21 heinäkuuta 2014

Äly ja väläys


Kerrankin oli kamera hollilla kun pojat aloittivat painin! Nää vaan on jotenkin niin sympaattinen kaksikko. Toisella ois jalkaa toisenkin edestä ja luonteeltaankin nämä on melkein kuin yö ja päivä. Silti näiden kahden leikit ei vois mennä paremmin yksiin eikä kokoero haittaa yhtään. Yhteisen sävelen painileikkeihin pojat ovat keksineet vasta vastikään kun pennelle on tullut enemmän ikää. Myös päättömät juoksuspurtit ovat suosiossa.
Jali se jää pian kakkoseksi :D

+Taisin löytää keinon saada Jali oikeasti uimaan. Nimittäin THE pallo! Se kelluu! Se on pakko pelastaa! Sillä onhan se THE juttu! (ei minua vaan tulla vedestä pelastamaan, pöh!)

18 heinäkuuta 2014

Ensimmäinen virallinen: Agilitykisat!

Onko mulla nyt oikea harrastuskoira kun ollaan kerta korkattu viralliset kisat? ;)

Instagram seuraajat ehkä huomasivatkin, että olin ilmoittanut meidät maanantaina extempore Lapuan "Lakeuren avoomiin agilitykisoihin" hyppyradalle. Kisat olivat siis eilen torstaina. Kisojen ilmottautuminen oli monella tapaa normaalista poikkeava, koska ilmoittautua olisi pystynyt myös paikan päällä ja kyseiset radat oli myös mahdollista suorittaa halutessaan epävirallisesti eli mölli-ratana.

Tykkäsin paikasta ja järjestelyistä kyllä tosi paljon. Paikalla oli kaksi vierekkäistä, aidattua (osa syy miksi uskaltauduin ulkokisoihin) kivituhkapohjaista kenttää. Lisäksi erittäin hyvät lämppälenkkimaastot. Toiselle kentälle oli hahmoteltu valmiiksi jo hyppyrata, joten hyppyrata pääsi alkamaan hyvin nopeaa agiradan jälkeen ja muutenkin järjestelyt oli hyvin sujuvat.

Kaveri lähti mukaan ja toimitti kuvaajan virkaa. Ei jännittänytkään ollenkaan niin paljon kun pystyi jutella kaverin kanssa ihan muista asioista. Sen lisäksi Jali oli kisapaikalla ihan superlunkisti joten totesin, että mitä syytä tässä on panikoimaan. Siitäkin huolimatta, että olin unohtanut agilitykenkäni eteiseen (onneksi olin laittanut jalkaan lenkkarit enkä mitään heppoisia kesäkenkiä!) ja myöhästyin minuutilla rataantutustumisesta.

Tuomarina oli Hilpi Yli-Jaskari. Rata oli meille hyvinkin sopiva; helppo, suoraviivainen, menevä, paljon irtoamisia putkeen. Ainoastaan keppejä pelkäsin, sillä sinne tultiin vauhdilla putken kautta.

Ja keppisekoilustahan me se hylky haettiin. Ensin tuntui, ettei löytänyt keppejä vaan haki niitä ihan väärästä suunnasta, mistä ilmeisesti saatiin kielto. Jälkeenpäin katsottuna eihän sieltä hypyltä ihan suora linja tainnut kepeille ollakaan. En videolta kuule missä vaiheessa käskytin kepeille, mutta muistaakseni yritin ainakin huudella keppi-käskyä aikaisessa vaiheessa ja ajattelin antaa koiran hakea kepit itse. Noh, olisinhan minä voinut silti vaikka ohjata niille kepeille... Kun koira kepit huomaa niin hakee väärään väliin, siinä hyöritään ja pyöritään ja menen käpälöimään koiraa (minkä hokasin jo radalla, että mitä ihmettä sä teet ja olin varma, että se oli jo hylsy), mutta päästään onnistuneesti siitä lopulta kepeille.

Kepit oli mun mielestä pikkasen tahmeat ja jätti viimeisen välin pujottelematta. Kun sivusilmällä huomasin, että tuomari siitä nostikin vaan käden virheen merkiksi (ei oltukaan saatu hylsyä) niin sitä yritin siinä korjata, mutta lähtikin pujottelemaan väärään suuntaan eikä tainnut sitten lopulta mennä sitä vikaa väliä. En halunnut jäädä kuitenkaan jankkaamaan tai ottaa keppejä uudestaan. Eikö se olisi ollut hylsy vaikka oltaisiin otettu kepit uudestaan alusta? Tai jos olisin saanut korjattua sen vielä siitä viimeisestä välistä, oltaisiinko selvitty 10vp? Olen vielä ihan pihalla tästä keppien virhepistesysteemeistä.

Keppien jälkeinen hyppy muurille vähän valui (olin vähän ehkä sekaisin vielä noista kepeistä), mutta muuten olin ihan supertyytyväinen menoon! Tiesinkin, että kepit ei ole vielä 100% varmat ja odotinkin, että sieltä voidaan se hylsy saada. Mutta oikeastaan olen noihin keppeihinkin ihan tyytyväinen sillä eka virhe meni osin kyllä minunkin piikkiin ja haki kuitenkin toisella yrittämällä hienosti keppien alun. Tuo viimeisen välin pujottelematta jättäminen on vielä valitettavan yleinen virhe meillä ja se vaatii vaan treeniä ja toistoja.

Ihanneaika oli muuten 44s ja mitä videolta laskeskelin niin meillä kului rataan keppisekoiluineen noin 36s eli reilusti oltaisiin puhtaalla radalla alitettu ihanneaika.

Jali irtosi ja haki esteet tosi kivasti, jäi lähtöön ihan ongelmitta ja keskittyi ihan täydellisesti. Minä en sekoillut sen kummemmin vaan ihan sujuvasti päästiin radan loppuun. Ja vitsit meillä oli kivaa ja vitsit oli kiva päästä radalle! Ei ollut minusta hirvittävän kaukana se nollakaan kun vähän olisin tarkemmin kepit ohjannut. Ensimmäisiksi kisoiksi minusta oikein mainio rata :)

Ai miten oli kivaa! Millon pääsee uudestaan!?!

09 heinäkuuta 2014

Happy

Ollaan ystäviä jookos, 
niinkuin ananas ja kookos, 
ollaan rypäle ja rusina, 
syödään pipareita tusina, 
olet minulle tosi tärkeä, 
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Pilkku on onnellinen. Sillä pilkulla on kaveri, jota voi kiusata ja jolle voi lällätellä, että etpäs saa kiinni. Jonka kanssa harrastaa hammaspainia. Jonka kanssa juoksennella täysiä pellolla tai nuuskutella ojia. Jonka kanssa varastaa yhdessä tuumin pöydältä syötävää. Joka on ihan yhtä hölmö kuin pilkullinen. Pilkullinen on aika pätevä isoveli.

Pilkullinen ei ole päässyt juuri treenaamaan. Voi olla ettei pääsekään. En jaksa ottaa siitä stressiä, vaikka erityisesti agilityn puolesta (taas kerran) vähän harmittaa. Jos ei tarvitsisi valmistua? Maksaa vuokraa? Käydä töissä? Murehtia missä on ja mitä tekee ensi syksynä? Jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja?

Onneksi pilkku on silti onnellinen.

01 heinäkuuta 2014

Jali suosittelee!

Kaipaako koirasi tekemistä juuri kun suosikkisarjasi on alkamassa?
Juuri kun inspiraatio iskee ja gradu etenee?
Juuri kun facebookissa on käynnissä kriittinen keskustelu siitä, onko koirani oikean värinen vai ei?

Ei hätää, kaiva esiin Contempo Halo (pullo ja namit eivät sisälly hintaan) ja voit jälleen keskittyä olennaiseen!

5min jälkeen voitkin luovuttaa ja lähteä koirasi kanssa lenkille.

27 kesäkuuta 2014

Melkein SM-radalla

Viikkotreenien rata oli jokseenkin kuvan mukainen. Loppuosa 9-18 oli kutakuinkin kuin SM kisojen joukkueradalla. Veikkaan, että näitä SM ratoja on pyöritelty muissakin agitreeneissä lähiaikoina :D

Liikkuvaa kuvaa ei tällä kertaa valitettavasti ole.
  • Kepeille niisto. Uusi juttu meille, mutta alun kankeuden jälkeen meni jopa yllättävän hyvin. Virheet tuli pitkälti minun hätiköinnistä, jos yhtään muutan omaa rytmiä kepeillä tai liike on muuten jotenkin nykivää niin tekee helpommin virheitä. Ei mitään vauhdin muutoksia (varsinkaan) kun lähestytään loppua! Kesti kuitenkin yllättävän hyvin vaikka ihan vauhdilla kiritin rinnalla ja kepit oli kyllä nopeat! En ole uskaltanutkaan ennen "vedättää" sitä noin kepeillä kun olen pelännyt virheitä, mutta se tekikin yllättävän hyvin. Parit koiran puolesta hätiköinnit seuraavalle esteelle, mutta muuten virheet taisi johtua minusta. Vaikka virheitäkin tuli niin kepit oli kyllä kivat ja sillä oli hyvä fokus eteenpäin.
  • 7-8 takaakierto&valssi. Katse koirassa, muista ottaa valssilla tilaa.
  • Puomia epäröi ekan toiston, parien yksittäisten puomien jälkeen oli ok myös osana rataa. Tämä puomiepäröinti on kyllä jotenkin ihmeellistä, mutta ehkä se sitten menee lähiaikojen keinutreenailujen ja ehkä sen puomilla tassun lipsahduksen piikkiin.
  • 10-11 ihan vain hieman linjaamalla ja vasemmalla kädellä ohjaamalla pyörittämällä (niinkuin aika moni teki näköjään myös SM-kisoissa). Tuli herkästi välistä jos liikaa tai liian nopeaa olin kääntämässä.
  • 12-13 valssi/sylikäännös yhdistelmällä. Pari kertaa taisi pujahtaa väärään päähän putkea, mutta ihan kivasti ohjautui sylkkärillä. Ajoissa!
  • 13-18 persjättö putken jälkeen, jottei ohjaannu esim. seiska hypylle jos ohjaaja seilaa myöhässä (hyvä pointti!) Ja mehän juostiin!
Hei sinä, ootko sä muistanu pitää radalla hauskaa!
Se on alkanut taas jostain syystä paineistumaan lähdöissä ja lähtöön jääminen on ollut hankalaa. Toisella radalla haukkuvat koirat, sieltä kuuluvat käskyt, minä? Jotenkin muutenkin sen vire on ollut parit viime treenit hukassa eikä meillä ole oikein ollut sellaista "jes, pidetään kivaa yhdessä" fiilistä agilityssä. En oikein tiedä mistä se johtuu. Olen ehkä ottanut aksan liian tosissani viime aikoina. Jostain syystä me molemmat ollaan nautittu tokoilusta lähiaikoina huomattavasti enemmän. 

25 kesäkuuta 2014

Stressitöntä treenaamista

Ollaan tokoa tosiaan tehty lähiaikoina korkealla vireellä varustettuna, mikä kyllä näkyy ehkä paikoitellen hieman hajonneena tekniikkana ja holtittomana seuraamisena. Mutta ei se mitään, koska pieni wannabe tottis pilkku <3
Mieluummin minä katson innokasta tekemistä kuin teknisesti pilkuntarkkaa, mutta innotonta puurtamista. Toki on mahdollista saada molemmat ja siihen pyritään, mutta jotenkin olen vain tykännyt lähiaikoina tehdä "ei nipoteta pikkuseikoista" tokoa. Ollaan toisin sanoen leikitty tottista. Meillä oli molemmilla niin kivaa! Ja ai miten mä rakastan sen häntää. Kun se vielä seuraisi tuolla intensiteetillä ja koko ajan ravilla niin ai että.

Linkki videoon
Otettiin vielä kiertämisen kautta seisomisia. Alkaa ennakoida tosi nopeaa, pitäisi ottaa välissä enemmän läpijuoksuja. Läpijuoksuissa olisi pitänyt heittää mieluummin oman selän taakse. Viimeinen toisto mistä menin palkkaamaan oli jo koiran puolesta ennakointia ja olisi pitänyt jättää palkkaamatta ja ottaa mieluummin läpijuoksuna. Mutta muuten tykkään, reagoi hyvin seis-käskyyn ja pysähtyy kohtuu napakasti.

Agilityn osalta ollaan käyty tekemässä tehokuurina kolmikkoa kepit, keinu ja puomi. Ja kyllähän se treenaaminen näkyy, nimittäin keinu alkaa olla jo sillä tasolla millä se oli parhaimmillaan. Irtoaa hyvin eikä tarvitse minun tukea kuin ehkä ensimmäisellä toistolla. Tehtiin yhden hypynkin kautta eikä epäröinyt ollenkaan ja näytti siltä, että tietää mitä on tekemässä. Puomi on jostain syystä hitusen epävarmempi, mutta saatiin sieltäkin toistojen kautta se alun epäröinti pois. Kepit on onnistuessaan kivat, mutta niille tarvitaan vielä varmuutta sillä virheitä tulee vielä liikaa. Hakee oikean välin, mutta vauhdissa tahtoo vetää ensimmäisen käännöksen liian pitkäksi tai jättää viimeisen välin pujottelematta. Keppejä enemmän osana rataa siis. Ahkerammalla treenauksella nämä olisivat olleet jo aikoja sitten valmiit, mutta minkäs voit kun ei pysty eikä kerkeä. Edetään sitten hitaasti ja varmasti.

23 kesäkuuta 2014

Mistä oli Jalin juhannus tehty?


...mutta jotain eroa viime käyntiin
Sama paikka...



Pilkullinen pääsee näihin maisemiin kohta pidemmäksi aikaa kun minulla alkaa kesätyöt. Saapa nähdä miten käy meidän treenailujen. Täytyy ainakin paikallisen koiraseuran jäsenmaksu maksaa niin pääsee edes itsenäisesti joskus aksaamaan.



Ai, että jätä kissa rauhaan vai?

18 kesäkuuta 2014

Sateenkaaren päässä on aarre

Joskus aarteen voi löytää myös...
 ...lähempää kuin arvaatkaan.

+fyssarin mukaan koira oli vetreämpi kuin koskaan aikaisemmin!

16 kesäkuuta 2014

Toktok tokkoo

Kirjotetaas välillä tokojuttujakin ylös. Käytiin Tiinan kanssa pyörähtämässä Killerillä tokoamassa.

Jali teki hyvällä vireellä. Seurasi autosta ensin Pongon tokoilua ja meinasi alussa vähän olla ylivireessä ja liikkeelle lähdöt oli hieman, hmmm, vallattomia :D Parin huomauttelun jälkeen olikin ihan pätevä. Tehtiin muutamat seuruupätkät, en viitsinyt alkaa nillittämään pikkujutuista tai jankata mitään erityisemmin kun edelleen halusin vain tehdä hyvällä fiiliksellä ja vireellä. Kivaa seuruuta se pääsääntöisesti tekikin vireestä huolimatta tai ehkä ennemmin sen ansiosta. Mä niin tykkään siitä kun sen vire on kohdillaan ja se tekee innolla <3 Teki koko treenin hirmu kivalla ilmeellä!
Otettiin parit liikkuroidut (käskytetyt, ohjatut, samapa tuo :D) seuruut. Alussa luoksepäästävyys, jossa ensin nousi vastaan, mutta vakavoitui hyvin kun Tiina perääntyi ja käskytin uudestaan sivulle. Otti kivasti itse kontaktin toisella kertaa ja antoi koskea vaikka selvästi ihan vähän ällötti kun tullaan käpälöimään. Olin kyllä ihan tyytyväinen varsinkin kun vakavoitui hyvin töihin ekan nousemisen jälkeen ja sen asenne tuntui olevan "ai tää on tätä kontaktin häiriötä".

Liikkuroituna seuraaminen tuntui ainakin samanlaiselta kuin vapaana seurailut. Toisin kuin möllitokossa, jossa liikkuroitu seuraaminen oli ihan kamalaa. Tilanne oli toki erilainen eikä minua jännittänyt. Pitäisi opetella kääntymään, en vain osaa. Seuraaminen oli ihan kivaa jos käännöksiä ei lasketa ja piti kivasti kontaktia. Mölleistä oppineena olen opettanut sille "liikkeen alkuja", ts. olen palkannut sitä "valmis" sanan jälkeen ja lopulta vaatinut sen kontaktinkin ennen palkkaa. Ilokseni se toimi myös liikkuroituna ja palautti kontaktin "valmis" sanalla ennen seuraamista. Jes! Toivon mukaan jatkossakin (sitten joskus kokeissa) saan koiran kontaktin liikkeiden alussa tarvittaessa takaisin tuolla konstilla.
Otettiin myös paikkamakuu. Lyhyellä matkalla, ajasta en osaa sanoa kun sekosin itse laskuissa. Nousi kerran jostain syystä ylös ja lähti hipsimään minua kohti, mutta muuten pysyi hyvin. Paikoitellen piippaava Pongo vieressä ja meidän takana kulkevat rämisevät autot ehkä paineisti liikaa, en osaa sanoa? Ei ollut erityisen levoton, vähän haisteli Pongon suuntaan. Palkkailin paikaltani äänettömästi huulion avulla kun otti kontaktin ja oli rauhassa.

Loppuun höntsättiin parit luoksetulot Tiinan ja Pongon treenatessa kauempana. Näkyi kyllä, ettei tätä ole turhan usein treenattu, meinasi olla alkuun vähän laiskaa sivulletuloa. Paransi loppua kohden mukavasti.

Jali kävi loppuun tekemässä hallilla myös muutamat toistot keinua ja puomia. Meni kokonaisen keinun ihan kivastikin. Alkaa näyttää jo ihan hyvältä, ainoa vaan ettei se edelleenkään todellakaan erota keinua ja puomia toisistaan. Eikai se auta kuin niitä toistoja.

Jäähkälenkillä pilkku ei voinut ymmärtää miksei päässyt Pongon kanssa leikkimään ja meno oli sen mukaista ja näköistä. Kuriton kakara. Onneksi tyytyi lopulta kohtaloonsa, meinasi ihan hermot mennä :D

14 kesäkuuta 2014

Kun et osaa, älä näytä sitä koiralle

Huah. Minä olen henkilö, joka välillä turhautuu ihan liian helposti jos tuntuu ettei onnistu ja en osaa. Viime treeneissä tuntui pitkästä aikaa siltä.
Suurinpiirtein näin. Klikkaamalla suuremmaksi
Jatkettiin välistävedoilla ja takaakierroilla aluksi eli sama harjoitus noilla viidellä rinnakkaisella hypyllä kuin viimeksi. Saatiin parit ihan loistosuoritukset, jotka tuntui vain soljuvan eteenpäin. Parhaiten sujui muuten kun pidin turpani kiinni... Mutta seuraava toisto oli taas yhtä räpellystä.  Lopulta aloin turhautua omaan osaamattomuuteen kun tuntui ettei mikään onnistu ja en vain osaa ja toisto toiston perään tuntui menevän vain huonommin. En ollut vihainen koiralle vaan itselleni, mutta kun tuolla on niin herkät tuntosarvet mun mielentilalle ja mun on vaikea iloita pienistä onnistumisista kun tähän mielentilaan pääsen. Mä tiedän mun virheet ohjauksessa. Mä nään mun virheet ohjauksessa. Mun on vaan tosi vaikea muuttaa omaa toimintaani. Säälittää koiran puolesta kun toinen yrittää parhaansa ja emäntä on ihan torvelo.

Olen sille päälle sattuessani kuin koira, jonka vire laskee epäonnistumisten jälkeen. En vaan voi sille mitään ja mun on vaikea pysyä positiivisena ja tsempata koiraa minkä koira toki aistii ja se näkyy sitten suoraan Jalissa kun se paineistuu ja siirtyy helposti sijaistoiminnoille. Me ollaan välillä niin huono pari- minä ja Jali. Toisen on vaikea pitää tunteitaan kurissa ja toinen on herkkis ja reagoi suoraan näihin mielialanvaihteluihin.

Videolle tuli vain lopun ratatreenailut.
En tiedä huomaako muut sitä videolta. Minä huomaan. En palkkaa koiraa suoritusten jälkeen kunnolla ja olen tosi ponneton. Jo valmiiksi luovuttanut. En iloitse onnistumisista vaan jään kiinni epäonnistumisiin. Tyhmä minä. Mun pitäis osata itse lopettaa ja/tai käydä tauolla kun alkaa päässä kiristää. En ollut reilu koiralle, enkä kai reilu itsellenikään. Pitäisi vaan antaa itselleen anteeksi ja vetää muutamaan kertaan syvään henkeä ja rauhoittua. Olihan tuolla ihan hyviäkin pätkiä ja ihana Jali kyllä yritti. Sattuuhan näitä, huonoja päiviä.
T. Sylvi
Luulen, että juhannusviikon tauko tekee (mulle) vain hyvää. Olen ollut tämän päivän sairaana ja muutenkin tuntuu, että stressaan tällä hetkellä gradusta, valmistumisesta (tai valmistumattomuudesta), töistä, kaikesta. Onneksi kaverit hoiti koiran lenkityksen tältä päivältä ja omakin olo alkaa tuntua pikku hiljaa paremmalta.

12 kesäkuuta 2014

Hätä keinot keksii

Kun häiriö ei tule meidän luo (kumma juttu) niin me mennään häiriön luokse.
Paikkamakuu, noin 2min, ihmishäiriössä. Varuilta oli kiinni hihnalla tolpassa jos ohi olisi sattunut kävelemään toinen koirakko, joka olisi saattanut olla liian suuri häiriö. Eipä tuota rauhalliseksi makuuksi voi sanoa, mutta toisaalta häiriötä oli kyllä riittämiin eikä sillä ollut aikomustakaan nousta ylös joten kelpaa. Ja muutenkin, ensimmäinen kerta täydellä ajalla noin suuressa häiriössä, ilman välipalkkausta. Saatiin huvittuneita/kummastelevia katseita ohikulkijoilta.

Tarkoitus oli kuvata muutakin tokoilua mutta kameran akku sanoi itsensä irti jo tuon paikkamakuu session aikana. Olisihan sen voinut toki tarkistaa kun kerran varta vasten sen raahasin mukaan. Höntsättiin helppoa fiilistreenailua samalla kun vieressä tanssahteli häiriönä joku paritanssiryhmä. Tämä häiriö ei vaikuttanut milläänlailla Jalin tekemiseen kuten ei tämän tyyppinen ihmishäiriö yleensä muutenkaan. Yleensä ihmishäiriö vaikuttaa ennemmin mun kautta koiraan jos jännitän katsojia. Tokon suhteen ollaan oltu superlaiskoja ja motivaatio on ollut nollassa. Ajatus oli vaan hakea sitä fiilistä ja virettä takaisin.

Ja jatketaan samalla otsikon mukaisella teemalla. Ne viime viikon treenipätkätkin näkyviin kun olin ovela ja kuvasin ne tietokoneen näytöltä ;) Pätkät on siis lopputreenistä kuvattu, mitä nyt videolle tuli. Laatu hieman kärsi tästä innovaatiosta, mutta kyllä noista selvää saa. Onpahan nyt minullakin paremmin tallella koneella eikä hautaudu faceen.
Rytmitys, mikä se on? Suurin ongelma ainakin noissa pätkissä näyttää olevan, että vedän sen välistävedon jälkeen liian pitkälle ennenkuin ohjaan seuraavan hypyn eikä se kerkeä hypätä sitä vaan tulee minun liikkeen mukana ohi. Vaikeaa on.

Tänään jatketaan treeneissä osin samalla radan pohjalla. Olisikohan sitä yhtään viisaampi tällä kertaa?