Menipä niinku odotin. Ei me oltu mitään kehäjuoksua harjoteltu ja kun viimeks ollaan ympyrää pyöritty viime kesänä mätsäreissä nii odotukset ei ollu korkeella. Pikku-Jalia jänskätti (yllättäin) kauhean tuomaritädin käpälöinti, mutta anto sentään jotenkin hampaat tarkistaa ja käpälöidä. Mä luulen että se on oikeesti ihan vaan siitä kiinni, ettei Jali moiseen oo tottunu eli pitäis vaan systemaattisesti totuttaa sitä vieraiden kopelointiin... Kehuja Jalsu sai tuomarilta lihaksista :)
Eipä se nätisti seissykään kun jänskätti niin meinas seistä kyyryssä takajalat kropan alla. Eikä käpälöinnin jälkeen tahtonu tosiaan se kehäkäyttäytyminenkään sujua. Oli oikeen nättiä hyppyloikkapomppupeitsilaukka kulkua. Ainoostaan yhen kolmion sivun taisin saada sen kulkeen nätisti :D
Tuomari kommentoi että meillä oli kova vastus (täydellisen elegantin sulavasti liitelevä afgaani...) ja että tommonen pomppiminen kuuluu vähän niinku ikäänki. Ai niin, ja se mainitsi myös jotain hyvästä yhteistyöstä (jos oikein kuulin) mikä pisti mut vähän nauramaan sisäisesti. Jos hyvää yhteistyötä on se, että koira pomppii yhteen suuntaan, mä yritän tehä kaikkeni saadakseni sen menemään yhteen suuntaan ja lopputulos on iloinen kaaos niin eikai siinä :D Sininen nauha siis käteen.
Sinisten kehässä tais pikkasen paremmin ravata ja seistä kun ei enää peloteltu aluks käpälöinnillä. Miten mä muistelisin, että edellisissä mätsäreissä on juoksutettu ensin niin Jalillaki on sujunu se ravaaminen paremmin. En muista. Noh, joka tapauksessa ei sijotuttu.
Jallis oli maneesissa ihan suht kivasti kuulolla ottaen huomioon ettei tilaa ollu hirveesti ja koiria oli paljon. Tehtiin pientä perusasentotreeniäkin odotellessa kun maneesiin saatiin lisää tilaa kun yks kehä purettiin ja teki aika superisti! Olipahan taas pilkulleki kunnon siedätystä koirajoukon muodossa.
Kuukausi suurinpiirtein aikaa Jämsään ja taitaa meillä "hieman" olla harjottelemista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!