Kun pilkku luuli kasvattaneensa siivet

Sori, ei videota vieläkään :P Tästä blogista on näköjään tullu pitkälti treenipäiväkirja näin kesällä :D

Jali teki viime(isissä ohjatuissa) treeneissä elämänsä ensimmäisen lentokeinun! Mä oon ennenki huomannu, että kun ekaa kertaa lähtee keinulle menee paljon vauhdikkaammin, koska luulee luultavasti estettä puomiksi. Mutta ei se sentää lentokeinua oo aikasemmin onnistunu tekemään. Pilkku ei tuntunut olevan lentomatkasta moksiskaan, eikä edes kummemmin aristellut keinua sen jälkeenkään vaikka ääneen epäröinkin, että varmasti kieltää eikä suostu tulla lähellekään keinua. Toki meni varovaisemmin, muttei kuitenkaan saanu mitään traumoja ja jäi ihan kivasti kontaktillekin. Saatiin varsin hyviä toistoja tuon lennon jälkeenkin. Ehkä se ei ookaan ihan niin pehmeä mitä mä kuvittelen?

Siinä missä muut teki pelkkää keinua, me tehtiin hyppy-keinu-hyppy sarjaa ja vahvistelin sitä keinun kontaktia ja koitin valssailla muutaman kerran viimeselle hypylle. Tän jälkeen keinun tilalle vaihdettiin pituus (joka oli myös uus juttu muille kurssilaisille) ja siinä treenattiin Jalin kans eteen lähetystä. Ei se käskysanaa varmaankaan vielä ymmärrä, mutta kunhan sarjan päässä on namikuppi niin on ihan sama mitä mä siellä perässä teen kun vaan annan käskyn lähteä :D Ryökäle teki tosin alussa nätin itsenäisen eteen menon ihan ilman mitään käskyjäkään...

Niin ja sain ihan fiksuja huomautuksia siitä, miten voi (ja pitää!) treenata myös niin, että tahallaan lähtee koiran takaa/yhtäaikaa eikä aina ota sitä etumatkaa. Jotenki sitä vaan aina lähtee edelle ("no mutku se lähtee kuitenkin johonkin huithapeliin jos en oo varmistamassa edellä..." huoh) jos ei ota lentävällä lähdöllä. Sama tuon keinun kans (ja muiden kontaktien kans), se jää kyllä hyvin vaikka otan siihen etumatkaa, mutta entä jos tuunkin selkeesti takana? Tai selkeesti kaukana sivussa? Täytyypä muistaa treenata näitäkin vaihtoehtoja! Ei sillä ollu ton pituus-sarjan kans mitään ongelmaa vaikka mä jätin sen lähtöön ja peruutin ite kauemmas lähölle.

Sen jälkeen muilla vuorossa mutkaputken harjoittelua hypyn kautta. Me kateltiin siinä ohjaamista molempiin putken suihin, eikä vaan siihen mihin hypystä koira suoraan ohjautuis (ei ongelmaa) ja sen jälkeen ohjaaja keksi, että siinä vois treenata puolivalssia. Jali sai hyvää treeniä odottelusta sillä aikaa kun minä tapailin uutta ohjausta, poika pönötti nätisti maassa ja oli taas innokkaana jatkamassa treeniä mun harjottelun jälkeen (jes!). Kävin palkkaamassa välillä maahan kun kentällä kävi pyörähtämässä joku vieras autokin. Uusi ohjaus ei ihan oikeen vielä onnistunut, taisin olla aika pahasti myöhässä ohjauksen kans. Ei kuitenkaan kertaakaan vetäny putkelle vaikka se siellä houkuttelevasti ois hypyn jälkeen olluki eli kai se sitte sen verran sitä mun ohjausyritystä yritti seurata :D

Sovittiin tälle viikolle yhen ryhmäläisen kans yhteistreenit, josko sitä muistais ottaa sitte sen kameranki mukaan :)