Ei se pehmeä ole, sillä on vain hyvä itsesuojeluvaisto

Viikkotreeneistä hyvää päivää.

Aloitettiin kepeiltä. Keppejä (tehtiin vain neljän sarjaa) ei ole unohtanut, mutta jää kiinni palkkapalloon jos sitä yrittää etupalkkana tai niin, että tietää että pallo on palkkaajalla. Täytyyhän se yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos mää saisin pallon ko menisin vaan ekasta välistä...

Videota jälleen kerran. Videolla kaikki mitä tehtiin, lukuun ottamatta alun keppitreeniä ja lopun puomijankkausta.

1. Hieno keppien haku vauhdista vaikkei sinne oltu menossakaan :D Olisikohan pujotellut onnistuneesti loppuun jos olisin tullut perässä?
2. Hieno hieno hieno käännös tuohon alkuun. Vieläkin olen ihan fiiliksissä miten hienosti se kääntyi ja miten minimaalisilla käännöksillä. Minun (fyssarin mukaan) rautakanki!
3. Putkelta ruma pelasteluhuutelu. No, ainakin se kuunteli eikä tukka putkella ampaissut vaan putkeen :D Olisi pitänyt kertoa koiralle tuleva menosuunta jo ennen kuin kerkeää hypätä muuria.
4. Voihan kammottava puomi... Ei mennyt putki/puomi erottelun piikkiin kuin ehkä tuo eka toisto, sen jälkeen se kyllä tiesi minne pitäisi mennä muttei vaan halunnut mennä. Taidetaan käydä keinutreenailujen sijasta tekemässä ennemmin puomitreeniä, että siihen saadaan se rohkeus takaisin. Ei suostunut menemään puomia ollenkaan vaikka yritettiin yksittäisenä. Lopulta nostettiin puomin alastulo irti ja sai mennä pelkkää maassa olevaa puomin osaa ja sitäkin alussa vähän jännitti. Pehmeä koira, minullako?

Musta tuntuu, että Jali 1. kuuntelee/seuraa paremmin mun ohjausta ja 2. ohittelee vähemmän esteitä. Kyllä se varmasti oli kipeä aikaisemmin ja sen takia tuntui välillä jotenkin keskittymiskyvyttömältä eikä tehnyt kunnolla töitä. Saattaa toki matalilla rimoillakin olla osuutta asiaan, mutta jotenkin se tuntuu hyvällä tavalla erilaiselta. Hyvä näin! 

Venyy, vanuu ja paukkuu

Fyssarilla käynti on pelottavaa. Fyssari vääntää ja kääntelee ja kuuntelee koiraa ja itse odotat vieressä mikä on tuomio. Tänään uutiset olivat onneksi varsin hyvät! Katsottiin tällä kertaa alussa liikkeet läpi ja niinkuin itsekin olen huomannut niin Jali kulkee paljon parempaa ja rennompaa ravia verrattuna ensimmäiseen fyssarikertaan eikä sorru peitsiinkään juuri ollenkaan tai jos sortuu niin vaihtaa ihan ongelmitta itse raville. Askelkin on pidempi. Harmiksi en ole sitä näyttelyihin ilmoitellut, kyllä nyt lentäis kuule askel hyvin.

Ja sitten sisälle käsittelyyn. Haukkarit venyi hyvin, takana oli vielä joitain pieniä kireyksiä, mutta ei mitenkään pahoja ja ehdottomasti paremmin venyi kauttaaltaan viime kertaan verrattuna. Fyssari tutki vielä polvet ja lonkkien löysyyden taas kerran läpi kun Jali istuu välillä oudosti ja leväyttää oikean takajalan kummallisesti. Opittu, pinttynyt tapa tai sitten löysyyttä lonkissa on fyssarin arvio. Polvet on kuulema hyvin tiiviit eikä niissä ole mitään sanomista, oikean jalan lonkasta löysyyttä hakiessa sai työllä ja vaivalla kaivettua esiin kunnolla voimaa käyttäen "jotain pientä", mutta koira ei oikeastaan aristellut tai reagoinut mihinkään. "Tältä sais varmaan repiä jalan irti ennenkuin saa reaktion aikaiseksi ja silloinkin tää varmaan vaan vähän nostais päätä, että mitä ihmettä sä hommaat" :D 

Fyssari ei tuosta kuitenkaan ollut mitenkään erityisemmin huolissaan, mutta neuvoi käymään Tampereella Juha Kallion vastaanotolla mikäli haluaa mielenrauhan tai varsinkin jos alkaa oireilemaan jollainlailla. Jalista ei tosiaan hirveästi reaktioita saa irti vaikka kuinka väänteli, joten voi olla, että se ei tosiaan vaan näytä kaikkea. Olen vähän kahden vaiheilla. Jos siellä jotain on, niin agilityn harrastaminen ei ole välttämättä mitenkään suositeltavaa, mutta toisaalta kun se ei varsinaisesti mitenkään ole oireillut jos tuota istuma-asentoa ei lasketa. Saisin tuosta käynnistä kyllä varmasti (toivonmukaan) vakuutuksesta takaisin, mutta oman mielenrauhan saamiseksi Tampereelle asti lähteminen? Täytyy nyt puntaroida asiaa. Eihän se ollenkaan pahitteeksi olisi tarkistaa ja jos siellä jotain onkin niin hyvähän se olisi jo tässä vaiheessa havaita. Kovasti fyssarikin tätä Kalliota kehui ja totesi, ettei hän ainakaan turhia tutkimuksia tee vaan osaa asiansa ja tutkii koiran huolellisesti. Sanottakoon vielä, että lonkkien tietynlainen löysyys ei aina normi lonkkakuvissa kuulema näy ja vaikka Jalillekin ne B-lonkat on kuvattu, niin se ei välttämättä kuitenkaan sano mitään. Jos kiinnostaa lukea asiasta enemmän niin täältä löytyy lisää tietoa.

Video on kuvattu jo jokunen viikko sitten ja nopeutettu ja pätkitty. Älkäähän kukaan videosta mallia ottako vaan käykää jonkun ammattilaisen (fysioterapeutin) opetuksessa ensin jos haluatte oppia venytykset kunnolla. Kuten videolta näkyy, Jalmar ei ole käsittelystä moksiskaan.

No, joka tapauksessa jatketaan jumppailua ja venyttelyä kuten tähänkin asti parilla uudella jutulla höystettynä ja palaillaan kohti normaaliarkea. Onneksi nuo venyttelyt ovat jo rutitoituneet osaksi päiväjärjestystä eli niiden jatkaminen ei ole ongelma eikä mikään. Kaiken lisäksi noita venytyksiä on hauska tehdä ja seurata kuinka koira venyttelyyn reagoi. Lenkitykset ollaankin tehty jo ihan entiseen tapaan  sillä erotuksella, että kuljetaan hihnassa huomattavasti normaalia enemmän, kannustan koiraa vapaanaollessa ennemmin ravaamaan eikä olla koiraseurassa lenkkeilty ja muutenkin kaikenlainen riehuminen jätetty pois. Lisätään näitä rajumpia aktiviteetteja vähitellen ja harkitusti päiväjärjestykseen, ettei kerralla rysäytetä kaikkea ja seuraillaan kropan reaktioita. Aika hyvin pystyn luottamaan omiin arvioihini koirasta kun fyssari ihan samat huomiot yleensä on tehnyt.

Huomenna treeneihin uudella innolla jos vaan ei koirassa tämän päiväistä käsittelyä huomaa liikkeissä tai venytellessä.

Jali sai Biltemasta röhkivän possun. Olihan se selkeästi ansainnut sen.

Takaaleikkausta ja keinupelkoa

Voihan takaaleikkaus. Jalihan hakee loppujen lopuksi tosi hyvin esteille ja sinäänsä sille ei ole mikään ongelma irrota mun edelle eli ideana takaaleikkaus ei ole meille mitenkään mahdottomuus. Ensimmäinen takaaleikkaushan oli ihan hyvä, mutta kun se hyppää niin pitkät loikat niin jos mä oon yhtään myöhässä tai rintamasuunta näyttää minne sattuu niin valuu, valuu, valuu. Sehän itse asiassa pystyy kääntymään yllättävänkin näppärästi näinkin isona koirana jos vaan kaikki osuu nappiin.  Vika toisto oli jo varsin kiva ja sujuva.

Linkki videoon

Vika toisto vielä hidastettuna kun tää oliki aika hauska kattoa läpi :D

Lopuksi tehtiin parit toistot keinua ja puomia. Käytiin omatoimisesti tekemässä Jattilan uutta keinua viime viikonloppuna. Jalillehan joutuu aina tauon jälkeen muutenkin muistutella keinua, mutta enpä olisi siihen kaivannut enää yhtään enempää haastetta. Uusi keinu nimittäin onnistui kaatumaan Jalin ollessa keinulla kun keinun alla ei ollutkaan painoja ja se on hyvin kiikkerä sivusuunnassa. Sain sen pakotettua hihnassa menemään keinun tämän episodin jälkeen uudestaan ja siitä kunnon palkat ja jätin siihen. Mutta arvatenkin palattiin keinun kanssa ihan nollapisteeseen ja tehtiin tänään taas ihan alkeita kun keinu kammotti. Huoh. Ja olipahan uusi puomikin kammotus kun se oli tämän uuden keinun kanssa samaa sarjaa. Tupla huoh.

Viimeisin "se ei näytä yhtään Jalilta"-pose :D

No, eipähän lopu treenattavat kesken. Keinulle pitäisi tehdä vaan paljon toistoja ja palkkausta, mutta oon vielä tosi varovainen tuon treenailun kanssa ja keinussakin kun Jali jännittää varmasti etupäätä sen verran, etten haluaisi sitä turhaan rasittaa. Voisinhan mä käydä sitä sen kanssa vaikka paukuttelemassa kun kerkeäisin. Ei me ollakaan nyt treenattu kuin kerran viikossa, viime viikolta jäi viikkotreenit väliin, mutta käytiin tosiaan lauantaina tekemässä hyppytekniikkaa ja tuota keinua. Ei sillä, että kerkeäisinkään töiltä ja gradulta hirveitä treenata.

Jonkinlainen yleinen treenimasennus kyllä ylipäätään päällä, ei huvita treenata juuri mitään kun tuntuu ettei voida tehdä 100%  teholla. Mulla on näistä aksatreeneistäkin aina huono omatunto, vaikkei se kyllä venyttelyssä ole takapakkia hirveästi oikeastaan näistä treenailuista ottanutkaan vaan palautunut minun mielestäni ihan hyvin. Ja toki tehdään fyssarin luvalla muutenkin. Tokossakin tykkäisin palkata mieluummin lelulla riehuttamalla, tylsä namipalkkaus syö molempien virettä eli olen päätynyt siihen, että treenaaminen tällä hetkellä tekee vain hallaa. Jalmar on saanut tyytyä toimimaan lähinnä kotisessenä.

Kuvauksellista

"Jali ei näytä yhtään kuvissa itseltään", totesi ystäväni viimeisen poseerauskuvan nähdessään ja minä en voisi olla enemmän samaa mieltä. Se on kuvissa aina niin fiksun ja filmaattisen näköinen ja aina kameran nähdessään tuntuu, että Jali alkaa vaan poseeraamaan.

Näihin kuviin on onnistunut tallentumaan ehkä enemmän sitä todellista Jalia. Olkoonkin, että usein kuvan laadun kustannuksella.

 Eikai sitä nyt kukaan jaksa koko aikaa olla fiksu ja filmaattinen?

Ensimmäinen möllitoko!

Käytiin tänään Keski-Suomen Kennelpiirin Nuorisojaoston järjestämässä möllitokossa Aholaidan kentällä. Tuomarina toimi Satu Kiljain.

Sen pidemmittä puheitta:

Kuva suurenee klikkaamalla.

Ja kootut selitykset.

• Luoksepäästävyys 8: Hui iik ja apua kun tuomari oli pelottava. Vaikka olikin nainen ja eilen oltiin tehty onnistuneet luoksepäästävyydet jopa täysin tuntemattoman kanssa. Koira meni jotenkin ihan lukkoon ja vielä enemmän lukkoon kun tuomari alkoi houkutella nameilla. Nousi ja peruutti vaikka alussa vaikutti, että vois jopa kestää. Saattoi vaikuttaa kun ennen kehää tehtiin kaikille koirille "juoksutarkastus" ja otti siellä jo tuomarista pultit kun ei ollut varautunut tilanteeseen eikä varsinaisesti ollut käskyn alla. Treeniähän tämä tarvitsee.
• Paikalla makaaminen 10: Seisoin helpotettuna hihnan mitan päässä hihnan päällä, mutta en palkannut koko aikana. Oli mielestäni turhan levoton ja vilkuili viereistä kultaistanoutajaa, mutta ei ollut kuitenkaan lähdössä minnekään.
• Seuraaminen kytkettynä 7: Sunnuntaikävelyllä. Tuli perässä, mutta ei puhettakaan kontaktista tai mistään muustakaan... Surkeaasurkeaasurkeaa, eikä yhtään Jalin tasoa. Pikkasen paransi loppuun, mutta suoraan sanottuna ihan hirveää. Oli siellä joitain ihan hyviäkin pätkiä, mutta kokonaisuutena ihan kamalaa.
• Seuraaminen taluttimetta 8: Jaa, en tiedä oliko yhtään sen parempaa. Petrasi taas jostain syystä loppuun, mutta oli ihan toisissa maailmoissa koko ajan. Mukana tuli toki, mutta ei se koskaan ole noin laamaillut.
• Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5: Syttyi lamppu pilkun päässä ja seuraamisosuus oli jo huomattavasti parempaa ja se piti kontaktia! Maahanmenossa valui normaalia enemmän ja oli hidas.
• Luoksetulo 7: Ekalla käskyllä vilkuili muualle eikä liikahtanutkaan. Käskytin "Jalitule", mitä normaalisti en tee kun ajattelin saavani koiran huomion niin paremmin. Toisella "Tule" käskyllä lähti kuin tykin kuula ja ampaisi haistelemaan takana pusikoita(?!). Palasi kyllä sivulle kun aikani huutelin. 
• Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: Meni maahan?! Seuraaminen hyvää.
• Estehyppy 0: Ei yllättänyt. Ei olla tehty aikoihin ja vieras este. Ei hypännyt ekalla, jäi haistelemaan estettä. Ei mitään käsitystä käskystä tai mitä tässä pitikään tehdä enkä syytä tästä yhtään koiraa. Tehtiin uusiksi, jolloin hyppäs tokalla käskyllä ja seisahtui ehkä 3 metrin päähän esteestä :D
• Kokonaisvaikutus 8

Ei mun mielestä ansaittu kyllä noita kaikkia pisteitä.

Mä arvoin, että osallistunko koko mölleihin ollenkaan. Ollaan käyty erilaisilla kokoonpanoilla vähän treenailemassa enemmän ja vähemmän hyvällä treenillä tässä muutaman päivän aikana. Eilen oli osin vieraassa seurassa niin superhyvät treenit ja koira oli ihan fiiliksissä ja teki ihan mielettömän hyvin häiriöstä huolimatta, että ajattelin uskaltaa mölleihin.

En saanut koiralle tänään odotellessa samaa "jeee, nyt tehdään hommia yhdessä!" fiilistä, mikä sillä oli esim. eilen treenatessa ja ehkä itsekin jännitin uutta tilannetta ja olin käskytysteni kanssa ehkä outo. Odotellessa se teki ihan ok kivoja pätkiä, mutta en saanut kuitenkaan viriteltyä sitä siihen oikeaan mielentilaan. Kehään mennessä se oli ihan kuin toinen koira, totteli kyllä käskyjä, mutta ei puhettakaan katsekontaktista vaan vilkuili sinne tänne eikä yhtään tsempannut vaikka yritin vähän ottaa sivulletuloja siinä lähdössä ja hakea sitä kontaktia. Annoin (tyhmänä) sen siirtyä vapaasti lähtöpaikalle ja tokihan nokkaan otti hajut. Olisi pitänyt seurauttaa. Olisi tarvinnut kunnon palautteen ja pienen herätyksen, mutta en kehdannut antaa. Ja olisin ehkä voinut koittaa hetsata vähän vaikka pallolla tai jotain siinä vaiheessa kun huomasin, että huomio on jossain ihan muualla, mutta enpä tehnyt sitäkään. Luoksetulon haistelusessio oli ihan idioottia, kerkesin jo pelästyä, että nyt se lähtee rälläämään ympäri kenttää. Pikkasen huokasin helpotuksesta kun sain sen huudettua sieltä takaisin hommiin. Seuraamisesta maahankin seisomisen yhteydessä oli kyllä myös melko outoa Jalilta, mutta menköön uuden tilanteen ja häiriön piikkiin.

Mutta jotain positiivista. Koira tsemppas loppua kohti kyllä tosi kivasti, suurin vika oli varmaan mun huonossa virittelyssä ja muutenkin mun pitäis opettaa sille selkeesti se koska aletaan tehdä hommia. Menee mun mielestä treenaamattomuudenkin piikkiin kun ei heti päässyt siihen treenimoodiin kun ei sitä treenimoodia ole aikoihin tarvittu. Häiriötreeniä tarvitaan lisää, mutta siihen nähden, ettei olla nyt melkein kahteen kuukauteen treenattu niin teki ihan kivasti. Otti vieraasta paikasta ja koirista kyllä häiriötä, mutta oli liikkeiden välillä vapaana(!) kyllä ihan skarppina ja hallinnassa. Pelkäsin nimittäin, että ryntäilee heti toisen koiran nähdessään luo tai katoaa pahemmin hajujen perään ja olin jo ajattellut ottavani sen aina hihnaan, mutta tuntui olevan sen verran kuulolla, etten ottanut.

Alkoi sentään loppua kohti jo pikkasen näyttää ja tuntua siltä normaalilta Jalilta ja alkaa hommiin, seuraamiset olisi luultavasti ollut eri näköistä jos ne oltaisiin tehty loppuun. Olin kyllä vähän ihmeissäni, että mikä koira mulla on kehässä, koska se usein häiriössä jopa tsemppaa ja tekee paremmin, mutta nyt nuo seuraamiset oli ihan käsittämätöntä laamailua. Ei palautunut niistä normaaliin, koska en toiminut itsekään niinkuin olisin tuossa vaiheessa treeneissä toiminut vaan annoin sen laamailla perässä ja käskyttelin vain lisää seuruu-käskyjä (mitä, miksi ihmeessä?!) kesken seuruun. Mutta niin, uusi tilanne molemmille. Oikeastaan en ollut suorituksen jälkeen kuitenkaan edes pettynyt, lähinnä mietin mitä olisin voinut tehdä toisin. Ehkä eniten pettynyt tosiaan itseeni kun en saanut koirasta irti sitä minkä tiedän siellä olevan. Kokemusta rikkaampana ja ensi kerralla paremmin valmistautuneena.

Jali pystyy parempaan.

Pikakiituri valloilleen

Jali pääsi eilen pitkästä aikaa tosiaan radalle. Ei vitsit miten oli ihan sairaan kivaa!! Me ei tehty kuin osa suunnitellusta radasta, en nyt sitten koko rataa jaksanut alkaa piirtämään. Kuvassa esteet on ehkä vähän eri linjoissa mitä radalla, ainakin pituus oli ehkä pikkasen ennemmin kohti tuota ykkösestettä. Mutta sinne päin. Hypyt oli minikorkuudella ja yritin malttaa pitää toistot järkevinä. Ei tehtykään kuin yksi pikainen treenikierros.

Mä odotin jokseenkin keskittymiskyvytöntä pilkullista, joka viilettäis ympäri kenttää ihan onnessaan, mutta joku taas voisi laittaa koiraansa vähän enemmän luottoa. Se kyllä tiesi minne tultiin ja oli jo lähdössä niin skarppina, ettei tosikaan. Ai että miten se keskittyi ja kuunteli ja seurasi ohjausta ja oli ihan super! Jotenkin se oli ihan erityisen skarppina. Ja vitsit se menee lujaa! Kouluttajakin tuumasi, että huomaa etten oo tän koiran kans tehnyt aikoihin kun hissuttelin ja muutenkin olin vähän alussa kujalla kun pilkullinen viilettää menemään kun ei rimatkaan ollut juuri hidastamassa. Se on niin hieno ettei tosikaan ja mua harmittaa ihan törkeesti jos me ei koskaan päästä kisoihin tai ei saatais jatkaa treenailua.

Treenien jälkeen ja tänään en huomannut kropassa venytellessä eroa. Tuumasin, että voisin alkaa ottaa nyt oikeesti sitä videota meidän treeneistä niin näen jos koira hyppää huonosti tai varoo jotain jalkaansa tai ylipäänsä jos se näyttää jotenkin kummalliselta. Pystyn sitten verrata paremmin tapahtuuko menossa muutosta johonkin suuntaan. Kamera vaan on siskolla lainassa (mikä ei toki harmita senkään puolesta, että nyt ois ihan superkivat kuvauskelit). Sen lisäksi mä haluaisin päästä tekeen tän kanssa hyppytekniikkaa, mutta mä en tiedä siitä mitään muutakuin periaatteessa sen mitä olen lukenut. Koskaan en hyppytekniikkakursseille ole valitettavasti päässyt näkemään mitä se oikeasti on käytännössä eikä mulla oo mitään käsitystä mimmonen Jalin hyppytekniikka on. Mutta veikkaan ettei varmasti ois ollenkaan pahitteeks päästä treenaamaan hyppytekniikkaa.

Kenestähän se oikein puhuu?

Takaisin treeneihin. Radan pätkä oli toki kohtuu simppeli, mutta ei haitannut yhtään. Parempi vaan, että aloitetaan tämmösillä suht suoraviivaisilla ettei heti tule hirveitä kikkailuja ja käännöksiä. Alku ottamalla koiraa kakkosesteen takana vasemmalla kädellä vastaan ja linjaamalla koira jo lähtöön kohti kakkosta. Kerran viiletti tuonne kuvassa numerottomaan putkeen kun yritin alussa 4-5 väliin takaaleikkausta, mutta sekin oli ihan mun ohjauksen vika kun niin laajapiirteisesti taas huitelin. Vaihdettiin siihen väliin sitten persjättö vaikka mua kammotti (ihan turhaan), etten kerkeä. Kerran juostiin koiran kans vähän kopiks (ei onneksi kunnolla ja kummallekaan ei käynyt siis mitenkään), mutta muuten kun vaan laitoin tossua toisen eteen enkä jää turhaan odottamaan muurille koiraa niin meni tosi hyvin. Tuo kaarroskin saatiin onnistumaan yllättävän sujuvasti kun käänsin vaan tarpeeksi tiukasti kropalla ja liikuin koko ajan! Koira kyllä haki (ihmeen hyvin!) ne esteet, ihan turha niitä on mennä saattelemaan. Viimeinen toisto tuntui itsestäkin tosi sujuvalta ja etenevältä ja muistin pitää sen katseen koirassa ja Jali kääntyili tosi kivasti eikä koko treenin aikana oikeastaan ohitellutkaan esteitä itsekseen vaan kaikki ohittelut meni kyllä ihan mun piikkiin. Jotenkin mulla oli vaan tunne, että tehtiin rataa yhdessä eikä vaan niin, että keskityn itse ohjaukseen ja unohdan koiran. Meillä oli niin kivaa!

Jali on kyllä ihan paras! Se on niiiin ihana aksakaveri ettei tosikaan kun se kuuntelee ja keskittyy ihan superhyvin, mutta toisaalta siltä löytyy vauhtia ja myös uskallusta irrota ja tehdä itsenäisiäkin ratkaisuja. Se on ihana. Se on ihan paras. Yrittäkää kestää, joskus on vaan pakottava tarve vähän kehua omaa koiraansa. Mulla on ollut pienoinen agilitymasennus (jostain kumman syystä), mutta vitsit miten kivaa oli päästä tekemään oman koiran kanssa! Huippu Jali!

Vielä kerran. Mä niin tykkään mun koirasta.

Pieni tarina

Ostat uuden, ihan kunnollisen maastopyörän ihan vain peruskuntoa nostamaan. Rasvaat ja öljyät ja huollat sitä parhaasi mukaan ja alat nostattamaan omaa pyöräilykuntoa. Huomaat, että pyöräily onkin mukavaa ja alat tosissaan treenaamaan ja kasvattamaan kuntoasi. Kuntosi kasvaa, pyöräily tuntuu kevyeltä, nautit pitkistä pyörälenkeistä. Uskaltaisiko sitä ilmottautua maastokisoihin? Laadit suunnitelman, nostat pyöräilymatkaa, säädät ajoasennon prikulleen kuntoon.  Merkkaat kalenteriin ensimmäiset kisat, joita odotat innolla. Kisapäivä koittaa. Teet normaalin lähtötarkastuksen pyörälle ja huomaat, että pyörän vaihteet eivät toimi, eikä vikaa onnistuta tarkemmin paikantamaan saatikka korjaamaan. Et saa tietenkään tähän hätään mistään uutta pyörää tilalle. Sinua harmittaa, olithan treenannut näitä kisoja varten ja odottanut innolla pääseväsi testaamaan kisakuntoasi.

Et kuitenkaan luultavasti mieti olisitko voinut huoltaa pyörääsi paremmin? Onko pyöräsi osoittanut jo aikaisemmin hajoamisen merkkejä? Et ajattele onko pyöräsi kipeä? Tunteeko se? Näyttääkö se kipuaan? Valittaako se liian pitkistä lenkeistä? Osaako pyöräsi kertoa mihin sattuu vai sattuuko?

Huoli elävästä olennosta voi olla suuri. Koira ei ole esine. Koiraan ei voi ostaa uusia osia rikkoutuneiden tilalle.

Jali pääsee tänään kokeilemaan miltä agility maistuu fyssarin luvalla. Vieläkin koirassa oli kireyksiä, joita tällä meidän lähiaikojen menolla siellä ei pitäisi olla. Haukkarit tosin oli jo sen verran hyvässä kunnossa, että uskalletaan lisätä liikuntaa. Testataan siis pikku hiljaa liikuntaa ja muita aktiviteettejä lisäämällä mihin suuntaan tilanne muuttuu. Jos mennään huonompaan, voi olla paikalla tutkia tarkemmin mikä niitä kireyksiä aiheuttaa. Kestääkö se treenaamista ollenkaan?

Olen yrittänyt suhtautua tilanteeseen positiivisesti vaikka palan halusta päästä treenaamaan kunnolla. 100% teholla. Kaikki menetetyt treenit, möllitokot, agilityepikset, koiratreffit, pitkät metsälenkit ihanassa säässä koiran juostessa vapaana yms. tietysti harmittaa, mutta täytyy yrittää muistaa, että loppujen lopuksi tärkeintähän on saada koira kuntoon. Mä varmaan kuolisin huolesta, jos tuo oikeasti oireilisi kunnolla tai epäiltäisiin jotain oikeasti vakavaa. Kun sinälläänhän meidän tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen vakava. Mutta silti.

Tsemppiä kaikille, jotka ovat huolissaan koiransa terveydestä. Kunpa koira osaisi puhua.

Pieni askel ihmiskunnalle

Sori, mä en voi mitään, mutta mun on pakko lisätä tää tänne. Nimittäin I call this a breakthrough!

Jalin päässä on vihdoin naksahtanut jotain ja sen pienet aivosolut selkeästi prosessoi tuota pitoa. Huomaako kukaan? Tuo saattaa näyttää edelleen hyvin vähäiseltä, mutta meille tuo on jo oikeasti suuri edistysaskel. Mun koira ajattelee! Mä oon ihan täpinöissäni! Ihihhhihhiii!

Hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Geokoira

Kuvituksena kännykkälaatuisia kuvia geokätköilyreissuilta. Instagramista näitä kuvia on voinut jo tiiraillakin.

Kevät kolkuttelee ovella ja sehän tarkoittaa sitä, että geokätköilijät heräilevät koloistaan ja palaavat talvitauolta metsästämään kätköjä. Mistä oikein on kyse?

Geocaching eli geokätköily eli kätköily on harrastus, jossa yksinkertaisesti selitettynä etsitään erilaisiin paikkoihin piilotettuja purkkeja eli kätköjä gps:n avulla. Mitään ihmeellisiä varusteita et tarvi vaan kätköily onnistuu myös monilla älypuhelimilla. Toki gps-paikantimen eli gepsin avulla paikantaminen on vähän tarkempaa, mutta harrastuksen voi hyvin aloittaa puhelimen gps:n avulla. Minullakaan ei omaa gepsiä vielä ole vaan etsitään joko kaverin gepsillä tai käytän omaa älypuhelintani jos olen yksin liikenteessä. Geokätköilyyn voit tutustua tarkemmin sivustolta geokätköt.fi ja virallisilta sivuilta geocaching.com.  

Selusta turvattu!

Voin suositella geokätköilyä kaikille (koira)ihmisille, jotka tykkäävät liikkua luonnossa ja tutustua uusiin paikkoihin. Monet kätköt on piilotettu erilaisten luontopolkujen varrelle tai muuten vaan syrjäiselle paikalle joten useimmiten koirakin voi liikkua kätköillessä vapaana. Monet kerrat on tullut mietittyä, että enpä olisi tähänkään paikkaan koskaan törmännyt ilman kätköilyä. Monet kätköt esittelevät oikeasti näkemisen arvoisia paikkoja.

Koirahan on kätköillessä hyvä suoja jästejä vastaan. Jästeillä tarkoitetaan ulkopuolisia ihmisiä, jotka eivät kätköstä tiedä. Monella julkisella paikalla kätköä joutuu etsimään jästejä varoen sillä tarkoitus on, ettei kukaan ulkopuolinen saa tietää kätkön olemassaolosta, ettei kätkö joudu jästityksi (=jästi sotkee/varastaa/vie/hävittää/muuttaa kätkön paikkaa). Koiran kanssa puskissa hiippailu tai yhdelle paikalle jämähtäminen on huomattavasti vähemmän epäilyttävää kuin muina miehinä yrität etsiä kätköä ilman syytä seisoskella paikalla. Seuraavan kerran kun ihmettelet yhdellä paikkaa epäilyttävästi himmailevaa ihmistä, joka joko räplää kännykkäänsä tai yrittää näyttää siltä, että odottaisi jotakuta, voikin kyseessä olla geokätköilijä!

Kätköreissulla voi törmätä vaikka tämmösiin!

Monesti koiran kanssa lenkillä uusilla paikoilla tarkistan kännykästä onko lähistöllä kätköjä. Useimmiten niitä löytyy. Välillä lähdetään kaveriporukalla etsimään kätköjä, joskus suuntaan lenkin tiettyä reittiä kätköjä ajatellen ja monesti reissun päällä tulee poimittua matkan varrelta kätköjä. Parasta tässä on juurikin se luonnossa liikkuminen, uusiin paikkoihin tutustuminen ja kyllä se kätkön löytämisen ilokin on aina suuri varsinkin jos huomaa, että kätkön piilottaja on nähnyt vaivaa piilottamisessa. Vielä en Jalia ole opettanut paikantamaan ja ilmaisemaan purkkeja, vaikka mielessä onkin kyllä käynyt.

Jos kiinnostuit, luo itsellesi tunnus sivulle geocaching.com  ja etsi sivuston kautta lähistölläsi olevia kätköjä, jotka löydettyäsi voit kirjata löydetyksi sivustolla. Lähiseutusi kätköjä voit kuikuilla ilman rekisteröimistä myös esimerkiksi tämän kartan avulla. Ilman rekisteröintiä kätköjä voit selata myös virallisen geocaching sivun kautta.

Onko tämä jollekin jo tuttu harrastus?

Ihana kamala nouto

Me ollaan Jalmarin kanssa taisteltu kapulan kanssa. Kun sitä himputin kapulan pidon kestoa olen yrittänyt saada rakennettua. Ihan alkeissa ollaan edelleen. Pitotreeneissä se joko paineistuu tai alkaa tarjota jotain muuta tai sitten alkaa mälväämään kapulaa. Kun se kapula ei vaan pysy siellä suussa paria sekuntia kauempaa. Vauhtinoudot on ihan kivoja (niitä ei nyt saikulla olla tehty), mutta eihän se siinäkään sitä kapulaa perusasentoon tuo vaan pudottaa kun pääsee lähelle. Onko sen noudon ihan pakko olla jo tokon AVO-luokassa?

Tunnarin alkeita ollaan myös tehty (yhdellä tunnarilla :D) ja tykkään, että siinä ollaan jo ihan hyvällä mallilla. Tai että ainakin on yhdistänyt sen nenän käytön siihen tunnarin etsimiseen. Vielä kun saisin hommattua lisää noita kapuloita niin pääsis testaamaan miltä se oikeasti näyttää. Nyt olen vain piilotellut tuota yhtä tunnaria sisällä ja ulkona. Samat pito/haku-ongelmathan meillä on täälläkin, mutta mulle on riittänyt vaan jonkinlainen reaktio kun tunnaripalikan löytää.

Jatketaan harjoituksia.

Putkiansoja

Treenissä lainassa tällä kertaa ihana 9v turbomummo Manta ja rata kutakuinkin ylläolevan mukainen. Saapi kyllä kiittää kouluttajaa, että olen koiria lainaan saanut ja näin saan enemmän irti myös treeneistä vaikka ei omaa koiraa mukana olekaan.

Ja mitäs radasta jäikään mieleen?

• Kolmoselle vastakäännös: Pidä katse vasemmalla olan yli koirassa kun käännyt ja käännä oikealle vasta kun näet, että koira kääntyy ja katsoo sinuun. Ajoissa lähetys hypylle! 10 putki oli enemmän tyrkyllä mitä kuvassa ja jos tässä olisi ollut myöhässä niin Jali ainakin olisi viilettänyt jo putkeen.
• 4-5 sylikäännöksellä: Kämmen koiraa kohti ja rannetta kääntämällä pyöräytä koira putkeen. Koira tavallaan seuraa koko ajan kämmenpuolta. Pari askelta taakse pois päin A:sta, pari sivulle kohti putkea, ranteen pyöräytys, käsky. Ajoitusta ajoitusta.
• 6-7 takaaleikkaus mikälie: Tälle on kuulema joku oma nimi eikä varsinaisesti olekaan takaaleikkaus. Joka tapauksessa ohjataan koiran vasemmalta puolelta ja muistetaan rintamasuunnalla kertoa minne päin jatketaan.
• 9 putki pakkovalssina. Jalin olisin mahdollisesti lähettänyt pimeään putkeen kauempaa enkä olisi yrittänytkään pakkovalssilla, mutta toisaalta hirveä kiire olisi tullut mahdollisesti tällöin ohjaamaan kympille jos jäät putken ulkokaarelle. Putken toisessa päässä oli pakko olla valmiina vetämässä koiraa kymppi putkeen, muuten viuh vaan koira on väärässä päässä putkessa. Jalin kanssa olisi saanut olla tarkkana, ettei karkaa selän takaa putkeen.
• Odota koiraa rauhassa ysin toisessa päässä, älä hätäile kympille! Jos oma liike loppuu niin 10 putkelle tulee helposti kielto. Jalia ei paljon tarvitsisi putkista odotella, mutta hätäillä ei silti saa!
• 11 putkensuulta koira taas mukaan, renkaalle suora linja (ohjaus koiran oikealla puolella) ja 12 takaaleikkauksella. Anna koiralle tilaa hypätä 12 este äläkä turhaan änkeä koiran tielle. Rintamasuunnan voi kääntää vaikka olisitkin lähempänä hypyn oikeaa siivekettä eli suunta kerrotaan sillä yläkropalla, ei "työntämällä" koiraa omalla liikkeellä niin ettei koiralle tahdo jäädä tilaa hypätä. Saman tyyppinen kuin tuo 6-7 ohjaus. 
• Käskytä jämäkämmin ja ajoissa! Mä tiieeeedän, mutta mä en pysty miettimään niin miljoonaa asiaa samaan aikaan ja mun käskyt on radalla liian, hmmmm, pyyteleviä? Ei vaan suulliset käskyt vaan ylipäätään koko mun ohjaus sais olla terävämpää. Mä joudun miettimään niin ohjauskuviota, että havahdun käskyttämään vasta kun ohjauskuvion saan tehtyä eli auttamattomasti myöhässä. Ja toisekseen mä jään helposti ihmettelemään, että oho sehän meni vaikka ohjasin miten sattuu tai vastaavaa...

Mullekin tulee nyt kahden viikon treenitauko, jonka jälkeen toivon mukaan Jali sais jo treenivapautuksen ja päästäis yhdessä radalle. Ei nyt 100% teholla heti tietenkään (superhuolelliset lämpät/jäähkät, matalat rimat, ei A:ta eikä keppejä), mutta jos jotain pientä. Toivotaan, toivotaan.

Roskasaalista, yiiiihh