Keppihurmosta!

Tiiättekö minkälaista on treenata koiran kans, joka oikeasti kuuntelee ja tekee mielellään hommia? Jonka kans ei tarvi joka ikisissä treeneissä koko ajan tapella nenää vastaan tai huudella koiran huomiota takas jostain nurkasta? Jonka kans voi oikeesti keskittyä kunnolla siihen itse treenaamiseen? Nykyään mäkin tiedän :))

Tehtiin tehotreenit pelkästään keppejä. Ja mä taisin löytää keppien kadonneen vauhdin salaisuuden, nimittäin keppien päästä puuttuva namikuppi! Käytiin yhessä laittaan keppien päähän namikuppiin herkkuja ja pikkasenko menee paremmalla vauhdilla kepit! Ne oli oikeesti välillä ihan superhyvät!

Tehtiin alussa täysillä verkoilla ja sit aloin repiä (=koska jesari :p) yksi kerrallaan verkkoja irti. Ei välittäny puuttuvista verkoista ollenkaan, ainoastaan pari kertaa oikasi yhen kepin välistä kun perättäiset verkot otin pois. Korjasi kuitenkin hyvin. Kun meni niin superisti niin uskaltauduin ottamaan kokonaisuudessa kolme verkkoa irti, mutta kerrankin maltoin lopettaa reilusti ennen epäonnistumista (hyvä minä!). Mä kattelin oikeesti huuli pyöreenä sen vauhtia ja menoa ja mietin, että sen on täytyny treenata keppejä jotenki sillä aikaa kun mä oon töissä :D Super hyvä mieli jäi kepeistä ja jos vaan pääsen samalla temmolla treenaamaan niin uskallan jopa toivoa, että meillä vois olla ihan ok kepit kesän jälkeen...