Ja olihan se ihan oma maailmansa. Siinä missä nykyään on vahvasti nousussa naksuttelut ja shapingit ja positiiviset koulutuksen niin pk-puolen imutukset ja pakotteet ovat ihan oma maailmansa. Ja toisaalta taas paljon puhuttiin samoista asioista, mutta vaan eri termeillä tai vähän siihen suuntaan. Mia selitti kyllä asiat selkeästi ja sai kyllä miettimään. Itselläkin on ollut ajatus esim imutuksesta houkutteluna, mutta jotenkin aukesi siinäkin silmät että niin, koiraa ei vain palkata ilmaiseksi vaan koiran pitää olla aktiivinen ja tehdä töitä palkan eteen vaikka imutettaisiinkin. Koira ei saa palkkaa ilmaiseksi. Ja onhan siinä pointtinsa, että "roskakäytöstä" ei pääse syntymään kun koiraa vahvasti avustetaan oikeaan toimintoon. Sheippaamispuolella puhutaan vahvistetiheydestä ja jos miettii niin voisiko imuuttamista ajatella vahvistetiheyden kautta? Koira seuraa oikealla paikalla koska sitä on vahvistettu palkitsemalla imuuttamalla? Hmm. Tottakai ero on siinä kuinka paljon koiraa ohjataan oikeaan toimintoon, mutta eikö loppujen lopuksi ajatus taustalla ole jokseenkin sama. Palkataan koiraa siitä mitä halutaan vahvistaa.
Muistiinpanoja päivän ajalta mahdollisesti sekoittuneena omiin ajatuksiin
Sekalaista
- 1. Vuosi suhdetta ja liikkeen paloja, 2. Vuosi liikkeiden ketjutusta, 18-24kk (riippuen koirasta) kestoa, häiriötä (ei tehdä tarkoituksella koiralle virhettä vaan päinvastoin yritetään estää tapahtumasta), kaaviot (kisatilanteita myös treeneissä), virittelyt
- kaiken A ja O on hyvä suhde koiran ja ohjaajan välillä, aktiivinen ja motivoitunut koira. Ei liian teknistä, koiran asenne ensin!
- tylsä ohjaaja -> helpompi mennä häiriöihin. Ole kiinnostava ohjaaja (liikkeet, äänet)
- opeta koiralle että olemalla aktiivinen, saat aktiivisuutta
- opeta hallintaa/rauhoittumista myös korkeassa vireessä, esim vie pentu kentänlaidalle ja venyttele, pystyttävä rauhoittumaan/hyväksymään käsittelyn vaikka odotusarvo onkin muuta
- Mia sheippaa/naksuttelee mutta minimoi virheet/väärän tarjoamisen, koiralla ei muuta mahdollisuutta kuin tarjota oikeaa
- puhui tutkimuksesta jossa oli verrattu kahden verrokkiryhmän koirien stressitasoa. Toinen ryhmä opetteli tarjoamisen kautta sheippaamalla ja toinen avuilla. Avuilla opetetut koirat oppivat asiat nopeammin eikä stressitaso noussut samallalailla mitä sheippaamisryhmässä. Tosin mainitsi myös, että tutkimuksista nyt saa aina haluamansa näköisiä ja monenlaisia muitakin tutkimuksia on toki tehty.
- opeta pentu "varastamaan" kädestä, saa olla röyhkeä, itsevarma
- älä houkuttele, käsi passiivisena, palkka kun tavoittelee aktiivisesti. Käsi karkuun kun lähtee tavoittelemaan
- palkitse aktiivisuudesta, tavoittelusta palkkioksi seuraamista, seuraamisen aikana kehuja, lopuksi jackpot
- älä kehu ellei ansaitse kehua (ei houkuttelua!)
- kunnon isot namit palkaksi ja jackpot oikeasti useampi iso nami kerralla
- motivaatio, pään asento (imutuskäden paikka!), rytmi
- opeta koira nauttimaan seuraamisen rytmistä
- ei pompottelua kun opetat koiralle oikean rytmin! Palkka kun aluksi 5-6 askelta oikealla rytmillä
- lelupalkka heitetään aina vasemmalle
- opeta taakse käsky (pomppaa seisomaan taaksepäin/ottaa askeleen), voi käyttää jos edistää paikan korjaamiselle, jolloin ei tarvetta pakotteille
- oikea käsi imutuskätenä -> vasen käsi alusta asti normaalisti koiran vasemmalla puolella ja oikea käsi helpompi häivyttää
- käsitarget hivutetaan pois (ensin ylös, sitten vasemmalta oikealle), pään asento ei saa muuttua, autetaan kehuilla tarvittaessa
- opetetaan koira nauttimaan sille merkityksettömästä asiasta -> vaikutetaan koiran tunnetiloihin
- ensin voima, sitten kesto. Koiran haluttava päästä seuraamaan!
- imutuskäsi auki -> aktiivinen tavoittelu, nyrkissä -> luopuminen
- ei kiirettä BH kokeeseen! Vuoden ikäinen koira ei ole valmis!
- vietti, ote (tiukka), taistelu yhdestä lelusta
- kaksi lelua suuhun -> kapula ja lelu suuhun ->lopulta lelun saa ohjaajalta kun kapula haettu -> kiire myös takaisin kun tietää että sieltä saa toisen lelun!
- jännitettä ja pientä stressiä patukoihin; nää pitää poimiä äkkiä tai ohjaaja vie!
- noutoa ensin patukalla, sitten kapulalla
- erikseen eteenistuminen, luoksetulo, pito ja esteet
- irrotusta ensin namilla vaihtaen, irrotuskäsky vaihtelevasti eri tilanteissa
- passiivisesti, jännittyneenä patukasta kiinni pitävä ohjaaja -> pidä tiukemmin, ei tarkoita irrotusta!
- 1.varmuus ja nopeus 2. Halukkuus vapautuneisuus ja asenne ohjaajaa kohti
- jos suorittaa varmasti ja halukkaasti, mutta on vähän hidas -> kannattaako lähteä korjaamaan?
- taakse käskyä voi käyttää seisomiseen apuna
- seuraaminen ensin vahvaksi, jäävät tehdään erillään
- aktiivisuus ohjaajaan, ohjaaja pysähtyy kolmen askeleen päähän -> palkka, matka vaihtelee, 3 askelta se kriittinen
- maahamenosta palkka aina ohjaajalta niinkuin kokeessakin tullaan ohjaajan luo
- 1. Halu juosta eteen 2. Maahanmeno
- Palkka kentän päässä
- Maahanmenoa lyhyillä matkoilla (saadaan paljon toistoja väsyttämättä koiraa), palkka piilotettuna kuoppaan->juoksutetaan palkalle -> appari vie palkan piiloon mutta koiran huomaamatta ottaakin sen mukaan ->eteenkäsky ja maahankäsky, palkka kun reagoi maahankäskyyn ja vaikka hidas ->suorapalkka->piilopalkka...
Noh siinä sitten tuumasin että ei tämän kanssa oo oikeastaan ollenkaan mitään seuraamisia tms edes alotettu ja että ollaan tehty esim juurikin sitä luopumista mistä Mia varoitteli teoriaosuudessa. Waldohan on ahne ja tavoittelee kyllä nameja myös aktiivisesti eli ei siinä mitään. Mia pyöritteli siinä Waldoa ja Waldo oli ihan messissä. Jeee, tältä vieraalta tädiltä saa namia! Ei se tainnu mun läsnäolosta välittää tippaakaan. Mia näytti Waldolla perusasentoon hakeutumista ja edessä istumista ja Wallu oli oikein pätevä ja alkoi jopa tarjota vähän sitä oikeaa toimintaa ilman apujakin! Näytti ihan superhelpolta miten Mia pyöräytti koiraa sivulle niin että takapää oikeasti teki myös töitä ja pentu tuli suoraan. En juurikaan saanut itse kokeilla paria kertaa lukuunottamatta (mikä oli vähän mälsää), mutta idean kyllä ymmärsin. Waldo tarjoili siinä odotellessaan Mialle myös maahanmenoa ja Mia tuumasi että kannattaa ehkä vähäksi aikaa unohtaa maahanmenon ja keskittyä muuhun tällä hetkellä oleellisempaan. Kun Mia selitti pidempään niin Waltsu lähti muutamat kerrat tsekkaileen yleisöä ja haistelemaan nurmea (oli jo alussa nurmikentälle kun tultiin vähän jälkifiiliksissä) mutta tuli aina innokkaasti pois kun kutsuin.
Waldo oli tosiaan hieno, innokas ja aktiivinen mutta keskittyi kuitenkin minusta tosi kivasti. Mia astui kerran vahingossa Waldon tassulle niin että vingahti mutta ei ottanut siitä itseensä vaan jatkoi seuraavat toistot ihan samallalailla. Näin lyhyellä tutustumisella sanoisin, ettei Waldo ole tosiaan erityisen pehmeä ja palautuu hyvin. Onnistui esim kaatamaan pyykinkuivaustelineen päälleen Jalin kanssa leikkiessä, juoksi pois alta ja kääntyi tutkimaan telinettä "mikäs se oli" samalla kun Jali tuijotteli telinettä kauempaa. Jalikin palautuu moisista tilanteista kyllä, mutta kestää vähän kauemmin ennenkuin menee tsekkaamaan.
Hännästä Mia mainitsi, että Waldolla on keskittyessään melko matala hännänkanto, minkä taas pk-puolella voi tuomarit tulkita paineistuneeksi. Kun tavoitteena itsevarma ja halukas koira, joka kulkee itsevarmana häntä ylhäällä. Tuumasin mielessäni että hännänkanto saattaa olla meidän pienimpiä ongelmia tulevaisuudessa :D Jos tekee minusta aktiivisesti ja halukkaasti niin sama missä se häntäänsä kantaa.
Oli aika jännä seurailla miten Mia treenasi koirien kanssa. Mallina Mia näytti myös omalla "lainakoirallaan". Mielikuvat sellaisesta vakavasta treenaamisesta karisi kyllä hetkessä, sillä Mia kehuu ja hetsaa (luo jännitettä) aika paljon, eikä ollenkaan sillälailla "virkamiesmäisesti" vaan ihan reilusti eläytyenkin. Myös esim seuruun aikana käyttää (pennulle?) kehuja. Paljon käytti tosiaan jännitettä ja hetsiä, esim kahdelle patukalle ja pitoihin. Myös tarvittaessa pakotteita, mutta painotti että pakotteen jälkeen aina reilut kehut jos/kun parantaa ja pakotteet aina koiran mukaan. Semman lopuksi Mia treenasi myös oman vanhemman koiransa, mutta tuumasin että pakko mennä pelastamaan Jali kotoa ja jättää väliin. Olisi pitänyt sittenkin jäädä seuraamaan, ei Jalilla olisi ollut mitään hätää olla vielä ~30min kotona...
En tiedä vielä miten Wallulle lähden seuraamista opettamaan. Luultavasti samallalailla sekakäyttäjänä kuin Jalillekin eli vähän imutusta, vähän sheippaamista ja tarjoamisa, vähän takapäänkäyttöä vadilla... Jotenkin ajattelisin, että jos ihan noviisina sain Jalillekin näin hyvän seuruun kun se nyt on (ennenkuin pilasin sen, köhköh) niin kyllä nyt sen toisellekin saan jotenkin rakennettua. Tai sitten tää oli vaan jotain aloittelijan tuuria ja nytkun oikeesti ajattelee asioita niin onnistuu varmasti pilaamaan koko koiran :D
Waldo on aloittanut myös viikottaiset pentutreenit, joista ensimmäinen kerta oli tällä viikolla. Niin hieno pentu! Mullahan on hirveet "traumat" Jalin kanssa pentukurssilta kun Jalia ei pahimpana murrosikänään kiinnostanut pätkääkään tehdä mun kanssa hommia. Waldo oli ihan mallioppilas, miten hienosti se keskittyi vaikka pentuja oli ympärillä vaikka kuinka ja pujotteli muitten välistä kontaktissa kuin vanha tekijä. Muutkin kurssilaiset ihmetteli että kui vanha se oikeen on ja miten paljon sen kanssa on tehty. Mutta on sitä kyllä itsekkin tullut lisää oppia, osaan palkkailla järkevämmin ja uskallan riehua koiran kanssa välittämättä muiden mielipiteistä. Koitan muistaa pitää mukana myös sosiaalista palkkaa enkä olla pelkkä namiautomaatti vaan aina sitä sortuu siihen namiin kun se on jotenkin niin paljon helpompaa muka. Waltsulle kehut ja rapsutukset ja hillumiset tuntuu olevan ihan yhtälailla palkka ainakin vielä eli sitä suuremmalla syyllä pitäisi muistaa monipuolinen palkkaus.
Kyllähän se murkkuikä vielä tulee vaan aion niin nauttia tästä ihanan seesteisestä treenikuplasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!