Harjoituskoirakkona koulutusohjaajakurssilla

Niin kuin edellisen postauksen lopussa mainitsin, me ilmottauduttiin harjoituskoirakoksi Julia Kärnän ohjaamalle koulutusohjaajakurssille. Pitkä postaus tiedossa kun rustailen tähän molemmat päivät :D

Lauantai

Olipas hauskaa! Vaikkei tehty oikeestaan hirveesti mitään "kunnon" agilityä niin oli tosi kiva ja jäi joitain hyviä juttuja käteenkin tästä ~3,5 tuntisesta. Ensinnäkin koira jakso ihan superhyvin ja oli alusta asti ihan 100% mukana vaikka koko ajan tehtiin niin, että kentällä oli vuoroaan odottelemassa kaksi muuta koirakkoa ja välillä joutu odotella omaa vuoroaan.

Alotettiin ihan tämmösestä lämmittelyjuoksentelusta, jossa kirmailtiin ympäri kenttää ja innostettiin koiraa. Sen jälkeen tehtiin koiran kans erilaisia taivutteluja ja pyörimisiä ja jalkojen välistä pujottelua, mitä ois hyvä tehdä koiran lämmittelyn yhteydessä muutenkin. Joo, eipä oo tullu tehtyä.

Sen jälkeen oli ohjauskäden lukemista, erilaisia käännöksiä ja pyörähdyksiä ja pieniä sheippaamisharjotuksia, joista osa oli Jalille jo tuttuja (esim koske käteen->palkka, josta Jalin kans siirryttiin siirtämään huomio jalkaan kun käsi oli helppo juttu) ja luopumisharjoitusta (kädessä nami, palkka kun luopuu eli ei tavoittele namia).

Tästä siirryttiin sheippaamaan samaa yhdelle hyppy esteelle. Tää oli itse asiassa aika näppärä harjotus ja täytyy jatkaa tätä vähän soveltaen Jalin kans niin saadaan sitä irtoomista sinne hypylleki! Eli alotettiin sillä, että ohjaaja meni istumaan hypyn siivekkeen kohdalle ja koira jommalla kummalla puolella ohjaajaa. Ilman mitään käskyä tai käsimerkkiä odotetaan, että koira alkaa tarjota ite hyppäämistä mistä heitettiin palkka. Jali tajus ihan hirmu nopeeta, joten vaikeutettiin niin, että menin itse kauemmas esteestä (koko ajan siis sivusuunnassa esteeseen). Edelleen tajus tosi hyvin! Tätä vois tehä niin, että seisoo ite paikoillaan paikkaa vaihdelleen ja käskyttää pelkästään hyppy-käskyllä koiraa esteelle.

Samaa jatkettiin putkella, mutta antaen putkikäskyn ja vaihdelleen lähetyspaikkaa. Tää oli yllättävän haastava kun namikuppi veti jonku verran ohi aina välillä, mutta hyvin se teki tätäki. Jali ei tahtonu irrota ollenkaan pelkällä käskyllä (ei ehkä ymmärrä aina käskysanaa) vaan odotti multa koko ajan liikettä. Erityisesti vikassa harjotuksessa jossa yhdistettiin putkea ennen pari hyppyä. Oli hirveen vaikeeta kun jäinkin seisomaan paikalle eikä meinannu millään irrota vaan veti ennemmin suoraan namikupille kun ei tahtonu ymmärtää mitä haettiin. Tää oli ainoo harjotus missä otti hetkeks hatkat ja kävi haistelemassa yhen toisen reppua, mutta voi olla ettei ihan enää jaksanu keskittyä ja kun ei ehkä tiennyt mitä haettiin. Meiän entinen ohjaaja Jenny oli koulutusohjaaja oppilaana (sattu olemaan ohjaamassa meiän ryhmää) ja tuli kans kehumaan miten koira on menny hurjasti eteenpäin. Hyvä me, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :D

Näiden jälkeen jäätiin vielä kuuntelemaan kun Kärnä puhu keinun opettamisesta ja saatiin tehdä pari toistoa esimerkkinä. Ensinnäki kuulema isonki koiran pitäis opettaa juoksemaan täysillä keinun päähän, mikä oli mulle uus juttu! Tai kyse oli tietty vähän myöskin tavoitteista, että kelpaako hitaat keinut. Tehtiin niin, että keinun päähän laitettiin nami ja keinun eteen vähän matkan päähän namikuppi. Koiraa innostettiin juoksemaan keinun päähän (tai ei ees tarttenu innostaa kun hinku keinulle oli jostain syystä hirvee :D), jossa apuohjaaja piti keinua ylhäällä kunnes koira on ihan päässä ja laski sitten alas (ei siis mitenkään erityisen hitaasti) josta heti vapautus namikupille. Myöhemmin kun koira irtoaa keinun päähän varmasti itekseen voi hidastuksen tehdä itse omalla jalallaan keinun alkupäässä.

Julia huomas heti miten Jali alkaa hidastella siinä kohin missä keinu alkais laskeutua jotenka tarttee hirveesti rohkasua vielä. 2o2o asentoa ei kannata alussa keinulle edes vaatia, sen voi ottaa mukaan kun koira oikeasti juoksee keinun päähän rohkeesti. Tai tartteeko sitte ollenkaan kun epäili, ettei mulle tulis ton kans kiirekään, että tarttisin hengähdystauon seuraavalle esteelle (tästä voin olla vähän eri mieltä :D) ja kontaktihan tulee tolla tavalla otettua ihan automaattisesti ja tarkoitus on kuitenkin vasta vapautuksesta (tai keinun paukahduksesta) vapauttaa koira keinulta. Mut fiksulta kuulosti joka tapauksessa, että jos keinussa palkkaa niistä hitaista suorituksista niin sitä saa mitä vahvistaa ja vaikee sitä vauhtii sitten ehkä lähteä rakentaan. Katsotaan josko lähtis tekeen keinua siis tällä tavalla.

Sunnuntai

Yhtä pitkä päivä tänään ja koira edelleenkin ihan super! On se hieno (sillon ko se on) :D

Nyt päästiin tekeen jopa rataakin. Ensimmäisenä tämmönen ohjauskuviohässäkkä:

Kakkoselle valssi (ennakoiva valssi, täälläki mainittiin termi "kökkö" valssi :D), kolmoselle työntö ja veto putken kauempaan päähän. Nojaa, sinne vääräänhän se irtos. Tähän harjotukseen ei ollut paljon aikaa, tehtiin lähinnä tuota ekaa valssia, että saatiin se oikeesti kääntymään (kun joku ois ajoissa...) ja palkattiin se kolmos hypyn jälkeen namikupilla oikeaan suuntaan. Kutoselle oli sitte takaaleikkaus ja siitä sitte viimeselle esteelle. Jos jotain hyvää niin ei ohitellu yhtäkään estettä! Ehkä se ohjaaja joskus oppii sen oikean valssin... Yritti perseillä alussa lähdössä (en osaa jäädä lähtöön), mutta kun anto sille heti tiukan palautteen moisesta perseilystä niin oli loppuajan kuin enkeli. Ja voin sanoa, että hälyä ja häiriötä riitti kyllä ympärillä!

Toinen rata jatkoi vähän meiän omien viime treenien teemaa:

Eli esteiden väliin aina puolivalssi/välistäveto mikälie, vitos hypylle ennakoiva valssi ja viimesenä putki. Musta tuntu, että mä nyt vasta oikeesti tajusin ton ohjauksen kun enste seuras miten Kärnä sen selitti ja näytti koulutusohjaajille ja kun ohjaajat sitte selitti sen meille. Se meni ihan superhyvin! Se oli niiiiiin hieno ja tuli niiiiiin hyvin ohjaukseen ja irtos niiiiiin hyvin putkeen ja käänty niiiin hyvin valssilla, oijoijoijoi. Ainoostaan kerran veti kakkoshypyn väärin päin, mutta se meni kyllä ihan mun piikkiin. Anyway, se oli ihan paras tänään! Ohjaajatki oli ihan, että hyvin meni, ei mitään sanottavaa :)

Ainiin ja viimesenä persjättö harjotus, jossa hyppy-mutka putki- hyppy, persjättö siis aina putken jälkeen. Ihan iisi juttu meille, irtos hyvin putkeen ja haki hyvin namikuppi palkalla vikan esteen. Tässä ei mitään ihmeellistä.

Lopussa jäin vielä kuuntelemaan kun Kärnä puhu keppien opetuksessa. Ei oikeestaan mitään uutta tästä, ihan tuttua. Painotti sitä, että muistaa keppejä harjotella niin, että koira tekee ne itsenäisesti ohjaajan paikasta huolimatta. Ai niin, ja se jäi mieleen, että kepit on nopeemmat jos koiralle näyttää keppien alotuksen (niistosta tais puhua, mulle outo termi vaikka oon puhuttavan kuulluki), vaikka koira osaisikin suorittaa kepit itsenäisesti. Kuulema ihan korkealla kisaavatki tekee näin jos vaan mahdollista. Tietenkään alottelevan koiran kans ei lähetä näyttämään sitä alotusta jos koira ei osaa suorittaa keppejä itsenäisesti, mutta ihan mielenkiintonen pointti kuitenkin. Jos siinä vaiheessa kun me ollaan siellä kolmosissa (joopa joo :D) ja joudutaan oikeesti pelaan aikaa vastaan. Ja toinen oli, että kolme ensimmäistä keppiä pitää antaa koiran suorittaa rauhassa, sillä helposti tulee virheitä jos ohjaaja näiden aikana tekee jotain erikoista (kirittää vauhtia seuraavalle esteelle, tekee jonkun ohjauskuvion, muuten häiritsee koiraa). Samoin puhu kontaktien opettamisesta laatikon avulla, mutta tässä vaiheessa mun kädet oli jo niin jäässä, että lähdin kotiin.

Voin sanoa, että ihanan väsynyt koira molempien päivien jälkeen :D Ja se oli supermahtava ja hieno kun jakso noin pitkät päivät ja oli ihan superisti mukana! Hyvä me, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Tuuliviiri rauhaton, mun sydämeni on

Doddi, treeneistä taas. Mulla oliki tällä kertaa treeniseurana keskittymiskyvytön häslä, joka ei ollu kuullukaan hallinnasta ja lähtöönjäämisestä. Voi blaaah, tommonen se ei oo ollu iäisyyksiin.

Okei, samalla kentällä treenas tällä kertaa toinen koirakko (joka ois voinu ehkä kysyä multa enste onko ok tulla kentälle tai ees muuten ilmottaa, että on tulossa samaan aikaan), jota piti sitte käydä moikkaamassa. Samoin otti hirveesti häiriötä viereisen kentän vinkulelusta ja putkeen huudoista ja haukkuvista koirista ja seisoskelevista ihmisistä, kaahaili itekseen putkeen, nousi lähössä ylös tai hiipi perään, teki rundeja muiden ihmisten luo... Murrr. Mua ärsyttää kun mä nään jo koirasta lähdössä mimmonen se tulee olemaan, mut en tiiä miten saan sen siitä "kuin viritetty jousi" mielentilasta pois ja keskittymään.

Nojoo. Ideana oli puolivalssia ja rata oli tämmöönen:

Eli puolivalssi aina noiden kahen rinnakkaisen esteen väliin. Rataa tehtiin tosissaan osissa. Minä yllättäin myöhässä ohjauksieni kans. Loppusuora ei tahtonu ekalla kerralla onnistua vaan kääntyili ja pyöri varmistelemaan minulta. Toisella kertaa hyvä kun hokas, että siellä lopussa on tosiaan palkka odottamassa.

Vasta lopussa sillä klikkas kunnolla, että ainiin pitäiskö tässä oikein keskittyä. Kierrettiin ympyrään asetettuja siivekkeitä niin, että kädellä ohjattiin laajemmin kun piti kiertää ulkokautta (ohjaaja seisoi siis ympyrän keskellä) ja kun käsi tuotiin kiinni kroppaan koiran piti tulla käteen kiinni ja palkattiin. Eli sen ohjauskäden lukemista. Meni ihan kivasti ja jopa ilman ääniapuja. Hirmu kiva harjotus, jota täytyy kyllä käydä tekeen itekseenkin!

Menin ilmottautumaan jo aikasemmin viikonlopulle harjoituskoirakoksi koulutusohjaajakurssille ja nyt torstain treenin jälkeen vähän pelottaa mitä siellä tulee olemaan. Kun kurssille toivottiin hallinnassa olevia koirakoita niin nyt torstain perusteella mä oisin mieluusti perunu meiän ilmottautumisen. Aattelin antaa sille kuitenkin vielä mahdollisuuden kun on kuitenkin ollu niin kivasti muuten kuulolla. Mennään sit nolaan ittemme ihan totaalisesti jos ei muuta :P

Himputin tuuliviirikoira.

Tokotokotokotoko

Mä oon joidenkin asioiden suhteen vähän saamaton. Mä oon monesti miettiny miten pitäis koittaa päästä tokossa johonki ryhmään säännöllisesti treenaamaan ja pitäis tehä jotain muutenkin tokon suhteen. Mä oon nähny lähiaikoina niin hienoja ja motivoivia pilkkujen tokosuorituksia (hyvä Laura ja Jimi!), että on alkanu kolkutella mielessä, että kyllä mekin pystyttäis.

Meiän vaki treeninamit

Käytiin tänään siis ekaa kertaa Keski-Suomen kennelkerhon tottelevaisuuskoulutuksessa. Koulutukset ei oo mitenkään sitovia vaan maksavat 2e/kerta ja tulla saa sillon kun pääsee mikä sopii meille ihan hyvin.

Vähän arvoin, että menenkö "pennut ja aikuiset aloittelijat" vai "perusasioita osaavat ja kilpailijat" ryhmään, mutta koska ollaan tosiaan häiriössä tehty niin vähän niin päädyin menemään tuohon alkeisryhmään vaikka tietyt perusasiat onkin meillä jo hallussa. Ainahan voi sitte vaihtaa ryhmää jos alkaa siltä tuntua.

On se syksy

Olin vähän myöhässä kun en tahtonu löytää kentälle ja mihin jättää auton. Tehtiin mm. toisten koirien välistä pujottelua pitäen koiran huomion itsessä, perusasentoa ja seuraamista. Pilkku oli alussa oma sinkoileva itsensä (iiih, täällä on koiria, ihanaaaa), mutta vakavoitu onneks tosi kivasti ja pujottelu ja muut onnistu oikein hyvin. Perusasento on kuulema ihan kiva ja suora. Seuraamisessa kontakti putoili tavallista enemmän häiriön takia, mutta tilanteen huomioon ottaen oikein hyvin. Eiköhän me ens viikolla mennä uudestaan :)

Hyvä siitä tulee!

Vihtavuoren mölliagit 22.9

Mepäs käytiin korkkaamassa meiän ekat mölliagit! :D Sanni laitto viestiä, että kyydillä pääsis Laukaaseen niin pakko se oli lähteä. Tosin eilinen päivä oli jokseenkin sateinen ja hetken mietin, että oliko tässä nyt mitään järkeä lähteä ulos kastumaan. Onneksi se sade kuitenkin vähän hellitti eikä sitten ratojen aikana ihan hirveesti satanu.

Sen pidemmittä puheitta, videomateriaalia radoilta (uusinta mukana):


Ei jaksa mitään hirveen yksityiskohtasta analyysiä, tuolta videoltahan kaikki näkyy :D

Tavoitteena oli lähinnä, että vieraalla kentällä koira pysyis tekemisessä mukana ja tehtäis yhdessä. Siinä onnistuttiin ihan kivasti ja ihan hauskaa oli :D Uusinnassa huomas jo alussa, ettei ihan ollu 100% mukana vaan tuijotteli edellisen koirakon perään ja oli jo häviämässä portista ulos. Eikä uusinnassa tainnu näkyä juuri minkäänlaista parannusta edelliseen :D En viittiny lähteä jauhamaan noita ohitettuja esteitä vaikka en tiiä oisko pitäny ottaa sit vaikka uusinnassa niitä uudestaan. Ainaki ne ois voinu ohjata tarkemmin.

Mut kai se ihan meiän tason mukasesti meni. Kokematon ohjaaja ja kokematon koira. Mua ei tosin liiemmin jännittäny vaikka olo oliki kentällä jotenki hektinen. Mut koira ei jääny ihmettelemään vieraan kentän hajuja (huomaako miks mä en mieluusti puomilla palkkaa sitä kontaktilla maahan) vaan oli ihan tekemisessä mukana ja maltto jäädä lähtöönki. Niin, no uusinnan alun hömpöttelyä lukuunottamatta. Uusinnalla itse asiassa ehkä sadasosa sekunnin saatto varastaa minkä huomaa ehkä siitä kun käsky tulee multa pikkasen hitaasti. Tän sadasosa sekunnin aikana mietin varastiko se oikeesti ja otanko uudestaan vai en, mutta radalle näemmä lähdettiin (hyi minä, hyi Jali). Niin ja ekan videon lopussa tais olla menossa "loppupalkalle" mikä oli joku ihme möhkäre kentässä :D

Herra Ohittelen Esteitä Oman Mielen Mukaan kanssa aletaan nyt harjotteleen sitä estehakusuutta, hyviä vinkkejä tähän otetaan vastaan :) Se meinaa näemmä, että jos este ei oo suoraan nokan edessä niin sitä ei ole olemassa vaikka mä mitä huutelisin (ellei se ehkä oo putki tai A). Kun se ei hae niitä hyppyjä nii mä veän sen herkästi ohi ja mun pitäis ohjata ne lähempää estettä ja tarkemmin jos haluun sen hypylle. Mutku mä en haluu olla varmistelemassa sille joka ikistä hyppyä niin treeniä tarvitaan kun ei tuo näköjään mikään luonnonlahjakkuus oo :D Muutama älytön ohittelu tuolla oli mitkä ois kyllä pitäny mennä.

Siispä hyppyjä, hyppyjä, enemmän hyppyjä, pois suorasta linjasta, mutkitellen menemme. Niin ja ehkä pidemmillä esteväleillä kun niitäkään tosiaan ei oo tullu hirveesti reenattua.

Tehtiin kentällä odotellessa ihan pieniä tokoiluja. Se oli hirmu kivasti kuulolla häiriöstä huolimatta :)

Ps. Pakollinen keppihehkutus. Kuusi keppiä ilman mitään ohjureita, ekalla toistolla!

Treenipäivitystä

Uusi kone vihdoin hurisee, joten vihdoin pääsee tännekin kunnolla rustaileen :)

Josko jotain pientä päivitystä treeneistä, jos vielä jotain muistan. Viime viikolla ei ollutkaan treenejä, mutta sitä edellisellä viikolla kylläkin. Hirveesti ei kylläkään enää oo muistikuvaa mitä sillon tehtiin, eikä radasta oo mitään muistikuvaa enää. Muistaakseni jotain takaakiertojuttua (joita en hahmottanu takaakierroks) ja valssia. Niin ja lopussa oli joku persjättö ja siitä takaakiertoon, missä tahto irrota väärin esteelle eikä ollenkaan tullu kiinni oikeaan käteen. Se ei oo kyllä ollenkaan mun käessä kiinni ja hakee noita esteitä välillä ihan musta välittämättä. Josko koittais noita puolenvaihtoja saada iskostumaan Jalinkin päähän niin, että seurais välillä sitä ohjaavaa kättä, että mille puolelle ohjaajaa sitä pitäis oikein tulla. Pilkku otti vähän häiriötä viereisellä kentältä kuuluvasta vinkulelusta, mutta muuten ihan kivasti mukana.

Tänään olikin sitten meidän puolesta pikatreenit kun aika loppui kesken. Koira oli tän ajan kentän laidalla peitetyssä häkissä kun joku myöhästy bussista (syytän bussikuskia, joka ei edes hidastanut pysäkin kohdalla ja kun itse istuin katoksen alla sateelta suojassa en bussin tuloa ajoissa huomannut :P) ja hätäsoitolla kaverille sain auton lainaan. Ei viittiny sotkea autoa märällä koiralla yhtään enempää kuin pakko, joten koira häkkiin odotusajaksi. Voitte kuvitella miten lähes 1,5 tuntia häkissä muiden suorituksia kuunnellut koira on pikkasen täpinöissään päästessään häkistä vapaaksi. Hiukan oli hurlumhei ja juoksenteli ympäri kenttää, ei tahtonu malttaa jäädä lähtöön, ei tahtonu malttaa kuunnella käskyjä... Pyörähettiin ulkona ja otettiin uudestaan ja alkohan sieltä löytyä se asiaan keskittyvä pilkku. Ei voi koiraa tuosta kyllä syyttää, sille ei vaan sovi tuo häkissä odottelu muiden suoritusten aikana. Petras kyllä tosi hyvin kun sai ensin vähän humpuutella. Toivottavasti ens viikolla saisin oman auton käyttöön!

Omatoimisesti ollaan käyty tekemässä niitä keppejä (yllätys yllätys) ja jotain ihan pientä ratatreeniä vähän kentällä valmiina olevaa rataa soveltaen. Se pääsee välillä kepeillä hyvin rytmiin eikä tällöin välitä ollenkaan ohjureista tai niiden puutteesta, mutta heti jos rytmitys ei onnistu niin ei taho onnistua kepitkään. Lyhyillä kepeillä saa yleensä hyvin aina oikean rytmin, joten jatketaan niillä.

Adidas Kanadia Tr 4

Investoin jokunen aika sitten vihdoin kenkiin agilityä ajatellen. Kokeilin Salomonin Speedcrosseja, jotka tuntuu olevan aksailijoiden suosiossa. Ne oli ihan hirmu hyvät jalassa, mutta hinta oli vähän liikaa. Siispä nappasin alennuksesta nuo Adidakset kun sattui olemaan oikeaa kokoakin jäljellä. En tiiä ajavatko miten hyvin asiansa, mutta on nuo nyt huomattavasti paremmin pitävät kuin normaalit lenkkarit!

Onnea Jali 2v!!

Mä meinasin missata totaalisesti että pilkkupoika täyttää tänään JO 2 vuotta!! Siis kaksi vuotta?!

Mihin tää aika on menny?

(Tuoreempia kuvia kamerassa, mutta no can do kun en saa niitä koneelle...)

Onnea Jali!

Jihaa!

Olo onneton koneettomalla

Voin sanoa, että kun verhotanko tippuu kannettavan päälle niin seuraukset ei oo aina mitenkään positiiviset. Lohduttaudun sillä että kone oli jo muutenkin parhaat päivänsä nähnyt. Hiljaisuus blogin puolella johtuu siis puhtaasti siitä, ettei mulla oo konetta ja kun oon koneelle päässy on ollu parempaakin tekemistä. Ja voin sanoa, ettei kännykällä päivittäminen oo erityisen kätevää.

Uutta konetta odotellessa...

Jatko 2

Helou Jyväskylä, täällä ollaan taas! Tai oikeestaan jo eilisestä lähtien. Töiden takia venähti paluu vähän pitkäks, mutta mikäpä siinä ajellessa eilen lähestulkoon suoraan treeneihin :)

Aloteltiin siis uutta jaksoa eli jatko2 ja kouluttajaksi saatiin tuttu naama, Sanni. Ekalla kerralla tehtiin tutustumisrataa suunnilleen tähän malliin:

Semmonen. Putken jälkeen persjättö (tosin taisin pyörähtää valssillakin) ja siitä kepeille, josta taas hypyn kautta A:lle. Eniten jankattiin tuota 8-10 väliä kun meinas mennä ysiltä ohitte ko joku oli vissii vähän myöhässä jalkojensa kans nii koiran linja oli minne sattuu. Opinpa muuten fiksuja asioita taas kun hokasin, että sen koiran linjan voi tosiaan suoristaa niin, että seuraavalle esteelle on helpompi tulla, eikä vaan toivoa että kyllä se seuraavan hypyn osaa itekseen hakea. Ja sitte ihmeteltäis kun koira ei vauhdissa huomaa koko hyppyä ja painelee ohi.

Tuo putkikulma oli Jalilla alussa kans vähän hakusessa, mutta haki sen toistojen jälkeen jo kivasti. Lopun eteenmenossa ei onkelmaa kun olihan siellä päässä odottamassa namitäti :) Ja oonhan näitä eteenmenoja jonku verran yrittäny tehäki.

Me saatiin jopa vikalla toistolla lähestulkoon nollarata :) Tai se ois ollu nollarata jos en ois ottanu A:ta uusiks kun ryökäle tuli kontaktilta läpi. Selkeesti kontakteja pitää tehä enemmän osana rataa ja kunnon vauhista kun näköjään herkästi tulee läpi jos on yhtään vauhtia alla ja ehkä korkeemmalla vireellä. Yksittäisenä esteenähän ei oo kontaktille jäämisessä yleensä ongelmaa. Oli meillä tosin pieni taukoki, ettei olla tehty kontakteja, mut täytyy silti niihinki tuoda lisää haastetta eikä mennä aina varman päälle. Kun se koira kuitenki tietää mitä siltä odotetaan.

Kepit oli hitaahkot, se vaan tarttee sen kunnon hetsauksen ennen keppejä tällä hetkellä, että pääsee oikeaan rytmiin. Mä tosin ehkä voisin käskyttää kepit vähän aikasemmin ja selkeemmin, että se oikeesti tietää mitä on tulossa eikä tartte huomata vasta keppien kohalla, että ai kato, nytkö mun pitäiski sitte pujotella. Ja antaa sille tilaa tehä ne kepit. Mut täytyy tehä lyhyillä kepeillä ja koittaa lisätä aina yks kerrallaan ennen keppejä muita esteitä, josko sen rytmin sais jäämään sinne selkärankaan. Kyllä se siitä :)

Koska me ei olla oltu yli kahteen kuukauteen hallilla ja tosiaan melkeen suoraa ajettii treeneihin niin odotin vähän keskittymiskyvytöntä pilkkua. Ja vielä mitä. Millonkahan mä opin pitämään tätä nyky Jalia enemmänki sääntönä kuin poikkeuksena? :D Kyllähän se aluks vähän haahuili ku ois lähtöön pitäny tulla istumaan, mut hyvin pientä kuitenkin. Ei varastanu lähöstä kertaakaan, enkä aio sitä sille kyllä "opettaakaan". Toisella kierroksella oli selkeesti täpäkämmin jo lähössäkin mukana. Hieno miäs!

Onpa kiva pitkästä aikaa olla taas ohjatuissa treeneissä! :)

Vaatimen kierroksella

Käytiin Jalin kans viime viikolla vaeltamassa Perhon Salamajärvellä Vaatimen kierros. Matkaa kertyi 18km ja aikaa kierrokseen meni semmoset 4h 45min. Reitti oli hirmu hyvä kiertää koiran kanssa kun joka välissä oli pieniä lampia tai järviä tai soita, jossa koira pystyi käydä juomassa ja kahlaamassa. Päivä oli kuitenkin melko lämmin.

Kuvat puhukoon puolestaan :)

Vaatimen kierros on tuo punainen kierros

Polku oli alussa vähän kivikkoista, mutta parani onneksi melko pian

Rakkakivikkoa

Pyydyskosken kodalla

Makkaranpaistotauko

Saanko mäki makkaraa jos oikeen nätisti pyyän, saanko?

Määä muuten kuolen nälkään!! (Laatu mitä sattuu, mutta nää ilmeet oli mun mielestä loistavia :D)

Ahvenlammella törmättiin paikalla ollutta vuokramökkiä huoltamassa olleeseen mieheen, jolla oli mukana suomenlapinkoira, jonka kans Jali hetken painiskeli. Alueella kuulema liikkuu karhuja ja susia, mutta retkeilijöitä ei oo koskaan moiset häirinneet. Ihmetteli kun en ollut peuroihin törmännyt, mutta mulla oli kyllä karhukello kilisemässä niin karkotti varmaan peuratkin. Ainoo peura nähtiin menomatkalla autosta. Muihin retkeilijöihin ei koko reitin varrella törmätty.

Ahvenlammen jälkeen alkoi suurin suoalue reitin varrella. Tällä pätkällä pitkospuut oli osittain veden peitossa ja vähän haperoa puuta, mutta aika hyvin kuivin jaloin matkasta selvisi.

Ei näkyny peuroja vaikka kiikarilla ois kuulema voinuki nähä

Suolla

Loppusuoralla, Iso-Koirajärven rannalla

Kiva reitti oli ja sopiva päivämatkaksi. Hyvin jakso kulkea, eikä tullu ees jalat juurikaan kipeäksi. Josko joskus ihan vaikka Lappiin päin lähtis vaeltamaan. Sitä ennen täytyy hommata koiralle reppu, oma ja pidempi flexi, uudet vaelluskengät ja ehkä pikkasen lisää vaelluskuntoa :)

Koska keppitreeni on kivaa

(Otsikossa sarkasmia tahi ei, en oo itekään varma...)

Nyt sitä videomateriaalia. Mun silmään alkaa jopa näyttää pujottelulta :D Kuvassa ei ehkä niin selkeesti aina näy, mutta poistelin verkkoja tuolta välistä. Mm. ekassa välissä tuo taaimmainen verkko oli alusta asti pois, mutta alotti silti aina oikeasta välistä, jee! Ja kattoskaa miten se tossa kolmosvideolla korjaa ton alun (kun meinaa törmätä keppiin) :D

Mut aluks, kuolainen THE pallo, jonka vinku on jo (yllätys yllätys) hajalla :(

Kattokaa omin silmin miten pätevä se osaa olla! :)

Mun youtube sekoilee, näkyykö nää videot? //Näkyykö nyt?

Jaa, pitääpä muuten näköjään olla tarkka ton palkan ajotuksen kans ettei kerkee kääntyy kattoon mua...

Dalmatialainen ja uraattikiteet

Teksti on jollain lailla jatkoa aiemmalle blogikirjoitukselleni "Koiran uraattikiteistä" .

LUA (low uric acid) dalmatialaisista

LUA dalmatialaiseksi kutsutaan dalmatialaista, joilla ei ole geeniä, joka altistaa uraattikivien muodostamiselle, ts. näiden koirien rakossa ei muodostu koskaan uraattikiteitä. Vastaavasti taas muita eli sairaita koiria kutsutaan nimellä HUA (high uric acid).

Kun puhun terveestä koirasta, tarkoitan siis koiraa, jolla ei ole alttiutta muodostaa uraattikiviä. Sairaalla koiralla taas on geeni, joka altistaa uraattikiville. Tässä tapauksessa sairas koira ei siis tarkoita sitä, että koiralla olisi välttämättä todettu uraattikiteitä.

Tähän väliin vähän genetiikkaa, jotta selviää miksi roturisteytys on tarvittu ja miten LUA dalmatialainen ollaan saatu jalostettua. Geeni, joka altistaa uraattikiteille on resessiivinen, toisin sanoen pennun pitää saada geeni molemmilta vanhemmiltaan (toinen siis isältä, toinen emältä). Yleensä resessiivistä geeniä merkitään pienellä kirjaimella, sovitaan että se tässä tapauksessa on kirjain u. Niin sanottu terve geeni on dominoiva (merkitään U) eli pentu, joka on saanut toiselta vanhemmaltaan tämän geenin on terve. Tämä dominoiva geeni peittää siis alleen resessiivisen geenin vaikutuksen.

Samaan tapaan esimerkiksi pilkkujen musta väri on dominoiva ja ruskea resessiivinen jos värigenetiikka on tutumpaa. Ruskea pilkkuiset koirat voivat saada vain ruskea pilkkuisia pentuja (kuten sairaat koirat saavat vain sairaita), mutta ruskea ja musta pilkkuisten koirien jälkeläisissä voi olla sekä mustia, että ruskeita pentuja riippuen musta pilkkuisen koiran genotyypistä (homo- vai heterotsygootti).

Eli eri vaihtoehdot mitä pentu voi olla genotyypiltään (eli mahdolliset geeniyhdistelmät):
UU= terve, ei "uraattikivigeeniä" (homotsygootti)
Uu= terve, mutta ns. kantaja eli osa jälkeläisistä voi olla sairaita (heterotsygootti)
uu= sairas, alttius muodostaa uraattikiteitä (homotsygootti)

Kaikilla dalmatialaisilla on siis alttius muodostaa uraattikiteitä eli geeni uu, joten pennut eivät voi saada perimäänsä tervettä dominoivaa geeniä U.

Ei ennen vuotta 1973, jolloin Amerikassa tehtiin roturisteytys, jossa dalmatialaisnarttu astutettiin pointteriuroksella (dalmatialaisen jalostukseen on aikoinaan käytetty pointteria), jotta dalmatialaisen perimään saadaan dominoiva geeni U. Ensimmäisessä risteytyksessä pennut olivat siis genotyypiltään muotoa Uu (pointteri UU x dalmatialainen uu) ja kaikki pennut olivat uraattikivien suhteen täten terveitä. Näitä pointteriristeytyksiä tehtiin ainoastaan tämä yksi. 

Tämän jälkeen näitä pointteri-dalmatialainen risteytyksiä paritettiin taas dalmatialaisen kanssa ja jalostukseen valittiin aina terveet pennut. Näissä pointteri-dalmatialainen (Uu) x dalmatialainen (uu) risteytyksissä osa pennuista voi olla sairaita (ovat siis genotyypiltään uu), mutta joukossa oli myös terveitä (Uu), jotka voidaan nykyään geenitestillä selvittää. Risteytyksiä jatketaan näillä jälkeläisillä aina edelleen, valiten jalostukseen terveet koirat (suurinpiirtein puolet pennuista on terveitä, puolet sairaita), joiden genotyyppi on UU tai Uu. Jalostuksessa pyritään saamaan homotsygootti kanta UU, jolloin kaikki jälkeläiset olisivat terveitä kun sairas geeni u on hävinnyt. Tällaisia homotsygootteja UU tyypin LUA dalmatialaisia tiedetään tällä hetkellä olevan kannassa 7 kappaletta.

Ensimmäiset risteytykset erosivat tottakai ulkonäöllisesti aikalailla dalmatialaisesta, mutta tässä vaiheessa kun risteytyksiä ollaan tehty jo ainakin 14 sukupolvessa LUA dalmatialaisten perimä on 99,98% sama kuin "normaalin" dalmatialaisen, eikä ulkonäöstä ja tuskinpa luonteestakaan pointteritaustaa huomaa. Käytännössä nämä LUA dalmatialaiset ovat siis puhtaita dalmatialaisia ja ne voidaan rekisteröidä Suomessakin Kennelliittoon.

Mutta tarvitaanko LUA dalmatialaisia?

Dalmatialaisten ja uraattikivien kanssa on ehkä vähän kärjistäin samankaltainen tilanne kuin esimerkiksi lyttykuonoisten koirien hengitysongelmien. Monet lyttykuonoisten omistajat vähättelevät ongelmia ("ei meidän Turren hengityksessä oo mitään vikaa, sehän on mopsi ja sen kuuluukin pitää tämmöstä ääntä") ja ongelmia peitellään ja lakaistaan maton alle ("ei me voida lähteä lenkille nyt kun Turrelle on liian kuuma ilma"). Samallalailla dalmatialaisen kanssa hoidetaan seurauksia, ei poisteta syytä vaikka tokikaan ongelma ei ole ihan yhtä vakava kuin näillä lyttykuonoilla. Dalmatialaisen omistajat (eivät toki kaikki) joutuvat miettimään mitä kaikkea koiralle voi syöttää tai syöttävät ennaltaehkäisevästi vähäpuriinista/proteiinista ravintoa. Pilkulle ei välttämättä voikaan antaa match show:sta palkintona saatua siankorvaa.

Kaikkia dalmatialaisia (suurinta osaa?) uraattikiteet/kivet eivät vaivaa koiran elämän aikana millään tavalla vaikka geenien puolesta alttius onkin. Huomatkaa siis, että kun puhutaan HUA dalmatialaisista, alttius tosiaan on kaikilla, mutta kaikki eivät kiteitä koskaan välttämättä muodosta. Tarkoittaako se, ettei oireita ole kuitenkaan välttämättä sitä, etteikö rakossa voisi olla kiteitä/kiviä? Kuinka moni omistaja tarkistaa asian jos näkyviä oireita ei ole? Tosin on kuulemma normaalia, että dalmatialaisen rakossa on jonkun verran kiteitä. Mutta vaikka koira ei oireile, tarkoittaako se sitä, etteikö virtsaaminen voisi olla koiralle tuskallista? Ei Jalikaan oirehtinut vaikka rakossa olikin todistetusti kiteitä/kiviä, mutta koirathan eivät tunnetusti helposti näytä kipuaan.

Dalmatialaisten jalostuksen tavoiteohjelman mukaan oireita on havaittu vuoden 2006 tutkimuksessa 9% suomalaisista dalmatialaisista ja hoitoa vaativat vain koirat jotka oireilevat. Hoidoksi neuvotaan kiinnittämään huomiota ruokavalioon ja mainitaan oireiden ilmestyessä hoidon onnistuvan yleensä dieettiruualla ja lääkityksellä. Koiria, joilla esiintyy jatkuvasti tai toistuvasti uraattikiviongelmia ei pitäisi käyttää jalostukseen.

Pitääkö asialle siis tehdä jotain kun ei se edes koske kaikkia? Onhan muissa roduissa pahempiakin ongelmia!? Onko dalmatialaisella niitä? Mutta eikö yksikin uraattikiteiden takia lääkityksellä oleva, erikoisruokaa syövä koira, leikkaukseen joutuva tai jopa kivien takia kuollut tai lopetettu dalmatialainen ole liikaa kun ongelma on kuitenkin vielä ratkaistavissa?

Vuosina 2000-2013 KoiraNetin kuolemansyytilastojen mukaan virtsatie- ja lisääntymiselinten sairauden takia dalmatialaisia on merkitty kuolleeksi 6, joista neljän (4) koiran kuoleman syyksi oli tarkemmin eritelty uraattikivet. Nuorin näistä koirista oli kuollessaan 4v 5kk.

Voisivatko nämä LUA dalmatialaiset yleistyä enemmänkin Suomessa, yhtä ulkomailta tuotua tapausta lukuunottamatta? Tälle kyseiselle koiralle on tulossa toki pentuja, mutta riittääkö yksi koira ja yksi kasvattaja? Eikö kasvattajia asia kiinnosta? Eivätkö kasvattajat viitsi nähdä asian eteen vaivaa? Eivätkö nämä LUA dalmatialaiset ole saman arvoisia kuin "oikeat" HUA dalmatialaiset näyttelymenestystä halajavien mielestä? Tämä Suomessa oleva LUA koira on saanut näyttelyissä vara sertin, mikä tietääkseni on varsin hyvä tulos. Ja minä henkilökohtaisesti en kyllä erota näitä LUA dalmatialaisia näistä "oikeista". Mutta kun niillä on isommat korvat? Huonompi pilkutus? Ne ei ole puhdasrotuisia?!

Onko se ulkonäkö tärkeämpää kuin terveys?

Lähteitä

LUA dalmatians.com (tietoa LUA dalmatialaisista, englanniksi)
KoiraNet kuolemansyytilasto (virtsatie- ja lisääntymiselinten sairaudet 2000-2013)
Dalmatialaisen JTO (dalmatialaisten jalostuksen tavoiteohjelma)