Puomivaara Haukkuvaarassa

Tänään avattiin Jyväskylään uusi agility/koulutuskenttä Haukkuvaara. Avajaisten yhteydessä oli siis agilityepikset, jossa kävästiin pyörähtämässä radalla.

Itse hallista. Se olikin jotenkin yllättävän pieni, en tiedä miten olin odottanut suurempaa hallia. Pohja oli ihan mukava, jotenkin melko pehmeä. Musta näytti radalla, että pohja ois ollu Jalille jossain kohdin liukas, mutta en nyt videolta huomaa moista kohtaa. Halli oli lämmitetty, mistä itse en jotenkin tykännyt kun joutui pelata vaatteiden kanssa ja juostessa tuli älyttömän kuuma, koirakin läähätteli normaalia enemmän kuumuuttaan. T-paidalla ois ollu varmaanki paras juosta ja voin sanoa, että kevyttoppahousut oli aaaiiivan liian kuumat juosta.

Rata oli kutakuinkin tämän näköinen:

Sinäänsä ei mitään ihmeellistä.

Hei ja videokuvaa, jee! Ensimmäinen rata oli yhtä sekoilua. Voisinko mä oikeesti joskus oppia näyttämään sille koiralle minne ollaan seuraavaks menossa? Voisinko mä oikeesti ohjata sitä koiraa, voisinko? Kutoselle oli hieno idea yrittää persjättöä (jääny vissiin viime treeneistä päälle :D), harmi vaan, ettei toteutus ollu kovinkaan kummonen :D Tuolla radalla oli niin monta; "koira teki ihan oikein, sä ite ohjasit sen sinne" hetkeä ettei tosikaan. Koiralla ei ollu mitään käsitystä 7 putken jälkeen missä mä oon. Tai itse asiassa sehän taitaa kääntyä ihan oikeeseen suuntaan kun mun ohjausta ennen putkea kattoo? Mun käsikin elää ihan omaa elämäänsä ja huitelen koko ajan sillä jonnekin taivaisiin, huoh. Kenttä ja esteet oli Jalille siis uusia ja yllättäin puomi olikin hirveä kammotus. Tai se luuli sitä ilmeisesti keinuksi. Koskaan ennen se ei kyllä noin ole keinultakaan alas hyppinyt ja oikeesti yllätyin, ettei se rohkaistunu sitä menemään.

Uusinnassa oli jo enemmän yritystä, mutta edelleen aika puutteellisella ohjauksella, jota sitten paikkailin huutelemalla koiraa (Henna ei näin). En itse asiassa tiedä saatiinko kielto tuolta 12 putkelta kun putken takana kentällä temppuileva lapsonen aiheutti hieman häiriötä... Tätä lukuunottamatta taidettiin päästä siis ehkä puhtaasti puomille, joka taas oli liian pelottava suoritettavaksi. Mä oisin niin halunnu saada sen kerran ees menemään tuon puomin, mutta siinä vaiheessa kun tuomari jo huuteli, että voitte te mennä sen ohi niin totesin, että ok, ei sitten.

En jaksanut jäädä odottelemaan tuloksia, kaipa ne tulee jossain vaiheessa jonnekin näkyville :) A:n kontaktit oli hyvät (ylösmenoissa vähän tosin toivomisen varaa) ja ihan itseäni saan (yllättäin) syyttää kaikista virheistä. Oli jotenkin hirveen töksähtelevää menoa molemmilla radoilla. Mutta tietääpä mitä harjotella eli kartturi opettelee sitä ohjaamista ja koiralle puomi-keinu erottelua, molempia pitää tehdä kyllä reilusti yksittäisinä esteinä. Kyllähän mä oon tienny, että se sekottaa puomin ja keinun, mutta tutuilla esteillä se ei samallalailla oo tullut ilmi, eikä se koskaan oo noin kieltäytynyt suorittamasta.

Vähän jäi harmittamaan tuo puomi kyllä.

Hei, loppuun vielä kuvia kun paikalla oli näemmä paparazzi! :) Liikkuva koira on kyllä vaikea kuvauskohde.

Tässä se vielä näyttää siltä, että se vois mennä sen puomin...

Ei tahtonu tämäkään kamera näemmä pysyä pilkun vauhdissa :D Ilmavaraa löytyy!

Hop!