Kohti stressittömämpää hihnakäyttäytymistä

Eli tarina siitä, kuinka meistä tuli flexistejä ja kuinka koiran pakkolomasta on jotain hyötyä.

Minä en ole erityisemmin flexien ystävä. Flexit on minulle hieman luovuttamista ja oikotie onneen kun koiralle ei saada opetettua tai ei jakseta opettaa kunnon hihnakäyttäytymistä. Flexin päästä löytyy yleensä ne mummojen fifit, jotka saavat touhottaa flexin pituudelta ympäriinsä ja jotka singahtelevat vastaantulijoita kohti, kun flexin lukitusnappia ei käytetä tai osata käyttää. Tai sitten koira hinataan lukitusnäppäimen avulla luokse sieltä viiden metrin päästä kun koira ei kuuntele omistajansa epätoivoisia käskyjä.

Kuinka meistä siis on tullut flexistejä?

Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä (tai en muista oliko päivä erityisen kaunis, mutta mukavampi ajatella näin, eikö?) kun Lidlin tavarapaljouden seasta löytyi koirien 8 metrin flexi n.8 euron hintaan. Ja olipa jopa painoluokaltaan Jalille sopiva ja vielä kolmen vuoden takuulla ja hienolla kakkapussitelineellä. No tässähän olisi hyvään hintaan meille oma flexi vaelluksia ajatellen, tuumasin ja nappasin flexin koriini.

Flexi pyöri tyhjänpanttina kaapissa kunnes Jalmar sai lyhyet lenkit ja ravikäskyn. Kuinka mä saan sen ravaamaan nätisti hihnassa? Joko mä joudun huomautella sille hihnassa peitsaamisesta, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Tai sitten mä joudun huomautella sitä vetämisestä, koska mun vauhti ei ole Jalin raville ollenkaan hyvä. Mutta hahaa, kaivanpa flexin kaapista ja ongelma on ratkaistu! Minun ei tarvi huomautella koiraa oikeastaan ollenkaan enää lenkillä peitsistä, koska Jali pystyy menemään omaa tahtiaan. Sen lisäksi mun ei tarvi toppuutella koko ajan sen vetämistä eikä jäädä odottamaan, että herra suvaitsee jatkaa matkaansa ojan pohjasta, jonne oli pakko päästä haistelemaan ja merkkaamaan. Aikalailla winwin-situation.

Miksi en ollut ottanut flexiä aiemmin käyttöön? En siksi, että pelkäisin Jalin singahtelevan narussa edes takaisin tai koska se ei hihnassa kuuntelisi. Kyllä ne korvat pelaa vaikka koira onkin siellä kauempana eikä mun tarvi kelata sitä koiraa luokse flexin lukitusnäppäimen avulla. Pelkäsin ohituksia. Jalin ohitukset on ollut vähän niin ja näin. Nyt kun ollaan pakosta jouduttu pysymään 20min säteellä (tai 10min jos tarkkoja ollaan) kodista eli taajama-alueella ja kun ollaan oltu ulkonakin useamman kerran päivässä lyhyiden lenkkien takia, ollaan myös pakosta törmätty muihin koiranulkoiluttajiin. Mä en aikasemmin tajunnutkaan kuinka vähän me edes kuljettiin hihnassa ja jouduttiin tehdä ohituksia kun suunnattiin yleensä jonnekin korpeen, missä voi pitää koiraa vapaana eikä siellä mitään ohituksia tarvinut miettiä. Ylipäätään kuinka vähän Jali on ravannut aikaisemmin, koska vapaanahan ei tunneta semmoista askellajia kuin ravi tai käynti vaan yleensä laukalla mennään ja kovaa. Tämä hihnalenkkeily on siinä mielessä ollut kyllä meille vaan hyväksi.

Niin niistä ohituksista. Flexi ja toista koiraa kohti singahteleva 37kg pelkkää lihasta ja voimaa kuulostaa riskialttiilta yhdistelmältä. Niin minäkin luulin, mutta näiden kolmen viikon aikana me ollaan jouduttu tekemään ainoastaan yksi vaikea ohitus, jossa oikeasti vähän pelkäsin pitääkö flexin lukko. Yksi vaikea ohitus. Ja senkin voi laittaa osittain vastaantulijan piikkiin. Jalin ohitukset on parantunut huimasti. Enää se ei sinkoa heti koiran nähtyään toista kohti tai jää tuijottamaan tai vaanimaan vaan pysähtyy ja kääntyy minua kohti. Vastaehdollistaminen rules! En olisi edes uskaltanut kokeilla flexiä jos se ei näin toimisi, tämä ollaan saatu treenattua jo aikaisemmin kuntoon. Lähinnä pelotti se Jalin ohituksissa toisen koiran kohdalla tapahtuva sinkoilu, mitä se välillä harrasti. Nyt saan flexin hyvin lukittua huomaamattomasti lyhyelle eikä minun tarvi kerätä hermostuneesti hihnaa käsieni ympärille niinkuin normihihnalla. Ja sitten enemmän tai vähemmän namittamalla ohi, riippuen ohitettavasta. Näiden kolmen viikon aikana kun ohituksia on kertynyt hurjasti normaaliin verrattuna on Jalin hihnakäytöskin parantunut ihan älyttömästi eikä se kerää hirveitä kierroksia joka koiran kohdalla vaan pystyy ohittamaan ihan rennosti. Provosoivat ohitettavat (haukkuvat, rähisevät, vaanivat, tuijottavat...) saa edelleen pilkun joko syömään mun sormet kun pitää sitä painetta johonkin purkaa tai singahtamaan itsekin vähän rähisten kohti, mutta kuten sanoin, tämmöisiä sinkoamisrähinä ohituksia on tähän mennessä ollut vain yksi. Kerran yritti aloittaa, mutta lopetti heti kun huomautin. Pääsääntösesti ohitukset on ollut rentoja ja minäkin olen alkanut luottaa tuohon flexiin ja koiraan.

Voiko hihnalenkkeily olla oikeasti näin rentoa ja helppoa? Mä oon jopa alkanu nauttia meidän pienistä hihnalenkeistä kun mun ei tarvi tapella sen vetämisen tai peitsaamisen kanssa tai jumittaa joka pissan kohdalle odottamaan. Edelleen tämä on vähän "menen sieltä mistä aita on matalin", koska kyllä se varmasti pystyis kävellä ravilla ja peitsaamatta mun vierellä muutenkin kuin vain hetkittäin kun jaksaisin olla johdonmukainen. Ja tehdä enemmän hihnalenkkejä. Mutta kai välillä saa olla vähän mukavuudenhaluinen ja luistaa periaatteistaan? Jos mä nautin enemmän flexin kanssa lenkkeilystä ja jos koira nauttii enemmän flexin kanssa lenkkeilystä niin onko se jostain pois? Jali kuitenkin kulkee flexissä ihan siivosti ja paljon rennompaa ravia eikä peitsaa. Hihnaa käytetään kyllä "ihmisten ilmoilla" eli keskustassa ja treeneissä (paitsi ajattelin alkaa kyllä lämpät ja jäähkät tehdä myös flexin kanssa), mutta muuten voi olla, että jäädään saikunkin jälkeen pahamaineisiksi flexisteiksi.

Miksi on hyvä, että meidän lenkit maistuu molemmille? Koska fyssari ei antanut meille vieläkään treenivapautusta! Venytyksistä ja kevyemmästä lenkityksestä oli ollut selkeästi hyötyä ja vasen haukkarikin oli paaaaljon parempi ja muutkin kireydet oli kauttaaltaan lieventyneet. Jali tuntuu minunkin käteen pehmeämmältä eli vähemmän lihaskireyksiä. Jatketaan samalla setillä kunnes saan venytettyä vasemman hauiksen samalle tasolle kuin oikean ja katsotaan sitten taas fyssarilla. Lenkkejä saadaan venyttää jo puoleen tuntiin, mikäli lenkin jälkeen ei haukkari venyttäessä pahene. Muuten tämä ei oikeastaan edes haittaa, hyvä vaan että hoidetaan kuntoon, ettei mennä takapakkia jos liian aikaisin rasitetaan, mutta agitreenejä mietin. Olisiko järkevää jäädä tältä jaksolta kokonaan pois? Yrittää hommata joku tuuraamaan meitä kunnes saadaan taas treenilupa? Mennä treeneihin ja jos saan vieraan koiran lainaan niin ohjailla sillä? Hmm.