Hiljaiseloa

Sitäpä sitä. Koiran huoltotauko jatkuu, on siis takaa päässyt sen verran jumiin ettei ole juurikaan auennut. Meillä on vielä yksi tapaaminen hierojalle, mutta mikäli ei ole mitään muutosta tapahtunut niin suunnataan osteopaatille. Jumit näkyy siis lähinnä virheellisenä istuma/makuuasentona. Sehän on "aina" istuskellut välillä vähän kummallisesti, mutta nyt selkeästi lisääntynyt ja korostunut. Hieroja ainakin pitää ongelmaa "toiminnallisena" (ei siis esim luusto-ongelma), se siis pystyy istumaan normaalisti, mutta jostain syystä nyt väärä asento on jäänyt päälle ja "yhteydet" takajaloissa on poikki. Pidetty taukoilua nyt kaikesta tokoilusta ja treenailusta, mutta arkea ei ole juurikaan rajoitettu muuten kuin yritetty lisäillä rauhallista ravailua nenähommilla. Katsoo miten käy.

Jonnin verran löytyisi kuviakin käsiteltävänä ja juttuakin kirjoitettavana, mutta ei ole ollut oikein aikaa. Ja hiljaiselo jatkuu luultavasti tämänkin jälkeen jossain määrin. Allekirjoittanut on raapinut maisterin tutkintoaan kasaan (saa onnitella!) ja kunhan muutaman kurssin vielä teen täydentävänä alkaa yliopistorupeama olla vihdoin siinä.

Mutta siis asiaan. Nettikauppa Haukun Paikka otti joku aika sitten yhteyttä yhteistyön merkeissä ja vaikka aluksi mietin, ettei ole meidän juttu niin "sorruin" kuitenkin tukemaan pienehköä suomalaista nettikauppaa. Tuotteet olen saanut aikapäivää sitten (nopea toimitus!), mutta vasta nyt on sen verran aikaa että kerkeän jotain rustailla.

Jali sai siis (vihdoin) pelastusliivin! Se kahlaa mielellään, mutta uimaan ei uskalla, joten ajattelin toisiko pelastusliivi lisää rohkeutta. Kyse on siis tästä liivistä, jonka tilasin lopulta mittailujen jälkeen koossa XL (36-60kg). Kun liiviä ensimmäisen kerran sovitin, tuumasin ensin, että olisiko sitten pitänyt tilata pienempi koko? Jalihan painaa noin 35kg. Tilattiin myös muuta, mutta siitä lisää myöhemmin kunhan saan kuvia ja kokemuksia aikaiseksi.

Vatsan ympäri kulkeva tarroilla ja remmeillä kiinnitettävä neonpreenikangas menee Jalilla lähes tulkoon kaksinkerroin eli vatsanympärys on liian suuri. Nuo remmit kuitenkin pelastaa, eikä oikeastaan haittaa vaikkei kankaassa olevat tarrat osukaan kohdilleen. Katsoo josko tuota vähän duunailisi ja lisäisi sinne vaikka itse lisää tarranauhaa. Hyvin pysyy kyllä kiinni noinkin. Nuo remmin päät saisi myös nappasta lyhyemmiksi, vaikka kyse onkin lähinnä esteettisestä haitasta. Loppujen lopuksi tuo kuitenkin minun silmään istuu ihan kivasti joten ehkä se pienempi koko olisi sitten ollut jostain suunnalta liian pieni. Kuvistakin ehkä näkee, ettei tuo juurikaan koiran menoa hidasta :) Hinta-laatusuhteeltaan varmasti oikein käypä ostos!

Mitä mieltä olette, onko koko hyvä?

Jalin uimareissut (cookiseurassa) sujuu aika pitkälti tällä kaavalla:

Jeeee, vettä!!

Tää on märrrkäää

Pullo, pullo, se heitti pullon, pelasta pullo!

Syöksy...

... ja  u-käännös

Mamma, mä en yltäny siihen

Käy sää hakeen se!

Sillä välin rannalla. Hienoneiti Alma ei kastele itseään.

Piece of cake!

Waiting, waiting...

Hahaa!!

Reilukerho

Kato määä sain seeeen!!

Frodo on meidän poppoosta se uimamaisteri. Sillä on tosi hyvä uimatekniikka ja se menee mielellään uimaan. Jali edelleenkin pitää rajana sitä kun jalat ei osu maahan ja sen taktiikka lelujen haussa on tosiaan tuo "syöksy, u-käännös", joka harvoin tuottaa tulosta. Kunhan vedet lämpenee (jos lämpenee) ja pääsen itsekin uimaan, täytyy koittaa vähän ystävällisesti Jalille kertoa mitä tuo pelastusliivi oikein tekee (lue: raahata koira liivin kanssa syvemmälle niin että joutuu oikeasti uimaan). Ehkä Jali kokee olevansa syntyjään kahlaaja.

Vanhoi kuvii ja uusii jumii

Julkaisemattomia kuvia pikku-Alman vierailureissulta. Kummasti se lenkkeilykin alkoi kahden koiran kanssa lopulta sujua ja ohituksistakin selvittiin kun Almurin kanssa ennakoi ja Jalikin tuumasi, että ihan turhaahan tuo yksi tuossa räksyttää. Tappijalka jaksoi ihan hyvin kulkea meidän lenkit vapaana mukana, mitä nyt välillä piti pitää pieniä huilitaukoja. 

Kuten yleensäkin, kuvat saa klikkailtua suuremmaksi.

 

Two happy fellas

Jali kävi Erikalla hieronnassa eilen kun olin jo pidemmän aikaa katsonut erinnäisiä vihjeitä, että jossain on takana jumia ja nyt kun kokeesta päästiin eroon niin oli sopiva hetki varailla aikaa. Olisi pitänyt varata jo aikaisemmin, muttakun tässä on ollut kaikennäköistä muutakin ajateltavaa. Ihan juntturassa se takaa olikin. Tiedä sitten mikä sen oli jumiin vetänyt kun Erika tuumasi, että täytyy olla taustalla jotain muutakin kuin pelkkää tokon hinkkaamista. Ei kyllä tullut mieleen mitään tapaturmaa mistä voisi johtua, mutta eihän sitä tiedä.

Lähti kuulema hiljalleen aukeamaan, mutta sovittiin parin viikon päähän uusi aika ja pidetään nyt taukoa tokoilusta. Ensi viikolla kutsuukin jo työt muualle eli taukoa oltaisiin pidetty joka tapauksessa. Jali oli oikein pätevä potilas, puhelinkin siinä hierojalle että ei olisi nuorempana tällainen "vieras ihminen kumartuneena lähes kokonaan koiran päälle" onnistunut yhtä helposti. Jali on kyllä muuttunut näin vanhemmiten paljon reippaammaksi ja luottavaisemmaksi.

Ajatuksia kisoihin valmistautumisesta

Kaikki postauksen kuvat: Elli Kinnunen.

Ennen kisoja tuli mietittyä valmistautumista kisoihin ja näin jälkikäteen sitä, miksen kisoissa jostain syystä omaa suoritusta niin jännittänytkään vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Kirjoittelen ylös satunnaisia ajatuksia yrittäen jäsennellä omia ajatuksia kisoihin valmistautumisesta. Ihan vain meidän näkökulmasta. Taustalla siis koira, jonka ongelma ei niinkään ole ylivireisyys vaan paineistuminen ja jännittävä ohjaaja.

Kuinka siis valmistautua kisoihin? Miten treenaan, mitä teen kisapäivänä, kuinka käyttäydyn liikkeiden välissä? Monet tekevät ennen kisoja "kenraaliharjoitukset". Mahdollisesti vedetään jopa koko ALO-luokka palkattomasti läpi. Onko tarkoituksena nähdä miten koira kokeessa käyttäytyisi? Panikoida kun joku liike ei kenraaleissa onnistukaan? Saada varmuutta onnistumisista?

Ilme :D Katsokaa mieluummin koiraa, se liitää <3

En tehnyt ennen koetta kertaakaan koko ALO-luokkaa palkattomasti läpi ja muutenkin erittäin vähän palkattomia treenejä. Tämän koiran kanssa uskoin, että jos se tekee kolme liikettä palkattomasti putkeen niin se tekee myös kuusi. Siinä vaiheessa kun suunnataan kisoihin, pitäisi minun mielestäni olla kutakuinkin varma siitä, että koira osaa liikkeet. Siksi tuntuu hölmöltä vetää "kenraalina" niitä samoja liikkeitä joita ollaan treenattu ja treenattu ja jotka pitäisi olla jo hallussa. Tai jos ei ole niin se viime hetken paniikkitreeni tuskin tilannetta pelastaa. Sama on oikeastaan koskenut meidän muitakin käytyjä kokeita. 

Niinkuin kirjoitin, me treenattiin ennen koetta lähinnä paikkista ja luoksepäästävyyttä, sillä ne oli ne liikkeet, jotka meillä ei vielä ollut täysin hallussa ja joita halusin vahvistaa. Treenattiin muutenkin mahdollisimman paljon häiriössä, poistuttiin mukavuusalueelta. Sen lisäksi treenattiin mahdollisesti jännittävää ohjaajaa. Ai mitenkä? No sanomattakin selvää, että se kun treenattiin muiden koirien kanssa samalla kentällä niin, että omani oli irti sai aikaan oikeasti jännittyneen ohjaajan. Mutta tehtiin me muutakin.

Tein paljon perusasentoon hakeutumis/aktiivisuustreeniä eli seisoin kentällä passiivisena ja kun koira tulee itse käskyttämättä perusasentoon aktivoiduin ja palkkasin. Jäykistyin taas, odotin koiran reaktiota, palkkasin. Tai vaihtoehtosesti tein "siirtymän" eli edelleen passiivisena siirryin paikasta A paikkaan B ja jos koira seurasi aktiivisena mukana palkkasin. Jäykistelin tarkoituksellisesti ja yritin vaikuttaa jännittyneeltä, mikä tarkoitti sitä, että jännitin lihaksiani, hengitin raskaammin ja tiheämmin, kävelin jäykästi, vilkuilin seisoessani "hätääntyneenä" ympärilleni. Tehtiin myös välillä kokonaisia liikkeitä niin, että käyttäydyin jotenkin hassusti, käskytin kummallisesti. Mitä nyt vaan keksin, että voisin jännittyneenä tehdä. Tehtiin liikkeiden väliä samalla kaavalla, palkkasin liikkeen jälkeen ("palkattomasti" tai palkalla, enimmäkseen sosiaalisella palkkauksella), passivoiduin, odotin koiraa perusasentoon, lähdin seuraavaan liikkeeseen siltä paikalta tai tein siirtymän. Treenattiin ehkä siinä samalla huomaamatta patoamistakin?

Jali vastasi näihin treeneihin hyvin. Ehkä senkin takia, että näitä olen treenannut ennenkin eli Jalille passiivinen ohjaaja on tuttu juttu ja sille alusta asti jäykkänä seisova ohjaaja on ollut merkkinä perusasentoon hakeutumisesta. Tykkään itse, että koira hakeutuu liikkeiden välissä itse aktiivisesti perusasentoon ja näin se taisi kokeessakin (muistaakseni) tehdä puluntuijotusjumitusta lukuunottamatta. Uskon, että myös näiden treenien ansiosta olin itsekin kokeessa rennompi. Oltiinhan me harjoiteltu jo "jännittävää ohjaajaa" ja tiesin, että koira säilyttäisi toimintakykynsä myös näissä tilanteissa (tai ainakin on yritetty ehdollistaa koiraa siihen jännittävään ohjaajaan), joten ehkä minulla ei ollutkaan tarvetta jännittää? Ehkä me treenattiinkin lähinnä ohjaajaa, ei niinkään koiraa varten. 

Entä kisapäivänä. Rutiinit! Annatko koiralle treenipäivänä aamulla ruuan? Käytätkö koiran normaalisti lenkillä? Annatko koiralle huomiota vai pidätkö vähemmällä huomiolla? Toimiiko koira treeneissä? Miten virittelet koiran treeneihin? Toimiiko koira parhaiten pienen "lämmittelyn" jälkeen vai suoraan autosta otettaessa? Tee samoin kokeessa.

Meille sattui hyvä tuuri ja koepaikka muistutti jokseenkin meidän normaalia treenipaikkaa. Hiekkakenttä, auton pystyi jättää lähelle kenttää, ympärillä metsää jossa koiraa pystyi pitää myös vapaana. Kisapaikalla tehtiin meidän normaalit treenirutiinit eli koira autosta (tätä ennen toki koira oli ollut autossa sen aikaa kun kävin ostamassa kisakirjan ja ilmottauduin), lämppälenkki maastoon, jossa koira huiteli osan aikaa irti minusta välittämättä. Muutamia perusluoksetuloja mutta muuten koira sai huidella ihan oman mielensä mukaan ja olla huomiotta, kunnes jossain vaiheessa alkaa itse pyörimään ympärillä, että moi mä oon tässä mitä tehtäis? Kisapaikalle takaisin, koira hetkeksi autoon, hetki ennen omaa suoritusta pois autosta, muutamat perusasennot/liikkeet josta palkkailua pallolla ja kehään. Ennen paikkamakuuseen siirtymistä rapsuttelin ja juttelin koiralle, mutta annoin sen olla aika vapaasti, ei me vielä oltu töissä. Kehässä niinkuin treeneissä, ei tehdä siitä numeroa. Viimeisen liikkeen jälkeen perus "elämä on ihanaa"-maassa pyörimiset ja rapsutteluhöpsöttelyt ja juostaan autolle hakemaan pallo ja riehutaan jäähkälenkille metsään.

Meidän huonoiten menneissä rallykisoissa Kannuksessa me odoteltiin koiran kanssa omaa vuoroa sisällä hallissa kauan. Kun sen piti tottua uuteen halliin. Yritin siinä "viritellä" koiraa tekemällä erilaisia temppuja ja liikkeitä, hillua ja pitää kivaa. Tilanne oli outo, koira oli lähdössä äärimmäisen poissaoleva eikä ollenkaan "virittelystä" huolimatta mukana ja minä jatkoin koiran "innostamista". Oltaisiinko me aloitettu normaaleja treenejä tällä tavalla? Seinäjoen kisoissa, edelleen oudossa hallissa, käytiin koiran kanssa kyllä tutustumassa halliin pikaisesti ennen omaa vuoroa, jonka jälkeen vein sen autoon ja hain autosta lähes suoraan kentälle. Tarviiko sanoa, että koira oli ihan eri näköinen?

Olen joskus ajatellut, että koiran virittely kisoihin on jotain rakettitiedettä. Että sen pitäisi olla jotain erikoista? Koiran pitäisi käyttäytyä kisoissa ennen vuoroaan täydellisesti tai muuten mistään ei tule mitään. Sen täytyisi olla täydellisessä vireessä ennen vuoroaan. Mukana täytyy olla erikoisherkkuja ja koiraa täytyy riehuttaa ennen kehää enemmän kuin yleensä, jotta sen saisi oikeaan vireeseen. Koska muutenhan sitä ei ole "viritelty". Mutta miksi siitä kisasuorituksesta pitäisi tehdä koiralle jotain numeroa? Kuinka ne kisat oikeasti eroaa treeneistä ellei sitä eroa ohjaaja tee koiralle?

Miten minua onkin alkanut ärsyttämään termi "koiran virittely". Sitä on niin helppo käyttää tekosyynä. Kun virittelin koiran huonosti. Vaikka tosiasiassa kyse voikin olla vaikka niinkin mitättömästä ja pienestä seikasta, ettei koira yksinkertaisesti vaan osaa. Been there, done that.

Jos koira saa vetää hihnassa treeneissä kentälle mennessä niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haistella satunnaisesti maata niin kisat ei ole oikea paikka alkaa nipottamaan asiasta. Jos koira saa treeneissä haukkua/vinkua/riehua vuoroaan odotellessa niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta. Jos koira treeneissä tekee joka toinen kerta sen maahanmenon tilalle seisomisen ja tekee niin kisoissakin niin kisat ei ole oikea paikka nipottaa asiasta tai osoittaa koiralle pettymystään. Get it? Koiralta ei voi vaatia kisoissa enempää kuin mitä siltä on vaadittu treeneissä.

Jos tiedät, että koira toimii erilaisissa tilanteissa treeneissä (muuallakin kuin täysin häiriöttömässä tutussa ympäristössä) niin ero kisoihin ei ole (uskokaa tai älkää) niin suuri kuin sitä helposti itse ajattelee. Jos rutiinit on aina samat sekä kisoissa että treeneissä, on sekä ohjaajan, että koiran helpompi suhtautua kisaamiseen ilman turhaa jännittämistä kun kyse on vain yhdestä treenitilanteesta lisää. Tai näin ainakin meidän tapauksessa.

Ei tarkoita sitä, että treenata pitäisi täsmälleen saman kaavan mukaan, joka ikinen kerta, vaan niitä rutiineja voi olla eri tilanteisiin. Ja ehkä nimenomaan aloitusrutiineja. Joutuuko koira odotella suoritustaan kauemman aikaa autossa/häkissä/kentän laidalla? Muiden koirien lähettyvillä? Mitä teet jos et pääsekään kentälle vaikka olit jo koiran "viritellyt" valmiiksi? Entä jos joudutkin paikkiksesta suoraan ensimmäisenä kehään? Jos rallyssa joudutkin odotella lähtökyltillä tuomarin lupaa odotettua kauemmin? Tai agilityssä sinua edeltävä koira onkin saanut edellisellä radalla luokkanousun ja joudutkin hakemaan äkkiä oman koirasi suorittamaan? Tärkeintä on, että tiedän mitä teen, mitä tapahtuu, miten koira yleensä käyttäytyy. Olen (tai yritän olla) itsevarma, "tilanteen herra". Tilanne ei ole koiralle mitenkään uusi ja erikoinen eikä ole mitään syytä paineistua omituisesta ohjaajasta tai tilanteesta. 

Se koira ei tosiaan tiedä, että nyt ollaan hakemassa sitä viimeistä ykköstulosta. Ohjaaja tietää. Koira ei tiedä, että nyt se palkka ei voikaan lentää yhtäkkiä ohjaajan taskusta kesken suorituksen. Ohjaaja tietää. Se, mitä koira osaa tehdä, on poimia erilaisia vinkkejä ympäristöstään.

Monet puhuvat siitä, että koira erottaa kisatilanteen treenitilanteista ja toimii siksi kisoissa erilailla. Miksi? Mistä se johtuu? Jännittyneestä ohjaajasta? Palkattomuudesta? Erilaisista rutiineista? Huonosta virittelystä? Onko kaikelle koiran käyttäytymiselle aina olemassa syy? Voiko koirillakin vain joskus olla "huono päivä"?

Ensimmäinen virallinen: Tokokisat!

Kuinka fiiliksissä voi pieni ihminen olla?

Käytiin Pieksämäellä tänään meidän ensimmäisissä virallisissa toko kisoissa ja tällaisen pisterivin kanssa tultiin sieltä takaisin:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen taluttimetta 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 

Luoksetulo 9,5 

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 

Estehyppy 0 

Kokonaisvaikutus 9

Tuomarina Anne Nokelainen. Eli yhteensä 165,5 pistettä ja ALO1 sijoituksella 3/11!! 

Videota ei valitettavasti ole kun en halunnut paineistaa itseäni videoinnilla. Ja muutenkin jätin mainostamatta koko koetta. Pidempää sepustusta siis ihan kirjallisena.

Luoksepäästävyys 10 ja paikkamakuu 10: Näitä on treenattu. Ja treenattu. Ja treenattu. Ja näköjään se treeni kannatti! Jali oli ihan mieletön! Oltiin ensimmäisessä paikkamakuuryhmässä kuudesta koirasta viidensiä. Jali piti ihan mieletöntä kontaktia siinä omaa luoksepäästävyysvuoroa odotellessa ja tuomarin tullessa viileästi heilutti häntäänsä muttei meinannutkaan nousta. Minun pieni pidättyväinen arkajalkani oli ihan superlunki ja itsevarma. Tuomari tuli iiiiihan viereen, silitteli ja höpötteli aika kauan. Lopulta poistui höpötellen Jalille "sää vaan mietit että mitä tuo tuossa vielä höpöttää, lähtis jo pois". Ja niinhän se olikin, pääasiassa piti minuun vain kontaktia ja tuumasi, että eiköhän tää jo riitä. Paikkamakuussa oli myös ihan lunkisti, vilkuili kyllä muttei ollut levoton ja luotto koiraan pysyi! Meillä oli tosi hyvä makuuryhmä, kaikki makasivat ihan rauhassa, kukaan ei noussut/vinkunut/haukkunut. Levottomampaa porukkaa oli AVO-luokassa mitä vilkuilin ennen meidän luokkaa...

Olisitte nähnyt miten hymyilin näitten jälkeen. Eipä se kehätarkastuksessakaan tuomarista välittänyt kun piti vain päästä muiden perässä kehään :)

Kuva Elli Kinnunen. Ei ole kokeesta mutta käynee kuvitukseksi :)

Seuraaminen kytkettynä 9 ja taluttimetta 9: "Kyllä se seurata osaa, suorilla osuuksilla varsinkin kivaa. Täyskäännöksissä oli vähän häikkää." Jali oli hieman hajamielinen, mutta pääasiassa oikein kivasti. Ei sitä parasta seuraamista, muttei missään nimessä huonointakaan. Paikoitellen vähän minun makuun oli väljää. Ja mitä nyt täyskäännökset oli aika katastrofaalisia kun Jali ei ihan ollut hereillä, valui minun hidastaessa käännöksiin minun edelle mikä teki vasemman kautta kääntymisestä jokseenkin haastavaa ja taisi tehdä ainakin pari kertaa saksalaisen täyskäännöksen (?!) mikä vaan nauratti :D Ensimmäisen saksalaisen jälkeen hihnassa seuruussa mulla jäi hihna väärään käteen ja takaa kulkemaan ja käännöksen jälkeen kun tuli pysäytys huikkasi tuomari kesken seuruun "vaihda se hihna kulkemaan etukautta".

Tykkäsin tuomarista muutenkin ihan hirveästi, kehässä oli tosi rento meininki :)

Maahanmeno seuruun yhteydessä 9: "Voisi olla nopeampikin." Treeneissä se alkoi taas vaihteeksi tarjota maahanmenoon seisomista. Otettiin yksi onnistunut toisto ennen omaa vuoroa ja menin kehään syteen tai saveen ajatuksella. Käskytin, en varmistellut perään ja hiukanko jännitti kääntyä koiraa kohti. Mutta maassa se oli! Hidas sen maahanmeno on, mutta en ole siihen hirveästi nyt panostanut vaan lähinnä ollaan tehty erottelutreeniä.

Luoksetulo 9,5: "Tuli niin lähelle, että ohjaaja meinasi kaatua." Tää oli hauska :D Jali tuli superhyvällä draivilla ja kääntyi iiiihan kiinni kylkeen. Heiluin siinä tasapainoni kanssa ja toivoin että liikkuri pian vapauttaisi meidät. Mutta en kaatunut! :D Se ei siis varsinaisesti törmännyt vaan kääntyi vaan niin viereen että tasapaino järkkyi kun seisoin ihan jalat vierekkäin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8: "Valui vähän perään." Niin taisi tehdä. En taaskaan varmistellut yhtään, mutta huomasin kyllä että otti vähän askeleita perään.

Estehyppy 0: "Taisit itse mokata!" Heh, niin tein. Hyppy oli korkea ("laita vaan lisää lautoja, onhan tuo yli 60cm") eikä me olla päästy treenaamaan kuin sellaista köykäistä kahden laudan estettä. Tulin lähetyksessä liian lähelle estettä. Lähti hyvin ensimmäisellä käskyllä, mutta sai ehkä pienen rimakauhun eikä hypännyt. Tai sitten oli pakko jäädä vähän haistelemaan uutta estettä, mikä on ollut meidän ongelma myöskin, mutta mielestäni tällä kertaa ei vain halunnut hypätä. Huikkasin kuulema spontaanisti "oho, Jali" ennenkuin hokasin käskyttää uudestaan hyppykäskyllä. Uudella käskyllä hyppäsi ja stoppasi hyvin, mutta tuomari tulkitsi että käskytin neljästi ja liike nollille. En ihan oikeasti huomannut noita mun hokemia mitä sitten tuomarin kanssa naureskeltiin. "Ensimmäiset kisat, se selittääkin"

Jali teki ihan hyvällä draivilla koko ajan, palkattomuuden kanssa ei mitään ongelmaa vaikka teinkin valinnan olla treenaamatta etukäteen hirveästi palkattomia suorituksia. Meidän treenit muutenkin on lähiaikoina ollut erillaista paikkamakuuta ja aktiivisuuden tarjoamista eikä niinkään tekniikkaa. Kerran liikkeiden välissä luuli että palkkaan pallolla ja sen jälkeen teki ihan "prrrrkeelee mä osaan, se palkka tänne" asenteella mikä oli huikeeta! Se teki esimerkiksi ihan sikanopeen istumaan nousuun maahanmenosta, mikä on ollut myös välillä vähän hidas ja vaatinut useamman käskyn.

Kerran jäi aika alussa tuijottamaan kauempana olevaa pulua (itsemurhapulu, jota yksi noutaja kävi suorituksensa aikana hätyyttämässä), mutta muuten oli koko ajan tekemässä mun kanssa ja vastasi hyvin kehuihin. En jännittänyt oikeastaan yhtään, varsinkin paikkamakuun jälkeen fiilis oli ihan huikee! Pieni askel ihmiskunnalle, mutta tämä yksi jännittäjä uskalsi kuin uskalsikin ylittää kisakynnyksen!

En seurannut kehässä ollenkaan pisteitä joten loppuun asti jännitin miten kävi. En oikeastaan välittänyt pisteistä muutenkaan kun tavoite oli saavutettu ja meillä oli kehässä ihan superkivaa. Kun tuomari palkintojen jaossa sanoi vain 5/11 saaneen ykköstuloksen ja että mukana on muutama nipin napin kakkostulos, alkoi hiukan kuitenkin jännittää vaikka olo ykköstuloksesta olikin aika varma. Ja niin tuli kuudes koira eikä meitä ole sanottu- viides koira- neljäs koira ja KOLMANNEKSI dalmatiankoira Jali! Me saatiin meidän ensimmäinen pysti, oli aika huikee olo :)

Mä nään sen kipinän

--

Mitä ikinä sun unelmat onkaan

et saavuta niitä unessa koskaan 

Ota ittees niskast kii

--

Tilanne haltuun 

Tilanne haltuun 

Älä päästä tilaisuuttas karkuun 

Tilanne haltuun 

Tilanne haltuun 

Siihen täytyy vaan tarttuu

--

Teet taas kaikkes sen eteen 

ja vaikka välillä se vaikeeks taas menee

--

Vaikeinta on itsensä voittaa 

Mut loppuun asti sitkeät koittaa

--

Sun pitää vaan viedä se maaliin 

Sä tiedät sen saaliin 

Ja saat vielä sen haaviin

Tuo kipale soi kun lähdettiin ajelemaan kotiin päin ja se osui ja upposi sen hetkisiin fiiliksiin ihan täysillä!

Se on se fiilis mitä etsit

Kuulumispostaus

Niin kiva kun tuota omaa onkin kuvailla niin on se kiva saada välillä linssin eteen muutakin kuin mustaa ja valkoista. Kuvituksena Jalin lisäksi seikkailee sakemannityttö Vita, joka on usein meillä leikkiseurana, cavakaksikko Willow ja Molly, jotka voi löytää myös täältä sekä siskon Alma-pemu :)

• Käytiin tokottelemassa häiriössä mätsäreissä 5.5. Tuomari oli hirrrveeen jännä, mutta Jalmar teki kehässä sikahienoa seisomistreeniä vaikeassa häiriössä. Seisotin edestä ja siirryin välillä vierelle tokomaisesti, ei ennakoinut perusasentoa! ;) Meidän seisomisharjoitukset tuotti meille lopulta SIN1 tuloksen, meinasi silmät pudota päästä kun tuomari tuli meidät kättelemään ykkössijalle. Ei päästy bis-kehään eikä ollut mitenkään superit palkinnot, mutta samapa tuo.

• Ollaan yritetty paikkistellapaikkistellapaikkistella. Mahdollisuuksien mukaan miten ollaan päästy ja saatu seuraa. Rutiinia vaan ja muistaisi itse helpottaa kun häiriö on vaikea ja vastaavasti vaikeuttaa kun ollaan helpossa häiriössä!

• Häiriöt ja hallinta-kurssikertoja kaksi kipaletta takana. ei mitään suurta ahaa-elämystä tai läpimurtoa. Tai no, sen verran, että seuraavalle tulen kyllä opettamaan erilaisten harjoitusten avulla sitä hallintaa jo pienestä pitäen... Kontaktihäiriöt sivulla sujuu jo tosi kivasti.

• Jalmar oli viime viikon hoidossa "mummolassa". Oli syönyt kuulema puoliksi yhden kuivakakun, mutta muuten kai ollut ihan nätisti.

• Pikku-Alma tuli vuorostaan minulle "minilomalle". Ei sillä että Alma olisi hoitopaikkaa tarvinnut, mutta lähtipä kaupunkilomalle.

• Ohitukset kahden koiran kanssa on vaikeita, Almuri haluaisi syödä kaikki vastaantulevat ja Jali provosoituu Alman rähinöistä ja noidankehä on valmis. Tarvitsisi lisää käsiä, hihnat menee solmuun! Miten suurta ja pientä koiraa muutenkaan talutetaan yhdessä fiksusti? Miten palkata kahta koiraa yhtä aikaa ohituksen aikana?

• Nappasin Jalin silmäkulmasta ensimmäisen punkin. Hyiyök, menkää pois. Pistin sen kirjekuoreen ja lähetän Turun yliopistoon. Pitäisi miettiä jotain suojia, pannat ei houkuta (kokeiltu, jäi metsälenkillä sille tielleen) eikä toisaalta muutkaan myrkyt. Ollaan menty ennenkin luomuna ilman karkotteita, katsoo mentäisiinkö nytkin. Muoks (22.5) Almasta napattu vajaa kymmenen punkkia yhden lenkin jälkeen, vain yksi tosin kiinni. Hyihyihyihyi!!

Tylsä helatorstai- kaipaatko tekemistä?

Parempi mainostaa myöhään kun ei milloinkaan, eikö? Jos joku sattuu ihmeen kaupalla tämän huomaamaan ajoissa ja on vielä paikkakuntalaisia niin tulkaahan tukemaan dalmatiankoira yhdistystä! Meikän voi löytää tapahtumasta sihteerinä, koira viettää tämän viikon lomapäiviä "mummolassa" eikä siis pääse näytille. On muuten kummallista olla viikko ilman koiraa...

Muoks! Kun tässä nyt alettiin mainostamaan niin käykäähän kaikki täyttämässä koirastanne koirien käyttäytymiskysely ellette ole jo sitä tehneet :)

Muoks_vol2! Meidät löytää myös blogipolusta! Blogilista kun lopettaa toimintansa, on perustettu jo uusi blogisivusto, joka kantaa nimeä Blogipolku. Näin helatorstain kunniaksi, liittykää toki muutkin, sinne ei vielä kovin moni koirablogi ole löytänyt.

Mitä tänään syötäisiin- dalmatiankoira edition

Tämä teksti on ollut luonnoksissa raakileena jo pitkään. Blogimaailmassa ns. "pakollisiin postauksiin" kuuluu jonkinlainen ruokapostaus ja sen toteuttaminen on ollut itsellänikin mielessä jo pidemmän aikaa. Kuitenkin näen, että meidän tapauksessa ei voida mennä puolivillaisesti enkä voi esitellä ihan minkälaista ruokavaliota tahansa kun tiedän, että monet dalmatiankoiran omistajat (tai rotua harkitsevat) varmasti internetin ihmeellistä maailmaa ruokavaliota miettiessään hyödyntävät ja uraattikiviriskin takia kuppiin ei voi kaikille mitä tahansa työntää. Halusin siis pystyä hyvällä omalla tunnolla ruokavaliota esittelemään ja nyt uskon siihen pystyväni. Ai miksikö? Koska meille tämä on toiminut.

Kun Jalilta löytyi kiteitä ja kiviä tunsin olevani vähän tyhjän päällä. Eläinlääkärit suosittelivat (tai eivät edes suositelleet vaan vaativat) että koiralle syötettäisiin eläinlääkärin erikoisruokia koko koiran loppuelämän ja tietämättömänä en juurikaan kyseenalaistanut. Sen lisäksi, että eläinlääkärit eivät nähneet muuta vaihtoehtoa, olin pelotellut itseni tapauksella, jossa eräs dallu sai oireita jo pienestä määrästä lihaa ja oli käytännössä kasvisruokavaliolla, joten tuntui ettei muita vaihtoehtoja yksinkertaisesti ollut. Näin jälkikäteen sanoisin itselleni, että älä hei kuule stressaa niin hirveesti, ei se koira kuolemantuomiota saanut.

Ensimmäinen eläinlääkäri, jolle muista vaihtoehdoista varovaisesti tiedustelin tyrmäsi ehdotukseni täysin. Ei, koiran on syötävä erikoisruokaa. Luin, kyselin, tiedustelin ja kun näyte saatiin puhtaaksi lähdin kaikesta huolimatta kokeilemaan. Ohjeet edelleenkin luokkaa "vältä puriineja, syötä vaaleita lihoja, älä anna nahkaa, käytä kananmunia ja rasvaa..." ja vaikka nämä yleispätevät ohjeet toki ovatkin niin olisin kaivannut jotain konkreettista pohjaa mistä lähteä liikkeelle. Senkin takia haluan julkaista vähän tarkempia määriä meidän ruokavaliosta jos joku haluaa lähteä (kivistä kärsivälle/kärsineelle) dalmatiankoiralleen jonkinlaista muunlaista vaihtoehtoa kokeilemaan.

Ja edelleen, tämä on vain yksi pohja, jokainen dalmatiankoira on oma yksilönsä, jotkut sietävät puriinia paremmin kuin toiset eikä tämä meidän ruokavaliomalli pohjaudu kuin omiin kokemuksiini, kokeiluihini ja kerättyihin tietoihin. Jokainen siis soveltakoon tätä omaan koiraansa tai on soveltamatta omalla vastuulla, maalaisjärjen käyttö on sallittua. Vähän tämän julkaisemista aristelin, sillä mikä minä olen sanomaan mitä dalmatiankoiralle pitäisi syöttää? En ole mikään ravintoneuvoja, enkä väitä että tämä ruokavalio olisi soveltuva kaikille dalmatiankoirille. Mutta hei, monet dalmatiankoirat syövät raakaa. Niin sitä lihaa. Ja ovat vielä hengissä. Vaihtoehtoja on yleensä kyllä.

Lyhyesti siis tapaus Jali. Vajaa 1v koiralla todettu uraattikiteitä ja -kiviä. Kivet hoidettiin ja liuoteltiin eläinlääkärin ruokavaliolla ja allonol lääkityksellä. Puhtaan näytteen jälkeen siirryttiin kuitenkin raksuista pois ja Jali on syönyt nyt reilun vuoden "raakaruokaa" ja tällä hetkellä (6.5.2015) näyte oli täysin puhdas. Toisin sanoen, ainakin meille tämä ruokavalio on ainakin tällä hetkellä toiminut.

Nykyään koiralle on "oma" pakastin ja tämä pikku loota on pyhitetty minulle

Päiväannoksena kuppiin tippuu:

• 400-500g broilerin tai kalkkunan luutonta lihaa kypsennettynä "yrjölän puuron" seassa
• 2-4 kananmunaa (kypsänä tai raakana, ei väliä)
• 2-4 rkl raejuustoa
• loraus öljyä tai "sopivasti" rasvaa
• Lisäksi kalkkia, merilevää, sinkkiä, A, D ja E vitskut sekä kuureittain magnesium+B

Ruuan annan kahdesti päivässä reilulla vesitarjoilulla. Kuulema vettä olisi hyvä tarjoilla mieluummin pois ruokailun yhteydestä paremman sulavuuden takaamiseksi, mutta olen sekoittanut sitä ihan reilusti vain ruuan joukkoon. Nyt testailen noin tunti ennen ja jälkeen ruuan veden tarjoilua (veden sekaan vähän ruokaa tai öljyä sekoitettuna niin uppoaa) ja itse ruoka "kuivana", mutta katsotaan miten käytännössä saan tämän järjestymään. Siitä, että koira saa veden tasaisemmin pienemmissä erissä pitkin päivää on tuskin haittaa ja olen ollut huomaavinani muutosta (parempaan) jätöksissä kun en ole antanutkaan vettä ruuan seassa.

Lihan määrä (ja oikeastaan koko ruokasetti) on muovautunut lähinnä käytännön kautta ja koiraa katsomalla. Lihat annan kypsänä paremman sulavuuden takia. En ole tämän kanssa ehdoton vaan annan välillä myös raakana (lähinnä silloin kun uudet puurot on unohtunut valmistaa). Puuron seassa, koska koin kypsennyksen olevan helpompaa näin ja lisäksi koira saa puurosta vatsantäytettä ja kuituja. Puurona käytän ihan perus marketista saatavaa puurosekoitusta (Oscar) ihan vain koska olen laiska enkä jaksa tehdä omia sekoituksiani ja noita pusseja on niin helppo napata aina kauppareissuilla matkaan.

Lihat tilaan isommissa erissä Vauhtiraksulta tai Kennelrehulta tai ostelen satunnaisesti eläintarvikeliikkeistä tai marketeista tarjouslihoja (koivista irrotan nahat jos niitä satun tarjouksesta löytämään).

Lihapuuroseos ennen uunia (vesi puuttuu)

Nahattomia lihoja ovat ainakin

• Vauhtiraksun luuton kalkkuna ja broileri
• Mush luuton kalkkuna
• Mur-Kis luuton broileri 
• Kennelrehun kalkkuna

Kennelrehulla on myös kypsiä tuotteita, joita en ole testannut, mutta joita voisin harkita tilaavani seuraavalla kerralla kun kennelrehulta tilaan.

Maukkaan lihat sisältää koko linnun eli myös nahan. Samoin monet lihamixit, joissa on usein mukana myös sisäelimiä. Näitä en siis käytä. Sisäelimiä kuten maksaa en anna ollenkaan korkean puriinipitoisuuden takia, tästä syystä A-vitamiini tulee purkista. Erilaisia mixejä kannattaa välttää tai ainakin käyttää harkiten. Silloin tällöin annan myös jotain lihaisia luita tai kalkkunan kauloja.

Aloitin kokeilun pelkällä lihalla ja kalkvitalla. En nähnyt järkeä ostaa kaiken maailman lisäravinteita kun en tiennyt kauanko kokeilu tulisi kestämään ja jos oireita olisikin ilmaantunut, olisi kaikkien vitamiinien sun muiden lisäravinteiden ostaminen ollut turhaa. Ei se siihen kuollut vaikka varmasti puutetta oli vähän siellä ja täällä ja tuolla, mutta saipahan kalkvitasta ainakin "vähän kaikkee". Tarvittavia lisäravinteita ostin pikku hiljaa ja nykyään olen vitamiinien määriä laskeskellut kohdilleen.

Kalaa en ole juurikaan antanut, sillä koirille tarkoitetuissa pötköissä taitaa olla poikkeuksetta myös kalan nahka mukana (en ole kysellyt/varmistanut asiaa) ja halusin pitää ruokavalion yksinkertaisena siltä varalta jos jotain säädön tarvetta tuleekin. On se seitiä joskus saanut ihmispuolelta pakasteena jos on sattunut olemaan tarjouksessa tai muuten vain tarttunut mukaan. Ruokavalioon pitäisikin vielä lisätä joku omegan lähde, lohiöljy on ollut käytössä, mutta päässyt loppumaan. Lisään sen taas seuraavaan tilaukseen.

Rasvana olen tykännyt käyttää sellaista pusseissa saatavaa naudan rasva rouhetta, jota on superhelppo annostella vaikka onkin pakasteena. Mur-Kis kananrasva sisältää nahkaa eli sitä ei kannata käyttää rasvan lähteenä. Myös lampaan lihainen rasva on ollut joskus käytössä. Rasvaa olen lisäillyt mututuntumalla koiraa katsomalla, talvella kului reilummin. Yksinkertaisesti jos rasvaa antaa liikaa, koira lihoo tai on "rasvaripulilla". Rasvan määrää kannattaa lisätä pikku hiljaa.

Samoin kananmunia annan mututuntumalla, jos ei saa rasvaa tai muuta lisähöystöä tai syystä x vähemmän lihaa, olen lisäillyt reilummalla kädellä kananmunia, mutta tuo 2 on ollut aikalailla minimi. Kananmunan sulavuus on hyvä (lähes 100%) eikä se sisällä lainkaan puriinia eli on hyvää evästä talmaatille. Kananmunan kuoria olen hyödyntänyt kalkinlähteenä, nytkin on monta kennoa odottelemassa jauhamista. Tällä hetkellä käytän tosin kalkkirekkua, koska en ole saanut aikaiseksi noita kuoria jauhaa kun entiset loppui ja muutenkin kerrytän ennemmin isomman määrän mitä jauhan kerralla.

Treeninameina olen käyttänyt ihan surutta kana-froliceja. Ko ne on niin helppoi ja kätsyi. Ja olen ajatellut että ne on niin höttöä, että jos niihin nyt on tungettu jotain ylimäärästä niin ne määrät on käytännössä kuitenkin niin pieniä, että olkoon. Myös juusto ja kypsennetty brotskukuutio (löytyy valmisruokahyllystä) on ollut käytössä ja joskus harvoin olen keitellyt myös brotskun sydäntä. En ole enää niin fanaattinen mitä tuo suuhunsa pistää vaikka lähes automaationa tuleekin kysymykseen "saaks tälle antaa näitä mun namei" vastattua että "joo ei ku se on ruokavammanen".

Kuulostaako yksipuoliselta? No, sitähän se on, mutta yhtä yksipuolista on mättää niitä samoja raksuja päivästä toiseen koiran kuppiin ja tiedänpähän ainakin mitä koira syö. Jali on hoikka, mutta lihaksikas, turkki kiiltää ja ruoka maistuu. Niin kauan kuin tällä ruokinnalla koira pysyy kunnossa niin tässä pysytään.

Paremmalta tämä tuntuu kuin maksaa lähes 100e riisimaissi hötöstä.

Tsekkaa myös aiemmat postaukset:

• Koiran uraattikiteistä
• Dalmatialainen ja uraattikiteet

Alkoiko raakaruoka kiinnostaa?
Suosittelen:

• Katiska, josta voisin poimia ainakin nämä
• Lisäravinneviidakko
• Raakaruokinta pähkinänkuoressa
• Lisäravinteet pähkinänkuoressa
• Facebookin ryhmä "Luonnonmukainen ruokinta, barffaus, raakaruokinta"

Sävyjä

Mukaisaa vapun odotusta!

Tokosunnuntai

Sunnuntaina suuntasimme tokoamaan Etoelävän Ellin oppiin. Tykkäsin!

Omia ja kouluttajan ajatuksia ylös.

Setti oli siis ~40min häiriö/paikkamakuu osuus, oma osuus ~40min ja tauon jälkeen (muiden suoritusten aikana, käytiin lenkki ja pyörähdettiin kotona) vielä ~40min häiriö/paikkamakuu.

• Kehätarkastus/luoksepäästävyys
• Kehätarkastuksessa ensimmäisellä kerralla vuh, mutta jäi uteliaana haistelemaan ja antoi kyllä koskea (oisko muuten näin mätsärikaudella mätsärituomarin käpälöinnit mitään?)
• Hyviä luoksepäästävyyksiä loppujen lopuksi, vähän oli "hyiyök tuo käplii mua" mutta pysyi perusasennossa. Ei jäänyt kammo päälle
• Paikkamakuu
• Noin 2min pätkiä, 2 peruspaikkista+häiriöpaikkiksia yksin ja parin kanssa (Elli häiriöi), välillä palkaten
• Kolmen eri koiran kanssa parina (iiiihana dalmis Lissukin!)
• Yksi piip ensimmäisellä toistolla
• Lyhyt etäisyys, mutta uskaltauduin pois hihnanpäästä! 
• Vähän vilkuili ja tarkkaili ympäristöä, mutta ei ollut mitenkään erityisen levoton (ei se mihinkään ollut nousemassa)
• Häiriöt hyvin! Luotaluotaluota siihen koiraan!!! 
• Ei reagoinut kertaakaan vaikka vieruskaveri nousi!
• Makuulta sivulle nousu on tökkinyt, ennakoi, nousee laiskasti puoliväliin
• Perusasennon häiriötä
• Helpompaa kuin paikkamakuussa, selkeämpi kriteeri?
• Pätevä! Kontakti tippuu hetkittäin, mutta palauttaa sen itse. Välillä huomasi kuinka oikein tsemppasi (enkatsoenkatsoenkatso)
• Ei palautetta kontaktin tippumisesta, ei haluta häiriöistä passivoituvaa/ahdistuvaa/paineistuvaa koiraa
• Äänihäiriöt pahimpia (myös paikkamakuussa), ei aina hahmota äänen suuntaa/lähdettä ja on sen takia hitusen epävarma?
• Käännökset
• Ei niin huonot kuin ajattelen!
• Reagoi pienellä viiveellä käännöksiin, sen takia ehkä tuntuvat huonoilta -> opeta koiraa reagoimaan nopeammin (seuruu, yhtäkkinen seis, valuuko? Ei sen tarvitse olla bortsu, mutta saisiko viivettä kavennettua?)
• Hitaat käännökset tuntui oikein kivoilta
• Vaikeutettua seuraamista: käännös käännöksen perään, skarppasi kuulema loppua kohti hyvin! (vaati ohjaajaltakin keskittymistä...)
• Täyskäännökset vasemman kautta tuntui myös kivoilta (oikealle ehkä helpompi, mutta jostain syystä on taas pakko tehdä vaikeamman kautta)
• Peppu oli mukana, ei ollut järkyttäviä ylivireisiä pomppuylityöstökäännöksiä, sopiva vire

• Seuraaminen
• Hieman (omasta mielestäni) vaihtelevan tasoista, mutta kuulema tosi hienon näköistä, hyvällä vireellä, helposti alossa kympinkin arvoista (ylempiin pientä hienosäätöä mm perusasennot). Ensimmäinen setti varsinkin oli (minustakin :D) tosi kiva!
• Se seuraisi vaikka maailman tappiin asti
• Hitaat perusasennot, ei aina tahtonut istua loppuun asti! (jumeja? Olenko huomaamattani palkannut vajaista istumisista?)
• Kävele suoraan! (hups)
• Alkoi ennakoimaan mielestäni hieman liikkeellelähtöjä. Ei ehkä näkynyt ulospäin
• Omat jalat painoi, miksi liikkuroituna normaalisti käveleminen on muka niin hankalaa :P
• Jäävät
• Maahanmeno hidas, mutta tällä hetkellä olkoon
• Seisomisessa väisti ja ennakoi perusasennon! (Johtuiko palkattomuudesta? Tee palkattomia alle ja testaa saatko esiin uudestaan. Aina ei tarvitse korjata, et kisoissakaan pysty, älä siis turhaan painosta koiraa (kesken kisan)! Virhe tuli, mitä sitten?)
• Luoksari
• Ingen problem. Vähän vilkaisi lähdössä liikkuria, mutta lähti kuitenkin kivalla laukalla ja tuli siististi sivulle.
• Muuta
• Miten mä rakastankaan kunnon treenien jälkeen reporankana kuorsaavaa koiraa <3
• Seuraaminen, jäävät ja luoksari palkattomana kisanomaisesti -> ei vaikutusta, ei kytännyt palkkaa!
• Hyvä vire koko ajan! 
• Tykkäsin siirtymistä, seurautin. En halua ehkä niposeuruuttaa, pitäisikö tähän oma käsky? Ilman käskyä, tarjoaisiko?
• Vaikka aina alussa tuntui ottavan enemmän muista häiriötä niin tosi hyvin tsemppasi ja nosti itsensä kun alettiin töihin, ilman mitään houkuttelua!
• Helposti alon ykköstulos tällä osaamisella!
• Lopussa heitin palkaksi the pallon ja olisihan se pitänyt arvata kun ei aikoihin ollut the palloa palkaksi saanut ettei siitä halunnut luopua. Opeta se arvostamaan leikkiä sinun kanssa enemmän kuin itsekseen hillumista! (itse olen sen tuohon pallon kanssa rälläämiseen opettanut kun ollaan sen kanssa "ota kiinni jos saat" leikkejä leikitty...)
• Uskalla pitää koiraa vapaana. Jos virheitä tulee niin well 'shit happens' ja tietää ainakin missä menee koiran raja. Keskittyy kuitenkin suorittaessaan niin hyvin, että tuskin lähtee yhtäkkiä minnekään lipettiin vaikka ympärillä olisikin häiriötä
• Olikin irti suurimmaksi osaksi, kaatuiko maailma? Tapahtuiko katastrofia?

Niin. Koskakohan alan oikeasti luottaa tuohon koiraan? Monestiko sen pitää osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen?

3,5v, vapaaseisotus vol xxx

Meidän paikkamakuun(kin) ongelma olen lähinnä minä, ei koira. Se mitä on tapahtunut vuosi-pari sitten ei kerro mitään siitä mitä se koira on tai mitä se kestää nyt. Minä vaan en halua mennä kisoihin kokeilemaan "no kyllä se nyt varmaan ehkä hyvällä tuurilla pysyy". Haluan olla varma että se pysyy. En halua, että se pilaa jonkun toisen makuuta vain sen takia, että haluan mennä kokeilemaan onneani. Kenenkään päällehän Jali ei menisi muutakuin korkeintaan leikkiinkutsu mielessä, että sinäänsä mun paikkamakuupelko on "turha". Tai niin ehkä moni(?) ajattelisi. Samalla logiikalla en haluaisi viedä kehään koiraa, jonka tiedän suurimman osan ajasta vinkuvan/haukkuvan/nousevan pystyyn/ryömivän tms sillä häiritseehän se muiden suoritusta myöskin. Mutta koska tiedän, että näitäkin on niin haluan, että oma koira on ainakin jollain tasolla siedättynyt myös tällaisiin häiriöihin ennenkuin vien sen kokeeseen ja kokeilen miten käy. Kaikkeen ei voi varautua, mutta ainakin haluan tietää yrittäneeni. Hah, tulipahan paikkamakuu purkaus :D

Luota siihen koiraan. Se osaa, se tekee, sillä on hyvä motivaatio, eikä se ole niin häiriöherkkä mitä omat pienet aivot on jumiutunut ajattelemaan sen olevan.

Koska minä ihan oikeasti haluan luottaa tuohon koiraan, niin osallistutaan Etoelävän "Häiriöt ja hallinta"-kurssille. Josko sieltä saisin varmuutta ja luottoa tuohon koiraan.

Pikahehkutus

Juu mun ei pitänyt kirjoitella tänne jajaja mutta supernätti kevätilma ajoi meidät killerille tekemään pikatreenit ja mun vain on pakko päästä pikaisesti hehkuttamaan.

Jalin seuruu on tuntunut lähiaikoina ihan mielettömän hyvältä ja halusin sitä todisteeksi videolle. Ja vitjat, kyllä se näyttääkin mielettömän hyvältä!

Se nimittäin ravaa!! Mikä tekee seuraamisesta huomattavasti hallitumman oloista, pitää paremmin kroppansa kasassa. Ja minä kun olen aina kateellisena katsonut muiden raviseuraamisia ja noin vain eräs alkoi sitä yhtäkkiä tarjoamaan?  Jos mä tietäisin mitä on tapahtunut niin kertoisin, mutta mulla ei ole aavistustakaan. Treenitauko? Vetreä kroppa? Joka tapauksessa tuota ravia on niiiiiiin ilo katsoa etten kestä!

Vielä kun saadaan ne käännökset kuntoon niin avot! Ja niissäkin ongelma on ehkä enemmän minun oma huono käännöstekniikka.

Ja onhan tuo kaiken lisäksi ehkä ihan pirun näyttävän näköistä verrattuna entiseen peitsiseuraamiseen!

+ se ei ole aikoihin enää sekoittanut jääviä toisiinsa!

Hei hei vaan ei hyvästi

• Meistä tulee piakkoin taas Jyväskyläläisiä, ainakin joksikin aikaa.
• Olisipa kiva tietää olevansa paikassa x kauemmin kuin puoli vuotta-vuoden.

• Treenataanko? En tiedä. Pidempää ryhmäpaikkaa ei taida olla järkeä hankkia, mutta ehkä hommataan itsenäinen treenioikeus Jattilaan. Ettei aivan muumioiduta. Se on kai sitä priorisointia se.
• Millon näkyillään? En tiedä. Ehkä jos on aikaa ja tulee jotain kirjoitettavaa. Nyt ei pysty. Siihen asti koen parhaaksi laittaa blogin tauolle.

Kiitoksia kaikille uusille ja vanhoille lukijoille. Erityiskiitos sille, joka vinkkasi meidät koirablogit.net sivustolla viikon nostoksi!

Palataan asiaan! Vilkuilkaa odotellessanne vaikka vanhoja postauksia ;)