Kysymyspostaus

Siinäpä se tarvittava info löytyy otsikosta ja kuvasta. Koska meidän arki on tällä hetkellä sattuneesta syystä jokseenkin tylsää niin ajattelin, että voisi olla kysymyspostauksen aika. Jos me nyt edes muutama kysymys saataisiin mihin voidaan vastata. Kakaiskaa ulos siis mitä on mielenpäällä ja kaikenlaiset palautteet/kommentit/toivomukset jne. otetaan myös ilolla vastaan.

Sana on vapaa!

Ja takaisin tauolle

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Käytiin eläinfysioterapeutti Maarit Hankaniemen vastaanotolla fysioterapiassa ja saatiin tuliaiseksi 2-3 viikon "pakkolomatuomio". Tykkäsin fyssarista ja Jalikin tykkäsi (ja se on paljon se kun oli kyse kuitenkin täysin ennestään tuntemattomasta henkilöstä), antoi tosi hyvin käsitellä ja oli oikeastaan tosi rentona. Oli kuulema oikein mallioppilas ja "harvinaisen fiksun oloinen dalmatialaiseksi". Maarit puhui, että oli törmännyt lähinnä erittäin häsliin ja "aivottoman tuntuisiin" dalmatialaisiin :D Siitä kuinka rodunomainen dalmatialainen Jali sitten oikeasti onkaan voi olla montaa mieltä, mutta on se minustakin kaiken kaikkiaan ihan fiksu tapaus.

Mikäs tässä nukkuessa, tuumasi Jali

Mistäs me lepotuomio saatiinkaan. Hoito-ohjeet ja diagnoosi tullaan vielä saamaan onneksi sähköpostilla kun en nyt esimerkiksi varmasti muista kummasta puolesta puhuttiin. Mutta toisen puolen etujalan hauislihas oli kuitenkin hyvin jumissa ja Maarit epäili Jalin reaktioista, että siellä voisi olla jopa ehkä jännetuppitulehdus. Siispä maksimissaan 20min rauhallisia lenkkipätkiä, ei riehumista, ei agilityä, ei mieluusti tokoakaan. Ravia, ravia, ravia. Jos tuntuu ettei kotivenyttelyssäkään tapahdu mitään muutosta tai jos alkaa selkeästi oireilemaan niin kipulääkekuurikin voisi olla paikoillaan (kaapista sattuu löytymään Rimadyliä jonkun verran). Katsotaan sitten kolmen viikon päästä uudestaan onko tilanne yhtään helpottanut.

Sehän ei ole millään tavalla oireillut tai ontunut ja liikkeet olivat nytkin puhtaat, mutta selkeästi aristi venytyksessä toista puolta. Tosin kun tietenkin alkoi jälkeenpäin miettiä mahdollisia oireiluja niin tuli mieleen pujottelu, että se on tehnyt ne välin ohittelut ehkä vain tietylle puolelle eli vältellyt painon siirtämistä ja tiukkaa käännöstä toiselle puolelle? Etuosahan pujottelussa kuitenkin ottaa aika paljon painoa vastaan ja ehkä se tosiaan räiski koska oli kipeä. Ja oli ehkä sen verran ollut tauolla, että pystyi taas perjantaina kuitenkin pujottelemaan kunnolla. Tai tekikö frisbeellä repiminen ja tavoittelu kipeää? Tiedä häntä, spekulointiahan tämä on. Harmittaa vaan jos tuo on kovinkin kipeä ollut eikä milläänlailla näytä asiaa.

Lonkkaa mietti myös, että voisiko siellä olla löysyyttä. Se ei kuulemma välttämättä kuvissa näy vaikka tälle ne B-lonkat onkin kuvattu. Toivottavasti ei, mutta tarkkaillaan tilannetta! Kaiken kaikkiaan kuulemma oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja taipui venytyksiin hyvin. Lihaskuntoa kehui useammankin kerran, mutta syviä lihaksia olisi syytä kuitenkin vahvistaa minkä tiesinkin.

Onneksi minulla on vähän jo ajatuksia pilkun päänmenoksi ettei ihan tulla hulluksi. Taidetaan aloittaa tunnarin opettelu ja vihdoin rakentaa siihen noutokapulan pitoon kestoa. Harmi kun meidän uusi agilityjakso alkaa nyt tällä tavalla, mutta parempi kuitenkin ottaa varman päälle ja saada koira kuntoon.

Tauolta paluu rytinällä

Torstainahan pidettiin uuden agility jakson aloituksen kunniaksi ryhmätapaaminen ilman koiria. Meidän ryhmässä on vain neljä treenaajaa ja kaksi kouluttajaa eli mielenkiinnolla odotan mitä jakso tuo tullessaan! Kerrottiin vähän koirista ja millä tasolla ollaan ja mitä pitää vielä treenata. Saatiin myös ensi viikon rata jo ihmeteltäväksi, ei tule olemaan meille mitenkään helppo.

Kiitos Sannille viime jaksosta, en tosiaan edes älynnyt että viime treenit oli jo jakson viimeiset :)

Tauon jälkeen en malttanut olla käymättä perjantaina (osin myös torstain keskusteluiden innoittamana) hallilla aksaamassa. Jos nyt ihan vaan pikaisesti käydään... Teemana lähinnä keinu ja kepit kerta ne meillä vielä tarvii esteinä treenausta. Keinua paukuteltiin ja mentiin kokonaisena. Oli ihan ok, mutta tarvitsi tällä kertaa paljon tukea. Ei puhettakaan, että olisin pystynyt irtoamaan kauemmaksi niinkuin olen jollain treenikerroilla pystynyt vaan piti olla vieressä tukemassa, että uskalsi. Parhaaksi palkkaustavaksi olen todennut kombon "namita ja kehu hirveästi kontaktilla ja vapauta pallolla".

Mutta mitkä kepit! Viikon tauko on tehnyt kyllä tehtävänsä ja jos siellä oli jotain jumia niin ne on kyllä selkeästi helpottanut ja nyt oli jo Jalin näköiset kepit. Ei puhettakaan mistään roiskimisesta vaan nättiä ja rytmikästä pujottelua hyvällä vireellä. Okei, alussa teki normaalit "keskeytän puolivälissä" ja "jätän viimeisen välin tekemättä". Kai se pitää sitten näköjään testata alussa pääsisikö sitä vähän helpommalla. Teki kyllä hienot täyspitkät kepit eikä haitannut vaikka otin reilusti etäisyyttä sivusuunnassa.

Loppuun vielä putkihöntsäilyä ja hypyille irtoamista mm. kaarroksien avulla. Ja ensi viikon rataa ajatellen treenattiin vähän saksalaista, jota ollaan treenattu aikaisemminkin omatoimisesti video-opastuksen avulla. Mä jotenkin tykkään tuosta ohjauksesta, mutta voi olla, että teen sen jotenkin väärin kun se tuntuu niin mukavalta ja jopa helpolta :D Täytyy katsoa testaanko sitä treeneissä kun pakkovalssikin voisi olla tuohon kohtaan ihan käypä ratkaisu. Meidän jäähkälenkki venyi lähes tunnin pituiseksi kun "eksyttiin" tutkimaan treenihallin maastoja. Sieltä löytyi kivoja uusia polkuja.

Lauantaina eli tänään käytiin Jalin kanssa testaamassa  koirafrisbeetä. Arvelin, että Jali voisi innostua lajista ja se voisi olla meille sopivaa höntsäilyä, jota voisi hyödyttää omatoimitreenien jaksottamiseen ja tauottamiseen ja treenailla aina välillä aksailun tai tokon välissä.

Koulutus järjestettiin Haukkuvaarassa ja kouluttajana toimi lajia kisannut Csilla. Csillalta sai lainaan pari frisbeetä. Jali innostui pienen houkuttelujen jälkeen frisbeistä hyvin ja niihin tarttuminenkaan ei tuottanut ongelmaa vaikka vähän mietin, että niinköhän tuo tarttuu kovahkoon kiekkoon. Leikittiin kahdella kiekolla, mitään heittoja ei tehty vaan aina "hetsattiin" ja annettiin koiran ottaa kiinni, irrotettiin kiekosta ja alettiin innostaa taas toisella kiekolla. Irrotti hyvin saadusta kiekosta ja lähti taas saalistamaan toista.

Tämän jälkeen leikityksestä heitettiinkin "rolleri" (termistä en ole varma, mutta siis kiekko heitetään maahan niin, että se pyörii pystysuunnassa oman keskipisteensä ympäri eteenpäin). Lähti hyvin "rollereiden" perään juoksemaan ja sai se niitä kiinnikin napattua kunhan itse sain kunnon heiton aikaseksi. Jossain vaiheessa meni kuitenkin pienen pojan mielestä vissiin liian jänskäksi kun piti aloittaa sijaistoiminta ja hirveä maan haistelu. Jali ei tehnyt parhaassa vireessä ja selkeästi vierasti vähän uutta hallia ja kouluttajaa. Ja kun Csilla yritti näyttää itse mallia mitä tehdään seuraavaksi niin meni liian jännäksi. Tokihan kenttä varmasti pojan nenään haisi muutenkin, mutta ei mielestäni ollut semmosta hajujen perässä nyysäämistä vaan enemmän itsensä rauhottelua kun alotti sen ihan "ex tempore". Ei innostunut enää leikkimään frisbeellä vaikka yritin vielä innostaa. 

Jälkeenpäin ajateltuna sen kanssa olisi pitänyt tehdä jotain helppoja, rauhallisempia juttuja väliin, vaikka muutamat perusasennot tai temputukset, eikä yrittää kiihdyttää sitä itse lisää mikä vaan aiheutti lisää rauhoittelua. Ensi kerralla lyhyempi treeni ja lopetetaan kun koira on vielä superinnostunut eikä kerkeä paineistua. Csillakin totesi, että tykkää rodusta, mutta ne on kyllä turhan pehmeitä (Csilla on itse kotoisin Hollannista jos oikein muistan). Mamman pieni herkkis. Se alkaa niin helposti epävarmaksi, jos ei oikein tiedä mitä pitää tehdä eikä oikein pääkoppakaan aina kestä. 

Loppuun treenailtiin erilaisia heittoja ilman koiraa. Kotiläksyksi frisbeellä leikkimistä ja siihen innostamista ja noita rollereita. Täytyy katsoa josko sitä laittais pari kiekkoa jossain vaiheessa tilaukseen, nythän mulla on vaan tuommoinen marketin "lelukiekko". Olisiko jollain kiinnostusta liittyä jakamaan postikuluja? Halvimmat kiekot on siinä 6e tuntumassa ja kalliimmat noin 13e. Samasta nettikaupasta saa mm. myös frisbeegolf kiekkoja.

Huomenna Jalilla onkin sitten varattu fyssariaika. Toivotaan ettei mitään suurempaa remonttia tarvi tehdä ja päästään hyvillä mielillä alottamaan taas uusi jakso.

ps. Muoksin pikaisesti myös vähän keväisempää ulkoasua, miltä näyttää?

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin

Taukoa agista. Taukoa tokosta. Vapaana juoksentelua ja puhdasta rentoutumista. Jali on saanut elää taas viikon (melkein kirjaimellisesti) "pellossa" ja olla kuin Ellun kanat. Tekee hyvää itse kullekin pitää välillä taukoa kaikesta.

Ja Jali on lämmennyt jopa siskon pennulle kuten kuvista ehkä huomaa. Ei siitä vielä oikein ole Jalille juoksukaveria (vaikka pikkumakkara kyllä yrittää kaikkensa pysyäkseen isoveikan perässä!), mutta sitä on kiva kiusata ja härnätä keppi suussa ja juosta karkuun, jonka myöskin voi kuvista huomata. Jali löysi siis sisäisen lapsensa, vaikka välillä sisällä pentu koetteleekin kyllä Jalin hermoja.

Tuo on ihana penne kaikessa riiviömäisyydessään, siitä tulis ihan huippu harrastuskoira! Se on ahne, äärimmäisen sinnikäs ja riiviö, mutta keskittyy ihan 100% kun näkee nakkia kädessä. Onko se nyt 2,5kk ja tyyppi osaa jo istua ja mennä maahan ja odottaa lupaa ruualle ja ottaa katsekontaktia. Ja miten se pitääkään ja hakee katsekontaktia! Oikein alkoi sormet syyhyttämään päästä kouluttamaan tuommoista "tyhjää taulua". Kyllä se ihan pienen harrastuskoiran alun kuumeen sytytti...

 

 

Viime vuoden helmikuussa näytti jäällä tältä.

Että semmonen "talvi".

Meidät löytää Instagramista!

Otin yhden askeleen kohti nykyaikaa ja latasin vihdoin puhelimeeni Instagram-sovelluksen. Kun tuosta koirasta tulee kuitenkin otettua kuvia myös jonkun verran puhelimella niin ehkä tämä oli jokseenkin luonnollinen lisä. Ihan olen hukassa vielä koko sovelluksen käytöstä, mutta onnistuin mä sinne jo puhelimen muistista kuvia lisäämään :D

(Tuosta ylläolevasta kuvasta sen verran, että Jalin oli ihan pakko kiivetä mun perässä nuo jyrkät portaat näköalatorniin. Ylös olikin helppo tulla, mutta hetken epäröi ennenkuin lähti kiipeämään alas. Onneksi uskalsi, olisi voinut olla aika hasardia kantaa se sieltä alas :D)

Meidät löytää käyttäjänimellä pilkunviilaaja ja seuraamislinkin löytää myös tuolta sivupalkista. Mä oon vielä ihan ulkona näistä seuraamisjutuista ja hashtageista sun muista, mutta ehkä se tästä.

Löytyykö teiltä Instagram tiliä?

Ei palele!

Jali sai jo joku aika sitten tossut, koska alkaa pakkasella hihnalenkillä hyppyyttää varsinkin takajalkojaan kun  varpaita paleltaa. Kotikotoa löytyi kaikki tarvittavat tarvikkeet (tarranauha kierrätetty vanhoista jalkapallosuojista) ja sisko toimi ompelijana, minä purkajana. Yhdessä ideoitiin ja mittailtiin ja niistä tuli aika hyvät! Yhdellä pelto/metsälenkillä pilkunkestäviksi testattu, kunhan vaan takajalkojen tarran muistaa kiristää tarpeeksi kireälle.

Ei palella enää! Eikä palella kyllä muutenkaan näillä  keleillä. Jospa nuo pääsis kunnolla käyttöön sitten ensi talvena...
-------------------------------------------
Ollaan jätetty aksan omatoimiset treenailut pikkasen vähemmälle kun musta tuntuu, että Jalilla on selässä (tai jossain muualla) jotain jumia. Sen kepit on ollut ihmeen tahmeet lähiaikoina, eikä mun mielestä aina oo ollu syy liian korkeassa vireessä vaan jotenkin mulla on pieni kutina, että ongelma on jossain muualla. Se on alkanut myös istumaan taas välillä kummallisesti vinossa, mikä on ollut aika selkeä merkki, että jossain on jotain. Ja kun miettii sen selän hiestämisiä maahan ja putkiin niin 1+1=2? Tuskin saadaan ensi viikolle aikaa vielä minnekään, mutta mietin silti jättääkö ensi viikon treenit väliin vai ei.

Torstai aksaa videolla!

Tiedättekö ne agilityvideot, joita katsoo kateudesta vihreänä? Joissa ohjaaja liikkuu sulavasti, ohjauskuviot on vähäeleisiä,toimivia ja oikein ajoitettuja? Joissa koira tuntuu toimivan kuin ajatus pienestäkin vihjeestä, käännökset siivekkeitä nuollen?

Noh, näitä videoita voit katsoa ilman pelkoa alemmuuskompleksista!

 Kuvanmukainen oli suunnilleen rata, ja tältä se näytti käytännössä:

Linkki videoon

Linkki videoon

Kuvaamisesta kiitos treenikaverille! :) Ja musiikeista youtuben loistavan valikoiman... Videolle tallentui varmaan suurinpiirtein meidän kaikki yritelmät. Joitain pätkiä saattoi jäädä kuvaamatta, mutta haittaneeko ketään. Kaunistelematon totuus kuitenkin meidän treeneistä, mitään en ole sensuroinut siitä mitä videolle tallentui (paitsi äänet :D). Videot kahdessa osassa kun treenattiinkin kahdessa pätkässä.

Minä en ymmärrä miten joku voi ohjata supernopeaa bortsua kun musta tuntuu, että oon ihan pulassa tuon kanssa. En kerkeä ohjauksiin tai jos saan itselleni vauhdin niin tuntuu etten pysty tekemään kunnolla ohjauksia ja etten saa omaa vauhtia sitten hallittua vaan juoksen tyyliin päin esteitä. Kerkeäisin kyllä ottaa etumatkaa kunhan jättäisin turhat varmistelut pois ja luottaisin siihen, että koira irtoaa. Mutta sitten pelkään, että se ohittelee esteitä.

Jännä miten itsestä tuntui (välillä) nuo putken jälkeiset vekkaukset 8 esteelle jämäkiltä ja selkeiltä, samoin kuin ohjaus takaakiertoon (joihin unohtelin huutaa käskyä). Mun jämäkkä ja napakka työntö kädellä takaakiertoon ja vekkaukseen on videolta katsottuna aika kaukana siitä jämäkästä ja napakasta. Ja nuo 5 putken jälkeisen persjättösekoilut oli taas ihan perus Hennaa, joka sekoilee ajatuksissaan.

Tuossa ekassa videossa vastakäännösyritelmät esteelle 8 oli ohjauksena molemmille uusi, mutta Jalmar ei kyllä seurannut yhtään ohjausta vaan ennakoi palkalle tai putkeen. Kunnon jämäkkä ja liioiteltu haltuunotto hypyn jälkeen olisi voinut olla paikallaan. Vekkauksella linjaus toimi kunhan pääsin itse ottamaan etumatkaa, vauhdissa sitten ei onnistunutkaan. Takaaleikkaus tuntui itselle luontavimmalta ohjaukselta, jotenkin ehkä kun siitä oli niin helppo itse jatkaa liikettä vauhdissakin eikä se tuntunut niin töksähtelevältä. Sain otettua paremmin etumatkaakin kun ei tarvinut vaihtaa puolta persjätöllä.

Pitäisköhän yrittää ottaa tää videoiminen tavaksi, näkee paremmin ne omat virheet. Vaikka Sannikin noista töppäilyistä minulle aina tottakai mainitseekin, niin on se kuitenkin jotenkin hyvä nähdä ne myös videolta. Tulee semmonen, "ai tuota sä tarkotit!"-fiilis.

Katsaus tokoliikkeisiin

Tauon jälkeen raahauduttiin hallille varta vasten tekemään tokojuttuja. Pieniä seuraamispätkiä ja käännöksiä ollaan kyllä tehty lenkin lomassa ja seisomista olen vahvistanut myös ihan normi lenkillä niin, että alussa annoin selkeän kroppa-avun ja heitin palkan taakse kun pysähtyi ja siitä hiljalleen jatkanut itse liikettä ja vähentänyt apuja. Kokonaista liikettä ei olla tehty.

Ajattelin, että voisi olla ihan mielenkiintoista tehdä "kisanomainen" treeni ja kuvata miltä ALO-liikkeet tällä hetkellä näyttävät. Tein kahden liikkeen pätkissä, mutta aina palkaten kuitenkin liikkeiden välillä. Halli oli muuten ihan tyhjä eli yhtään häiriötä meillä ei ollut.

Seuraaminen kytkettynä ja vapaana.

Klik

Seuraamisissa edelleenkin ne käännökset vaativat hommia. Varsinkin vasemmalle käännökset on vaikeita (molemmille) ja täyskäännöksetkin tuppaa välillä levähtämään. Mutta on sillä jonkunlainen käsitys takapäästään. Siihen nähden, että noin pitkiä seuraamispätkiä ei olla hirveen usein tehty, sillä pysyy mun mielestä aika hyvin vire yllä ja katsekontaktikin on ihan kiva vaikka välillä vähän tippuikin. Varmaankin aikalailla meidän perusseuraamista. Epäilen, että Jali tulkitsi tuossa vasemmalle käännöksessä mun kömpelöt käännökset seisomisen kroppa-avuksi, en muuten ymmärrä miten se noin ennakoi. Käännöksiä olisi syytä minunkin vielä kuivaharjoitella, että saan ne oikeasti sujuvaksi ja voisin miettiä kyllä oikeasti myös kävelytahdin nopeuttamista. Ja olihan nuo mun seuraamiskuviotkin vähän semmosia "Oho, me törmätään kohta esteeseen, nyt pitää kääntyä. Oho, tossahan on eessä rengas, ei me sen päälle voidakaan kävellä..." eli vois nekin miettiä valmiiksi niin ei tarvi liikkeessä niitä arpoa.

Liikkeestä maahan ja luoksetulo. 

Klik

Maahanmeno oli hyvä! Se vois ehkä mennä vielä vähän täpäkämmin maahan, mutta meidän maahanmenoksi hyvä. Tuo haisteleminen tuppaa olemaan vähän ongelma, siitä kait voi kisoissa vähentyä pisteitä? Luoksetuloa ei olla treenattu iäisyyksiin, koska "kyllä se nyt sen osaa". Noh. Tämä olikin kovin laiska ja varsinkin tuo perusasentoon tulo oli hidas eikä ollenkaan semmoista perus Jali tyyliä, joilloin saa varoa ettei se tullessaan kaada minua nurin. Ehkä tätäkin ois syytä treenata.

Liikkeestä seisominen (ja palkkapallon etsintää).

Klik

(Ei välitetä väärästä päivämäärästä.) Ai ai ai, miten hieno! Ei puhettakaan mistään maahanmenosta vaan hyvä pysäytys ilman mitään apuja! Voisi olla vähän napakampi tämäkin, mutta ainahan sitä pitää löytyä viilattavaa. Mutta miten tyytyväinen olin kun se veti tämän ekalla nappiin! Lopussa heitin tahallaan väärän pallon vielä palkaksi, sille kun ei oikein tahdo kelvata muut kuin THE pallo eikä se ollut uskoa, ettei sitä palloa nyt mistään löytynytkään. Minä tottakai sorrun sitten sillä aina palkkaamaan kun se on Jalille SE palkka. Mulla ei ole aavistustakaan mikä juuri siinä pallossa on se juttu mikä tekee siitä maailman parhaan.

Estehyppy ja paikkamakuu.

Klik

Estehyppyä ei olla tehty varmaan puoleen vuoteen ja sitä sitten muistuteltiinkin vähän mieliin. Nopeaa se sen kyllä taas muisti vaikka alussa vähän epäröikin esteelle irtoamista ja oli vähän muutenkin hukassa. Palkan heittäminen toimi mun mielestä tosi hyvin. Viimeinen toisto olikin ihan loistosuoritus! Loppuun vielä paikkamakuu videolla nopeutettuna. Suurinpiirtein varmaan se 2min, en katsonut hirveän tarkkaan kelloa. Vähän vilkuilee, vähän haistelee, mutta asento ainakin pysyy. Pohdin pitäisikö sille opettaa pää maassa paikkamakuu, mutta katsoo nyt. Yksin se pönöttää kyllä ihan surutta sen pari minuuttia, mutta koiraseurassa?

Muita mietintöjä

• perusasennon paikka tahtoo välillä vielä elää (koska joku höhlä kattoo niitä turhan usein läpi sormien, varsinkin aksalähdöissä... Voisi koittaa ottaa agilityssä käyttöön se jalkojen väliin tuleminen.)
• perusasennossa katsekontaktia joutuu välillä odottaa, älä salli koiran haaveilua!
• ei palkkaa korjailuista!
• ylimääräiset kroppa-avut (reiteen taputtelut sun muut) pois!
• maasta istumaan nousussa laiskottelee välillä ja nousee vain puoliksi ylös
• opettele kävelemään ja heiluttelemaan käsiä, vasemmassa kädessä tietääkseni liikkuu edelleen hermoimpulssit
• koitapa jättää THE pallo joskus kotia ja palkkailla vähän monipuolisemmin
• uskaltaiskohan liikkeitä alkaa pikkuhiljaa ketjuttamaan yhteen ja treenata palkattomuutta?
• häiriötreeniä
• vauhtia ja täpäkkyyttä lisää
• mitähän kivaa sieltä avo-luokasta löytyis...
• pilkku osaa olla kyllä ihan taitava!

Heräsikö muille jotain huomioita?

Kädetöntä menoa

Treeneissä aiheena siis kädetön ohjaaminen ja lopussa otettiin vielä kepit ja kaikki kontaktit. Rata oli jotakuinkin vieressä olevan ratapiirustuksen näköinen.

Eipähän päässyt Henna heilumaan käsineen! Ja ihan hyvin meni silti. Ongelmia tuotti lähinnä tuo 7-8 pätkä. Joko sain linjattua Jalin seiskalta ohi kun varmistelin liikaa 6 hyppyä tai en kasille saanut koiraa takaakiertoon. Se minun katsekin yllättäin taas harhaili missä sattuu millä oli toki vaikutuksensa. Ja sitten oli ongelmana koiran hyppääminen kasin takaakierron jälkeen minun selän taakse kun ei se vaan isona koirana saa käännyttyä hyppyä bortsutyyliin siivekettä nuollen ja jos katse ei sattunut olemaan mukana niin vaikea oli koirankin ilman kättä arpoa, että minnes sitä ois tarkotus hypyn jälkeen pyrkiä.

Jalmar oli hieno ja jaksoi hyvin tehdä toistoja vaikka minä töpeksinkin ties kuinka monta kertaa. Muualla ei oikeastaan ollut ongelmaa, putkiinhan se nyt irtoaa ihan surutta. Kotiläksyksi kädetöntä ohjaamista, josko sen avulla saataisiin myös sitä estehakuisuutta hypyille kun koiran ei tarvitse arpoa minun huitomistani ja minun on pakko huomioida muun kropan käyttöä esteille ohjaamisessa.

Tauon jälkeen tehtiin tosiaan vielä kepit ja kontaktit. Voihan kepit. Jalilla oli vire vissiinkin vähän turhan korkealla ja keskittymiskyky nollassa ja huomioi vaan keppien sivussa seisovan Sannin ja palkkapallon. Olipahan räiskimistä kepeillä. Noh, pointsit koiralle tässäkin miten jaksoi yrittää vaikkei palkkaa tippunutkaan vääristä suorituksista. Helpotettiin sen verran, että tehtiin vain puolikkaita kuuden keppejä, mutta ohjureita ei laitettu kun kyllä sen pitäisi osata, nyt vaan ei ollut aivot mukana ja ei malttanut. Ja tulihan sieltä ne oikeat kepit kun aikamme yritettiin ja sen jälkeen tekikin kivat ja nopeat toistot. Kun se tuolla vireellä sais pidettyä päänsä kasassa ja maltettua keskittyä niihin keppeihin niin voipi olla, että meidän kepit on vielä hyvinkin nopeat ja itsenäiset!

Kontakteista ensimmäisenä keinua. Viime treeneissä se teki ihan superhienot keinutoistot, nyt mentiin taas vähän takapakkia. Ei ekalla toistolla mielestäni ollut ihan perillä, että tehdäänkö keinua vai puomia ja otti siitä vähän nokkiinsa mikä näkyi sitten seuraavalla toistolla. Ihan ok keinut saatiin kyllä, mutta ei läheskään sitä Jalin parasta. A:n ja puomin kontaktit oli superhyvät. Varsinkin puomiin olin erittäin tyytyväinen, ei aristellut puomille kiipeämistä yhtään (tultiin puomille putken kautta) ja teki nopean suorituksen ja hyvän pysähdyksen kontaktille.

Josko pakkaset pysyis nyt kohtuullisena niin täytyy yrittää raahautua hallille treenaamaan oikein kunnolla. Samoja ongelmiahan tässä ollaan pyöritelty niin kiva ois saada joku asia pois päiväjärjestyksestä. Treenistähän se on kiinni. Pakkasten mukana on vaan kadonnut totaalisesti motivaatio kaikenlaiseen treenaamiseen. Millon viimeksihän me ollaan tokoakaan treenattu...

Ne itsenäisyyspäivän epikset

Käytiin tosiaan viime itsenäisyyspäivänä Saarijärvellä epiksissä, joista jo vihjailin tässä postauksessa. Nyt sain videonkin radoista niin julkaisen ne nyt. Treffattiin samalla myös Laura, Roni ja Taison. Veljeksillä ei hirveesti ollut havaittavissa sisarusrakkautta, mutta toisaalta tilanne oli aika haastava ja ainakin Jalmar tuuppaa joskus räyhäämään hihnassa, mutta on vapaaksi päästyään ihan kaveria.

Rata oli jotakuinkin alla olevan mukainen. Tuo loppusuora oli kyllä järkyn pitkä, mutta on tuohon ratapiirustukseen eksynyt loppuun yksi ylimääräinen hyppy.

Mitäs ne sneak peak postauksen kuvat paljastikaan?

Mm. järkyttävän huonon A:n kontaktin toisella radalla, jota joku ei korjannut (hmph).

 Ja vähän venyneitä käännöksiä.

Ja kas, lentävä käsihän se siellä!

Liikkuva kuva kertonee vieläkin enemmän:
Semmosta. Lukitsi molemmilla radoilla A:n jälkeen väärän putken pään. Uusinnan vastaanotto valssi kutoselle oli ainakin toimivampi ratkaisu kuin ekan radan "jospa se sieltä kääntyis" mitä nyt turhaan kumartelen siellä. Loppusuora tarvii sen palkkaajan sinne loppuun tai mun pitäis laittaa jalkaa toisen eteen eikä himmailla. Tais pilkun mielestä olla myös jo tarpeeksi pitkä loppusuora ja alkoi vilkuilla palkkaa ja ehkä vähän ällötti hypätä se viimeinen hyppy kun se oli melko lähellä raja-aitoja. Kyllä meillä vielä joskus alkaa sujua :D

Vaikka me ei ollakaan hirveän montaa mölliä käytykään, niin kyllä sillä on jo se semmonen "kisavire" aina radalla. Ottaa häiriötä muista ihmisistä ja koirista eikä tahdo keskittyä ihan samallalailla mitä treeneissä. Ja varmaankin aistii minussakin jännitystä, vaikken mielestäni mikään hirveä jännittäjä radalla olekaan. Tai no, taidan olla sen verran kisavireessä itsekin, että katson asioita vähän turhaan sormien välistä välillä... Tuo kontaktien räiskiminen on asia, jota Jali harvemmin treeneissä tekee. Täytyy tosiaan yrittää nostaa sitä virettä treeneissäkin, että päästään treenaamaan korkeammassa vireessä.

Täytyy muuten tosissaan alkaa tehdä noille hyppyjen ohitteluille jotain. Estehakuisuutta estehakuisuutta ja palkkaa hypyille!

Pentuvaroitus!

Sanni heitti meille haasteen.

"Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan 3 muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta."

Ja sehän tuli jollainlailla oikeaan saumaan, koska Jali sai hetki sitten pikkuveljen:

Tarkkasilmäiset huomaavat kuvassa
myös Jalin

Ei, en ole hommannut pentua. Se on siskon welsh corgi cardigan penne Frodo, jonka lapsenvahtina oltiin Jalin kanssa pari päivää. Jali ei vielä oikein pennulle lämmennyt, oli vissiin liian äänekäs ja liikaa teräviä hampaita. Eiköhän noista kuitenkin leikkikaverit tule kun pentu vähän kasvaa (ja viisastuu). Ei tullut pentukuumetta, pikemminkin muistin taas miksen pentuajasta tykkää. Jali tuntui niin vanhalta ja viisaalta kun tuohon piraijaan vertasi! Mutta onhan se kyllä syötävän söpö!

Mutta asiaan. Jalin pikkupentuajoistahan mulla ei oo juurikaan tietoa, joten tämä rajoittuu nyt Jalin pentuaikaan kasvattajalta minulle saapumisen jälkeen eli noin 5kk ikäisenä. 

Ensimmäinen tapaaminen Jalin kanssa kuvaa Jalia itse asiassa melko hyvin. Koira, joka ulkona ei antanut rapsuttaa itseään, mutta kun käveltiin sisälle tuli haistelemaan takaapäin kättä ja sisälle päästyään parkkeerasi jalkojen päälle rapsutettavaksi ja jäi siihen. Semmoinen on Jali. Pikku-Jali, joka jäi mutisematta mulle, vaikka kasvattajat lähtivätkin pois eikä itkenyt perään. Ilmeisesti totesi vaan, että tässä mä nyt olen ja tänne mä nyt jään.

Jali, joka otti lemppareikseen kaikki ihmiset, jotka lähipäivien aikana tapasi mm. pitkänhuiskean velipoikani, jonka olisi voinut olettaa pelottavan pientä dallupoikaa. Pikku-Jali, joka tunnistaa ensimmäisen tapaamisen jälkeen kaverini jo kaukaa ja antaa aina samanlaiset peppuheilutukset joka tapaamisella.

Pentuaikana selätettiin jonkun verran mörköjä. Muistan, miten nuo metalliportaat oli ylitsepääsemättömän kammottavat ja sai pienen dallupojan parkkeeraamaan portaiden yläpäähän asenteella minähän en näitä alas tule!

Vieraat ihmiset vähän välillä jänskätti ja mm. mätsäreissä koitettiinkin käydä käpälöitävänä mahdollisuuksien mukaan. Uusissa paikoissa oli aina vähän hämillään, mutta kaikesta selvittiin. Toisaalta olen kirjoittanut Jalin pentuaikana blogiin näin: "Ihmiset on kivoja, varsinki jos ne jää rapsutteleen. Vieraiden ihmisten kenkien/jalkojen päälle on jostain syystä hirmu kiva parkkeerata istumaan. Saattaa riekkua ja kutsua leikkiin ihan ventovieraita ohikulkijoitakin." Jalissa on edelleenkin nämä kaksi puolta; toinen joka innoissaan on menossa tutustumaan uusiin ihmisiin ja se toinen, joka väistää kosketusta. Utelias, mutta pidättyväinen. Minä saan kyllä tulla tutustumaan sinuun, mutta älä koske minuun ilman lupaani. Ehkei pienenä päässyt tutustumaan tarpeeksi erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin? Paras sosiaalistumiskausihan oli jo auttamatta ohi pojan minulle saapuessa.

Vähän jänskättää, mutta kyllä me selvitään!

Toinen jänskätys oli linja-auto ja siitä lähtevät kummalliset äänet. Niinkuin muissakin jännityksissä, ongelma oli niin kauan kunnes asia todettiin vaarattomaksi. Nykyään metalliportaat ei tuota mitään ongelmaa ja Jali matkustaa julkisilla hyvinkin mielellään. 

Jalin pentuaika oli oikeastaan mulle tosi helppo. Muutamat pissat muistan siivonneeni, mutta tuossa iässä Jali oli jo oikeastaan lähes sisäsiisti. Se oli hyvin kiltti ja sisällä hyvin rauhallinen. Yksinjäämisessä suurin ongelma oli tiskipöydälle hyppiminen ja pieni askarteluinto silloin tällöin. Mitään kallista se ei koskaan tuhonnut, kallein taisi olla siskon uudet nahkakengät, joiden kanta maistui pilkulle erinomaisen hyvin. Jalia uskalsi hyvinkin pitää vapaana ja luoksetulo oli melko varmaa. Ja olihan tuossa jo pienenä semmoista tietynlaista kontaktinhakua, vaikken sitä osannut siinä määrin vahvistaa ja hyödyntää kuin olisi kannattanut. Se oli supernopea oppimaan, mutta kovin häiriöherkkä eikä oikein jaksanut keskittyä enkä aina oikein osannut sitä motivoidakaan.

Toiset koirat on ollut Jalista alusta asti ihan pop. Miten me (edelleenkin) ollaan taisteltu tarviiko niitä muita koiria mennä tervehtimään. Toisaalta onneksi tämä (edelleenkin) tulee kaikkien kanssa pääsääntöisesti tosi hyvin juttuun.

Pääsin pentuaikana oikeasti tosi helpolla kun se pahin vaihe oli tuohon ikään mennessä varmasti jo ohitettu. Ei haittaa yhtään!

Laitetaas muutama kuva myös Pikin pentuajoilta kun Pikkelssistä löytyy jopa jokunen pikkupentukuvakin:

Pikikin oli ehkä maailman helpoin pentu. Mun muistikuvien mukaan se oppi sisäsiistiksi tosi nopeaa. Maalla se sisäsiistiksi opettaminen oli kyllä hyvin helppoa. Se oli tosi rohkea pentu, eikä sen maailmaa järkyttänyt mikään. Se oli ahne, nopea oppimaan, sosiaalinen, mutta kuitenkin "yhden ihmisen koira". Aika on ehkä kullannut jo muistot, mutta en muistais, että se ois koskaan tuhonnutkaan mitään? Piki oli Jalin tapaan myös perusluonteeltaan hyvin kiltti ja rauhallinen.

Minä jatkan pilkkuteemalla ja haastan haasteeseen mukaan blogit
Pilkkupojat
Täplien viemää
Idioottilasten matkassa