39 kätköä yhden päivän aikana. Vain yksi trailin kätkö jäi löytymättä, se oli luultavasti jäänyt metsätöiden alle. Jali arvosti, traili oli kokonaisuudessaan suht hiljaiselle metsäautotielle rakennettu ja Jali sai viilettää vapaana. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja oli niin ihanan rauhallista, matka taittui ihan huomaamatta. Pitäisi edelleen opettaa pilkulliselle etsimään purkkeja metsästä vaan kyllä hää geopolkuja kulki edeltä :D Nähtiin myös (ilmeisesti) peura. Siinä se pysähtyi ehkä 100m päähän keskelle tietä meitä tuijottamaan kun huusin Jalin luo ja jatkoi sitten matkaa metsään. Jali ei onneksi huomannut ja ohitettiin peurapaikka tiukassa hallinnassa. Ei Jalille ole mikään ongelma näin hallinnassa jättää peuran hajua rauhaan (vaikka sen kyllä huomasi), siitä tuoreesta hajusta vaan on ihan hirveän vaikea luopua itse vapaaehtoisesti.

Kutsu kävi!

Seuraavaan kertaan!

Hoitolaisia ja uimakoulua

Pemutiimi on ollut nyt muutaman päivän hoidossa Jalia ilahduttamassa. Miten tykkäänkään keväästä kun päivät alkaa pidetä ja ilmat lämmetä! Pellolla oli kutakuinkin hankikanto tässä yksi päivä kun lenkille suunnattiin, metsässä/kalliolla ei niinkään. Kookit kyllä mennä tepsuttelivat hangen päällä, mutta Jalin kanssa jouduttiin välillä tarpoa upoksissa. Lähdettiin kulkemaan omia polkuja ja huh kun meinasi olla tosiaan raskasta. Lumikengät olisi olleet tarpeen. Samalla reissulla onnistuin tiputtamaan Elmerin hihnan, täytyy koittaa joku päivä käydä kiertämässä joskos sen vielä löytäisi.

Noni ja koittakaas olla hetki nätisti nii otetaa sievä yhteiskuva!

Henkilön Dalmatian Jali 16.9.2011 (@jalidalma) jakama julkaisu 12. 03ta 2017 klo 0.56 PST

Saman porukan kanssa ajeltiin testaamaan Vaasan uusi koirauimala. Alma ja Elmeri ovat uimalan jo testanneet, Jalin kanssa mentiin ensimmäistä kertaa. 30min aika oli kolmelle (ensikertalaiselle) koiralle minusta oikein passeli, saivat pitää hyvin taukoja. Cookiet aloittivat ja muut saivat vapaasti hengata allasalueella sillä aikaa. Sopi Jalille hyvin, sai vähän tutustua paikkoihin ja kuunnella kun minä hihkun ja kehun muita uimisesta. Jali tutkaili paikkoja oikein rentona ja kävi välillä katselemassa menoa altaan rampilta.

Taustatietoja. Jalihan ei ui. Se kahlaa ja sinäänsä tykkää kait ihan vedestä, mutta kammoaa selkeästi sitä kun jalat ei enää osu maahan. Aikoinaan ollaan Jyväskylässä käyty koirauimalassa, mutta muistelisin että Jali silloin stressasi paikkaa ja tapahtumaa ja pyrki koko ajan altaalta pois. Ui kyllä kun altaaseen raahattiin.

En siis odottanut Jalilta kummosia. Kaksi ensimmäistä kierrosta olikin varsin kaaoottisia, Jali pyrki altaassa laitojen yli, ui uittajan syliin ja rento uiminen oli aika kaukana. Pidettiin rampilla hetken hengähdystauko ja otettiin uudestaan ja mitenkä hienosti pilkullinen lopulta rentoutui. Uittaja luki minusta tosi kivasti koiraa ja Jali sai tehdä nopeita, lyhyitä kierroksia ja palata rampille kun halusi. Se lopulta teki kiekan, kävi pyörähtämässä rampilla hakemassa parit namit ja kääntyi takaisin altaaseen päin mennäkseen uudestaan ja lähti rampilta uimaan melkeenpä itsenäisesti pienellä tuella. Ei minkäänlaista "apua pakko päästä pois täältä" panikointia vaan päinvastoin. Tuijotin suu auki, että Jali mitä ihmettä! Uittaja tuumasi että viedään Jali oottamaan corgien vuoron ajaksi oven taakse kun tuumasi että voisi saada yhden pilkullisen muuten altaaseen häiriöksi :D Hieno Jali, ihan alkoi tuntua siltä, että sehän voi vaikka näin kypsällä 5v iällä oppia tykkäämään uimisesta!! Ehdottomasti mennään uudestaan :) Kiva kun saatiin näin "lähelle" uimala ja tilat oli rakennettu mielestäni tosi toimiviksi. Voin suositella!

Ja loppuun vielä lissää lenkkikuvia.

Agikuvia - Seinäjoki 12.2.

Seinäjoella järjestettiin 11.-12.2. viikonloppuna agikisaviikonloppu. Mun on tehnyt mieli lähteä harjoittelemaan uudella putkella vauhtikuvia, joten mikäs sen parempi paikka treenata kuin pimeä halli ja vauhdikkaat 3lk aksakoirat! Eiku? No haastetta oli ainakin, mutta ihan suht kivoja räpsyjä joka tapauksessa ainakin osa. Kohisee joo, mutta se taitaa olla enemmänkin rungosta kiinni (sit seuraava varustepäivitys...) ja mä en tykkää sellasista muovailuvahaksi käsitellyistä kuvista. Pieni kohina häiritsee vähemmän. Olosuhteisiin nähden varsin jees kuitenkin!

(Ja koska ite haluaisin nähdä enemmän näitä speksejä niin: Canon 600D+Tamron 70-200 f/2.8 Di VC USD ja suurimmassa osassa kuvista f/2.8. 1/640 ISO 3200)

Lisää kuvia mineistä löytyy täältä ja makseistä täältä. Kuvia tuli räpsittyä jokaisesta luokan koirasta ja melko vähän tuli tehtyä kuvissa karsintaa vaikka olisi kyllä voinut raaemmalla kädellä noita tuolta poimia. Musta kun itestä oli aina niin kiva löytää omaa koiraa jonkun linssin eestä niin josko nämäkin jotain ilahduttavat :)

Jalmar sai tulla mukaan vähän kisahumuun turistina. Ettei se ihan metsity täällä kun koiria tulee vastaan joskus ja jouluna eikä kisoissa olla käyty pieneen ikuisuuteen. Vaan eipä pilkullinen tuumannut hälystä sen kummempaa. Pientä tokontynkää tehtiin huomaamattamme kaiuttimen edessä eikä pilkullista hätkähdyttänyt pätkääkään kun kaiuttimista alkoi kuulua kuulutusta. Pieneen poikaana ois saattanu säikähtää. Ei oikeastaan edes tullut hirveä aksaikävä, vaikka vähän pelkäsinkin. Vaan kyllä mun seuraava aksakoira tulee olemaan mini tai medi kun jotenkin nuo kolmosten kiemurat vaatii koiralta aika paljon. Saatoin esim. ihastua noihin aksabichoneihin! Vaan miksi niin monella kivalla pikkukoiralla pitää olla niin rasittava turkki? Tai miksi niin moni pikkukoira pitää olla sitten terrieri, joka taas ei ehkä luonteensa puolesta ole se mitä hakisin. Jaaaaa, enpä tiedä, ehkä sitten tulevaisuuden murheita.