Mä otin asiakseni laatia keinun suhteen kunnon sotasuunnitelmat. Mä oon aina pitänyt meidän keinussa suurempana ongelmana sitä liikettä ja sen takia pyrkinyt aina hidastamaan sitä alasmenoa. Miksi muuten se koira tekis sen keinun niin hitaasti hiipien? Mutta Sanni yksissä treeneissä avas mun silmät, että se tosiaan voi hidastella, koska ei halua tuottaa sitä rämähdystä eli pelkää sitä ääntä. Sillähän se viime kesällä meni nurmikentällä varsin rohkeasti keinua kun siitä ei juurikaan pamahdusta kuulunut. Ja kun muistelisin siellä koulutusohjaajakurssllakinn Jalin ollessa keinudemonstraatio koirana Julia Kärnän myös maininneen, ettei sitä ainakaan liike tunnu häiritsevän niin tsadaa. Ryhdytään siis keinun kimppuun uudella näkökulmalla.
Aloitettiin ääneen ehdollistuminen lomalla paukuttelemalla äänekkäitä kaapinovia (Jalihan osaa niinkin hyödyllisen tempun kuin kaappien ja laatikkojen sulkemisen :D), josta sitten palkkailua. Tarkoitus siis ehdollistua, että ääni on kiva juttu ja siitä seuraa palkka. Tänään siirrettiin sama sitten hallissa keinulle. Laitoin keinun toiseen päähän hypyn siivekkeen pitelemään keinua ylhäällä niin, että toiseen päähän jäi pieni maavara. Namivarasto taskuun ja koiran kanssa seisoskelemaan keinun päähän. Jalihan osaa tarjota hyvin asioita eli ei mennyt kauaakaan kun keinun pää alkoi paukkumaan. Varsinkin alussa paukautteli kovin kevyesti, mutta sain sen painamaan keinun lopulta koko painollaan alas, että saatiin kunnon ääni aikaseksi. Mooonta toistoa ja siirsin siivekettä aina vähän kauemmas niin, että joutu painamaan keinun korkeammalta alas -> enemmän ääntä. Miksei me olla tehty tätä jo aikaisemmin?
Samalla lanseerasin keinulle uuden käskysanan "laskee". Mulla on vähän käskysanat elänyt nyt, kun päädyin vaihtamaan puomille sanan "kiipee" (koska puomi ja putki on turhan samankaltaiset sanat ja haluan kaikki mahdolliset keinot käyttöön esteiden erottelua ajatellen), jonka seurauksena taas keinu/kiipee on liian samanlaiset. Yleisesti keinulla on kai useilla käytössä sana "lauta", mutta se ei jotenkin istunut omaan suuhun. Mun mielestä noi kiipee/laskee on aika loogiset itselle muistaa; puomia kiivetään, keinu laskee alas. Kaiken lisäksi ne on helppo koiran erottaa toisistaan. Näillä siis mennään.
Koska paukuttelu ei loppujen lopuksi ollutkaan hirveää niin katsottiin kokonaistakin keinua. Mä luulen, että kaiken muun lisäksi taukokin teki varmasti vaan hyvää, sillä se teki ihan superhienoja toistoja! Se ei hidastanut/hiipinyt ollenkaan kiivetessään(!!), ainoastaan kiikkauskohdassa "niiasi" painon alas, mutta tuli kuitenkin nopeasti kontaktille, josta sai aina paaaaaljon palkkaa! Miten hieno se olikaan! Täytyy videoida joku kerta, nyt ei sattunut olemaan kameraa mukana.
Otettiin myös välillä puomia, eikä minkäänlaista epäröintiä. Ei siis minkäänlaista! En nyt vielä tohdi liikoja toivoa, että kaikki ongelmat ois takanapäin, mutta ainakin näen jo valoa tunnelin päässä :)
Sen lisäksi se teki täydelliset 8-kepin pujottelut ilman ohjureita/verkkoja jo ensimmäisellä toistolla. Kun en malttanut olla kokeilematta kun kepit niin nätisti meitä kentällä jo odotti.
Hyvän mielen treenit siis ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!